Chydeniuksen ruumissaarna mestauspaikalla

Tällä kerralla vien teidät ajatuksissanne Kruunupyyn  muinaiselle  mestauspaikalle 12.4.1786. Mestauspaikalle oli jo kokoontunut paljon uteliasta kansaa. Siellä he kurkottelivat kaulat ojossa nähdäkseen kaiken mahdollisen. Mestaustapahtumat olivat noihin aikoihin suorastaan kansanviihdettä parhaimmillaan - niin oudolta kun se meidän aikalaisista tuntuukin. Pyövelillä oli ruuhkaisa päivä. Yleisö halusi nähdä, kuinka pyöveli peräjälkeen löi oikean käden sekä pään poikki  - tällä kertaa  kolmelta mieheltä. 

Kansa kohahti, kun mestauspaikalle saapui jo harmaahapsinen, kuusissakymmenissä oleva mies. Hän oli Pyhän raamatun Doctori, Provasti ja kirkkoherra, Anders Chydenius. Niin asteli Chydenius mestauspölkyn viereen  ja alkoi selvällä, vaikkakin liikutuksesta vapisevalla äänellä puhua kansalle. Anders Chydiniuksella oli virkansa puolesta tehtävänä pitää ruumissaarna. 

  

-Nyt on näiden kolmen murhamieste veri vuotanut. Se höyryä vielä  vaikittaxens  murhatuiden veren kostohuutoa: Maan, joka viattomalla verellä  on saastutettu, pitä lainehtiman Murhaitten verta, että se kirouxesta  puhdistettaisin, Chydenius kuulutti. 

Kansa sai kuulla lähes veretseisauttavan  selvityksen siitä, mitä ennen mestausta oli tapahtunut, ja mikä oli mestaukseen johtanut. 

Sotamiehet Mathins Hjelt, Petter Lindström ja Abraham Frod, olivat murhanneet ryöstöaikeissa lastenopettaja Johannes Matinpojan sekä hänen vaimonsa Teerijärvellä. Murha oli ollut mitä kylmäverisin. Ensin oli murhattu mies, joka oli yrittänyt  pyrkiä ulos ovesta. Tässä vaiheessa nainen oli yrittänyt anella armoa. Korvansa lumonnut ja  sydämensä paaduttanut Hjelti  hirviämmällä asehella, Bajunettilla. Se oli siis  pistin. Bajunetit oli valmistettu  "valtakunnan vihollisia vastaan. "

Surmatekojen jälkeen roistot ryöstivät rahat, kellot ja sormukset. Sitten he vieläpä sytyttivät töllin tuleen ja pakenivat paikalta. 

-Herran suuri Nimi olkohon ijankaikkisesti  kijtetty ja kunnioitettu! joka pienten asiain haarain kautta  ilmi saatti nämät kauhittavat pahantegot ja valmisti pahantekiöille ansaitun rangaistuxen, Chydenius julisti. 

Yllä: Arkkiveisun nimilehti, jonka pohjalta tarina on tallentunut.

Chydenius vavahteli kertoessaan,  kuinka  murhaan sisältyi useammanlaisia lainrikkomuksia.

- Monen kalliin liiton ja  valan rikkominen: kasteenliiton, jossa heidät "merkittiin  meidän kallihimman  Vapahtajamme Ristin-Merkillä, konfirmatsioonin (konfirmaation), jonka yhteydessä he "ensi kerran  sait nauttia sitä pyhää ja kallista  Ehtoollista", josa se  rakkaudesta palava Wapahtaja Jesus Hänen Ruumihins ja  Werens osallisudella tarjosi heille voimaa pyhään ja Jumalisehen elämänkertaan. 

-Niinkuin Sotamiehet ovat he avatun faatun alla valalla vannoneet:  niin totta kuin heitä Jumala  auttakoon heitä sielun ja ruumihin puolesta: niin tahdoit he myös olla Kuningaalle ja Isänmaalle  uskolliset ja varjella heitä vijmeiseen veripisaraan saaakka, Chydenius jatkoi. 

-Mutta O! hirviätä valapattoisuutta! nämä rauhan ja vapauden vartiat. he itse pistävät puukon heidän syyttömän kanssaveljensä sydämehen, Chydenius huudahti. 

Chydeniuiksen kuolinssaarna on taatusti ollut erittäin vahva ja pelottava kokemus kaikille kuulijoille. Tunteet ovat pelkoa uhkuvassa tilanteessa olleet kaikilla pinnalla. Chydenius piti ruumissaarnassaan myös kohdennettuja puheita eri väestönosille, kuten  vanhemmille, seurakunnan nuorille miehille, , vanhemmille talonpojille ja lopuksi  loppusanat koko väkijoukolle. 

