Taas kerran aihe löysi minut. Etsiessäni edellisviikolla tietoja Kälviän entisistä papeista, tuli vastaani Pro Gradu-tutkielma, jossa läpikäytiin kälviäläisen kirkkoherran, Hille Elias Sipilän, puolison arkea ja aatemaailmaa pappilassa asuessa.
Tämä kiinnostava tutkielma kertoo siis pastorin rouva, Anni Sipilän, os. Sirelius (1883– 1963), elämästä. Opinnäytetyössä on perehdytty Anni-rouvan kirjeenvaihtoon sukulaisten kanssa vuosina 1919–1936. Kirjeitä on ollut kaikkiaan 103 kappaletta. Kirjeiden kautta tutkija on selvittänyt, minkälaisista tehtävistä Anni-rouvan elämäntyö muodostui, miten Anni suhtautui töihinsä ja minkä tehtävistään Anni koki itselleen tärkeimpänä. On myös kerrottu miten arki ja elämä muuttui Annin jäädessä yllättäen leskeksi. Tutkimuksen tekijä on Annin lapsenlapsen lapsi, mikä tietysti lisää kiinnostavuutta ja ainakin omissa silmissäni tutkimuksen ainutlaatuisuutta.
Anni Sirelius, myöhemmin Siirala, nimen suomalaistamisen vuoksi, oli lähtöisin Käkisalmesta. Hänen äitinsä kuoli tytön ollessa vain 2-vuotias, mutta isä avioitui pian uudelleen Annin äidin siskon kanssa. Molemmista liitoista oli lapsia. Anni valmistui ylioppilaaksi Viipurin suomalaisen tyttökoulun jatko-opistosta. Yhden lukukauden verran Anni opiskeli Heinolan naisseminaarissa ja valmistui ylemmän kansakoulun opettajaksi 1904.
Annilla oli mielenkiintoisia harrastuksia. Hän harrasti nuorisoseuratoimintaa ja yksinlaulua laulutunneilla käyden sekä kuului Nuorten naisten kristilliseen yhdistykseen. Annista ei kuitenkaan tullut laulajaa eikä opettajaa, vaan perheenäiti ja papinrouva, joka tapasi tulevan puolisonsa sisarensa häissä. He kihlautuivat 1906 ja avioituivat 1907, kun Hille-puoliso sai myös pappisvihkimyksen. Heille syntyi vuosien saatossa kaikkiaan seitsemän lasta.
Gradussa on paljon kiinnostavaa asiaa, mutta keskityn aikaan, jolloin Anni ja Hille asuivat Kälviällä. Hille Sipilä valittiin Kälviän kirkkoherraksi 1926. Vuodesta 1927 lähtien Hille toimi ainoana pappina Kälviällä. Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia gradussa olleista Annin kirjoittamista kirjeistä.
Kälviän pappila sijaitsi joen rannalla. Pappiloiden puutarhat toimivat usein puutarhojen esikuvina ja edustustiloina. Puutarhan koko oli 0,47 hehtaaria. Kälviän pappilaan kuului lisäksi viljelysmaata noin 11 hehtaaria.
Annin elämää määritti pitkälti Hillen työ. Kirjeistä käy ilmi, että Hille oli paljon työmatkoilla. Kälviällä Hille oli lisäksi ainoa pappi, kun kappalaisen virka lakkautettiin Ullavan muututtua itsenäiseksi. Ullavaan ei kuitenkaan löytynyt vakituista pappia, joten Hille joutui tuuraamaan papin tehtäviä sielläkin.
Lauantaina näimme lehdestä, että Ullava riepu saa papin. Se oli ilosanoma mulle, sillä
syksypimeäin tullen oisi Ullavan reissut liikaa kustantaneet isän päälle. Hyvin oisi nyt, kun
vain pysyisi uusi pappi siellä ees yli talven.
Anni mainitsee kirjeissään kinkerit, jotka olivat papille työläitä. Seurakunnat oli jaettu kinkeripiireihin. Kälviällä oli 1920- ja1930-luvuilla 18 kinkeripiiriä. Ullavaankin niitä riitti vielä kuusi. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kinkerit oli papin kontolla noin 24 kertaa vuoden aikana. Toisinaan hän joutui huolehtimaan myös Lohtajan kinkerikuulusteluista.
