Kokkolanseudun puumerkkejä

Nyt perehdytään puumerkkien mielenkiintoiseen historiaan! Puumerkki sanana tulee lähes suoraan ruotsin sanasta "bomärke,", joka tarkoittaa asumus- tai talonmerkkiä. Puumerkkien käyttö perustuu ikivanhaan oikeustapaan. Sitä käytettiin omistussuojana  ja sillä katsottiin olevan lain antama suoja. Jo niinkin aikaisin kuin  keskiaikaisessa Ruotsin maanlaissa on mainittu puumerkin väärinkäyttö rikollisena. Väärentäminen tuomittiin siis yhtä rikollisena kuin meidän aikoinamme nimikirjoituksen väärentäminen. 

Usein näkee puumerkkejä vanhoissa huonekaluisssa. Olikin tapana, että puumerkein varmistettiin omistajuus irtaimiston haltijana. Vuoden 1798 oikeuskauden määräyksessä  puumerkein varustetussa asiakirjassa tuli olla kahden todistajan  nimet. 

Mistä sitten kumpusivat puumerkkien aiheet? Idea  merkille saattoi syntyä oman ammatin kautta. Moni puumerkeistä on tulosta ihmiskunnan pitkäaikaisesta kanssakäymisestä aikojen saatossa. Aivan varhaisimmilla merkeillä on yhteys myös uskontoon. Yleisin niin kutsutuista taikamerkeistä on hakaristimuoto, joka on todistetusti peräisin seuduillammekin jo rautakaudelta. Vasta toisen maailmansodan aikana se liitettiin  valloittajakansan käyttöön. Yksi hyvin tavanomaisista puumerkkimuodoista on ollut myös viiskantamerkki, joka saatettiin liittää ruumisarkkuun tai riihen  ovenpieleen, jotta vainaja ei tulisi öisin häiritsemään elossa olevia

Alla: Kälviän kruununmakasiinin puumerkkejä. Ne ovat rakennuksen kivijalassa - mikä työ onkaan ollut niihin kaivertaa puumerkit ennen rakennuksen kivijalan luomista!

Puumerkkien käyttö väheni muuten vasta 1950-luvulla. vanhin Suomesta löydetty puumerkki on ilmeisesti löydetty Ulvilan hautausmaalta. Merkki on on kyetty yhdistämään 1200-lukuun!

Alla: Tankarin kirkon puumerkit. Näitä löytää Tankarin kirkosta puupenkkien virsikirjatelineistä. Aika veikeän näköisiä, en ole selvittänyt niiden haltijoita. 

Länsisuomessa puumerkit ovat olleet sidoksissa ennemminkin taloon kuin asukkaisiin. Usein merkki säilyi, vaikka talo vaihtoi omistajaa. Usein talokaupan mukana seurasi irtaimistoa, jota olisi ollut työlästä muuntaa toisen puumerkin alle. 

Jos taas kantataloa jaettiin suvun kesken, usein vanha merkki jäi  talon uudelle omistajalle ja siitä erkaantuneet talot herkästi kehittivät vanhaan puumerkkiin jonkin uuden asian. Myös naisella saattoi olla oma puumerkki, vaikka näitä vähemmän tuleekin vastaan. Etenkin, jos kyseessä oli talon omistava leskinainen. 

Oman sukuni puumerkit Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa ovat aikojen saatossa suurimmaksi osaksi kadonneet. Isäni suvussa tulipalojen myötä, kun taas äitini suvussa moni asiakirja on kylmäpäisesti tuhottu ei-niin-tärkeänä tai asiakirja on kokonaan puuttunut - välillä ehkä tarkoituksellisestikin. Siippani ruotsinkielisessä  suvussa Kokkolassa - tai silloisessa Kaarlelassa -   kaikki asiakirjat taas on pedantisti tallella vuosisatojen ajalta. Varmaan tämä kertoo jotain tilanpitäjien tunnollisuudestakin. 

          

Sain jokunen vuosi sitten anopiltani lahjaksi ison kasan suvun vanhoja asiakirjoja. Mikä mieletön lahja - sukututkija ei voisi innostua mistään juuri enempää!  Minua hieman pelottaa omistaa niitä - pelkään, että jotenkin onnistun ne tuhoamaan. Ne pitäisi kaikki järjestelmällisesti ainakin valokuvata. Olen vuosien saatossa avannut kirjekasan kolme kertaa. En koskaan pääse selvyyteen kaikkien asiakirjojen luonteesta. Siellä on kauppakirjoja, todistuksia, tilakirjoja, perunkirjoja, ruotusopimuksia, lippusia, lappusia...

