Neljä nuoruutta, jotka jäivät kesken 1918

Tämänpäiväisen Kaatuneiden muistopäivän kunniaksi kirjoittelen vuoden 1918 Vapaussodan tiimoilta. Taas aivan hakuammuntana lähdin liikkeelle. Sanomalehtiarkiston näpyttelin vain hakusanaksi vuosirajauksella kaatunut ja ensimmäisenä eteeni pompsahtanut seutumme uutinen kirvoittikin jo kynän varteen. 

Tuossa 9.4.1918 julkaistussa Kokkola-lehdessä oli  näiden alla olevien lisäksi ainakin puolen tusinaa muutakin Vapaussodassa menehtynyttä. Koskettavista koskettavimpia  nuorukaisten kuolinilmoituksia. Valitsin tekstiini kuitenkin ainoastaan neljän kälviäläisen kohtalon. 

"Kaatuneita keskipohjalaisia sankareita.

Jälleen on saapunut suruviesti paikkakunnallemme, että neljä uljasta nuorukaistamme on kaatunut. Raskas on se koettelemus, joka on meitä kohdannut, mutta me kestämmeme sen lujalla mielellä tietäessämme, että he siten ovat täyttäneet velvollisuutensa kansaansa ja isänmaatansa kohtaan.

Kokkolasta on kaatunut Georg Räbb lauantain tienoissa ja niinikään sähköttäjä Armas Suominen, jonka kuolemasta on jo muutamia päiviä huhuiltu. Hän oli kotoisin Turusta, jossa hän kävi sikäläistä suom. klassillista lyseota 5 luokkaa antautuen sitten  lennätinlaitoksen palvelukseen. Vainaja oli tunnettu kaikin puolin kunnon nuorukaiseksi.

Samoin suruviesti tietää kertoa, että kaksi Kälviän parasta poikaa Fritiof Kippo ja  Jooseppi Tikkanen ovat Tampereen verisissä, mutta samalla myöskin kunniakkaissa taisteluissa kaatuneet. Kunnia kaatuneille, siunattu olkoon heidän muistonsa."

Tampereen taistelujen aikana keväällä 1918 hiljenivät nuorten miesten  äänet. He olivat vasta elämänsä alussa, mutta joutuivat keskelle tapahtumia, jotka muuttivat kaiken. Heidän muistonsa kulkee yhä kaupungin kaduilla, osana sen historiaa, vaikka meistä harva sitä  ehkä on osannut ajatellakaan...

He olivat nuoria, unelmia täynnä, tulevaisuus avoinna. Tuo tulevaisuus katkesi monelta. Heidän tarinansa muistuttaa siitä, ettei historia ole pelkkiä tapahtumia, vaan ihmisiä ja elämiä. Henkilötasolla kaiken mullistavia tapahtumia. 

Nuo kaksi kuolinilmoitusta löytyivät samaisen lehden numerosta. Tuntui, että nelisivuisesta lehdestä valtaosa käsitteli Tampereen taisteluita. Tuossa lehdessä oli myös muistokirjoitus Fritiof Kippolle. Googlailemalla sain selville, että hän oli ollut hyvin aktiivi nuorukainen esimerkiksi nuorisoseuratoiminnassa. 

"Fritiof Kipon muistoksi.

Suruwiesti toisensa perään saapuu meille. Nuoret, uhrautuvat sydämet ovat lakanneet sykkimästä. Suuria uhria on nuori wapautemme waatinut meiltä lunnaikseen. 

Sywästi surren otamme me wastaan tiedon, että Sinä, Fritiof Kippo, olet poistunut keskuudestamme. Kipeästi sinua kaipaamaan jäi kotisi. Suuren aukon jätti Sinun kesken taittunut elämäsi kotikyläsi Ruotsalon edistysrientoihin, joihin sinä nuoruutesi innolla otit osaa. Paljon menetimme me Sinun toverisi Sinusta, johon me aina woimme luottaa. 

Olkoon sinun hyvän welvollisuudentunteen elähyitämä työsi meille esimerkkinä siitä, että suuren ja jalon asian wuoksi on meidän jokaisen uhrattava kaikki mitä meillä on kalleinta. 