Vanha kirkkoherra näytti pyörittelevän tapahtuneita veritekoja mielessään ja mitä enemmän hän asiaa ajatteli, sitä  julmemmalta asia hänen silmissään näytti. 

-Kenen sydän ei kuole, kenen silmät ei kyynellä, koska murhajat vimmassansa karkavat viattomain päälle! Mistä syystä? Chydenius kyselee. 

-Jo! yxi kirottu himo ryövätä lähimmäiseltä tavarata ja omaisuutta. 

-Ah!  minun Jumalani! joko satana on nin rijvannut synnin orjat, että he pahuudesansa  ovat julmemmat kuin  kuin metsän pedot, Chydenius jatkoi. 

-Me häilymme kaiken vaarasa näiltä ja näiden vertaisilda ryövättä taikka murhatta, Chydenius kauhisteli. 

-Jos senkaltaisia murhen ja  ja varkauden lahkokundia  vielä löytyis,  mikä turva silloin meillä?  mikä lukku tavaralla? Chydenius pohtii. 

Osa tekstistä on vaikeasti tulkittavaa. Tässä huomaa taas, kuinka paljon kieli onkaan muuttunut!

Anders Chydenius jatkoi väelle murhan pahuudesta kertomista:

-Murha on järjen vastainen teko  ja Jumalan sana tuomitsee sen mitä ankarimmin. 

-Ei sinun pidä varastaman , ei sinun pidä tappaman. Ei sinun pidä kostaman eikä vihaman sinun  kansas lapsia. Kirottu olkoon, joka lähimmäisensä salaisesti lyö ja kaikki kansa sanokon, amen. 

Paikalla olevat olivat hyvin vaikuttuneita Chydeniuksen puheesta. Siinä oli mies, joka osasi raamattunsa. Aivan kuin satamalla satoi raamatunlauseita, joissa murhaaminen kielletään. Chydenius nosti kansalle myös esiin, kuinka raamatussa on peruste kuolemanrangaistukselle:

-Joka ihmisen veren vuodatta, hänen verensä pitä ihmisen kautta vuodatettaman, Chydenius tarkentaa. 

Paikalla olevat ihmiset olivat hiljaa. Sotilaat, jotka vain hetkeä aiemmin olivat olleet saattamassa kolmea sotilasta paikalle, nojasivat  nyt äänettöminä aseisiinsa. Joku nainen joukosta itki. 

Chydeniuksen puhe on aikalaistemme silmissä aika karmiva. Mutta aika on silloin toki ollut eri. Chydenius käytti puheessaan vertauskuvia, kunten "vähäinenkin hapatus  hapannuttaa taikinan kokonaan. " ja jos puheella on tarkoitus kamalan näkymän keskellä pelottaa ja varoittaa kansaa, on siinä todennäköisesti myös onnistuttu!

-He ovat  pieninä näpistelleet,  nuorukaisina harnjaantuneet" "juopumuksehen,  uppiniskaisuutehen,  ja laiskuuteen. " Laiskuutta noudattaa nälkä ja heidän sammumatoin  vijnan himonsa  saatta heidät  suureen rahan tarpehesen. 

Ruumisssasarnan lopuksi  Chydenius nosti kätensä ilmaan. Hän osoitti käsillään mestattujen jäännöksiä, jotka vielä höyrysivät verisinä ja kammottavina varhaiskevään viileässä ilmassa:

-Nämät poikki hakatut kädet ja  ja päät pitä nyt naulittaman  steilein nenään ja heidän ruumihinsa pitä runkorattahille  asettaman, että heidän verta janoavat silmänsä korpeilta ulos kaivettaisihin ja heidän rungonsa tulis kotkille ruoaksi, Chydenius huudahti. . 

Hänen sanansa viimeistään hiljensivät jokaisen paikalla olleen. Oli yleinen käytäntö, että mestatut teilattiin, eli sidottiin isoon kärrynpyörää muistuttavaan telineeseen ja  mestattujen raajat  murrettiin lyömällä  kahdesti tai kolmesti teilin hitaasti pyöriessä. Mestatut jätettiin tarkoituksellisesti teilirattaille virumaan varoitukseksi toisille. 

Tuossa valossa Chydeniuksen puhe oli siis aivan totuudenmukaineen. Kyllähän sinne linnut noita jäännöksiä jäivät napsimaan. Mestaajan ikävä velvollisuus oli myöhemmin käydä tyhjentämässä teilit ruumiiden jätöksistä. 

Chydeniuksen ruumissaarna ja mestauspaikalla nähty säilyivät ihmisten mielissä pitkään. Paikka oli sopivasti valtamaantien läheisyydessä ohikulkijoiden nähtävänä. Paikalla on varmaan ollut pelottavan paikan maine vielä pitkään mestausten jo loputtua. 

