Kälviän kirkon mystisesti liikkuneet taulut

Vielä viisi minuuttia sitten pää löi tyhjää, enkä todellakaan tiennyt, mistä tällä kertaa kirjoittaisin. Mutta taas niin kuin ennenkin, niin juttu vie mukanaan, kun kohdalle sattuu. Eli ei tätä ihan viidessä minuutissa kirjoitettu.:)

 Tällä  kertaa takerruin pieneen uutiseen, joka löytyi Keskipohjanmaa-lehdestä vuodelta 1937. 

                       

Yllä: Pyhä Pietari ja Luther. Kuva kopioitu Uusi-Suomi-lehdestä. 

Isonkyrön kirkon  pimeästä kuilusta, joka johti kirkon ullakolle, löytyi noin puolen metrin turvepehkukerrosten  alta syksyllä 1937 useampia suuria maalauksia Isonkyrön kirkkoa restauroidessa Muinaismuistoyhdistyksen toimesta.  Maalaukset oli maalattu toisiinsa liitetyille suurille laudoille. Entinen kälviäläinen, silloinen vaasalainen johtaja, Joosef Lassila oli näkemiensä lehtikuvien  perusteella tunnistanut maalaukset Kälviän ensimmäisestä kirkosta peräisin oleviksi alttaritauluksi ja sen molemmin puolin sijainneiksi henkilökuviksi. 

Tämä Kälviän ensimmäinen kirkko purettiin  1905. Tiedettiin, että kirkon perällä oli ikkunat, joiden välissä oli Golgata-aiheinen   alttaritaulu. Alttaritaulun molemmin puolin oli sijoitettu kaksi henkilökuvaa. Kuvat esittivät Aaronia, Moosesta, Pietaria ja Lutheria. 

Kovin on kirkon aarteet reissanneet ympäri Suomen, sillä artikkelista selviää, että Kälviän vanha Saarnastuoli on jossain vaiheessa kuljetettu Helsinkiin Kansallismuseoon  ja sieltä sitten Isoonkyröön. 

Mitä onkaan mystisen Isoonkyröön kuljetuksen takana? No lehtiä lukemalla sivistää taas itseään! 

Yllä: Uutisleike Keskipohjanmaasta 1937. 

Nämä laudat olisivat ehkä muutoin saaneet jäädä kätköönsä, mutta restauroijat tarvitsivat kovasti lautaa telineihiinsä ja siksi kiinnostuivat niistä, kun  ne huomasivat. 

Isoonkyröön kutsuttiin asiantuntijat Kansallismuseosta. He todensivat taulujen alkuperän ja  kertoivat maalausten olevan  1700- ja 1800-lukujen taitteessa valmistettuja. Alkujaan maalaukset ovat olleet Kälviän kirkossa, mutta kirkon purun yhteydessä ne kuljetettiin Isoonkyröön. Sinne oli nimittäin aiottu perustaa kirkkomuseo. 

Vuonna 1937 Kälviän kirkon saarnastuolia säilytettiin edelleen Isonkyrön kirkon sakaristossa. Maalaukset eivät kuitenkaan olleet mahtuneet sinne ja siksi ne oli kuljetettu säilytykseen kirkon ullakolle. Lehtiuutisoinnissa kerrottiin, että taulut aiotaan tarjota takaisin Kälviän seurakunnalle. 

Yllä: Kälviän vanha alttaritaulu kansallismuseon seinällä. Kuvattu 2015. 

Tauluja löytyi siis kaikkiaan viisi, joista suurin oli alttaritaulu 5 x 3 metriä ja neljä henkilökuvaa pienempiä. Maalauksissa Pietari on kuvattu avaimineen ja Mooses laintauluineen. Luther puolestaan on esitetty dominikaanimunkin kaavussa. Taulut on maalannut Thomas Kiempe (3.9.1752 - 2.3.1812) jonka maalauksia on säilynyt melko vähän. Kiempe oli kirkko- muotokuva- ja koristemaalari, joka ilmeisesti teki myös tavanomaisia maalaustöitä. Kuvataiteilija oli syntynyt Ylitorniossa ja kuoli Hinnerjoella. Alttaritaulun Kiempe on Kälviälle maalannut 1802.