Siunaten me muistelemme Sinun jaloa elämäntyötäsi. Liput kunniaa! Paljastukoon päät sankarin paarien äärestä! 

Kälwiä 8/4 1918. "

"Kunniakentällä kaatuneet vapaussankarimme Ilmari Porri, Kalle Fritiof Kippo, Jalmari Korhonen ja Jooseppi Eemil Tikkanen kätketään synnyinmaansa poveen Kälviän Vanhalla hautausmaalla ensi perjantaina t.k. 12 p:nä klo 2 i.p.

Pitäjäläisemme katsovat tietysti  sydämenasiakseen ja kalliiksi velvollisuudeksi saapua saattamaan nämä kaatuneet sankarit viimeiseen leposijaansa. Jokainen meistä  on nimittäin syvässä kiitollisuuden velassa näitä miehiä kohtaan jotka omantuntonsa ääntä kuullen tarttuivat waaran hetkellä kalpaan synnyinmaansa onnen ja vapauen puolesta."

"Vapaussankarien Ilmari Porrin, Jooseppi Tikkasen, Fritiof Kipon ja Jalmari Korhosen  hautaus eilen muodostui suuremmoiseksi juhlahetkeksi, jollaista tuskin koskaan on pitäjämme historiassa ennen ollut. Ruumiinsiunaus tapahtui kirkossa suurin juhlallisuuksin. Tunnelmaa kohottivat  sotilassoittokunnan  ja kahden laulukuoron  esitykset. Sankarit haudattiin n.s. Wanhaan hautausmaahan. 

Lähemmin ensi numerossa. 

"

Näin päättyi neljän nuorukaiseen elämä. Tässä lainaus heidän kuolinkirjauksistaan Kälviän seurakunnan haudattujen luettelosta: 

-Talollisen poika, vapaustaistelun sankari , Antti Ilmari  Porri  (23 vuotta) kaatui Tampereen taisteluissa 28.3.1918

-Vapaustaistelun sankari, Jooseppi Eemeli Tikkanen (26v)  Kälviän Jokikylästä  kaatui Tampereen taisteluissa 28.3.1918. 

-Itsellinen, vapaustaistelun sankari,  Jalmari Korhonen Kälviän Välikylästä (27v)  haavoittui Tampereen taistelussa 28.3.1918 ja kuoli haavoihin Jyväskylässä 1.4.1918.

-Talollisenpoika, vapaustaistelun sankari, Kalle Fritiof Kippo (25v) Kälviän Ruotsalosta haavoittui ehkä punaroistojen rääkkäämänä Hauholla  ehkä 28.3.1918 tai myöhemmin. 

He kaikki olivat vielä naimattomia. 

Taistelut olivat ohi, mutta jäljet jäivät;  muistoina, niminä, tyhjinä paikkoina, kipeinä ajatuksina... Vähitellen alettiin jakaa kunniamerkkejä. Niitä annettiin niille, jotka palasivat, mutta myös niille, jotka eivät enää palanneet koteihinsa. Poikia ja nuorukaisia, joiden elämä oli jäänyt kesken ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.

LÄHTEET: Kokkola. No 37. 9.4.1918. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1256053?term=kaatuneet&term=kaatuneille&term=kaatuneen&term=Kaatuneita&term=kaatunut&page=2] Luettu 17.5.2026. 

Kokkola No 39. 13.4.1918. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1256049?term=Punaisten%20uusimpia%20murhia&page=2] Luettu 17.5.2026. 

Kokkola  No 137. 4.12.1919. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1256179?term=Eino%20Kleemola&page=3] Luettu 17.5.2026. 

Vapaussodan muistomerkki Lohtajalla - mitä on patsaan tarinan takana?

Sattuma on hämmästyttävää. Kuskaan nuorimmaista ja minulle jää  odotteluaikaa. Hetken mielijohteesta ajelen lauantai-iltana Lohtajalle. Lumet ovat lähes sulaneet ja se taas mahdollistaa paremmin blogikuvausten tekemisen. 