Tänään avasin yhden pumaskan. Asiakirjat ovat monelta eri vuosisadalta. Ruotukirjat vanhimpia, mutta niitä en tänään ennättänyt kuvaamaan. Laitan tähän kuvia muutamista suvun asiakirjoista - tai siis niissä olevista puumerkeistä. 

Yllä: Jacob Jacobsson Huchtala ja Maja Johansdotter sekä todistajana Matts Johansson, jonka sukunimestä en ihan ole varma. 

Asiakirja on vuodelta 1806. Jacob Jacobsson  oli syntynyt 1749 ja kuoli pari vuotta tämän puumerkin jälkeen vuonna 1806. Hänen vaimonsa Maja  Johansdotter oli tyttönmeltään Wässe/Wässi.  Hän oli syntynyt 1750. Maja kuoli 1819. Jacob ja Maja olivat pojanpoikani esivanhempia kahdeksan sukupolvea häntä aiemmin. Molemmilla puolisoilla näyttää olevan sama puumerkki. 

Tässä alla asiakirjassa näyttää olevan samainen Maja Johansdotter sekä lisäksi Abraham Jacobsson ja Abraham Abrahamsson. 

Abraham Jacobssonilla on sama puumerkki kuin veljellään ja veljenvaimollaan yllä. Abraham Abrahamsson on puolestaan Abraham Jacobssonin poika ja hänellä on jo omanlaisensa puumerkki. Abraham Abrahamsson Huchta oli syntynyt 1780 ja isänsä Abraham Jacobsson 1747. Hän oli kotivävynä Prestillä ja myöhemmin maanviljelijänä samalla tilalla. 

Vuodelta 1864 Matts Johansson Heikilä. Merkki on selkeä muunnelma aikaisemmista sukupolvista. Merkki on vuodelta 1864. 

Alla olevassa asiakirjassa on itselleni tuntemattoimia nimiä yläreunassa. Henric Johansson ja Anders Mattsson kuitenkin.  

Alimmaisena on Anders Korp. Lienee Korpilaisten sukua? En ole ennättänyt läpikäymään näitä asiakirjoja, joten niiden asiayhteys on toistaiseksi ontuva ja siksi nimiä on vaikea tunnistaa. 

Alapuolen asiakirjassa on vedetty henkseleitä asiakirjatekstien päälle useamman kerran. Ilmeisestikin päivitetty versio asiakirjasta on aina päivitetty samaan paperiin - ainakin 4 kertaa. Puumerkin kuittaajana on Eric Jacobsson Heikelä. 

Alempi asiakirja on melkoinen sutaisu. Teksti on muita sekavampaa eikä niin siistiä. Bongaan sieltä kuitenkin nimen Johan Ericsson Witick puumerkkeineen. 

Vuoden 1810 asiakirjassa on Abraham Hucktalan nimi ja tämän lisäksi uusi puumerkki todistajalta: Henrik Johansson Måttinen. Hän ei liene ainakaan lähisukua. 

Tässä alla olevat kaksi jälleen samaa suvun samanlaista puumerkkiä. Hauskaa katsoa, että niissä oikeasti näkyy kirjoittajiensa erilainen kädenjälki!

Todistajana näyttää olevan Anders Fredriksson Majabacka.  Asiakirja on vuodelta 1850.

Tässä alaopuolen asiakirjassa on jälleen samoja nimiä kolmen henkilön kuittaamana. Taitaa olla kyseessä äitinsä perunkirja tekstistä päätellen.  Todistajina Matts Mikelson Korpe omine puumerkkeineen ja Matts Hauchtonen af dito eli käsittääkseni samasta paikasta. 

Vielä löytyy uutta - todistajana vuoden 1836 asiakirjassa on Eric Jacobsson Hejkilällä Matts Eriksson Kykyri. 

Kerran vielä törmään  lähes samaan Huchtalan puumerkkiin- se on Anders Huchtalalla. Yläosan tähtikuvio vain on muuttunut ristiksi.   Ylempänä mainitaan ilmeisestikin aviopari Abraham ja Anna Lillpeitso, jos nimen oikein tulkitsin näin kuvasta...

Heilläkin on keskenään samanlaiset puumerkit. 

Pahnanpohjimmaisena kuvissani on vielä Anna Elisabeth Hauhtosen ja Abraham Matsson Kottkan puumerkit. Heilläkin näkyy erot kädenjäljessä. Alimmaisena asiakirjassa on  todistajana Maria Andersson Junttilan yksinkertainen risti-puumerkki. 

Näissä riittäisi tutkittavaa ja pähkäiltävää pidemmäksikin aikaa!