 

Yllä: Mooses ja Aaron. Kuva kopioitu Uusi-Suomi-lehdestä. 

Kiinnostavana yksityiskohtana selviää, että alttaritaulun laudat  on maalattu  neljälletoista kirveellä veistettyyn,  limittäin rinnatusten asetetuille laudoille. Lautojen liitoskohdat on peitetty  paperisaumauksella, joka tosin on jo  kulunut pois. Siksi maalauksen liitoskohdat ovat epäselviä.  Pienemmät maalaukset on maalattu toisiinsa liitetylle laudoille. 

Alttarimaalauksessa näkyy Jeesuksen äiti ja sotilaat, jotka heittävät nopalla arpaa Jeesuksen ihokkaasta. Taustalla  hahmottuu itämainen kaupunki. 

Yllä: Thomas Kiempen alttaritaulu "Golgata." Kuva kopioitu Uusi Suomi-lehdestä. 

Saarnastuoli on peräisin 1700-luvun loppupuoliskolta. Tiedetään, että saarnastuolin porras ja kaide on kuitenkin valmistettu jo 1729. Saarnastuolin kylkikoristeina on maalaukset neljästä evankelistasta, eli Matteuksesta, Markuksesta, Luukkaasta ja Johanneksesta. 

Muinaistieteellinen toimikunta valokuvasi aluksi maalaukset rakennusmestari Kivistön aloitteesta. Lehtiartikkelista vuoden 1938 tammikuulta ilmenee, että suurin taulu on tammikuussa 1938 jo restauroitu ja kaikki taideteokset kuljetetaan Helsinkiin Kansallismuseoon. Ennen kuljetusta alttaritaulu oli esillä Isonkyrön kirkkosalissa. Samoin saarnastuolia oli entisöity Isossakyrössä ja senkin oli määrä jäädä joksikin aikaa näytille Isonkyrön kirkkosaliin ennen kuljetusta Helsinkiin. 

Yllä: Kälviän kirkon vanha saarnastuoli. Kuva kopioitu Uusi Suomi-lehdestä. 

Yllä: Kälviän kirkon vanha saarnastuoli Kansallismuseossa. Kuvattu 2015. 

Yllä: Neljä maalausta. Kuva kopioitu Vaasa-lehdestä.

Olipas taas kiinnostavaa tietoa! Nämä artikkelit kiinnostivat jo senkin vuoksi, että olen ihan livenä käynyt Kansallismuseossa katsomassa näitä maalausaarteita ja taisinpa tehdä silloin aiheesta pari blogipäivitystäkin, sekä alttaritaulusta että saarnastuolista. Ne löytyy klikkaamalla linkkejä.  Nyt jäi vaivaamaan, missä nuo  neljä irrallista maalausta siellä olivat. En ole ainakaan tämän jutun yhteyteen niitä liittänyt. Voi olla, että kuva-arkistoistani nekin löytyisivät!

LÄHTEET: 

Ajan suunta. 15.9.1937. No. 212. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/ sanomalehti/binding/1956535?term=maalauksia&term=Isonkyr%C3%B6n&term=kirkon&term=kirkkoon&term=K%C3%A4lvi%C3%A4n&term=kirkosta&term=Isoonkyr%C3%B6%C3%B6n&term=maalaukset&term=kirkossa&term=kirkkojen&term=kirkko&page=8[ Luettu 16.2.2025. 

Keskipohjanmaa. 14.9.1937. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2022976?term=Soinisen&term=ruumiista&term=ruumiinsa&term=l%C3%B6ydettiin&term=ruumis&term=ruumiin&term=Soiniseksi&term=Soininen&term=Ruumiin&term=ruumiissaan&term=ruumiissa&page=1] Luettu 16.2.2025. 

Thomas kiempe. Ostetaanmyydään. fi. [https://www.ostetaanmyydaan.fi/thomas-kiempe/] Luettu 16.2.2025. 

Uusi Suomi. Nro 264.  1.10.1937. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1802337?term=K%C3%A4lvi%C3%A4n&term=kirkon&term=kirkko&term=Isossakyr%C3%B6ss%C3%A4&term=Isoonkyr%C3%B6%C3%B6n&term=Isonkyr%C3%B6n&term=kirkossa&term=Kirkkoa&term=ensimm%C3%A4inen&term=ensimm%C3%A4isen&page=8] Luettu 16.2.2025. 