Illan lopuksi ajaudun Lohtajan kirkon pihalle. Pidän kirkkomaan pihapiiristä. Käveleskelen kevätillassa. On hiljaista. Vain pari kävelijää etäämpänä tiellä. Mutta kirkkomaalla saan olla omassa rauhassa. Kuvailen  vanhoja muistomerkkejä. Huomion kiinnittää iso muistopatsas, jossa on seitsemän  miehen nimet. Huomaan, että heidän kuolinvuosi on 1918. Kuvan patsaan ja kotona lähden tutkimaan asiaa lisää. Muistan toki, että olen sivunnut aihetta aikaisemminkin.Patsaan nimistä viisi on kuollut Hauholla, kaksi muualla;  Sanfrid Kluukeri on menehtynyt Kämärällä ja Antti Vuolle Mouhijärvellä. 

Tässä kirjoituksessa keskityn muistokiveen ja viiden miehen kohtaloon Hauholla. Sata vuotta sitten. Hauhon taistelussa 28.4.1918 kaatuivat lohtajalaiset Elias Hanhisalo, Herman Kivistö, Rikaarti Pentinmikko, Juho Puutio ja Eino Vähä-Erkkilä.

Muistokivessä mainitaan viiden miehen kuolinpaikkana Hauho vuonna 1918. Googlaamalla selviää, että Hämeenlinnan kupeessa oleva Hauho kuului Suomen punaisimpiin alueisiin Kansalaissodan aikana.

Niin kutsuttu Hauhon taistelu oli yhden päivän aikana käyty taistelu Suomen sisällissodassa. Osapuolina oli punaiset vastaan valkoiset, joita tuki Saksan Itämeren-divisioona. Määrällisesti punaisia tiedetään taistelussa olleen noin 5000-6000, kun valkoisia oli 300 ja heidän tukenaan 60 saksalaista. Valkoisten ja saksalaisten tavoitteena oli yrittää vallata Hauhon kirkonkylä. 

Hauholle oli saapunut Länsi-Suomesta paennut useita tuhansia käsittävä punaisten kolonna, jonka kulkureitti eteni Lahden kautta kohti Itä-Suomea. Keski-Pohjanmaan II reservipataljoona oli ennen Hauhon taistelua kulkenut kapteeni Hjalmar Södermanin komentamana Etelä-Hämeessä. Lauantaina 27.4.1918 pataljoonalle tuli käsky hyökätä aikaisin sunnuntaiaamuna Hauhon kirkonkylään. Tavoitteena oli lyödä siellä olevat punakaartilaisjoukot. Nämä punaisten joukot olivat vetäytymässä idän suuntaan hävittyään edeltävän taistelu Hämeessä. Vaikka voi kuvitella osapuolien määrällisen epäsuhdan ja hyökkäyksen mielettömyyden, ei sotilaalla ole juurikaan muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa saamaansa käskyä.

Valkoisten pataljoona saapui iltayöllä Hovinkartano -nimisen maatilan pihaan muutaman kilometrin etäisyydelle Hauhon kirkonkylästä. He majoittuivat tilan sivurakennuksiin yöksi. Tilalla he tapasivat sinne jo aikaisemmin majoittuneen saksalaisosaston. Saksalaisia johti kenraalimajuri Wolf. Tällä prikaatin 11. polkupyöräkompanialla oli mukanaan kevytvetoinen vuoristotykki.

Punaisten joukkojen oli määrä jatkaa Hauholta matkaa itään päin. Mutta he kohtasivatkin sunnuntai-aamun alkajaisiksi polkupyöräkompanian, jossa oli sekä saksalaisia että valkoisia, jotka saman tien aloittivat tykkitulen. Punaisten varmistusketju reagoi tulitukseen rynnäköllä. Koska punaisia oli määrällisesti tuhansia enemmän, onnistuivat he ajamaan valkoisten joukot lähitaistelussa taaksepäin. 

Punaiset saivat hallintaansa valkoisten tykin ja konekiväärin. Tässä yhteydessä joko haavottui tai kaatui yli sata valkoista. Punaisten pääjoukko eteni kohti Syrjantakaa pitkin pikkutietä. Siellä sakasalaisten eskadroona (=ratsuväen perusyksikkö)  yllätti punaiset kahdella konekiväärillä sekä tykillä. Mutta myös saksalaisten kohtalona lopulta oli väistyminen punaisten tieltä. 