LÄHTEET: Sukututkimuksen asiakirjaopas - väestöhistorialliset arkistolähteet. Päivi Happonen. Mikkeli 2004. [https://katiha.xamk.fi/Karjalatk/downloads/Sukututkimuksen_asiakirjaopas_Happonen.pdf]

Juhannustarina - morsiamenvientiä Tankarista

Tämä kiva  ja  romanttinen tarina nousi silmieni eteen lukiessani Annikki Wiirilinnan kirjoituksia. Tarinan on kauan sitten tallentanut panimonomistaja, konsuli  kaupunginvaltuutettu Carl  Johan Forsén. Hänellähän oli Kokkolassa olutpanimo ja limsatehdas.  Tarinan tytön kerrotaan olleen hänen vaimonsa sisar, Maria Ahlstrand,  joten tuskin tarina on ihan tuulesta temmattu. 

Kertomuksen mukaan elokuun 28. päivänä vuonna 1868 saapui Kokkolan Vanhansatamanlahdelle kuunari Ruotsinmaalta. Aluksen nimi oli Walfrid. Laivan päällikkönä ja myös omistajana  toimi nuori merikapteeni Ohlsson. 

Laiva saapui Kokkolaan  ja tarkoituksena oli  ottaa tervalasti kauppias Julius Löwenmarkilta toimitettavaksi Tanskan Horseniin. Luonnonvoimat kuitenkin pistivät risunsa likoon. Oli kova etelätuuli ja se kuunari oli pakotettu rantautumaan lähelle eteläistä Trutklippania ankkuroituen redille eli sen eteläpuolella olleeseen suojaiseen satamaan. 

Kohtalo puuttui seuraavana yönä peliin, kun nousi kova myrsky ja tuuli kääntyi luoteeseen. Kuunarin molemmat ankkurit olivat pohjassa, mutta myrskyn valtava voima katkaisi kettingit ja laiva joutui myrskyssä tuuliajolle. Myrsky paiskoi aluksen lopulta lähelle Morsiussaarta, sen luoteisen niemen lähelle. Aluksen mastot katkesivat ja koko komeus jäi kiinni  karikkoon. Kuunarin irroittamisessa oli kova työ ja kun se lopulta saatiin irti, se hinattiin varvilahteen. Alus oli telakalla siellä kauan aikaa. Talven aikana siihen rakennettiin uudet mastot ja pohjakosketuksen saaneet osat paikattiin. 

Talven aikana tietysti kaupunki ja myös sen riennot alkoivat tulla tutuiksi. Lähinnä Ohlsson tutustui muiden merenkävijöiden perheisiin ja niinpä kauniit  merimieskotien tyttäretkin  alkoivat olla tuttuja. Kapteenin kerrotaan ihastuneen erityisesti yhteen tytöistä, mutta kaikki olettivat, että ihastus sammuisi merivesien mukana, kun laiva pääsi jatkamaan matkaa keväällä 1869. 

Merikapteeni  lähti  mailtamme tervaa kuskaamaan kohti Horsenia. Tanskan satamasta kapteeni Horsen saikin paluurahdin Ruotsin Skellefteåån viedäkseen sieltä puutavaralastin Saksan Holtenauhun. Rakastunut kapteeni lähetti jo  Tanskasta tytölle sähkösanoman, jonka viesti kuului näin:

"Järjestä kuulutukset ja muut viralliset asiat kuntoon, kokoa kapiosti ja muut tavarasi ja ole valmiina: kun tulen Skéllefteåsta, otan Sinut "purjeiden alle"  Tankkarin ulkopuolella. Päivänä ja ajankohtana jonka tarkemmin ilmoitan myöhemmin. " 

Tyttösen perheeseen tuli kova kiire valmistella kapiot sun muut kuntoon ajoissa. Ja niin vain uuden kevään koittaessa saapuikin tuore sähkösanoma, joissa kerrottiin päivämäärä, jolloin tyttösen tulisi olla valmiina laivaa odottamassa Tankarin ulkopuolella. 

Kuinka niin mun tuleekaan  mieleen tästä tarinasta tämä Arja Saijonmaan upea ruotsiksi laulama "Höstvisan. "Se pitää olla ehdottomasti juuri tämä versio ja på svenska...

Sovittua tapaamista edeltävänä päivänä tyttö nousi äitinsä ja parhaan ystävättärensä kanssa  vanhalta lastaussillalta  Björmanin rannasta luotsivanhimman veneeseen suuntana Tankar. Aamun koittaessa jännittynyt morsian kipitteli edestakaisin ulos ja sisään luotsituvasta  kiikaroiden  kohti luodetta ja armastaan. Lopulta - pitkän ja raastavan odotuksen jälkeen - tyttö huusi riemuisasti "Purjelaiva näkyvissä!" Luotsivanhin varmensi saman näkymän - kuunarin, jossa oli ruotsalaisnorjalainen unionilippu kahvelin alla!

