Länsipuiston koululaistyöt osana kestävää kehitystä

Elokuussa lähdin Länsipuistoon kiertelemään ja  katselemaan sinne keväällä ilmaantuneita metallirakennelmia. Tässä koostetta reissustani. 

YK:n jäsenmaat  sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen tavoitteet ja toimintaohjelman, jolla on tarkoitus ohjata maailman kehitysponnisteluja  vuoteen 2030 asti. 

YK:n jäsenmaat - Suomi siis mukaanlukien - ovat sitoutuneet  tuottamaan kestävämmän maailman vuoteen 2030 mennessä. Perusopetuksen globaalikasvatus on osaltaan luomassa edellytyksiä oikeudenmukaiselle  ja kestävälle kehitykselle YK:n tavoitteiden mukaisesti. 

Hieno esimerkki tämän päivän koulujen kansaisnvälisyyskasvatuksesta sekä uusimman opetussuunnitelman rakentamisesta on taideteos YK:n kestävän kehityksen  Agenda 2030 ympärille. Halkokarin koulun viime lukuvuoden 5 A-luokka on työskennellyt ryhmätöinään  aiheen parissa näyttävästi. Kansainvälisyyskasvatus on yksi koulun tehtävistä ja se näkyy tässä yhteydessä laaja-alaisen aiheen toteuttamisessa oppimisympäristössä, johon meillä jokaisella oli mahdollisuus mennä. 

Kestävän kehityksen tavoitteet astuivat voimaan 2016, ne sitovat sekä köyhiä että rikkaita maita. Kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17 ja niillä on yhteensä 169 alatavoitetta. Halkokarin oppilaat ovat koostaneet seitsemästätoista tavoitteesta osan kylteiksi ja maapallon mittaisiksi taideteoksiksi kaikkien katseltavaksi ja pohdittavaksi. 

Tekstikylttien reunaa koristaa eri väriset, numeroidut  ikonit, jotka perustuvat tavoitteiden epäviralliseen suomennokseen. Ikonit eivät ole tekstissä numerojärjestyksessä, vaan  puistossa kulkemassani järjestyksessä. 

Ikoni numero 1 kertoo "Ei köyhyyttä." Kylttiin on  tekstitetty "Poistetaan köyhyys. Turvataan hyvinvointi." Lisäksi kylteissä on oppilaiden koostamia ajatuksia "Puhdas vesi. Puhdas ystävyys. Maailma - sydänystävämme. " 

Kyltti linkittyy viereiseen metallipallon kotristeluun kysymällä "Montako vedensinistä sävyä sinä löydät?"

Metallisessa maapallossa on kaksi ihmishahmoa, joiden malli on varmaankin otettu oman luokan hahmoista luonnollisessa koossa. Työssä on lisäksi ympyröitä ja sinisiä sekä punaisia sydämiä.

                            

Ikoni numero 3:n viesti on "Terveyttä ja hyvinvointia. " Oppilaat ovat rakentaneet tässä ryhmätyössä maapalloonsa "Toivonmetsän." Sen keskeinen sanoma on "Terveellinen elämä. Hyvinvointia kaikenikäisille. "

Oppilaat ovat tähän työhön kiteyttäneet ajatuksen "Kevyet askeleet puhtaassa metsässä johtavat kirkkaisiin sydämiin." Lisäksi toiminnallisena tehtävänä on "Löydätkö  punaisen sydämen? Etsi sydänystävä. "

Vihreä väri johdattaa ainakin omat ajatukset mainiosti heti vihreisiin metsiin. Kuvaaminen on hieman haastavaa,  mutta tarkasti  kuvaa katsomalla ehkä näkee sen punaisen sydämenkin!

                                

 Ikoni numero 14 kertoo teemanaan "Vedenalainen elämä. " Oppilailla onkin tällä kertaa työstettynä "Meripallo. " Sen viesteinä ovat "Elämää veden alla. Kestävää kehitystä meressä. "Oppilaat ovat ideoineet tauluun lauseen "Haluamme polskutella puhtaissa vesissä ikuisesti. " Kysymyksenä tällä kertaa on "Löydätkö ihmisen?"

Meriteeman mukaisesti pallo on valtaosaltaan sinisävyinen. Näissä töissä on mainioita yksityiskohtia, kuten tässä työssä muoviset uimaräpylät... Löytämisen ilo kunkin työn luona riippu katsojan aktiivisuudesta. On myös kiva, että  kussakin työssä  on käytetty aivan erilaisia  materiaaleja. 

