Chydeniuksen pikkuleivät

Runeberg tunnetaan tortuistaan, niin tokihan Kokkolan omalla miehellä, Anders Chydeniuksellakin,  jokin herkku oli. No oli, nimittäin Chydeniuksen pikkuleivät!

Olen niitä saanut maistaa Vanhan kaupungin kierroksen yhteydessä Laivurintalon tarjoamana joskus aikaisempina vuosina, mutta toivoisi tästä tulevan vaikka pieni kaupallinen matkamuisto kaupunkiimme kauniisti pakattuna!  Ainakin minä voisin kuvitella vieväni tuliaisina matkamuistoksi muutaman esteettisesti pakatun piparin informaatiota uhkuvassa pussukassa. Kyllä niin Chydenius maistuisi!

Nämä piparit pääsivät mukaan muuten Pauligin järjestämään "Maakuntien makupiparit"-kiertueelle vuonna 2014. Tuo kiertue järjestettiin JuhlaMokka- kahvin 85-päivän kunniaksi. Kuvauspaikkana oli silloin Kokkolan ammattioppilaitos, jossa leipuri-kondiittoriksi opiskeleva Laura Nissilä sai kunnian valmistaa näitä herkkuja. Olipa hieno juttu, että tästä on tehty oikein juttu!

Olen kuullut näistä pipareista käytettävän myös nimeä Chydeniuksen kakut. Jostakin olen joskus lukenut, että Chydeniuskakkujen juuret olisivat lähtöisin Rödsöstä ja resepti olisi itse nimeään vanhempi. Erikoisuutenahan niissä joka tapauksessa on, että ne on tehty ruisjauhoista kahvivoikreemitäytteellä, joten ovat varmaan olleet arvokkaan oloisia tarjottavia Chydeniuksen pappilassakin.

Tässäpä kaikkien iloksi Pohjanmaan maakuntaherkuksi nimetyt Chydeniuksen pikkuleivät:

Taikina:

100 g vehnäjauhoja

200 g voita

1 dl kermaa

200 g sokeria

300 g ruisjauhoja

11/4 tl ruokasoodaa

Täyte:

1 tl pikakahvijauhetta

tai 2tl jauhettua kahvia

100 g pehmeää voita

0,5 dl tomusokeria

1 kpl munankeltuainen

1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kerma.

2. Lisää jauhot ja muut kuiva-aineet siivilän läpi.

3. Taputtele taikina levyksi ja anna sen levätä viileässä n. 15 min.

4. Kauli taikina ohueksi, ota siitä muotilla pyöreitä keksejä ja nostele ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

5. Paista keksejä n. 200°C 7–8 min. Anna jäähtyä.

6. Sekoita kahvikreemitäytteen ainesosat.

7. Pursota täytettä joka toiselle keksille. Nosta loput keksit kansiksi täytteen päälle.



LÄHTEET: Maakuntien makupiparit: Pikkuleipiä pohjanmaalla6.-7.5. 2014. [https://www.paulig.fi/kahvijutut/maakuntien-makuparit-pikkuleipia-pohjanmaalla-6-75] Luettu 8.11.2020.

Pohjanmaa: Chydeniuksen pikkuleivät. paulig.fi [https://www.paulig.fi/makuparit/pohjanmaa-chydeniuksen-pikkuleivat] Luettu 8.11.2020.

Blogisti Helsingissä palkintoa pokkaamassa

Marraskuinen viikonloppu kaiken muun hässäkän ja hulinan keskeltä vei tieni  Helsinkiin. Osallistuin kesällä ainoalla lomaviikollani  sukutarinakirjoituskilpailuun. Hupaisaa jotenkin, että kun olin koko kesän vääntänyt otsa hiessä opintoesseitä, niin se rentoutumiskeinoni olikin sitten  kirjoittaminen. 

Esiraati valitsi kaikista saapuneista kirjoituksista yhdeksän loppukilpailuun ja isoksi yllätyksekseni huomasinkin olevani loppusijoituksista kisaamassa! Tarinat oli luettavissa ja äänestettävissä netissä Suomen sukututkimusseuran sivuilla. 

Jokunen viikko sitten sähköpostiini kilahti tieto sijoittumisestani. Siitä ei saanut etukäteen hiiskua, tällaiselle hölöttäjälle se oli vaikeeta... 

Sijoituin siis Suomen sukututkimusseuran järjestämässä kisassa toiseksi. Sain ääniä 21, 8%. Yllättävää... 