Niin asteli morsio veneeseen kapioineen päivineen  ja luotsivanhempi ohjasi purjeveneensä kohti kuunaria. Lähemmäksi kuunaria päästyä kiiri kannelta korviin kapteenin ohjeet:

"Lova stick i stäv, brassa seglen back, styr så, fira fallrepstrappan, håll taljor klar." (Luovi vastatuuleen, ahtakaa purjeet pakkiin, ohjaa näin, laske köystikkaat, pitäkää taljat selvinä.)

Ja niin sai morsian pian jo tuntea olevansa halattavana laivan kannella  ja antautua voimakkaiden kapteenin käsivarsien syleilyyn. 

Morsiammen tavarat nostettiin taljojen avulla veneeseen. Onnistuneen toimituksen jälkeen laskettiin Walfrid- laivasta köyttä pitkin luotsiveneeseen  puupytty, jonka sisällä oli viinipullo. ja näin pääsi upouusi anoppi seuralaisineen skoolaamaan nuorelle parille. Kun maljat oli onnekkaasti tyhjennetty, kaikui komentosillallata kapteenin voimakkaat sanat: "Fäll två sträck, stir nord 1/2 vest" (Laske kaksi piirua, ohjaa länsipohjoiseen). Näin sai kuunari lähtökäskyn ja laiva lipui kauas silmänkantamattomiin kahta onnellista keinuttaen.

Nuoripari vihittiin avioliittoon Ruotsissa, Tukholman ulkosaaristossa  Furusundin ja  Nortäljen välillä, mistä nuori kapteeni oli kotoisin. 

LÄHTEET: 

Wiirilinna, Annikki. Tankkari-morsian.Porstua-kirjasto.17.6.1981. [http://81.209.83.96/files/original/0959731cb751d9ec2934f09a8759f44c.pdf] Luettu 21.8.2021. 

Muistomerkki Tankarissa vietetyistä kesistä

  

Tankarin saarella ns. Majakanmäellä, jykevän Kivikellarin seinässä on muistolaatta.

   

Mustassa laatassa  on ruorin kuva ja teksti "

"Kiitollisina lapsuuden onnellisista kesistä Tankarissa.

Tacksammaför barndomens lyckliga somrar på Tankar

21.7. 2007 Pro Tankar ry

perustajajäsenet"

 

Netistä löydän erään saarella asuneen tekstin:

"Silloin, kun mieheni Iiro oli lapsi, 50- ja 60-luvulla, oli Tankarissa vilinää. Luotsien, kutterikuskien

ja kalastajien perheet muuttivat sinne kesäksi. Siellä asui oma yhteisö ja lapsiakin oli paljon. Samat

lapset perustivat vuonna 2007 Pro Tankar ry yhdistyksen...Ja monelta eri aikakaudelta on saarella rakennuksia, polkuja, venevalkamia ja monen moisia muistoja saaren pitkän historian varrelta. Tankarissa onkin ollut yhteisö aina, enemmän tai vähemmän. Iiron lapsuudessa varmaan enemmän, meidän lasten ollessa samanikäisiä, vähemmän, mutta edelleen saari elää ja hengittää omaa ainutlaatuista tunnelmaansa monin kasvoin... "

Voi vain  kuvitella noita kesähetkiä pienessä yhteisössä. Tunnelma on varmaan ollut aivan omanlaisensa.

LÄHTEET:

Veneilijän kaksi kesää Tankarissa. Pdf-tiedosto. [content.siteadmin.fi/File.aspx?...VENEILIJÄN%20KAKSI%20KESÄÄ%...] Luettu 7.6.2015.

Tankarin kirkko, osa 3 irtaimisto

Tankarin kirkossa on runsaslukuisten taulujen lisäksi vain melko vähäinen määrä muuta irtainta.
Tässä kuitenkin koontina irtaimistoa !

 

  

Vanhin kolehtihaavi on alla olevassa kuvassa oleva oikeanpuolinen kapistus. Itse asiassa haavista on jäljellä alkuperäisestä  ainoastaan runko, johon kuuluu kukkaron rautarengas tuppineen, läpimitaltaan 4 cm:n  kello sekä  musta, sorvattu ja profiloitu  puuvarsi. Haavin läpimitta on 13 cm.