Myös ikoni numero 14 on sinipohjainen, sen teemana on "Vedenalainen elämä. " Oppilastyön nimi on "Unelmien meri. " Tärkeinä asioina  tekstikyltissä mainitaan "Vesistöjen suojelu, Veden aarteiden varjelu. " Tällä kertaa ajatus on muotoiltu näin "Katsoessamme puhtaiden lasien läpi, näemme meren kiittävän. " Ja taas kysytään "Löydätkö ihmisen"

Tämä maapallo on lähes täytetty kaloilla.

Ja niin - lisää niitä yksityiskohtia!

                                 

Ikoni numero 13 kertoo "Ilmastotekoja." Työn nimi oppilailla on "Viimeinen turvapaikka." Keskeisinä asioina on "Tehdään ilmastotekoja. Turvataan saasteeton maailma. " Oppilaat herättelevät katselijoita tällä kertaa toteamalla "Kiivetään yhteisvoimin parempaan huomiseen." Ja kysymyksenä "Montako ihmistä löydät?"

Työ on vihreä - musta sävyinen. Tarkemmalla tutkiskelulla löytyy muutakin...

                                 

Samasta ikonista numero 13 "Ilmastotekoja" löytyi toisenkin ryhmän työ. Sen otsikko on "Puhdas maapallomme. " Keskeisinä asioina mainitaan "Ilmastotekoja. Puhdasta hengittää. " Oppilaiden ajatus kiteytyy lauseeseen "Raikasta ilmaa maapallolle meidän aktiivisuudella. " Tässä on taasen  esitetty kysymys "Löydätkö ihmisen?"

Värimaailma pallossa kuvastanee ainakin  merta ja jäätiköitä.

                                       

...ja alareunasta löytyy se ihminenkin!

Nämä metalliset maapallot ovat esteettiset ihan sellaisenaankin. Ja hyvin rakennetut. Työt niissä eivät kestä ikuisesti, mutta maapallo on ja pysyy - eikö?

                               

Ikoni 2 ketoo "Ei nälkää. " Oppilaiden työn nimenä on "Kylläinen pallo. " Teemoina on Poistetaan nälkä. Edistetään kestävää maataloutta. " Oppilaiden siteeraus on tällainen  "Vähennetään nälkäisiä haarukoita maapalloltamme." Ja kysymyksinä ovat "Montako haarukkaa löydät?  Löydätkö haarukan, jossa on lihapulla?" 

Ja löytyihän se  kyllä rusettien lisäksi. 

                                    

Ikoni 15 kertoo otsikossaan "Maanpäällinen elämä. " Oppilastyön nimenä on "Parempi maailma. " Keskeisinä ajatuksina on "Luonnon monimuotoisuus. Luonnon kestävä käyttö. "Oppilaiden koontina on ajatus "Kerran näimme eläimiä, joita ei enää ole. Pelastetaan harvinaisia eläinlajeja.  Lopetetaan luonnon roskaaminen. Lopetetaan metsien liikahakkuut. Palautetaan yhdessä parempi maailma. " Etsittävänä asiana on "Montako ihmistä löydät?"

Työ on luonteeltaan kevyemmin rakennettuja. Ihmishahmoja löytyy...

Kiitos oppilaille herättelystä tärkeisiin asioihin! Oli ehdottomasti kiertämisen ja ajattelemisen  arvoinen kokonaisuus! Tällä viikolla työt ilmeisesti purettiin oppilaiden toimesta pois ja kehikot jäivät paikoilleen odottamaan talvivalaistusta, näin ainakin olin kuulevinani! Ensi kesäksi palloille tullee taas uusi elämä uuden taideprojektin myötä. 

Suojaksi synnyinmaan. Lohtajan miesten sotaanlähtöpaikka

Kesäpäivä. Ajan autollani pitkin Väliviirteen kylätietä. Tarkoituksena on parkkeerata auto Väliviirteen  suljetun koulun pihaan. Taajama-alue loppuu. Ajan  takaisin. Ja sitten vielä kerran takaisin. Nyt löydän. Rakennus, joka on palvellut kyläkouluna oli mielestäni vanhan kauppakiinteistön näköinen, en tunnistanut kouluksi. No, aina oppii. 