Nyt mulla onkin sitten hallussani jo kaksi kokonaista kunniakirjaa. Vuosi sitten sain ensimmäiseni murrekirjoituskilpailusta. Tämän uusimman juttunikin kirjoitin lapsuuteni murteella. Aioin ensin kirjakielellä, mutta sitten tajusin, että se murre on mulle siinä se rakkain ja kiintein osuus tarinaan. Jäin kyllä miettimään, verottaisiko valittu murre äänestäjiä sellaisilta seuduilta, jossa puhekieli on eri. En tiedä. Eikä sillä ollut minulle edes väliä, koska kirjoittaminen itsessään oli se arvo minulle... 

Kirjoittamani tarina on pääpiirteissään totta. Tosin muunsin henkilöiden nimet, ettei kukaan elossa oleva pahastuisi tarinan avaamisesta. Oman sukuni kohdalta olisin voinut kirjoittaa avoimesti, mutta kun tarinaan liittyi toinenkin suku, niin ehkä näin oli parempi. 

Aiheen tarinaan sain vuosien takaisista  keskusteluista isäni ja mummoni kanssa. Olin varmaan niitä ainoita, jolle mummo avautui asioistaan. Hän oli vain 26-vuotias jäädessään leskeksi, eikä avioitunut koskaan uudestaan... Minä olin varmaan se potentiaalisin kuuntelija, kun mummoni hoiti minua 2-kuukautisesta lähtien, kun vanhempani olivat muualla töissä. Ehkä lapselle näistä oli helpompi kertoa... 

En koskaan uskonut kirjoittavani tätä tarinaa. Mutta kun tutustuin parisen vuotta sitten  toisen suvun naiseen, johon tarina kiinteästi liittyy, palaset loksahtivat paikoilleen. Oli tosin asioita, joita en pystynyt julkisuuteen kirjoittamaan... Ihan kaikkia haavoja ei ehkä kannata repiä auki... 

Tarinani sijoittuu 1940-luvun Lappajärveen ja Evijärveen. Jos haluat lukaista sen, se löytyy vielä vähän aikaa tästä linkistä otsikolla "Rakas rötiskö:" 

https://www.genealogia.fi/sukutarinakilpailu

Ensi vuonna Suomen sukututkimusseura julkaisee osan kirjoitetuista tarinoista kirjana. 

Tässä alla kuvassa tarinan isovanhempani. Vauva kuvassa on isäni ristiäispäivänä keväällä 1941. Tämä on viimeinen kuva perheestä yhdessä. Taustalla näkyy seinä rakkaasta rötisköstäni ja järvi, jossa on upea luonnonhiekkaranta...

Nyt istun junassa ja kirjoittelen tätä. Kiskot kolisuttavat minua antoisan viikonlopun jälkeen takaisin kohti Kokkolaa... 

Murhatapaus ja sitä seurannut Chydeniuksen puhe mestaustapahtumassa

"Wijttä murhamiestä Kokkolan Pitäjästä, jotka kaikki owat ollehet Sotamiehet, olen minä jo Jumala armahtakoon nijn totta! seurannut Kaula-pölkylle. Ja minä pelkään – – – Ach minä pelkään – – – Suuri Jumala! tee kuitengin minun pelkoni tyhiäxi! "(Anders Chydenius)

Vuoden 1686 kirkkolain mukaisesti papin tehtäviin kuului pitää teloituksen jälkeen puhe. Siinä tuli varoittaa kansaa sortumasta rikoksiin, synteihin ja jumalattomuuteen sekä kannustaa läsnäolijoita kristilliseen ja säädylliseen vaellukseen.

Puheen uskottiin uppoavan otolliseen maaperään, mestauksen järkyttämiin kyläläisiin. Puheessa ei saanut etsiä lieventäviä asianhaaroja tai moittia syyllisen saamaa kuolemanrangaistusta. 1686 kirkkolaissa sekä 1734 laissa rikosoikeuden keskeiset periaatteet olivat koston periaate ja pyrkimys pelotusvaikutukseen.

Tunnetuin  näistä puheista oli Anders Chydeniuksen puhe Kruunupyyn mestauspaikalla 12.4.1786. Puheessaan Chydenius vetosi vanhempiin, puhui rankaisemisen tärkeydestä, saarnasi nuorille ja varoitteli aikuisia.