 

Nyt joku ihmettelee, miksi ihmeessä haavin varressa on kello. Ihmettelin minäkin, mutta sain selvitettyä mysteerin.  Varressa olevaa pientä  kelloa täytyi kilauttaa, mikäli seurakuntalaisella ei ollut kolehtia kerättäessä varaa laittaa rahaa haaviin! Jotenkin mykistävän ihmeellistä on ollut kirkon kontrolli entisaikoina! Asetan itseni hetkeksi varattoman sanankuulijan asemaan siellä perimmäisessä penkissä - haavin tullessa kohdalle kilautanko kelloa, vai teeskentelenkö muina miehinä, että ropo on jo tipautettu haaviin?  "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa"... Siirrän haavin harras ilme kasvoillani  eteenpäin...

 

Haavi kunnostettiin vuonna 1964, jolloin se puettiin uuteen  sinipunaiseen samettikukkaroon, jossa on samanväriset tupsut ja punokset. Haavi on vuorattu harmaalla kankaalla. Haavin varsi toimi myös oivana unilukkarina sillä töytäistessä saarnan lämpöön nukahtanutta. Nukahtamisesta kirkon penkkiin joutui maksamaan sakkorahaa...Auttoikohan silloin, jos kilauttikin vaan kelloa:)

Vasemmanpuoleinen kolehtihaavi on saatu lahjoituksena Kokkolan  reserviupseerikerholta vuonna 1954. Haavissa on musta sileä puuvarsi sekä hopealyötteet. Varren hopealyötteessä on kaiverrus "TANKAR 1954. -KOKKOLAN RESERVIUPSEERIKERHO."  Leimassa on näkyvissä numero 813 H. Punokset  ovat keltaista lankaa ja kultalankaa kierretyllä punoksella. Suunreunus on palmikoitu. Siinä on sekä ristejä että omega-merkkejä.  Kukkaro-osa on punaista samettia. Vuoriosa on musta. Haavin läpimitta on 14 cm.

                                            

Tästä alla olevasta mustasta lyhytvartisesta kolehtihaavista en valitettavasti löytänyt tarkempia tietoja. Jos joku tietää, minua saa avartaa tiedolla!
                

Joka tapauksessa haavissa on runsas kangasvuoraus.      
  

Saarnastuoli on vaakasuoraan laudoitettu.  Kirkon puoleisessa saarnastuolin  julkisivussa on profiloitu reunus. Kirjalauta halkoo koko saarnastuolin reunaa. Saarnastuolin pohjoissivulle on kiinnitetty polvistumispenkki. Saarnastuolin etelän puolella on  alttarikaide, jossa on hylly, pulpettilauta ja matala penkki. Reunimmaisena rakennelmassa on  kiinteä numerotaulu.

                            

Käynti saarnastuoliin   on etelän suunnasta päätyyn kiinnitetyn penkin ja alttarikaiteen välistä. Koriosa on maalattu sisäpuolelta ohuella keltamaalilla. Sisäpuoli on koristeltu pisteviivoilla, isoilla X-merkeillä sisäänpäin kääntynein sakaroin ja muunlaisilla punaruskeilla kuvioilla.

Alttarikaiteen hyllyltä löytyy  vuonna 1799 Göteborgissa painettu Carl Gustav Ekmansonin saarnavuosikerta ja rippipuheet - "Prädikniingar och Skrifte- Tal En Årgång, Af /Carl  Gustaf Ekmanson, /Andra Uplagan Götheborg 1799. "

Kirjassa on myös merkintä: "Denna Postilla är Tankar Fiskar Ställe tillhörig. Upbundet hos B.M. Damström. Kost:r 2 Riks.Johan Kankonen Hamn Fogde. (Tämä postilla kuuluu Tankarin kalastuspaikalle. Sitonut B.M. Damström. Maks. 2 riikintaalaria. Satamavouti Johan Kankonen.)"

Kirkosta  löytyy virsikirja vuodelta 1780 ja ruskeisiin nahkakansiin vuonna 1817 sidottu katekismus. Catechismuksen ensimmäiselle sivulle on musteella kirjoitettu "Kostar i Jndbindnings I Rdrr 24./ och är betalt af Johan Ericson Jntola/G Carleby den 29 Oct. 1817 (4?)/L?:Er?:Damström. "

                              

Kiinteästi saarnatuolissa kiinni oleva numerotaulu  on kiinnitetty balusterin muotoiseen (=pieni, profiloitu pylväs) sorvattuun runkoon. Taulun kehykset ovat nelikulmaiset. Taulun keskiosan läpileikkaus on S-muotoinen. Taulun vaaleat  irtonumerot on kiinni nauloissa kirkon seinässä.