Koulun  pihan laidasta löydän etsimäni. Siellä on muistomerkki kivipaateen liitettynä. 

"Suojaksi synnyinmaan

Lähtivät Lohtajan miehet tältä paikalta  16.6.1941."

Teksti on hieman epäselvä, mutta luulen lukeneeni sen oikein. Talvisotahan katsotaan alkaneeksi 25.6.1941.  Tältä paikalta siis miehet lähtivät Jatkosotaan. Voi vain kuvitella kaihontäytteisen, pelkoa täynnä olevan jotenkin hartaan tunnelman. Hetki on ollut pysäyttävä. Jälkeen on jääneeet tutut kunnaat, pellot ja rakkaat. Edessä on odottanut suuri tuntematon. 

Jotenkin hienoa jälkipolvile, että muistomerkki on sattunut  olemaan juuri koulun pihassa, jossa sitä ovat voineet katsella koululaiset jo kymmeniä vuosia. Muutoin historian vaiheet niin herkästi vaipuvat unohduksiin.

Muistomerkin viereen on  istutettu Suomi 100-juhlavuoden  kunniaksi niin sanottu tulevaisuuden kuusi 2017.

Hietanokan lintutorni Laajalahdessa

Nyt kapuamaan korkeuksiin Laajalahden uimarannan läheisyydessä sijaitsevalle Hietanokan lintutornille!

Laajalahden uimarannallekin suuntaavalta parkkipaikalta on selkeä opastus ja helppokulkuinen maasto tornille. 

Jos koordinaattien avulla haluaa paikan tavoittaa, niin tässäpä nekin:

63.79706   ja  23.01462. 

Hietanokka nimenä on oivallisen osuva alueelle, sillä maapohja todellakin on pelkkää hietaa. 

Sateisena iltapäivänä paikalla on ihanaa käveleskellä, luonto tuoksuu huumaavan hyvältä. Täällä on ravintoa sekä näkö-, kuulo- että hajuaistille!

Tässä lintutornissa on kolme tasoa. Vaikka inhoan korkeita paikkoja, on lintutornit pääasiassa rakennettu niin tukeviksi, että niihin on suorastaan ilo kavuta. Torni on kokonaisuudessa 11 metrin korkuinen. Eikä yhtään harmita, vaikkei lintuja välttämättä olisikaan, Jo maisemien katselu eri korkeusasteelta on palkitsevaa. 

Laajalahtihan kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000-verkostoon ja on   alueena erittäin arvokas ranta- ja vesilintujen pesimispaikka. 

Laajat ruovikkoalueet vesistössä pitävät huolen siitä, että siellä pesii  lintuja ja niitä saattaa myös sieltä hyvin bongata. Kun itse kävin lintutornissa, oli alkukesä ja linnut olivat varmaankin hautomispuuhissa. Lintuja ei juurikaan näkynyt, lintujen lauluja sen sijaan kuului runsaasti. 

Laajalahdessa tavattavia lintulajeja ovat muun muassa partatimalit, luhtakanat, punasotkat ja kaulushaikarat. 

Etenkin kevät- ja syysmuuttojen aikana tornista näkisi monenmoista lintukantaa. Tosin jos on aurinkoinen ilma, saattaa auringon nousu hieman vaikeuttaa lintujen seuraamista vesistöön päin. 

Tältä lintutornilta pääsee myös vaivattomasti jatkamaan matkaa luontopolulle ja Laajalahden lintutornille ja onpa matkan varrella esimerkiksi lintupiilokin!

Keskiaikapäivillä Koukkunokka Kaarlen tapaus

Taas kerran oli tarjolla mielenkiintoisia historia-aiheisia esityksiä Kokkolan keskiaikapäivillä. Tämän vuoden teemana oli työ ja ammatit. Ennätin kuulemaan kahta esitystä. Tällä kertaa kirjuutan FT Mikko Hiljasen koostamasta esityksestä. Hiljanen työskentelee  projektitutkijana Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella. 