Valkoisten joukkuepäällikkö Jukka Melender oli kotoisin Ylivieskasta. Hän oli apealla mielellä kuten koko valkoisten joukkio. Pelko kuoleman uhasta oli todellinen. Miehet veisasivat Melenderin toiveesta virren "Jumala ompi linnamme. " Ahdistuneen yön jälkeen Keski-Pohjanmaan II reservipataljoona seisoi avoneliössä yösijansa pihamaalla kapteeni Södermanin kertoessa alkavasta hyökkäyksestä, sen tavoitteista. Söderman vetosi puheellaan valkoisiin ja kertoi odottavansa, että jokainen täyttää velvollisuutensa tulevissa taisteluissa.

                              

Hauhon sunnuntaiaamu poikkesi normaalista. Nyt eivät kivikirkon kirkonkellot kutsuneet tavalliseen tapaansa sanankuulijoita jumalanpalvelukseen. Kellon sijasta kuului  vain taistelun ääniä. 

Taistelu alkoi aamukuudelta. Käytiin kiivaita lähitaisteluita ja jo alkuvaiheessa kaatui muutamia valkoisia sekä komppanian päällikkö. Saksalaiset perääntyivät ja menettivät myös vuoristotykkinsä punaisille.

Saksalaisten vetäytyessä oli puolustukseen tullut aukkoja. Punaisten joukot vyöryivät voimalla eteenpäin. Pohjalaiset taistelivat valtavaa ylivoimaa vastaan. Punaiset onnistuivat eristämään valkoisten 2. komppanian asemat pataljoonasta. Kiivaiden lähitaisteluiden jälkeen valkoisten pataljoona sai käskyn vetäytyä.

Komppanian päällikön kuoltua otti pataljoonan adjutantti, luutnantti Aleksi Vuolle-Apiala 2. komppanian haltuunsa. Kun vetäytymiskäsky oli tullut, lähetti Vuolle-Apiala yhden miehistään viemään viestiä muulle komppanialle tilanteesta. Sotamies kuitenkin menehtyi luotien lävistämänä jo  parinkymmenen metrin päähän. Vuolle-Apiala päätti tällöin itse lähteä antamaan vetäytymiskäskyä komppanialle. Adjutantti pääsikin tulituksen läpi yli taistelukentän ja ennätti antaa vetäytymiskäskyn. Heti tämän jälkeen adjutantti lyhistyi maahan kolmen luodin lävistämänä hautausmaan vierustalle. 

                              

Myös 22-vuotiaan ylivieskalaisen  joukkuepäällikkö Jukka Melenderin kohtalona oli menehtyä Hauhon taistelussa. Kerrotaan, että hänen äitinsä näki enneunena miehen kertomassa kuolemasta  jo ennen tapahtunutta. Harmaapukuinen sotilas oli seisonut  yöllä äidin sängyn päädyssä ja pyörittänyt  rautapäädyn messinkinuppia samaan tapaan kuin pojallaan oli tapana ja  lausahtanut "Minä kuljetan kuolleita ja käyn heistä ilmoittamassa. " Kun aikanaan sana pojan kuolemasta saapui taloon, viestin toi Jukan tuttava, rautatievirkalija Ragnar Köhne. Hän oli sattumalta nähnyt tiedot tapahtuneesta työpaikkansa lennättimestä.  Äidin ensimmäiset sanat olivat olleet  "Sinä tulit ilmoittamaan Jukan kuolemasta."

Taistelu kesti kaikkiaan vain tunnin verran ja päättyi siis punaisten voittoon. Kaikkiaan valkoisilta menehtyi 60 miestä. Lisäksi kymmenia haavottui ja osa miehistä otettiin myös sotavangeiksi. Saksalaisista sai surmansa yhdeksän ja punaisiakin menehtyi 74. Kevään rapaamilla teillä kiirehti valkoisten lisäksi kodeistaan pakoon lähteneitä kokonaisia perheitä. 