                                     

Kirkon  saarnastuolin kaiteilla komeilee kaksi kynttilänjalkaa. Ne on ostettu kirkkoon vuonna 1957 Tankarin luotsinrouvien toimesta.  Kynttilänjalat hankittiin J.V. Kantolan  kultasepänliikkeestä. Aurinkoisena  päivänä kirkossa käydessä kirkko vaikuttaa valoisalta, mutta voi vain kuvitella, kuinka pimeää valaisemattomassa kirkossa on aikaisempina vuosisatoina synkällä ilmalla ollut... 

 

Hopeisissa kynttilänjaloissa on kumpaisessakin yksi kynttilänsija. Sen alla on pyöreä solmu. Kynttilänjalka on koristeltu pakotetuin, kaarevin ruotein. Jalkaosaan on kaiverrettu teksti "LUOTSINAISET/1957." Korkeutta kynttilänjaloilla on 17,5 cm.

   

 

 

Kirkossa on "vaivaisukko", jota ei ensisilmäyksellä helposti huomaa, koska se on pieni ja mitäänsanomattoman näköinen. Se on kirkon oviaukon viereisessä takaseinässä. "Uhritukki" ei muistuta perinteistä ihmiskuvaa, vaan se on kirkon karuuteen sopiva pelkistetty aukko ovessa. Aukko on sisäpuolelta peitetty koverretulla puupalalla. Puussa on sekä rautaheloitus kiinnitettynä sisäseinään että lukko. Koverrettu tukki on  noin 66 cm korkuinen.

                                           

Rahat uhritukkiin työnnetään sisään laudanpalasessa  olevasta naulatulla pellillä ympäröidystä aukosta.

Alimmaisena kuvana  on rannikkokirkoille tunnusomainen  kalastajavene kirkon katossa, eli votiivilaiva. Vene on vuodelta  1966.Tästä myöhemmin erillisessä päivityksessä lisää...

                         


LÄHTEET:

Kaarlelan pitäjän historia I. 1969. Tankarin kappeli. Esineistö, s.160- 173.

Tankarin majakka. Mummo matkabloggaa.[http://www.rantapallo.fi/mummomatkabloggaa/2014/07/10/tankarin-majakka/] Luettu 5.6.2015.

Birger Räbb. Tankarin kirkko. Opasvihko Tankarin kirkossa.

Tankarin kirkko, osa 1

 

 

 

Nyt ajelemme Tankarin majakkasaareen. Siellä tutustumme vanhaan Tankarin kirkkoon, Kuvamateriaalini tosin on jo vuoden ikäistä. Myöhemmässä postauksessa  tulemme tutustumaan tarkemmin kirkon tauluihin, kolmannessa osassa kirkon muuhun irtaimistoon. Lisäksi tulee erillinen postaus myöhemmin kirkon votiivilaivasta.

 

Tankarin kirkko on rakennettu saaren itälaidalle. Vaatimattoman näköinen puinen rakennus seisoo tanakasti  saaren korkeimman kallion rinteellä. Saarella on nykyään esteetön puinen kuja kirkolle saakka, joten kohde sopii liikuntaesteisillekin!

 

 

 

Tankarin kirkko on ulkoasultaan tyypillinen saaristolaiskirkko, tosin melko pieni moneen muuhun saariston kirkkoon verrattuna. Pituutta sillä on 8,25 metriä ja leveyttä 6,25 metriä. Kirkon katolla on valkea puuristi. Muutoin sitä voisi erehtyä luulemaan tavalliseksi kalastajasaunaksi, joita saarella on. Pidän kirkon karusta ja vaatimattomasta ulkoasusta.

 

 

Kirkossa on kolme pienehköä ruutuikkunaa  pohjoisen, idän ja etelän suuntiin. Ikkunat ovat melko korkealla. Kirkon oviaukon yläpuolella sisääntulijoita vastaanottaa valkoinen puuristi.  

 

 

 

Saarnastuoli sijaitsee suoraan ulko-ovelta katsottuna käytävän päässä. Aikaisemmin kirkon lattialankut olivat irtonaiset, silloin saarella olevat pikkuepelit  tapasivat ryömiä saarnastuolin läheisyydestä lattiapalkkien välissä olevasta aukosta kirkkoon sisään. Lapset osaavat tehdä asian vaikeimman kautta, kiehtovan monimutkaisesti - jännittävältähän tuollainen ryömiminen kuulostaa:) 

 

  

Kirkon penkeissä olevista kaiverruksista voi  päätellä, että kirkko on ollut olemassa jo 1700-luvulla. Kun kirkon laudoitusta korjattiin vuonna 1950, löydettiin oven lähellä olevista seinähirsistä  vuosiluvut 1754, 1762, 1766 ja 1768.