"Sinä suuri Herran seurakunta, joka tässä saapuvilla olet. Tutki tätä hirveätä verenvuodatusta, ja kuinka julma synti on, ja sen surkeata loppua. ---- Mieltykää tästä päivästä kaikkeen hyvään; jo pieni rikos Jumalan käskyjä vastaan muistuttakoon teitä tämän päivän kauhistuksesta. ----- Välttäkää niitä pieniä rikoksia, joista suuremmat tulevat, niin kuin itse helvettiä. Ja ne vähemmätkin synnit olkoot aina niin kauhistuttavat tunnoissanne kuin pyövelin kirves!" (Anders Chydenius)

Tapahtumaa edelsi mestaus Kruunupyyssä. Siinä oli poikki hakattu sotamiesten Matthias Hjeltin, Abraham Frodin ja Petter Lindströmin oikia käsi ja kaula. Steilaus tapahtui samana päivänä. Miehet olivat murhanneet, ryöstäneet ja murhapolttaneet lastenopettajan Johannes Matinpoika Terlinin ja hänen vaimonsa Kruunupyyn pitäjästä ja Tervajärven kappelikunnasta. Vaimon nimi oli Anna Tammerin.

                       

Etsin tietoja tästä pariskunnasta ja löysinkin. Lastenopettajuus perustui kuningas Adolf Fredrikin vuonna 1762 antamaan päätöslauselmaan, jossa vaadittiin lasten opettajien palkkaamista. Pappi Georg Mathesius palkkasi Johan Mattssonin tähän työhön, koska piti tämän oivalluksista ja kyvyistä.

Johan Mattsson avioitui 13.12.1763 neitsyt Anna Tammerinin kanssa. Anna mainitaan pappilan piiaksi. Johan työskenteli lastenopettajana peräti 22 vuotta. Hän asui noin 300 metrin päässä pappilasta pappilan tontilla. Paikasta käytettiin nimeä "Skolmästarns lindo. "Opetusta annettiin oikeinkirjoituksessa, ääneen lukemisessa sekä kristillisessä tiedossa. Opetus tapahtui eri puolilla seurakuntaa. Johan Mattsson toimi lisäksi kelloseppänä ja puuseppänä. Ilmeisestikin opetus on ollut pidettyä, sillä praosti Johannes Salmeniuksen vierailulla 18. 3.1764 todettiin, että lapset eivät olleet vain "korjaneet sanojen asettelun luonnetta lukemisen yhteydessä puhtaan oikeinkirjoituksen jälkeen, vaan voisi hyvinkin kuin katekeesi" ja että hyvä suhde johtui "hyvin järjestetystä lasten tiedosta, jota seurakunnassa harjoitetaan ja toimitaan".

Johan ja Anna murhattiin kolmen miehen toimesta. Syynä oli miesten rahan himo ja alkoholin halu. Miehet murtautuivat mökkiin myöhään illalla, tappoivat pariskunnan, siirsivät heidät vuoteeseen, varastivat rahat ja arvoesineet ja sen jälkeen sytyttivät vielä mökin kynttilällä tuleen. Anders Chydenius-verkkosivulla tapahtunut on kuvailtu mielenkiintoisen yksityiskohtaisesti.

Murhamiehistä Lindström oli kotosin Öwervetilin kylästä Gamlakarlebystä, Hjälte Kaustbystä ja kolmanneksi ryöstöön mukaan voimakkuutensa takia otettu Frodig Kirilaxista. Murhaajat jäivät myöhemmin teoistaan kiinni. 

"Mitäs taidaisin minä tänäpäiwänä sanoa teille waroituxexi? Minä epäilen teidän parannuxestanne, koska minä näin teidän mennehellä wijkolla seisowan Kokkolan Kaupungin Torilla ja ilman wähindäkän sydämmen lijkutusta kuuldelewan näiden kurjain hutoa: heidän waroituxensa pidittä te pilkana ja nauruna, ja mikä wielä hirwiämpi on, teidän paatumuxenne oli nijn suuri, että te juuri samoina päiwinä mieletöinnä juouxisa ajelitta Kaupungin kaduilla. Sen minä wain mahdan sanoa: jos että te nytkään kauhistu teidän pahuuttanne, nijn ennen pitkää teitä kohtaa näiden murhamiesten hirwiä loppu. Mutta minä rukoilen teitä, jos joku rukous wielä pysty teihin, minä rukoilen teitä Jesuxen Nimeen! Minä huudan! Jumalan tähden ja teidän oman onnenna tähden: palaitkat synnin retkildä." (Anders Chydenius)

"Ach surutoin, koskas synnistä lakkaat,

Kuings kauwan synnis murhetoinna makaat?