Yllä: Kälviän pappila rakennuksineen joen rannalla. Kuva: Finna.
Toinen tärkeä pappien tehtävä oli rippikoulu. Se alkoi Kälviällä syksyisin ja päättyi juhannuksena konfirmaatioon. Hillellä oli vastuullaan kahden seurakunnan rippikoulut. Kälviän rippikouluissa oli aina vähintään 50 oppilasta. Kälviällä rippikoulut järjestettiin pappilan pihan rippikoulutuvassa. Voi vain kuvitella, miltä tuntui emännöidä taloa, jonka pihapiirissä käyskenteli kymmenittäin nuoria. Pistäkääpä omalle pihallenne sama määriä nuoria koolle...
Tiistaina alkaa täällä rippikoulu. Hille toivoo, että Jorma (heidän pappi- poikansa) pääsee auttamaan häntä Ullavan
rippikoulun pidossa. Kyllä Hille toisinaan on ollut niin kuitti, että oikein on pelottanut;
hermot on kuin neulojen nenillä.
Kälviän ajoilta Anni mainitsee myös seurat ja Siionin virret useasti. Kälviällä ei ollut aiemmin ollut perinnettä Siionin virsistä, vaan pariskunta toi ne mukanaan Nilsiästä Kälviälle muuttaessaan. Anni ei kokenut seuroja niin työläiksi, koska pääsi lastensa kanssa itsekin niihin osallistumaan ja Hille yöpyi tällöin kotona.
Hillen aikaa vei myös luottamustehtävät. Samoin Hille osallistui myös politiikkaan toimien Kälviän kansallisseuran eli kokoomuksen puheenjohtajana sekä vuodesta 1930 Lapuanliikkeen virallisena asiamiehenä. Tulee tunne, että on ollut tosi toimelias ja kiireinen mies. Vaimon harteille on kotona jäänyt paljon.
Seitsemän lapsen äitinä Hille oli työllistetty kotiäitinä. Vaikka Anni oli opettaja koulutukseltaan, ei hän voinut sitä työtä tehdä. Kaikki lapset asuivat vielä isoinakin kotona, koska Kälviältä pääsi junalla Kokkolaan oppikouluun. Anni kertoo kirjeissään paljon lastensa leikeistä.
Kirjeissä on mainittu niin lumileikit, kelkkailut kuin hiihto- uinti- ja luisteluharrastuksetkin. Perheessä pelattiin myös usein seurapelejä, kuten Halmaa ja Mustaa Pekkaa, koronaa tai krokettia. Pelit kertovat tuon ajan luksuksesta pappiloissa. Tavisperheissä ei lasten leikille juuri ollut sijaa.
Jos oli vapaailta, papin perhe kokoontui usein yhdessä pappilan tupaan. Annin kirjeistä ilmenee, että he musisoivat yhdessä, kuuntelivat radiota tai tekivät puhdetöitä; paikkasivat ja parsivat ja Anni teki itse alusvaatteita ja kutoi sukkia kävellessäänkin. Joutilaisuus ei ollut hyväksyttyä. Myöskään radioita ei tuolloin ollut monessakaan taloudessa. Uudet vaatteet teetettiin ompelijoilla, jotka viipyivät talossa useampia viikkoja kerrallaan.
Huh, huh! Kokonaista 6 paria uusia housunhaaroja. Aivan on ajatukset alakerrassa
sellasessa hommassa. Alama vielä niin veikeänä niitä pyykkikorista kanteli kysyen josko
paikkausliikkeessä on työnpuutetta. Nyt vakuutin jo, etten paikkaa enää yhtikäs paria.
Ostan kohta uutta kangasta, että vaihteen vuoksi saan uusia housuja ommella, eikä aina
vain paikata. Eilen illalla ”poojat” istui ruokasalissa rupatellen, niin kehotin heitä
henkevästi keskustelemaan vastapainoksi mun ”proosalliselle” työlleni. Tekee jo mieli
laulaa: ”Kestävää tääll’ ei oo mikään”, kun pyykkikoria tarkastelee.