 

Jo vuoden 1701 rovastintarkastuksessa kehotettiin Kaarlelan pappeja menemään pitämään jumalanpalveluksia kalastuspaikolle silakanpyyntiaikoina. Vuonna 1727 puolestaan käskettiin sekä Tankarin että muidenkin kalastuspaikkojen kalastajia osallistumaan emäkirkossa jumalanpalveluksiin. Entisaikoinahan kirkossa käynti oli velvoite - saarelta saakka melko työläskin sellainen.

 

 

Vuoden 1754 Kaarlelan kirkon tilikirjasta on löydettävissä tieto, että kirkon varoista oli myönnetty 20 kuparitaalaria kappelin rakentamiseksi Tankariin. Samalta ajalta löytyy myös kokkolalaisen Carl Sundhin allekirjoittama kuitti, jossa hän mainitsee  vastaanottaneensa kirkonisännältä, "mielevältä" Matz Calliselta, summan, jonka kirkon vanhimmat olivat myöntäneet "Tankarin saaren rukoushuoneen auttamiseksi." 

 

Tankarin kirkko on siis rakennettu 1754. Tosin kirkon tilikirjan sanamuodoista voidaan päätellä, että kyseessä olisi tällöin ollut  rappeutuneessa tilassa olleen rukoushuoneen korvaaminen uudella. Mahdollisesta aikaisemmasta rakennuksesta ei ole kuitenkaan säilynyt tietoa.

 

 

Kirkon puiset penkit olivat maalaamattomat aina vuoteen 1951, jolloin  kiinteä sisustus maalattiin  vaaleansinisellä öljyvärillä. Penkkejä on kirkon eteläisellä reunalla  kahdeksan ja pohjoisella seitsemän. Lisäksi kirkon kuoriosassa on kolme sivupenkkiä. Vuonna 1951  myös ikkunat kehystettiin uudelleen ja  lasit uudistettiin. Samoin seinät ja ikkunanpuitteet maalattiin. Puuraput on rakennettu ulko-oven eteen 1964.

  

Yleensä pitäjänapulaisen tehtäviin kuului  hoitaa jumalapalvelukset Tankarissa. Pitäjänapulainen saapui saarelle  alkukesästä jolloin kalastus oli jo  käynnissä. Apulainen  viipyi saarella muutaman viikon ajan. Papin tehtävien lisäksi hän hoiti myös  satamavoudin tehtäviä. Näistä töistä apulainen sai palkkaa  10-12 puolitynnyriä  silakkaa sesongilta. Tosin kalasaaliit pienenivät 1800-luvun puolella niin paljon, ettei apulaiselle juurikaan jäänyt kalaa palkaksi.

 

 

Pitäjänapulaisen virka Kaarlelan seurakunnassa lakkautettiin 1852. Voi kuvitella, että saarella pappina oleminen koettiin rankkana merimatkan ja eristyneisyyden  vuoksi. Rovasti A.W. Chydenius mainitseekin vuonna 1865, että papit menivät saarelle silloin tällöin, mutta eivät enää edes joka vuosi.

 

Kalastajat turvautuivatkin 1800-luvulla vieraaseen pappiin, ja maksoivat itse hänen palkkansa. 1860-luvulla kalastajat palkkasivat Matt Puntusen saarnaamaan sunnuntaisin. Lukkariksi palkattiin Mats Räihä johtamaan virsilaulua. Kerrotaan, että kun joku papeista piti jumalanpalveluksen Tankarissa - kuten W.R. Forsman vuonna 1894 - oli kyseessä sen verran harvinainen tapaus että se huomioitiin sanomalehdessäkin. Vuodesta 1934 alkaen Kaarlelan seurakunnan papit  pitivät jonakin syyskuun arkipäivänä  Tankarissa jumalanpalveluksen. Myös arkkipiispa Erkki Kaila osallistui vuonna 1936 jumalanpalvelukseen Tankarissa. Vuonna 1938 jumalanpalvelukseen kokoonnuttiin Tankarissa sunnuntaina ja tällöin oli mukana kirkkokuorokin.

 

Kirkonmiesten käynnit saarella olivat oletettavastikin hyvin odotettuja. Näistä löytyy tallennettuja tekstejä saarnastuolin luota. 29.8. 1867 A.W. Bergmanin tiedetään saarnanneen ilman käsikirjoitusta sekä suomeksi että ruotsiksi. Samoin W. Wegelius piti saarnan 11.8.1872 ja rukouksen pari päivää myöhemmin molemmilla kielillä.