                                            Yllä: Kuva   Kansan kuvalehdessä 22.2.1929. 

LÄHTEET: Antti Chydenius saarnaa mestauspaikalla. Kirjoittanut Alfeuksen poika.  Kansan kuvalehti. 31.5.1929. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/891453?term=Kokkolasta&term=ruumissaarnaa&page=9] Luettu 26.10.2025. 

Anders Chydeniuksen patsas

Tällä kertaa  pistäydymme  Isokadun ja Rantakadun välissä  olevassa Chydeniuksen puistossa Kokkolassa katsomassa Chydeniuksen patsasta.

Patsas esittää kuuluisaa poliitikkoa ja kirkkoherraa Anders Chydeniusta (1729-1803).

Muistomerkki on graniittinen ja sen yläosassa on pronssiin  valettu Chydeniuksen rintakuva.
Patsaan jalustaan on kuvattu puu, jossa on omenia.
Puiston jalustassa lukee Anders Chydeniuksen nimi sekä elinvuodet.

 Anders Chydeniuksen muotokuvan on veistänyt  kuvanveistäjä Walter Runeberg  (1838-1920) ja se on paljastettu vuonna 1903. Tästä rintakuvasta on kopiot Helsingin yliopiston päärakennuksessa sekä Ostrobotniassa.

Veistokseen Runeberg on  kuvannut Chydeniuksen vapaamielisyyttä. Papin takista onkin jätetty ylimmät kaulusnapit auki.

 

Kuvanveistäjä Walter Runeberg oli Johan Ludvig Runebergin poika. Walter Runebergille itse koulun käynti oli vaivalloista, mutta kuvanveistoa hän pääsi opiskelemaan aina Kööpenhaminaan ja Roomaan asti. Runebergin työt olivat aluksi ihanteellis-klassisia, mutta myöhemmin  hänen töissään oli nähtävissä myös realistisia piirteitä.

 Kuuluisin Walter Runebergin veistoksista on hänen isänsä esittävä J.L.Runebergin patsas Helsingin Esplanadin puistossa. Muita töitä ovat Aleksanteri II patsas Helsingin  Senaatintorilla ja  Pietari Brahen  patsas Raahessa sekä Turun Brahenpuistossa.

 

 

Aloitteen Chydeniuksen  patsaasta teki Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja fil.tri Georg Schauman. Koska patsaan julkistamisen aikoina oli menossa poliittinen sortokausi, oli  sanalliset tunneimaisut kiellettyjä. Julkistamistilaisuudessa oli santarmien eli poliisikunnan valvoessa seppeleiden laskun lisäksi vain pari musiikkinumeroa sekä Maamme-laulu.

Kaupungissamme kuulu vapputraditioihin, että Chydeniuksen patsas lakitetaan...

2.12. 2016 tulee kuluneeksi 250 vuotta sitä, kun Anders Chydeniuksen  aikaansaama painovapausasetus astui voimaan Ruotsin valtakunnassa.




LÄHTEET:
Anders Chydenius-säätiö. Vuosi 2016 on Chydeniuksen avoimuusperinnön 250-vuotisjuhlavuosi. [http://www.chydenius.net/articles/artikkeli.asp?id=1642] Luettu 19.4.2014.

 Hs.fi. Talousmies, joka hymyili muotokuvassaan. [http://www.hs.fi/tulosta/1329105218613] Luettu 19.4.2014.

Runoilijan elämä. Lapset. [http://www.runeberg.net/fin/a_4_t.html] Luettu 19.4.2014

Wikipedia. Walter Runeberg. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Walter_Runeberg] Luettu 19.4.2014.

Chydeniuksen puisto

Tällä kertaa kesäisissä tunnelmissa Anders Chydeniuksen puistossa keskellä Kokkolaa.

Puisto tunnetaan myös nimellä Naakkapuisto.

 Chydeniuksen puiston alue on palanut vuosina 1742 ja 1860 suurissa  kaupungin paloissa. Tosin  jälkimmäisessä palossa säilyi  yksi harvoista asuintaloista puiston alueella. Tuo kyseinen rakennus siirrettiin 1860-luvulla Ykspihlajaan.Se on edelleen siellä ja tunnetaan nykyään nimellä Kunintalo. 

Vuoden 1860 kaupunkipalon  jälkeen tehtiin asemakaavallisia järjestelyitä ja sinä yhteydessä  perustettiin puisto uudelle tontille nro 53 Isokadun varrelle. Hanke sai hyväksynnän  kuvernööriltä  16.5.1867.