Ah herää herää aika on jo tull’,

Wiel tahto Jumal laupias olla sull’.

Ah! kuinga hartast herättele Herra,

Ja pyytä sinua oikiall’ tielle kerran:

Waikk olet kauwan kyllä wiipynyt,

Te kijrust katumus, ja joudu nytt."

(Suom. Wirsi. Kirj. N:o 408. v. 1, 2.1)

LÄHTEET:

Andreas Chydeniuxen Puhet, Kronobyn mestaus paikalla. Anders Chydenius.[https://chydenius.kootutteokset.fi/kirjoituksia/puhe-mestauspaikalla/] Luettu 14.11.2021.

Drama i Terjärv. [ http://www.multi.fi/~glangbac/drama/drama.htm] Luettu 14.11.2021.  

Granvik, E. Den tidigaste Folkundervisninen i Terjärv.[http://www.loffe.net/terj-mainmenu-45/275-den-tidigaste-folkundervisningen-i-terj] Luettu 14.11.2021. 

Heidät Suomi mestasi. Yle.fi. [https://yle.fi/uutiset/3-9950261] Luettu 8.8.2021.

Björkstand , G &Häkkinen, K. Kommentti: Puhe mestauspaikalla. Anders Chydenius. [https://chydenius.kootutteokset.fi/kommentar-till-tal-pa-avrattningsplatsen-och-puhet-kronobyn-mestaus-paikalla/] Luettu 14.11.2021.

Pyhäinpäiväviikonlopun aatoksia

" Kun olit mennyt,

ei metsä ollut sama,

ei niitty, ei tie,

ei polku, jonka halki

sinä olit kulkenut. "

Yllä kaunis ajatus, en tiedä kenen. Sopii pyhäinpäiväviikonlopun tunnelmaan...

Kiertelin eilen kolmella hautausmaalla. Vein ensin kynttilän isäni ja appiukkoni haudoille. Sitten lähdin yksikseni ajelemaan lapsuuspaikkakunnalleni. Siellä on useita suvun hautoja, joiden hoito on jäänyt vastuulleni. En pidä sitä taakkana, vaikka matka onkin pitkä. Jo alta 2-kymppisenä lupasin mummolleni, että hoidan hänen haudan. Mummo varmaan jo silloin aisti, että minä sen myös tekisin. En tiedä kuinka...

Rakastan hautausmailla kiertelyä. Luulin, että olen jotenkin outo, kunnes luin  suuresti ihailemani historioitsija Teemu Keskisarjan rakkaudesta hautausmaihin:

"Harrastus on ehkä vähättelevä sana. Hautausmailla käyminen on minulle tapa ottaa paikkakunnat haltuun. Siellä näkee, millainen on paikkakunnan historia."

"Nykyisyys ei Teemu Keskisarjaa innosta. Paremmin hän viihtyy kuolleiden parissa. Vähintään kerran viikossa hän tapaa tuttuja hautausmaalla. Hänen mukaansa Jumalan puistoissa käveleminen ei ole harvinainen harrastus. Siitä ei vain puhuta."

Mietin, mitä ihmisestä jää jäljelle, kun hän on kuollut. Oivallan, kuinka keskeinen asia on kieli. Ilman kieltä emme juurikaan pysty kertomaan jälkipolville, millainen joku ihminen oli. Kuinka tärkeitä ovatkaan hetket vaikkapa hautausmaalla tai albumin ääressä, jossa suvun uusimmille voi kertoa heitä ennen eläneistä. Ottaa heidät mukaan tarinaan. On myös kiinnostavaa, mitkä tarinat jäävät ihmisestä eloon...

3-vuotiaani kanssa kun kävimme isäni haudalla taannoin, tajusin, kuinka vaikeaa nyky-yhteiskunnassa on kertoa kuolemasta ja pois menemisestä. Puhelin pojalle, että käydään katsomassa isääni hautausmaalla. Sitten korjasin, että tai siis isäni hautakiveä. Mietin jälkeenpäin, mitä pikkuinen mahtoikaan ajatella. Hän luultavasti oletti tapaavansa isäni ja kyseli hautakummulla, missä "papa" on...Selitä siinä sitten että tuolla nurmen alla...