Lohtajalaisia menehtyi siis viisi. Heistä Eino oli 23-vuotias maanviljelijä ja ryhmäpäällikkö, talokkaan poika Juho 26-vuotias sotilas, talokkaan poika Elias oli 19-vuotias ryhmäpäällikkö ja talokkaan poika Rikaartti 30-vuotias sotilas. Ainut naimisissa ollut oli suutari ja sotilas Herman, joka oli kuollessaan 26-vuotias. 

Muistomerkki Lohtajan kirkkomaalla on julkaistu 1921. Sen on suunnitellut Germund Paaer. Hän valmistui ylioppilaaksi 1905 opiskellen myöhemmin Teknillisessä korkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa. Paaer toimi Taideteollisen keskuskoulun opettajana. Hän oli myös Kalevala Korun ensimmäinen pääsuunnittelija. Paaer tunnetaan mm. pilapiirroksistaan sekä Kihniön kirkon alttaritaulun maalauksesta. Teoksen nimi on "Minä seison ovella ja kolkutan."

Huhtikuinen ilta on kaunis. Linnut visertävät  kevään toiveikkuutta läheisissä puissa. Auringon kulta laskeutuu kirkkomaan ylle.  Sata vuotta sitten sinne laskeutui vain surun säteitä.



Graniittisen ja jykevän muistokiven keskiössä on sotilasasuinen mies kumartuneena rukousasennossa, ase selässään ja yllä teksti "Lepäämme kuuliaisina isänmaamme laeilla."

Muistomerkille on varmaankin aikaisemmin päivällä tuotu havuseppele. Kivijalustan päällä olevassa lyhdyssä palaa kynttilä. Valkean ruusukimpuun mukana on saateteksti "Eino-enomme muistoa kunnioittaen."  Hienoa, että vielä muistetaan!

LÄHTEET:


Germund Paaer. [https://www.tietaa.ovh/Osata/fi/Germund_Paaer] Luettu 29.4.2018.


Hauhon 1918 kulttuuripolku. [http://www.hamewiki.fi/wiki/Hauhon_1918_kulttuuripolku] Luettu 28.4.2018.


Hauhon taistelu. WikiVisionally. [https://wikivisually.com/lang-fi/wiki/Hauhon_taistelu] Luettu 29.4.2018.


Kapinanaikaan Hauholla, 28. huhtikuuta 1918.[ https://hauho1918.blogspot.fi/2018/04/kapinanaikaan-hauholla-28-huhtikuuta.html?m=1] Luettu 28.4.2018.


Sanansaattaja. Hauhon taisteluun liittyvä sukutarina vuodelta 1918. Kirjastovirma. [http://www.kirjastovirma.fi/ylivieska/juurikosken_partaalla/sanansaattaja] Luettu 28.4. 2018.

Ullavalaiset vapaudensankarit

Aika piipahtaa jälleen Ullavassa.

Tällä kertaa tutustumme hautamuistomerkkiin Ullavan kirkon läheisyydessä.

Muistokivi on kapeahko ja korkea.

Kiven yläosassa on seppelöity risti.

Kuvan  alapuolella on teksti:

"Ullavalaiset vapaudensankarit

Matti Wähälä

Synt. 10/1 1894

Kaatui Messukylässä 28/3 1918

Jalmari Rahkonen

Synt 6/9 1891

Kaatui Hauholla 28/4 1918"

Kiven alaosassa on muistoteksti kaatuneille:

                                                         "He puolesta lain ja vapauden

henkensä uhrattuaan

rauhassa lepoa nauttivat

nyt povessa isänmaan."

Nuoret miehet ovat kuolleet vuoden 1918 sisällissodassa.

Kivipaasi on sankarihautarivistöjen vieressä.

Kivipaasi herää kuin eloon, kun sen  pystyttämiselle  etsii  taustaa. Selviää, että molempien nuorten miesten taival kansalaissodassa päättyi päivinä, jolloin moni muukin menetti henkensä. Alla kaksi lainausta pitkistä teksteistä molempien kuolinpäiviltä.