Uusi Suomi No. 20. 22.1.1938. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1801962?term=Uusi&term=lentokone&term=merivartiolaitokselle&term=Merivartiolaitoksen&term=uusi&term=Merivartiolaitos&term=uudesta&term=1938&term=lentokoneessa&term=uutta&term=Uusissa&term=uudet&term=lentokonetta&page=1] Luettu 16.2.2025.

Vaasa.No. 245. 12.9.1937. [ https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2136477?term=Isokyr%C3%B6n&term=kirkossa&term=Ullakon&term=l%C3%B6ytyi&term=Kirkon&term=ullakolle&term=kirkon&term=kirkkoon&term=ullakon&term=l%C3%B6ytyy&page=6] Luettu 16.2.2025. 

Kauneimmat joululaulut 2020 - polku kirkkotarhassa

Vaikka tämä loppuvuosi onkin ollut hyvin vähäistä erilaisten tapahtumien osalta, täytyy antaa kiitosta siitä, että löytyy vaihtoehtoisia tapoja  ja jopa  uudenlaista innovointia toteuttaa  tapahtumia koronaakin uhmaten.  

Kälviän seurakunta on järjestänyt Kälviän kirkkopihalle tänä jouluna upeaakin upeamman "Kauneimmat joululaulut" - tapahtuman. Kun ei päästy kirkkoihin veisaamaan sydämien syvyyksistä tuttuja, turvallisia ja rakkaita joululauluja, järjestettiin siellä tapahtuma pihalle.

Qr-koodisysteemillä toimiva joululaulurata toimii vallan mainiosti. Se vaatii mukaan matkalle vain kännykän, johon on ladattu ilmainen qr-koodinlukija. Toki ilman sitäkin selviytyy, jos haluaa kiertää radan ilman kännystä raikaavaa joululaulua. 

Ihan parasta tässä radassa on, että sen voi kiertää aikatauluista riippumatta vaikka ihan yksikseen. Voi laulaa mukana tai eläytyä kuuntelemaan kännykästä ohjelmoitua joululaulua ja ihastella radalle rakennettuja elämyspisteitä.

Radan aloittava  ensimmäinen pysähdyspaikka on niin upea, että liikutun kovasti. Siellä on  rakennettu puukehikon sisälle todella kaunis, valaistu  seimiasetelma. Kohdistan kännykkäni qr-kuvakkeeseen ja pian jo pääsen kuuntelemaan kaunista joululaulua.

"Niityillä lunta, hiljaiset kadut

Taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virta, lapsuuden sadut

Sanoma joulun on uusi mahdollisuus..."

Jatkan matkaa kohti seuraavaa rastia. Sankarihautoja valaisee kaunis, suurikokoinen kuusi. Olen keskellä kirkkomaata aivan yksin. Juuri niin kuin toivoinkin. Etäämpää näen, kuinka lapsiperhe rattaineen lähtee  viimeiseltä rastilta pois. Mietin, että juuri näin pimeässä tämä rata on lapsille varmaankin elämys valojen ja koristeidensa vuoksi. 

                     

Mainiota, että reitin pystyy vaivattomasti kiertämään esimerkiksi vaunuilla, rattailla tai rollaattoreilla. Pidän myös siitä, että johdot reitin varrella on kauniisti kätketty  havujen peittoon. Näin vältetään pimeässä johtoihin kompuroinnit. 

                   

"Me käymme joulun viettohon

taas kuusin, kynttilöin. 

Puun vihreen oksat kiedomme 

me hopein kultavöin..."

Tapulin vieressä on  pienoinen kuusi. Kun saavun rastille, tähyilen samalla katseellani tapulin yläosassa olevaa yhtä  maalausta enkelistä. Sehän  raaputettiin esiin, kun tapulia viimeksi entisöitiin. 

Tuuli yltyy. Kuusen hentoisilla oksilla on valojen lisäksi kauniita, hopeisia kelloja. Huomaan muutaman niistä tuulenpuuskassa tippuneen maahan. Nostan ne varovasti takaisin oksille. Olo on kuin pikkutyttönä, kun sai alkaa koristelemaan kuusta. 

"Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa.

Kirkkaat joulukynttilät lempeästi hymyyvät..."

Seuraavalla rastilla lähes liikutun. Olen viime viikkoina kovasti etsinyt tietoja vanhasta kirkkoreestä. Ja siinä sellainen nyt sitten on ihka oikeana edessäni. Valaistuna ja havuin koristeltuna. Jos joku seuraisi minua nyt, ihmettelisi varmaan touhujani. Kontin ja kyykin reen ympärillä, sillä haluan  tutkia sitä tarkkaan. Vaikutun reen pienuudesta, jos kyydissä on istunut kaksikin ihmistä. 

Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu, 

riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu..."

Aisakelloja käytettiin reessä sen vuoksi, että vastaantulijat ennättivät väistää vastaantulijaa. Tajuan tätä kirjoittaessani, että minulla on isänperintönä vanha suvun aisakello, en tiennyt vain, että esine on nimeltään juuri sellainen!  Kirkkoreki on rakenteeltaan kapea, ja  se saattoi herkästi jopa kaatua lumisella reitillä. Harmi, että niin vähän on jäänyt tallennettua tietoa kirkkomatkoista entisaikoihin. Unelmoin mielessäni että olisi hienoa, jos kirkkorekiä säilytettäisiin kirkkojen pihapiirissä hyvin suojattuina katoksissa, jotta ne säilyisivät hyväkuntoisina. Ovathan ne aika keskeinen osa kirkkohistoriaa nekin!

Seuraavalla rastilla on valaistu kuusi. Mutta mikä ihaninta - vaikka reitillä on useita kuusia, niistä jokainen on koristeltu omalla, uniikilla tavallaan!

"Nyt avaa ovet sydänten,

ne siitä rauhan saa.

kas loiste joulutähtösen

tuo rauhan sanomaa..."

Seuraava rasti erottuu valaistuksena vuoksi jo kaukaa. 

Kun pääsen lähemmäksi, on se taas iso elämys. Kuviin en saa hetkeä vangittua niin kuin haluaisin. Puiden oksille on ripustettu  hentoja enkeleitä ja lasitimantteja. Oi, kuinka kaunista!

...Siit enkelitkin riemuiten

veisaavat hälle kiitoksen..."

Seison seuraavalla rastilla. Klikkaan qr-koodin auki ja  hiljennyn kuuntelemaan  laulua. Se on lempijoululauluni. Siihen liittyy paljon muistoja erityisesti joulun lähellä olleiden läheisten hautajaisista. 

Viereisen pyörätien ohi polkee nuori poika, jonka  kajarista kuuluu bassonjumputus. Siinä me molemmat fiilistelemme musiikin kautta. Poika tosin ei huomaa minua ohitse suhahtaessaan. Minä puolestaan katson pitkään hänen peräänsä musiikkia kuunnellessani. Lopulta poika katoaa pyörineen pimeään. 

"...Maailman kautta

kuljemme laulain,

taivasta kohti matka vie..."

Viereinen Kälviänjoki virtaa ja illan pimeydessä jään kuuntelemaan veden kohinaa. Vastarannalla loistaa talojen valot. Kaunista, vaikka maisema ei olekaan sellainen mielikuvien perinteinen joulumaisema lumineen ja jäineen. 

On viimeisten rastien aika. Havunoksista on rakennettu vihreä sydän valoineen. Niiden vieressä  seisoo pari olkipukkia. On todella kaunista. Kun olen saanut viimeisen radan kuljettua, katson kelloa. Reittiin kului 45 minuuttia, kun kuunteli jokaisella pisteellä jokaisen laulun alusta loppuun. Oikein sopiva kesto!

Voin suositella rataa ihan jokaiselle.  Oma suositukseni on, että radan kiertää hämärään aikaan, silloin valot pääsevät oikeuksiinsa. Oikeastaan ainut, mitä olisin toivonut, olisi ollut kauneimmat joululaulu-vihkonen radan alussa omiin käsiin saataville. Se on minulle jokavuotinen tapa ja erityisesti tykkään katsoa vihkosesta jonkin uuden laulun melodian ja sanat. Nyt hain reitin jälkeen vihkosen läheisestä kaupasta ja syvennyin siihen vielä kotona. 