 

 

 Oletettavasti kalastajat ovat huolehtineet  hartaushetkistä pääasiassa itse. Alttarikaiteen hyllyltä löytyy  vuonna 1799 Göteborgissa painettu Carl Gustav Ekmansonin saarnavuosikerta ja rippipuheet. Samoin löytyy virsikirja vuodelta 1780 ja ruskeisiin nahkakansiin vuonna 1817 sidottu katekismus.

Tankarin kirkolla on kirkon katolla,  erillisen pärekatoksen alla kello, jolla kutsuttiin  jumalanpalvelusten lisäksi saarelaisia myös muihin kokouksiin, esimerkiksi satamakokouksiin.

  

 

Tankarin kirkon  ylläpito kävi vuosi vuodelta raskaammaksi kalastajien vähentyessä. Vuonna 1951 kirkon korjauksen yhteydessä  Kokkolan ruotsalainen yhdistys, Svenska föreningen, antoi  rahallista apua kirkolle. Kesällä 1856, kun vietettiin kirkon 200-vuotisjuhlaa, Kaarlelan seurakunta ilmoitti olevansa valmis  huolehtimaan kirkon ylläpidosta.

 

 

Vuodesta 1934 ovat seurakuntapapit pitäneet Tankarin kirkossa yhden jumalanpalveluksen vuosittain. Kirkkoa käytetään myös vihkitilaisuuksissa.

 

 

Kirkon kapeille penkeille mahtuu noin sata henkilöä. Tiivis tunnelma taitaisi tosin silloin olla...Istun kuvausretkelläni takaosan penkkiin. Aikoinaan jokaisella kirkossa kävijällä oli oma paikkansa. Ja kuten aina, äveriäimmät istuivat aikoinaan  kirkon etuosassa, varattomammat takapenkeissä. Penkkien kirjatelineisiin onkin kaiverrettu runsaasti sen aikaisten ihmisten puumerkkejä. Olisipa  kiehtovaa  lähteä kartoittamaan näitä ajan kanssa tarkemmin! Puumerkkien takaa olisi upeaa löytää oikeita henkilöitä ja heidän historiaansa karulla saarella.

                             

 

                           

      Yllä:Vieraskirja kirkon etuosassa odottaa nykyajan puumerkkejä.

Kirkon ulko-ovi on ulkopuolelta valkoinen, sisältä päin se on   tummanruskea.

 

Ovessa on salpa ja lukko, mutta yleensä kirkon ovi on lukitsematon. Sisään pääsee käymään milloin vain saariretkellä. Minäkin olin kirkossa aivan omatoimimatkalla.

 

                                                

  

Kirkosta pois lähtiessäni jokin suhahtaa vauhdilla ja voimalla pääni yli. Kohdistan katseeni ylöspäin. Lintuemohan se siellä varjelee poikasiaan kavalalta maailmalta. Pääskysen pesä on kirkon ulko-oven yläpuolella. Huomaan hyräileväni jostain mieleeni putkahtanutta virttä "Kun on turva Jumalassa, / turvassa on paremmassa / kuin on tähti taivahalla, / lintu emon siiven alla..."

 

 

Jos haluat aistia kirkon tunnelman elävän musiikin kautta tai  aidossa  hartaustilaisuudessa, tarjolla on tänä kesänä ainakin seuraavat  julkiset tilaisuudet Tankarin kirkossa:

 

ti 21.7 klo 14.00 Laurentiu Claudiu Stoica & Kimmo Vuolteenaho, kitara, Markku Hekkala, laulu. Vapaa pääsy.

 

Hartaushetket kesällä 2015 Tankarin kirkossa:

- su 14.6. klo 14.30. toimittaa Esko Hautamäki

- su 5.7. klo 14.30. toimittaa Olli Välimäki

- su 9.8. klo 14.30. toimittaa Kristiina Teerikangas

- kesto n. 30 min.

M/S Jenny-alus kuljettaa Kokkolan Meripuistosta suoraan saarelle!

 

LÄHTEET:

 

 Birger Räbb. Tankarin kirkko. Opasvihko Tankarin kirkossa. 

Kaarlelan pitäjän historia III. 2002, s. 600.

 

Tankarin kappeli. Kaarlelan pitäjän historia 1. 1969, . 158-169.

 

Visit Kokkola. Tankar Kokkola. Tankarin kirkko. [http://www.kokkola.fi/tankar_2/nae_ja_koe/fi_FI/tankarin_kirkko/] Luettu 5.6.2015.