 

Tontti oli alun perin leskirouva Maria Rahmin, laivuri Jacob Sjöbergin ja kauppias Jan Kynzellin omistuksessa. Palon jälkeen tontti siirtyi kaupungin omistukseen, kun maistraatti  määräsi kunnostamattomat tontit kunnostettaviksi.   Mamsellit Rosa ja Evelina Kynzell  -Kynzellin vanhat neidit - tarjosivat omistamaansa osaa tontista kaupungille testamenttilahjoituksena sillä ehdolla, että tontista tehtäisiin yleinen kävelypaikka eli promenadi.

Maistraatin päätöksessä visioitiin, että perustettava puisto laajennettaisiin Rantakadun yli aina Kaupunginsalmeen saakka. Kaupunginvanhimmat  kuitenkin ehdottivat varojen puutteessa puistolaajennushankkeen laajentamista myöhemmäksi.

Työt puistossa aloitettiin kaupunkilaisten  vapaaehtoisesti lahjottamilla päivätöillä ja myöhemmin kaupungin kassavaroilla.

Kauppias Möllerin johdolla aloitettiin ensin kaivojen ja kellarien täytöllä. Alueelta piti myös  siirtää pois ns. Rantatalo Rantakadun puolelta. Alue aidattiin  ristiin asetetuilla puolista tehdyllä aidalla. Tämän jälkeen puistotöissä seurasi tauko huonon taloustilanteen vuoksi.

Syksyllä 1870 pietarsaarelainen apteekkari  W.L. Schauman lupautui puiston suunnittelijaksi ja istutustöiden johtajaksi. Schauman totesi puistoalueen maaperän kivikkoiseksi ja suositteli kivien kuokkimista pois  aina 12  tuuman syvyyteen asti. Tämän jälkeen maaperä lannoitettiin ja seuraavana kesänä  maa kynnettiin ja äestettiin sekä kylvettiin ruoho. Schauman tarjoutui hankkimaan puistoon sellaisia   puiden ja pensaiden taimia, joita ei ollut Kokkolassa saatavissa.

  

Puistoa  kutsuttiin aluksi nimillä Itäpuisto ja Pieni puisto. Puolisonikin tunnisti vielä nimen "Lilla parken" omasta 1970-luvun lapsuudestaan...Vuonna 1886 käytti paikallinen sanomalehti puistosta nimitystä Rakkauden lehto.

 

 Nykyinen virallinen nimi  Chydeniuksen puisto tuli käyttöön vuonna 1903, koska puistoon pystytettiin Anders Chydeniuksen patsas.

  

Chydeniuksen puistossa oli perusparannus vuonna 1998. Tällöin parannettiin puiston käytäviä, valaistusta, kasvillisuutta sekä kalusteita.

Puisto on kohdannut keskeisen sijaintinsa vuoksi  paljon ilkivaltaa. Puiset penkit oli  ennen perusparannusta tuhottu käyttökelvottomiksi ja niinpä ne vaihdettiin mustiin  metallirakenteisiin penkkeihin, jotka on ankkuroitu maahan.

Puistossa on kauniita lehtipuita ja puiston halki kulkee hiekkakäytäviä.  Hiekkakäytävien risteyskohdassa  on patsas keskellä puistoa. Patsas esittää kuuluisaa poliitikkoa ja kirkkoherraa Anders Chydeniusta (1729-1803).

Tämä nykyinen Chydeniuksen puisto on ollut rakennettua kaupunkialuetta.jo ennen vuoden 1664 paloa.1600-luvulla puiston keskellä oli kahden kadun risteys. Nykyisen puiston kulma-alueet olivat tuolloin kaikki eri  korttelien aluetta.

LÄHTEET:

  

Kokkola.fi. Kalustesuunnitelma/Chydeniuksenpuisto/Keskusta. [http://kokwww.kokkola.fi/kokkola/DynJulk/kokous/20123636-11.PDF] Luettu 19.4.2014.

Kokkola.fi. Tietoja puistoista. [https://www.kokkola.fi/asuminen/puistot_ja_metsat/tietoja_puistoista/] Luettu 19.4.2014.

Kokkolan kaupungin historia, osa 4. 1994. Puistot, s. 674-675.

Vaasa- ja suurvalta-ajan  kaupunkiarkeologinen inventointiprojekti. Teemu Mökkönen. 2000. [http://www.nba.fi/fi/File/89/rho-kokkolan-raportti-2000.pdf] Luettu 19.4.2014.

Chydeniuksen muistokivellä

Ajelen nuorimaiseni kanssa hiljakseen Kokkolan Linnusperän  kylätietä. Muistelen, että jossain tien varrella olisi vanha Chydeniuksen muistokivi. Sitä siis etsimässä...Netistä penkomalla löysin siitä kuvan, joten tiedän etsiä pienehköä kiveä. Chydeniuksen elämän tutkiminen on viime aikoina ollut melkoisessa nosteessa -etenkin Kokkolassa. Luvassa on mm. Chydeniuksen kirjallisen tuotannon käännökset suomeksi.