28.3.1918 oli kiirastorstai joka myöhemmin sai nimityksen "veritorstai". Valkoisten joukkojen hyökätessä Tamperetta kohti perääntyviä punaisia joukkoja vastaan, käytiin Kalevankankaalla taistelu, jonka jäljiltä yksin valkoisten joukot harvenivat tuona päivänä noin tuhannella kaatuneina, kadonneina tai haavoittuneina. Tuona samaisena päivänä kuoli myös punaisten Tampereen joukkojen ylipäällikkö Hugo Salmela Teknillisellä oppilaitoksella sijainneessa esikunnassa tapahtuneessa kranaattiräjähdyksessä...

...Messukylän historia II (Unto Kanerva) kirjoittaa s.446 seuraavasti:
"Ammuttuja messukyläläisiä oli 15. Näistä kahdeksan menetti henkensä Härmälän pellolla, vain yksi sotaoikeuden tuomion perusteella. Härmälässä ammutuista oli kaksi Uudenkylän miestä. Kesemmällä kuultiin, että täällä oli kuoppa. Sieltä kaksi Uudenkylän miestä löytyikin. Kummallekin jäi vaimo ja viisi pientä lasta."

"...Sunnuntaiaamuna 28.4.1918 Hauhon vanhan harmaakivikirkon kellot eivät kutsuneet kansaa jumalanpalvelukseen. Kirkonkylää ja lähitienoita hallitsivat sodan äänet.

Punakaartin joukkoja vyöryi saksalaisten rintamalinjan keskustaan jättämästä aukosta sisään. Keski-Pohjanmaan II reservipataljoona taisteli ylivoimaa vastaan. Vaikeimmaksi muodostui vasemmalla taistelevan 2. komppanian asema, sillä punaisten saartoliike eristi sen pataljoonasta. Käytiin armottomia lähitaistelulta mies miestä vastaan. Pataljoona sai vetäytymiskäskyn...

...Hauhon kirkonkylä oli edelleen punakaartin miehittämä. Taistelukentällä lojui kaatuneita suomalaisia, valkoisia ja punaisia, uhreja itsenäisyyden kovin ankaralla tiellä. Keski-Pohjanmaan II reservipataljoona oli menettänyt yli 50 miestä kaatuneina, eli noin 10 prosenttia vahvuudestaan. Kaatuneista yhdeksän oli Ylivieskasta. Useat kymmenet olivat haavoittuneet, ja moni oli joutunut sotavangiksi..."

                                                                        LÄHTEET:

Esi-isää etsimässä.28.3.1918 - Matti Kytön kiirastorstai. [http://sukuajahistoriaa.blogspot.fi/2014/03/2831918-matti-kyton-kiirastorstai.html] Luettu 7.6.2015.

Sanansaattaja.   Hauhon taisteluun liittyvä sukutarina vuodelta 1918. Kirjastovirma. Pohjoispohjalaista kulttuuriperintöä. [http://www.kirjastovirma.fi/ylivieska/juurikosken_partaalla/sanansaattaja] Luettu 7.6.2015.

Jungsborg

Jungsborg  on suloinen rakennus lähellä keskustaa, osoite sinne on Poikkikatu 8. Jungsborg on ruotsinkielisten nuorisoseurantalo, ruotsiksi Karleby Ungdomsförening alias KUF.

Jungsborg on rakennettu 1909 ja sen huoneistoala on 1000 m2. Itse KUF on kuitenkin perustettu jo ennen tätä, vuonna 1894.

Jungsborgin on piirtänyt Kokkolan Linnusperästä kotoisin ollut Anders Herman Wikström. Hän oli valmistunut arkkitehdiksi 1908 ja Jungsborgin hän ennätti piirtää vähän ennen kuolemaansa 1909. Talon vihkiäisissä opettaja M.L.Björkqvist piti juhlapuheen, jossa hän nimitti rakennusta valistuksen temppeliksi.

Seura on tunnettu teatteritoiminnastaan, joista kuuluisinta taitaa olla vuodesta 1948 asti  lähes joka vuosi esitetty Uuden vuoden revy eli Nyårsrevy. Revyyn aihepiirit on kerätty lähiseudun tapahtumista ja niiden erikoisuutena on, että revyyn esityskieli on Kokkolan ruotsinkielinen  paikallismurre eli grundsprååtsi.