Anni kertoo kirjeissään myös lasten sairasteluista. Flunssan lisäksi mainitaan ainakin sikotauti, angiina ja hinkuyskä sekä umpisuolentulehdukset. On myös kiinnostavaa lukea tautien hoitotavoista, kuten sikotautiin käytetyistä kylmistä kääreistä ja suupieliin laitettavalla "iktyolivasogenillä."
Anni-rouvan kirjeitä lukiessa pilkahtelee loistava huumorintaju esiin. Myös kieli on kivaa ja helppoa luettavaa ja kielellisesti sujuvaa. Ei ihme, että Anni on kirjoittanut paljon kirjeitä, Ne ovat oletettavasti olleet hänelle myös henkireikä.
Yllä: Anni Sipilä. Kuva lainattu täältä.
Äidin vastuulle kuului myös koulunkäynnistä huolehtiminen. Annihan oli itsekin opettaja, joten osasi opettaa, vaikka matematiikka olikin kuulemma hänen heikko kohtansa. Perheessä asui myös koulukortteerilaisia eli sukulaislapsia, jotka opiskelivat Kokkolassa oppikoulussa. Perheen hyvinvointi oli Annille ensisijaista. Hän ei kirjeissään valita työmääräänsä.
Alituinen ilon aihe on kuopus talossa. Pikku tytöt elelee kuin ikäisensä ainakin. Koettavat
innostua uintiin sateellakin. Terhi ja Jouko, Inkerin vanhin poika, ovat muka kanapaimenia
ja hoitajia, vaan huonosti kanat munii. Lienevät jo ikäloppuja. Airi ja Jorma jo kotia
kohentavat kaikin puolin. Ei ole luvuista paljoa tullut, kun on kyllin töitä talossa ja
vapaahetket pelataan krokettia tai koronaa. Ei meillä tarvitse hupia naapurista hakea. Minä
istun usein verannassa käsitöineni ja kuuntelen heidän välitöntä riemunpitoaan.
Hille halusi itse viljellä pappilan maita. Vuodet rytmittyivät maatilan töiden mukaan. Leipäviljan lisäksi viljeltiin vihanneksia, marjoja ja hedelmiä; porkkanaa, lanttua, kaaleja, kurkkua, retiisejä, herneitä, punajuuria, salaattia ja tomaattia, mansikoita sekä viinimarjoja. Pappiloiden emännillä oli yleensäkin päävastuu pappiloiden puutarhoista. Anni kertoo siementen kylvämisistä ja taimien kasvattamisesta vintillä talvisin. Anni myös marjasti ja sienesti.
Kesää sitä muka leikitään, vaan ei tää kesältä maistu muuten kuin että rikkaruohon
kitkemistä, sitä kesän karvasta särvintä, oisi lujasti. On ne nuo puutarhakasvit sentään
koettaneet edistyä ja kaunis olisi alku. Lähes 600 kaalintainta on sangen vankalla alulla.
Herneet ovat jo kepitettävät, rediisiä ja sallaatia on syöty, kurkut ovat lupaavia. Niin,
lupaavia vain, jos lämmintä tulee.
Annin kirjoitus nappaa ainakin minut mukaansa. Kuinka elävästi hän asioista osaakaan kertoa! Lisäksi on hienoa huomata kielessämme sadan vuoden ajanjaksolla tapahtuneet muutokset.
On puoli-yö. Koko talo nukkuu. Lopetin juuri herne ja mehu lääryyn talvea varten. On niin
suloinen hiljaisuus ja on mukava hiukan kirjailla. Tiedän, ettei uni tule mulle nyt ja
kirjoitan unta odotellessani. --- Me olemme Terhin kanssa tehneet sylttejä ja mehuja oikein
hartiain takaa. Terhi on poiminut uutteraan mesikoita ja vattuja ja sitte on viinimarjatulva
puutarhassa aivan suuremmoinen. Olen niitä jaellut kenelle olen voinut, kun en itse enää
halua. Tänään panimme 4 l herneitä rex purkkeihin.