Nuorimmaiseni jo hetken epäilee, että  muistokivi on kätkeytynyt teiden varsien rehevään heinikkoon. Totean hänelle, etten oikein usko. Yleensä tällaista kivistä huolehditaan...

Talorykelmän jälkeen on metsäistä ja peltoista maisemaa. Poika tuumii, että täällä jossain voisi oikeastaan merkin kuvitella olevan. Ja totta jepulis! Muistokivi löytyy kaupungista päin tullessa vasemmalta puolen tietä, aivan ojan tuntumasta. Matkaa tästä on Jyväskylän tien risteykseen, eli valtatie 13:sta, noin kilometri.

Muistomerkki on kivinen, mieleen tulee lähinnä hautakivi. Harmaassa kivessä on teksti "A. Chydenius uppgick vägen 1779." Eli A. Chydenius  kulki tätä tietä 1779. Muistokiven alaosa on muurattu täyteen pieniä ympäristön kiviä.

Muistomerkin ympärystössä on myös neljä jykevää suorakulmion muotoista kiveä. Tässä olisi matkasta väsyneen kiva istuskella. Ilmeisesti istukelijoita on löytynyt Chydeniuksen jälkeenkin, sillä yhden kiven takaa pilkottaa pieni roskaämpäri, lähes täynnä tupakka-askeja:) Toisaalta -mikäs sen paremmin tähän sopisikaan -kerrotaanhan Chydeniuksen viljelleen tupakkaa aina myytäväksi asti!

En tiedä, kuka muistomerkin on pystyttänyt. Se lienee kuitenkin melko vanha. Netistä löydän tiedon, että muistomerkki tunnetaan nimellä  " Tienviitoittajan muistokivi." Se jos mikä sopiikin Chydeniuksen luonnehdintaan.

Tosiasia lienee, että Chydenius on tätä tietä useammankin kerran kulkenut. Olihan hän aikoinaan kappalaisena Alavetelissä ja vasta myöhemmin kirkkoherrana Kokkolassa.

 

Muistokivellä vieraillessani on kesäkuun alku. Kiven edustalla näyttää olevan paikka, jossa on  aikaisemmin  ollut kesäkukkia istutettuna. Nyt niitä ei ole. Ehkä joku tuo ne myöhemmin.

 

Mitä sitten Chydenius puuhasteli näihin aikoihin? Voisi ajatella, että vuonna 1779 Chydenius on saanut jo enemmän kuuluisuutta, jotta juuri tämä vuosi on kiveen kaiverrettu.

Selviää, että Chydenius on valittu vuosien 1777-1778 valtiopäiville, jossa hän herätti melkoista kohua asettumalla poikkiteloin oman säätynsä kanssa. Chydeniuksen oikeudentunto nimittäin ei suvainnut ehdotusta, jonka mukaisesti maatyöläiset olisi sijoitettu tiloille arpomalla. Chydenius julkaisi pamfletin "Ajatuksia isäntien ja palvelusväen luonnollisista oikeuksista."Nyt ajateltuna Chydenius oli paljon ajatuksissaan aikaansa edellä haluten puolustaa  heikoimmassa asemassa olevia.

"Vapaus ja kuivat leivänkannikat ovat usein ihmiselle mieluisempaa, kuin runsas ravinto toisen komennon alaisena. Maksaa kyllä panna jalat oman pöydän alle, mutta kukapa ei tee sitä mieluummin huonostikin toimeen tullen, kuin voi hyvin toisten palvelijana?"

(Isäntien ja palvelusväen luonnollisesta oikeudesta (1778). Chydenius 1986A, s. 330-331)

Chydenius valittiin myös Pohjanmaan kirkkoherrojen edustajaksi vuosien 1778 - 1779 valtiopäiville. Chydenius asettui tukemaan kuningas Kustaan III yritystä antaa rajoitettu uskonnonvapaus vierasuskoisille Ruotsin alamaisille.  Kuningas käytti asiassa  Chydeniuksen muistiota, josta palkkioksi tämä sai teologian tohtorin hatun. Tätä hattua vastustajat tosin väittivät jo etukäteen luvatuksi. 

Chydenius on myös nimitetty Kokkolan seurakunnan rovastiksi vuonna 1779. Tällöin hän oli 50-vuotias.

Ennen näitä vuosia Chydenius tuli jo tunnetuksi esimerkiksi uusien viljelymenetelmien kokeiluista, lääkärintoimen harjoituttamisesta, jopa silmäleikkauksista. Lisäksi hänet muistetaan painovapauden laajentamisen puolestapuhujana. Erityisesti minua viehättää, että Chydenius ylläpiti ja harjoitutti  orkesteria, joka antoi konsertteja viikottain pappilan salissa. Musiikin kerrotaan olleen hänen rakkain harrastuksensa. Nykyisin elävät Chydeniukset ovat muuten Anders Chydeniuksen veljen jälkeläisiä, Anders itse jäi lapsettomaksi. Aika monta Chydeniusta tunnetaan tänä päivänäkin erityisesti musiikillisesta osaamisestaan!!