Rata on esillä Kälviän kirkkopihassa aina  27.12.2020 saakka, joten vielä ennättää polulle mainiosti!

"Nyt joululaulut kaikuu yössä taas,

ja kynttilät ne loistaa valoaan.

On aika rakkauden, se täyttää jokaisen,

oi, jospa aina joulun aika ois..."

Kaarlelan ja Kälviän kirkkotallit

Jo pitkään on ajatukseni harhailleet kirkkotalleissa. Olen useammasta lähteestä saanut tietää, että kirkkotalleja on ollut esimerkiksi Kaarlelan kirkon läheisyydessä. Nykyään niistä ei valitettavasti ole tarjolla minkäänlaista tietoa itse paikan päällä. Jokin infokyltti  kuvineen niistä  olisi  kiinnostava Kirkonmäellä...

Kirkkotalleja esiintyi aikaisemmin osassa Pohjanmaata. Ihmiset, jotka tulivat kirkkoon pitkienkin taipaleiden takaa, toivat niihin hevosensa lepäämään kirkonmenojen ajaksi. Rakennuksia oli paikalla pitkä rivi. Ja koska kulku kirkolle ei ollut yhtä vaivatonta kuin nykyään, oli rakennusten yläkertoihin rakennettu myös asuinhuone, jossa ihmiset kävivät ennen kirkonmenoa vaihtamassa ylleen kirkkovaatteet. Pitkämatkalaiset saattoivat yöpyäkin talleissa. 

Sitten edelliskesän googlailu taas avasi uuden näkökulman. "Eksyin" tutkimaan Helsingin seudulla olevaa Seurasaarta ajatuksena, että sielläpä olisikin kiva käydä matkailemassa kesän korvilla. 

Tutkin Seurasaaren ulkomuseon  piirroskarttaa, ja melkeinpä hypähdin tuoliltani, kun oivalsin, että Seurasaaressa onkin  olemassa vielä  ihka elävänä yksi Kaarlelan seurakunnan vanhoista kirkkotalleista! Museoviraston Finna - palvelimelta löytyi jopa kaksi kuvaa kyseisestä rakennuksesta. 

Näistä kirkkotalleista tietoa etsiessäni törmäsin myös tietoon, että  Kälviälläkin on samantyylisiä kirkkotalleja aikanaan ollut. Tämä alla oleva lehtiartikkeli on Kokkola-lehdestä 13.1.1885. Valitettavasti Kälviänkin kirkkotallit on tuhoutuneet. Lehtiartikkelissa kerrotaan  surkeassa rappiotilassa olevista kirkkotalleista Kälviän  kirkkomäellä. Kun miettii Kälviän kirkonseutua, ei siellä kovin montaa mäkeä ole, lähinnä tulee mieleen Penttilänmäki.

Ilmeisestikään kirkkotaleja ei ole kovin kummoisesti arvostettu sen jälkeen, kun niiden tarve on vähentynyt. Ovat joutaneet hävitettäviksi. Niin harmillista! Sitä vastoin Närpiössä on edelleen tallessa noin 150 kirkkotallin kokonaisuus. 

Tuossa  yllä olevassa uutisleikkeessä todetaan Kälviän kirkontallien "rumentavan seutua aikalailla. " Sen lisäksi ne  olivat  artikkelin mukaan "lymypaikkoja sunnuntaisin sellaisille, jotka olivat saapuneet kirkolle  tekemään kaikkea muuta  vaan ei viettämään jumalan palvelusta, ja pimeän aikoina olivat ne sopivia pelätyspaikkoja pahanilkisille sivutulevain ihmisten rauhan häiritsijöille, puhumattakaan siitä vaarasta, mitä olisi  ollut tapulille ja kirkolle, jos nuo tallit olisivat syttyneet palamaan. "

Näin jälkeenpäin näkee tallien arvon ihan toisin, mutta eipä auta jossitella...

Sitten tänä kesänä  vastaan tulla tupsahtikin  kuvia juurikin Kaarlelan kirkkotalleista peräti kolmen kuvan verran. Niissä  tallit on varmaankin aika alkuperäisessä kuosissa. Kuvissa on nähtävissä myös useampia talleja vieretysten. Voi itku, kun olisivat vielä Kirkonmäellä jäljellä...