Entisaikoina kun lapset näkivät kuolemaa toisella tavalla ympärillään, se oli varmaan luontevampaa. Oman äitini äiti kuoli, kun äitini oli vain 2-vuotias. Samaan syssyyn kuoli perheestä vauva. Äitini on muistellut, kuinka hämmentävää oli, kun tiesi, että äiti makaa vauvan kanssa arkussa toisessa huoneessa ja sinne ei saa mennä. 2-vuotiaan mieliin on jäänyt, kuinka hän kuitenkin salaa sinne hiipi ja raotti äidin arkkua ja kuinka hänelle oltiin siitä vihaisia...Tätä olen pyöritellyt - äiti ei mitenkään koe, että hetki olisi ollut pelottava...

Yllä. kuva lapsuuskodistani elämäni kahdeksalta ensimmäiseltä vuodelta. Ajelin eilen talon ohi, enää se ei ole paikka, jossa voisin käydä, kun haluan. Sitä asuttavat nyt muut, talolla on uusi elämä. Silti jokainen siellä asunut on jättänyt taloon jäljen. Mitä kaikkea seinät kertoisivatkaan, jos osaisivat!

Tässä taannoin minuun otti yhteyttä pikkuserkkuni poika, aikamies, 4-kymppinen toimitusjohtaja. En ole koskaan miestä tavannut. Hän menetti syksyllä äitinsä ennalta-arvaamattomasti. Äitinsa lyhistyi oppilaidensa eteen kesken koulupäivän. Mies kertoi, kuinka vaikea kuolemaa oli hyväksyä. Sitten hän sanoi "Äiti tiesi, että hän menisi pois. " Ihmettelin. Mies kertoi, kuinka äitinsä, joka ei koskaan meikkaillut tai ehostanut itseään, olikin juuri ennen kuolemaansa halunnut lakata sormen- ja varpaankyntensä. Onhan siinä jonkinlainen kaunis ajatus ainakin, jos ei muuta, meille jälkeenjääneille.

Tuo yhteydenotto oli muutenkin mielenkiintoinen. Tapasin ensimmäistä kertaa tämän nyt kuolleen pikkuserkkuni vuosi sitten hautajaisissa. Meidän yhteisessä sukuhaarassa on mysteeri, sillä kantaisämme alkuperä on hämmentävä ja ulkomaalaistaustainen. Olen sitä vuosia yrittänyt ratkoa. Noissa hautajaisissa kahvittelun lomassa minua pyydettiin kertomaan tutkimuksistani. Tuo pikkuserkkuni innostui asiasta ja yhdessä huomasimme vetävämme jonkinlaista kerrontapajaa koko hautajaisväelle. Koin sen hämmentävänä, koska muut sukulaiseni asuvat lähellä kantaisän vanhaa  asuinpaikkaa, minä monen sadan kilometrin päässä ja sitten tulen minä ja kerron heille elämästä siellä... Minulle jäi ajatus, että otan uudelleen yhteyttä pikkuserkkuuni. En vain koskaan ennättänyt. Kuka olisi voinut aavistaa, että hän, joka oli täynnä elämää, kuolisi ennen vanhempiaan...Tietämättäni toinen sukulaiseni oli videoinut koko keskustelumme hautajaisissa. Nyt tämä video oli kulkeutunut tuolle edesmenneen pikkuserkkuni pojalle ja hän hämmentyneenä halusi tutustua minuun.

"Veri on vettä sakeampaa," mies totesi lähes kolme tuntia kestäneen puhelunsa lopuksi. Mietimme, miten suvun yhteinen menneisyys voikin yhdistää meitä kahta toisilleen täysin tuntematonta. Mies totesi, että olen mielettömän paljon hänen äitinsä kaltainen. Se hämmentää minuakin, koska en ole ollut aikaisemmin yhteydessä äidinisän sukulaisiin...

Näissä aatoksissa palailin illan jo pimennyttyä kotiini. Syksyn viileys tallentui ihoni muistiin. Muistelu edesmenneistä rakkaista lämmitti.

LÄHTEET: Ihmishistorioitsija Teemu Keskisarja etsii kadonnutta aikaa. Kirkko ja kaupunki. [https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ihmishistorioitsija-teemu-keskisarja-etsii-kadonnutta-aikaa] Luettu 7.11.2021.

Rikoshistorioitsija viihtyy hautausmailla. Kirkko ja kaupunki. [https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/rikoshistorioitsija-viihtyy-hautausmail-1] Luettu 7.11.2021.