Mielelläni otan lisätietoja vastaan tästäkin muistomerkistä. Moneen aikaisempaan bloggaukseen olenkin saanut kivaa täydennystä patsaiden ja veistosten tuntijoilta:)

 

LÄHTEET:
Anders Chydenius- säätiö [http://www.chydenius.net/historia/kuvagalleria/kuvasivut/muistoksi5.htm] Luettu 13.6.2013.

Anders Chydenius - vapauden puolustaja [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/andchyd.htm] Luettu 13.6.2013.

Biografiakeskus [http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2432/] Luettu 13.6.2013.

Juha Manninen:Anders Chydenius - suomalaisen valistuksen ajankohtainen perintö europan unionissa.[http://www.chydenius.net/historia/kirjallisuus/manninen.asp] Luettu 13.6.2013.

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 [http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7066] Luettu 13.9.2013.

Kaupunkikierroksella Kokkolassa

Aurinkoisena kesäiltana päätin lähteä Vanhan kaupungin promenadille. Ajatuksena oli että olisi kiva elää vuosi sitten kulkemani reitti uudelleen eri oppaan opastuksessa.


Meitä olikin kokoontunut Mannerheiminaukiolle isohko porukka. Ensi sanoikseen opas totesi, että tällä kertaa emme pääsisi kiertämään perinteistä Neristanin reittiä, koska samana ajankohtana oli muita kesätapahtumia reitin varrella.

Siitä viis -minulle reitillä ei ollut sinänsä merkitystä. Lähdimme liikkeelle Mannerheiminaukiolta. Opas kertoi, että aukio on saanut nimen C.G. Mannerheimilta. Mannerheim nimittäin vieraili Kokkolassa ja vastaanotti valkoisten järjestämän paraatin 30.1.1918 Raatihuoneentorilla, kun venäläisten varuskunta oli antautunut. Aikaisemmin Kauppatorina tunnettu Mannerheiminaukio ei tuolloin enää ollut markkinapaikkana, mutta Mannerheimiltä oli kysytty lupaa, voisiko kyseisen torin nimetä hänen mukaansa.

 Alla oleva 360 panoraamakuva Mannerheiminaukiolta on napattu Virtualfinlandin sivulta!




Matkamme suuntasi kohti Isokatua, joka tunnetaan Kokkolan pääkatuna. Katu on ns. mukulakivikatu ja nykyään kesäisin kävelykatuna.

Seurueemme eteni kohti Isokadun varrella olevaa Chydeniuksenpuistoa.Tästä puistosta luvassa jossain vaiheessa oma, erillinen postaus!

Keskellä puistoa on Anders Chydeniuksen patsas. Chydenius oli aikansa monitaituri. Hänet tunnettiin esimerkiksi pappina., puutarhanhoitajana ja lääkärinä puhumattakaan kirjallisista taidoista, valtiomiesurasta tai musisoinnista...

Opas kertoi Chydeniuksen olleen erittäin suosittu kokkolalainen. Hän tapasi tervehtiä kadulla kulkiessaan kaupunkilaisia ja jokaiselle riitti jokunen sana. Opas kertoi myös, kuinka Chydenius kasvatti lampaita ja piti niistä kovasti. Pientä rakoilua tähän ystävyyssuhteeseen tuli kuitenkin, kun lampaan innostuivat syömään pyykkinarulta Chydeniuksen ja hänen Beata-vaimonsa Ruotsista saakka  tuodut juhlavaatteet...

Matka jatkui pitkin Isokatua. Kadun varrella on kesäisin useita terasseja, jossa aika kuluu leppoisasti.

Saavuimme Roosin talon pihapiiriin. Roosin talo toimii nykyään K.H. Renlundin taidemuseona. Talon aikoinaan omistanut porvari Anders Roos oli vuonna 1800  Suomen rikkain mies!

Kerrotaan, että keisari Aleksanteri I vieraili aikoinaan Suomessa ja Kokkolassa hänet ohjattiin 3.9.1819 Roosin taloon. Keisarillisen seurueen vastaanotto tapahtui itäisellä tullilla eli Suntin uoman paikkeilla nykyisellä Pitkänsillankadulla. Roosin talon pihaan oli kokoontunut papisto, maistraatti, virkamiehet ja porvaristo yhdessä talonväen kanssa. Ulkoportailla oli kuusi nuorta neitosta iltapuvuissaan sirottelemassa kukkia keisarin jalkoihin.