Jungsborgissa oli majoitettuna venäläistä sotaväkeä syksyllä 1916. Ungdomsföreningen toiminta oli majoituksen aikana jäissä, kunnes se saatiin uudelleen normaaliin käyttöön kesällä 1918.

Sotaväen majoittuminen tiloissa johtui Venäjän vallankumouksesta. Levottomuuksien lisääntyessä suomalaiset isänmaanystävät järjestäytyivät perustaen suojakaarteja, joista myöhemmin kehkeytyi "valkoisina" tunnetut suojeluskunnat. Työväestö ryhtyi samanaikaisesti perustamaan järjestyskaarteja, joista käsivarsinauhojen värin vuoksi alettiin käyttää nimitystä "punakaartit." Syksyllä 1917 tilanne oli levoton ja sekä punaiset että valkoiset käynnistivät omia salaisia sotilasharjoituksia. Tieto 6.12.1917 eduskunnan hyväksymästä itsenäisestä Suomesta otettiin vaatimattomasti ja sekavasti vastaan.

Levottomuudet alueella kuitenkin jatkuivat. Kaiken kaikkiaan venäläinen varuskunta käsitti noin 700 hyvin varusteltua miestä. Suojeluskunnat varustautuivat salaisesti  ajatuksenaan karkottaa venäläiset  yllätyksellisesti kaupungista.

Tammikuun 29. päivänä 1918  klo. 6.00 alkoikin suojeluskuntien lujatahtinen, vaikkakin vaatimattomin varustein toteutettu hyökkäys. Taktiikkana olikin kohdistaa ensimmäinen hyökkäys juuri Jungsborgin tykkiasemalle. Venäläiset puolestaan aloittivat tykkitulituksen kohti Kirkonmäkeä, jossa suomalaisten lähtöasema oli ollut. Taistelut laantuivat jo aamukymmeneltä, mutta sitä ennen jokunen oli ennättänyt menettää henkensäkin ja myös vanhan kivikirkon seinä oli vaurioitunut tykinammuksesta. Seuraavana päivänä venäläiset allekirjoittivat antautumiskirjan. Valkoisen armeijan voittoa juhlistettiin juhlavalaistulla raatihuoneella jo samana iltana. Kahakassa menehtyneet neljä venäläistä haudattiin juhlallisin menoin Marian hautausmaan luoteisnurkkaan 2.2.1818.

1930-luvulla  Jungsborgin taloa korjattiin ja laajennettiin. Tässä yhteydessä Marthaföreningen ja Lotta Svärd - järjestö saivat  omat tilat talon yläkerrasta. Alla olevassa kuvassa näkyy ulkoseinässä oleva Lotta Svärd-laatta.

Joitakin vuosia takaperin Jungsborgille hankittiin uusia tuoleja. Kampanjan avulla ihmiset saivat ostaa nimensä tuoleihin, eli näin tuettiin tuolien hankintaa. Jos en aivan väärin muista, niin appivanhempien nimikin taitaa komeilla yhden tuolin tauksessa olevassa nimilaatassa...

Saman remontin yhteydessä myös juhlasalia suurennettiin. Juhlasalia muuten saa nykyään vuokrata myös yksityistilaisuuksiin. Itsekin olen ollut mukana hääjuhlissa ko. salissa...

LÄHTEET:
Geocaching [http://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?wp=GC1TCEH]Luettu 24.1.2012.
Kaarlelan pitäjän historia III. Sakaristosta Jungsborgiin.  s. 273-274.

Kokkolassa ohitettiin ylipäällikön määräyksiä tammikuussa 1918.[http://www.porstuakirjastot.fi/files/158/Kokkolassa_ohitettiin_maarayksia.htm] Luettu 24.01.2012.

Seurantalot.fi. [ http://seurantalot.fi/talot/jungsborg]. Luettu 24.01.2012.

 Punaiset ja valkoiset vastakkain. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/] Luettu 24.01.2012.

Kaupunki sodan partaalla. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/] Luettu 24.01.2012.

 Taistelu Kokkolasta. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/] Luettu 24.01.2012.