Palvelusväkeäkin tarvittiin pappilassa. Kälviällä oli kaksi tai kolme naispuolista apulaista. Renkien määrä on vaihdellut. Pyykinpesu vei paljon aikaa, sillä vesi haettiin avannosta ja kodin tuli aina olla kunnossa, koska vieraita pappilaan saattoi tulla milloin vain. Raskaimmat työtehtävät kuuluivat palvelusväelle. Kälviällä tosin talkoot kuuluivat myös olennaisesti maalaisyhteisön elämään.
Annin kohtalona oli jäädä varhain leskeksi vuonna 1932 kun Hille yllättäen kuoli 51-vuotiaana. Hillen kuolinpäivästä Anni on kirjoittanut, että Hille oli aluksi pitänyt puheen äitienpäiväjuhlassa Kälviän kansakoululla. Sieltä hän oli kiiruhtanut koulun naapuriin kastamaan lapsen. Tämän jälkeen Hille oli pikaisesti käynyt syömässä kotona ehtiäkseen toiseen kastetilaisuuteen kunnan toiseen laitaan.
Sieltä hän oli vielä ajellut yhden seurakuntalaisen nimipäiväjuhlaan.
Kirkkolain mukaan papin leskellä oli oikeus edesmenneen miehensä virkataloon ja palkkaan sekä kuluvan että sitä seuraavan virkavuoden, niin kutsutun armovuoden, loppuun saakka. Anni sai Kälviän seurakunnalta vielä kaksi ylimääräistä armovuotta, joten hän asui lapsineen vuoden 1936 vappuun saakka Kälviän pappilassa. Kun Annin puoliso kuoli, Anni vuokrasi pappilan maat suntiolle ja möi karjan huutokaupalla.
Kun Hille oli kuollut, Anni kertoi, että joutui auttamaan paljon poikaansa, Jormaa, joka hoiti pappina isänsä virkaa. Vuoden 1933 kirjeistä ilmenee lisäksi, että Anni on opettanut kansliatöitä silloiselle armovuoden saarnaajalle ja tehneensä osan miehensä paperitöistä. Kälviällä kirkkoherran kanslia oli pappilassa keskellä rakennusta, lähellä pääsisäänkäyntiä sijainnut kamari. Papilla ei ollut työaikaa, siksi asiakkaita saattoi lapata keskellä kylää sijainneessa pappilassa vielä iltamyöhälläkin. Tietysti myös kirkonmenojen pitäminen ja erilaiset toimitukset ja seurakuntalaisten tapaamiset työllistivät.
Anni kuvailee myös, kuinka hän oli vastuussa pappilan raha-asioista. Koska tilan töihin täytyi usein palkata ulkopuolisia, ei viljelystä muodostunut kannattavaa. Kälviällä rahapalkkaukseen papin tehtävissä siirryttiin 1928. Iso kustannuserä oli lasten koulutus. Erityisesti poikien koulutukseen haluttiin panostaa. Vuonna 1924 Anni työskenteli muutamia kuukausia opetustyössä rahatilannetta parannellakseen. Perheen oppikoululaiset kävivät Kokkolassa päivisin syömässä tuttavaperheiden luona lasten kuljettaessa perheisiin maitoa pappilasta. Perheessä oli taloushuolia, mutta Anni halusi olla nöyrä ja kuuliainen puolisolleen, eikä uhmannut hänen päätöksiään. Anni jopa sairaana yritti levätä kotona, koska hoito sairaalassa olisi tullut kalliiksi. Hillen kuoltua selvisi vielä, että velat olivat paljon luultua suuremmat.
Niin, ne minun uudet hampaani ovat vielä tuuman takana. Ihmisen tulee asettaa suu säkkiä myöten ja minä tiedän, että ne vaatisivat isältä velanteon ja sitä ei minun omatuntoni salli. Eiväthän ne ole välttämättömät. On hyvä olla, kun tekee omantunnon mukaan.