Netistä löytyneissä kuvissa tallit näyttävät oletettavasti olevan aika lailla  alkuperäiskuosissa. Kerrassaan ihania! Voin kuvitella, millainen yhteisöllinen tapahtuma kirkossa käynti kaikkine lisätoimintoineen on aikanaan ehkä ollut. Näillä talleilla on taatusti tapahtunut monenmoista. Kirkossa käyntiin liittyi paljon muutakin kuin kirkossa istuminen. 

Netin ihmeellisen maailma  kautta saan eräällä keskustelupalstalla lisätietoa tästä Seurasaaresta (ruotsiksi  Fölisöns museiområde)  kirkkotallista. Se on ollut Kaarlelassa alkujaan Rasmuslaisten kirkkotalli! Tällainen lisäinfo tekee kohteesta aina jotenkin yksilöidymmän ja kiinnostavamman. Talli on myös sama, joka näkyy esimerkiksi ylimmässä linkittämässäni  mustavalkokuvassa. 

Ja niinpä  tämän kesäisellä reissulla suorastaan ylipuhun retkiseuralaiseni visiitille kanssani Seurasaareen. Kun retki toteutuu, on olo taas kerran  kuin joulupukkia odotellessa...

Ja sielläpä se kirkkotalli olikin jykevänä paikoillaan. Tosin kuvaushetkellä lukittuna, joten en päässyt sisältä tiloja kuvaamaan. 

Hyvin hoidetussa ympäristössä kirkkotalli on siistin näköinen punamultarakennus. Se on kaksikerroksinen.

Infokyltissä kerrotaan, että talliin mahtui jopa neljä hevosta. Kun katson rakennusta, on hevosten täytynyt olla todella tiiviisti, jotta neljän hevosen sisällyttäminen rakennukseen mahdollistuisi. 

                                       

Ensin arvon mielessäni, että kummasta ovesta hevoset ovat kulkeneet, mutta sitten päädyn vasemmanpuoliseen, koska sen edustalla ei ole kiviportaikkoa. Oviaukot ovat molemmat kyllä todella matalia. 

        

Rakennus on leveyteensä nähden yllättävän korkea. Yläkerrassa on julkisivun puolella yksi ikkuna. Muut kolme seinää ovat ikkunattomia ja ovettomia.  Rakennuksessa on vielä ehta pärekatto. 

Hetkisen ihmettelen, mikä pitkä  hirsi on ripustettu räystään alapuolelle, mutta sitten iskee oivallus, että sehän on kotikutoinen,  koverrettu vesiränni. Kyllä ne on ennen olleet kekseliäitä vaan!

Sisäänkäynnin yläpuolella on pienoinen ikkuna. Tästä menee oven takaa oletettavasti portaikko suoraan yläkertaan.

On ollut pitkämatkalaisille todella kätevää, että kirkkovaatteet on voinut vaihtaa vasta kirkon lähellä. Jos tämä kyseinen talli on tosiaan Rasmuksen talli, ei näillä sokojalaisilla kuitenkaan hirmuisen pitkä matka ole ollut kirkolle. Toisaalta hevoskyydissä piti varmaan olla tuhdisti vaatteita yllä, ettei kylmettynyt. Ja kyllä täällä varmaan on yövyttykin. Harjalla näen savupiipun, joten jonkinlainen tulisija näissäkin on kyllä ollut. 

Rakennuksen alla on kivisokkeli, joka on ajan tavan mukaan tehty luonnonkivistä.

Miksi rakennus sitten on Seurasaaressa? Seurasaaren ulkomuseo on perustettu 1909. Sinne on kerätty vanhoja rakennuksia ympäri Suomen  ja tavoite on ollut nimen omaan, että jokaisesta maakunnasta olisi jotakin.  Museoalue on kuin talonpoikainen Suomi pienoiskoossa. Ulkomuseon perustaminen oli professori Axel Olai Heikelin loppuelämän keskeinen hanke. Saareen siirrettiin talonpoikaisrakennuksia eri puolilta Suomea. 

Hienoa, että edes yksi kirkkotalleistamme on säästynyt, vaikka onkin matkannut kauas kotoaan!