Oli suunniteltu, että keisari yöpyisi ja illallistaisi Roosin talossa. Kaikkien tyrmistykseksi keisari ilmoittikin, että hän haluaisi pian jatkaa matkaa ja  juoda sitä ennen vain kahvia, jota ei talossa tietenkään ollut vielä valmiiksi keitettynä:/  Rouva Roos lähetti  piikansa kiireesti naapurustoon Rouva Krögerin luokse, jolla onnekkaasti olikin pannullinen vastakeitettyä kahvia! Keisarin vierailu Roosin talossa kesti vaivaiset 45 minuuttia! Keisari kuulemma yöpyi Pietarsaaren seudun lähettyvillä...

Tässä alempana kuvassa on Roosin talon pihapiiristä löytyvä suolamakasiini. Siellä säilytettiin suolaa ja muuta kauppatavaraa. Lisäksi rakennus toimi palvelusväen ja kaupungissa vierailevien talonpoikien asuntona. Pihapiirissä on ollut aikoinaan myös runsaasti ulkorakennuksia, mutta ne on menetetty tulipalossa.

Anders Roosin vanhempi poika ei myöhemmin ottanut kiinteistöä kontolleen, sillä hänen intressinsä olivat muilla aloilla. Sen sijaan nuorempi poika Otto Roos peri talon. Kauppahuone ajautui kuitenkin konkurssiin 1880 ...

Tällä kertaa emme päässeet tutustumaan muiseokortteliin, koska siellä oli menossa¨musiikkitapahtuma. Alla kuitenkin kuva vuonna 1696 valmistuneesta pedagogiotalosta, joka on Suomen vanhin  kaupungissa sijaitseva puurakennus.

Matka jatkui Länsipuistoon. Aikoinaan yksi kaupungin  tulliporteista sijaitsi Länsipuiston kulmauksessa nykyisten liikennevalojen kohdalla. Siitä alkoi kaupunki.

Tiesittekö muuten, että kulku kaupungin porttien läpi on tapahtunut tämän alla olevan kävelykujan kautta, joka kulkee Länsipuiston koulun vierustassa!



Kävelimme puistoalueen läpi ja käväisimme Katariinan kalmistossa. Siellä oli rauhoittavaa. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Valkoisten muurien sisäpuolella oli  hiljaista, etäämpää kuului linnun laulua.  Hautausmaa rakennettiin ruttoisille vainajille ja käyttöönotetiin 1710-1711, kun rutto raivosi maassamme. Ruttoisina aikoina oli kiellettyä haudata ketään kirkon lattian alle. Alueen tuli muutoinkin sijaita kaupungin ulkopuolella. Lisäksi kalmisto ympäröitiin kiviaidalla...

Etenimme viereiseen Katariinan puistoon. Puiston laidalla näkyy aikoinaan suojeluskuntatalona toiminut nykyinen Kokkolan kaupunginteatteri. Kauempaa puiden takaa voi erottaa pyöreän, punatiilisen vanhan vesitornin.

Karl G. Nylndin Hylkeet-veistos pulputteli iloisesti vettä, kuten on tehnyt aina kesäisin vuodesta 1970 saakka.
Kaupunkiin päin katsoessa näkyi puiston laidassa Suomen vanhin toimiva Shell-asema.



Siirryimme Mäntykankaan puutaloalueelle. Kadut Neristanista tullessa hajautuvat viuhkamaisesti Kustaa Aadolfinkadun länsipuolella kohti länttä. Katujen risteyskohdat on rakennettu aukioiksi, jotta kaupunkilaiset voisivat tapailla siellä toisiaan.

Vapaamuotoinen katuverkko on kaavoitettu 1909 maaston pitkittäisiä harjumuotoja noudattaen arkkitehtehti Lambert Pettersonin toimesta. Puiset yhden perheen talot ovat pääosin 1920-luvulta.
Aikaisemmin tällä puuttomalla mäellä oli 1700- ja 1800-luvuilla kaupungin tuulimyllyjä. Mäki toimi myös rangaistuspaikkana ja sitä  oli ryhdytty raivamaan pelloksi 1700-luvulla.

Seuraavaksi kuljemme vihreän jugendtyylisen rakennuksen ohi, jossa näyttää olevan jonkinmoinen remontti meneillään. Aikaisemmin talo tunnettiin Renlundin kouluna. Nykyään siinä toimii lasten ja nuorten Kuvataidekoulu sekä 1984 perustettu Pohjoismainen Taidekoulu.

Loppuosa retkestämme kulkeekin Neristanissa. Kävelemme pitkin Pormestarinkatua. Nimensä katu on saanut siitä, että sillä on oikeasti asunut useampia pormestareita. Isokadun kulmauksessa asui Erland Noreen (1689-1767), kadun toisella puolella asui 1770-luvulla Johan Röring, Charles Sovelius 1800-luvun vaihteessa sekä 1920-luvulla Valter Grahn.