Anni on puolisonsa kuoltua ehkä ollut jopa masentunut, Talous on ollut tiukoilla ja elämänhalu kateissa.
Jumala näki näin parhaaksi. Tahtoo vain tuo yksinäisyyden tunne painaa ja kaipaus voittaa mielen. Pelkään oikein tekeväni väärin lapsikultasiani kohtaan antaessani vallan tunteilleni. Minunhan tulee muistaa heitä, elää heille, antaa heille mitä mulla on annettavaa. Sehän on mun elämäni tehtävä.
Hillen kuoltua käy ilmi perunkirjasta, että Hillellä oli kaksi hevosta, viisi lehmää, hieho, kahdeksan lammasta, kuusi vuonaa, kolmetoista kanaa ja porsas. Kaneja ja ankkoja kasvatettiin kotona ruoaksi ja lisäksi Hille metsästi. Kaikki mahdollinen hyödynnettiin. kengätkin valmistettiin oman karjan vuodista. Yleensä eläinten hoito oli naisten vastuulla, mutta Annin kirjeistä ilmenee, että pappilassa oli karjakko.
Eilen panin kanan hautomaan tupaan. Tänään se lähti ruualle ja keksi taimilootani ja
havaitsi ne mainioksi kylpypaikaksi. Se rypi kahdessa lootassa ennen kuin ehdittiin apuun.
Minä yritin saada sen syliini, vaan se lensi päin akkunaan ja särki yhden ruudun. Sain sitä
pyrstöstä kiini ja kiikutin sen ulos josta se rääkättäen paapersi navettaan. Lupasin etten tuo
enää kanaa tupaan puutarhurikseni, istutuin taimet uudelleen ja munat söimme suurella
mielihyvällä lohdutuksena harmille. En edes itkenyt taimiani. Arvelin vain, että kauneus
katoaa vaan tuhmuus pysyy. Mitäs panin sen kanan tupaan hautomaan, jossa taimeni ovat.
Navetta on liian kylmä ja oisi hyvä saada aikaisia poikasia, vaan ei se nyt passaudu meille,
kun ei ole missä haudottaa. On tässä monenlaisia pikku harmia. --- No, ne on niitä
vastuksia.
Yllä: Kokkola-lehti 2.2.1933No 13.
Anni on kyllä upea nainen. Hän on johtanut Kälviän kirkkokuoroa. Samoin hän esiintyi usein yksityistilaisuuksissa laulaen. Anni toimi myös pyhäkoulunopettajana, jonka toteaa olevan lempityötään. Anni toimi toisinaan myös kanttorina. Mielettömän monipuolinen nainen! Anni oli miehensä tavoin myös yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut. Hänelle tärkeitä aatteita olivat raittius, kielikysymys ja kommunisminvastainen aate.
Tämä gradu oli huikea siinäkin mielessä, että se sisältää todella hienoa ajankuvaa 1900-luvun alun ensimmäisistä vuosikymmenistä. Paljon jäi kirjoittamatta, en keskittynyt oikeastaan lainkaan perheen poliittiseen elämään, joka sekin oli sangen runsas. Mutta hämmästynyt olen niin että oikein hengästyttää siitä kaikesta, mitä Annin elämään kuului!
LÄHTEET: Airas, Katariina. Pappilan arki ja aatemaailma pastorin rouva Anni
Sipilän kirjeissä 1919–1936. Pro Gradu - tutkielma. Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria. Helsingin yliopisto. 2020. [https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/e6015dbd-fca3-478e-90b2-35c7345775dc/content] Luettu 9.3.2025.
Kokkola-lehti 2.2.1933No 13.[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1866099?term=Halsuan&term=suojeluskunnan&term=pidettiin&term=vuosikokous&term=vuosikokoukseen&term=Suojeluskunnalle&term=Vuosikokouksen&term=piti&term=pit%C3%A4isi&term=Suojeluskuntain&term=suojeluskuntien&term=vuosikokouksen&term=suojeluskunnalle&term=Vuosikokous&term=pit%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n&term=pidet%C3%A4%C3%A4n&term=suojeluskunnat&page=2] Luettu 13.3.2025.
.jpg)