LÄHTEET: Digitaaliarkisto. Kokkolan lehti no 2. 13.1.1885. 

Seurasaarisäätiö. Seurasaari. [https://www.seurasaarisaatio.fi/seurasaari/] Luettu 1.8.2020. 

Votiivilaivat Kokkolan kirkoissa; osa 3; Kälviän kirkko

Nyt ihastelemaan Kälviän kirkon votiivilaivaa. Siinä on jotain hyvin ylvästä, prameaa ja kuningasmaista. 

Kälviän kirkon votiivilaiva on peräisin jo 1800-luvun alusta. Mastoissa on Ruotsin liput. Ne kertovat ja muistuttavat siitä, että evankeliumi tuli Ruotsista Suomen rannikolle ja myös siitä, että Ruotsi ja Suomi muodostivat yhden valtion vuoteen 1809 saakka

Kälviän kirkon laiva mainitaan ensimmäisen kerran kirkkoneuvoston pöytäkirjassa vuonna 1846. Laiva edustaa tyyliltään 1600-luvun hollantilaista sotalaivatyyppiä.

Löysin  tiedon, että merenkävijä, kauppias ja laivanvarustaja Israel Mikkolan vävy, Matti Malmsten (1816-1891), joka oli myös opettaja Juho Siirilän isä,  on tuonut Kälviän kirkkolaivan merimatkoiltaan. Malmsten oli syntynyt Kälviän Maunumäellä  1816. Kun hän lähti merille, hän muutti ajan tavan mukaisesti nimensä ruotsalaisemmaksi eli hänestä tuli Malmsten.

Näin ollen tämä votiivilaiva on jopa vanhepi kuin Kälviän nykyinen kirkko.

Laivassa on Ruotsin vallan aikaiset liput, mikä kertoo, että laiva on tehty 1800-luvun alussa. Ruotsin valta Suomessa päättyi 1809. Itse laiva on hyvin tumma. Purjeet ovat vaaleaa kangasta. Laivan kyljissä on tummat ankkurit, mitkä tosin erottuvat heikosti tummasta taustasta. Laivan alin, vedenalainen osa on tummanvihreä. 

Tässä alla lainaus  Geocaching-sivulta, josta löytyy  Uuno Huhtalan tekemä yhteenveto koskien Kälviän laivaa.

 "Kirkkolaiva oli kaiketi kirkon purkamisen yhteydessä tuotu tapuliin, jonka katossa sen muistavat vielä vanhat pitäjäläiset. Korjauksen ja entisöinnin pani alulle maalarimestari Sundströn, joka asui siihen aikaan Hirsikankaalla. Kalle Hietaharju asui siihen aikaan Tuunalassa ja osallistui entisöintityöhön.

Sundström maalasi laivan rungon entisten värien mukaan. Hän leikkasi myös purjeet, Mutta Hietaharju ompeli ne ja solmi köysistön Sundströmin ohjeiden mukaan. Työ kesti yhden talven. Sen jälkeen laiva siirrettiin kirkkoon."

Kälviän seurakunnan muuttokirjojen mukaan Emil Sundström on muuttanut Kälviälle  vuonna 1920. Hän asui Kälviällä tästä kymmenen vuotta eteenpäin.

Kälviän nykyinen kirkko on rakennettu  vuonna 1905. Kirkkoa on kunnostettu perusteellisemmin vuonna 1958. Tällöin laivan kunnostajana mainitaan Matti Klapuri yhdessä Kalle Hietaharjun kanssa.

 Kälviän kirkko "rakennettiin" 1905 ja sitä on kunnostettu, Kälviän kirkon juhlajulkaisun mukaan, perusteellisemmin 1958. Tällöin laivan kunnostajana mainitaan Matti Klapuri taas Kalle Hietaharjun kanssa.

LÄHTEET:

Geocaching. Kälviän kantatilat: Simukkala. [http://www.geocaching.com/geocache/GC3KC4B_kalvian-kantatilat-simukkala?guid=a7323797-b611-4ff4-9e4c-ab2aa120ba91] Luettu 15.12.2013.

Kokkolan seurakuntayhtymä. Kälviän kirkko. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/tilat/kirkot_ja_kappelit/kalvian_kirkko] Luettu 15.12.2013.