Pormestarin- ja Läntisen Kirkkokadun kulmassa on talo, jossa  on asunut Runebergin Lotta Svärd -runon esikuva, Brita Johanna Ahlbäck. Brita lähti alunperin miehensä mukaan armeijan matkassa Suomen sotaan ja keksi perustaa kanttiinin sotamiehille, jossa hän möi kaikkea mitä käsiinsä sai.

Kuvassa seuraavassa keltaisessa talossa (Läntinen Kirkkokatu 20)  sijaitsee  Draken talo. Talo on testamentattu Kokkolan kaupungille 1997. Ehtona oli talon säilyminen koskemattomana. Talo tuli myös nimetä Fredrik ja Anna Draken kodiksi alkuperäisten asukkaiden mukaisesti. Nykyisin Draken talo on kotimuseona. Rakennuksen esineet ovat peräisin 1700-luvun lopulta 1900-luvun lopulle saakka.Talossa on asunut neljä sukupolvea.

Kävelemme puisen talon ohi, jossa on Svenska Daghemmet, eli siis ruotsinkielinen päiväkoti. Siellä  omat lapsenkin ovat aikoinaan päiviään vietäneet... Muistelen, kuinka kauniit vanhat kalusteet päiväkodissa oli. Tämä päiväkoti on perustettu 1907 ja se on Kokkolan vanhin päiväkoti. Suurin osa lapsista tulee kaksikielisistä perheistä. Noin 14 % kaupungin asukkaista puhuu ruotsia...

Jatkamme kävelyä pitkin Pakkahuoneenkatua. Nimen katu on saanut siitä, että kadun päässä Suntin rannalla oli pakkahuone 1900-luvun vaihteessa. Siellä  purettiin ja lastattiin  lastiveneitä.

Saman kadun varrella on Kaupunkikartano Lumitähti. joka tarjoaa B&B-majoitusta idyllisessä ympäristössä. Kävelemme  pihapiirissä kaunista puutarhaa aistien.

Saavumme retkemme loppupuolella jälleen Isokadun varrelle. Vasemmassa reunassa näkyvä punainen, komea talo on nykyään yksityisomistuksessa, mutta aikoinaan se tunnettiin Rahmin talona. Talo on yksi vanhimpia säilyneitä porvaristaloja Kokkolassa ja sen rakennutti laivanvarustaja Johan Rahm.  Kerrotaan, että talon pihassa oli  kaupungin paras kaivo.

Rahmin talon ja aikaisemmin kerrotun Roosin talon historiat nivoutuvat toisiinsa siten, että Anders Roos avioitui Rahmin talon ainoan tyttären kanssa.

Kuvassa oleva vaalea talo kätkee myös sisäänsä melkoisen määrän historiaa. Talo tunnetaan Hongellin talona. Talossa asui merikapteeni Gustav Hongell Alma-vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Alma  lähti 1895  miehensä mukaan parkkilaiva Melusinella hakemaan Taka-Intiasta teakpuulastia  ja jätti lapset sisarensa hoidettaviksi. Paluumatkalla beriberitauti puhkesi laivassa. Molemmat perämiehet sekä kapteeni Hongell menehtyivät ja Alma joutui otttamaan vastuulleen laivan ohjauksen, josta hän kunniakkaasti selviytyikin ja palasi Suomeen 1896.

Kierroksemme ohittaa vielä Pormestarinkadun varrella rakennuksen,   jossa kesän alussa riehui tulipalo. Talo tunnettiin entisenä Fenixin talona, koska aikoinaan siinä oli Fenix-kahvila. Onnekkaasti asukkaat pelastuivat, mutta talossa ollut koira menehtyi. Rauniot saavat meidät hiljasiksi. On helppo kuvitella, kuinka menneinä vuosisatoina Neristanissa riehuneet tulipalot  ovat pienessä hetkessä tuhonneet kaiken...

Kierroksemme päättyy tällä kertaa Suntin rannalle. On lämmin kesäilta. Ihmisiä istuskelee nurmialueilla. Tekisi mieli käydä pyytämässä heidät kaikki  mukaan kaupunkikierrokselle:)

LÄHTEET: Roosien aika Kokkolassa1700-1800 lukujen vaihteessa [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/Roosien%20aika.htm] luettu 8.7.2012.

Taistelu Kokkolasta. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/taistelu.htm] Luettu 8.7.2012.

Tarinat nimien takaa - kaupungin katu- ja tienimien historiaa.[https://www.kokkola.fi/...kokkolalehdessa/.../Nimihistoria/_pdf/?...] Luettu 9.7.2012.


Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1673] Luettu 9.7.2012.