Koukkunokka Kaarle ei sanonut minulle entudestaan nimityksenä mitään. Vaan aina oppii uutta. Tokihan Kaarle tunnetaan! Kyseessä oli nimittäin Hiljasen väitöskirjatyön yhteydessä löytynyt tositarina menneisyydestä, joka kytkeytyi  Kokkolaan   Väitöskirjan aiheena Hiljasella oli "Suomalaiset kirkkoherrat  Ruotsin  valtion rakentajina 1550-luvulta  1610-luvulle. "

                 

Tarinan taustalla on tapahtumaketju  alkaen vuodesta 1605. Kaksi Kokkolan kappalaista - Carolus  (Martinus) Iacobus ja Paulus Dionisii syyttivät Knut Henriksson - nimistä kirjuria kuninkaan pilkkaamisesta. Kirjuri Knut oli kutsunut kuningas Kaarle IX halventavasti nimityksellä Koukkunokka Kaarle. Tapauksesta on onneksemme säilynyt paljon asiakirjoja. Niiden avulla voimme porautua Kokkolan paikallisyhteisöä aikoinaan kovasti kuohuttaneeseen tapaukseen. 

Taustallahan oli Ruotsin aikaisemman kuninkaan, Juhanan III kuolema ja sen jälkeinen  laillisen kruununperijän, hänen poikansa,  Puolan kuningas, katolilaisen   Sigismundin sekä Kaarle - herttuan  valtataistelu. Sigismundista kruunattiin myös Ruotsin kuningas ja Kaarle, joka oli Sigismundin setä ja protestantti, oli vahva vastustaja Sigismundille. Sigismundia kannatti aateliset ja myös suomalaiset  - onpa eräs esi-isistäni muuten menettänyt pään Ahlaisissa Sigismundin vainoissa;  Jöran Claesson Prytz vuonna 1599! Valtataistelu liittyy myös Nuijasotaan, jonka yksi taistelukin käytiin  nykyisen Kokkolan alueella Kirkonmäellä. Vuonna 1600 Kaarle nousi hallitsijaksi, vaikkakin varsinainen kuninkaaksi kruunaaminen tapahtui vasta muutama vuosi myöhemmin, 

. 

Kirjuri Knutin asiaa puitiin peräti kolme erillistä kertaa Tukholman linnanoikeudessa. Vaikka itse tapahtuma kuulminoituu kirjuri Knutin solvaukseen, oli taustalla pitkään kyenyt riita eri osapuolten välillä. Riidasta voi hyvin lukea pappien toimijuutta. 

Knut kirjuria ei mustamaalattu täysin, vaan asiaa tutkittiin perusteellisesti Tukholman linnanoikeudessa. Kyseessä ei ollut kuitenkaan varsinainen oikeudenkäynti, vaan se voidaan lukea nimellä rahvaan valitus, allmogens beswär. Toimenpiteenä tällainen  oli keskiaikainen menetelmä. Kuninkaan yksi tehtävä oli kierrellä maata ja valvoa hallintoa, mutta samalla hän myös keräsi valituksia rahvaalta ja yleensäkin paikallisista ongelmista. Virkamiesten valvonta lisääntyi 1500-luvulla. Rahvaan valitus tarjosi rahvaalle  väylän viedä maallisen vallan  ratkaistavaksi  paikallisyhteisön  ristiriitoja.

Hiljanen mainitsi että on löydetty kaiken kaikkiaan 155 tapausta, joissa papit ovat jollain tavalla olleet osallisina - joko valittajina tai todistajina. Yleensä pappien valitukset kohdistuivat aatelia, talonpoikia, sotilaita tai maallisen hallinnon virkamiehiä vastaan. Kirjuri Knutia koskeva valitus oli sinällään poikkeuksellinen, koska se oli sisällöllisesti rikas ja valituksessa oli useita syytekohtia. 

Papit esittivät linnanoikeudessa syytöksiä. Kappalainen Carolus esitti ensimmäisen syytöksen ja oikeus kysyi kappalainen Paulukselta, oliko hänen mielestään väitökset oikeita. Kappalainen todisti ne oikeiksi, mainiten kuitenkin, ettei kirjuri Knutilla ollut aikaisempia syytöksiä. Kirjuri Knut kielsi häneen kohdistuneet pilkkasyytökset mainiten, ettei hän ollut  puhunut kuninkaasta mitään, mutta oli kyllä kuullut erään Ericin  kutsuvan kuningasta Koukkunokaksi.  Knut  syyttti myös, että kappalainen Carolus oli  haukkunut häntä huoripukiksi. 

Paikalla olleet kolme talonpoikaa puolustivat kirjuri Knutia mainitsemalla viisi valituskohtaa kappalaisista - muun muassa kappalainen oli rikkonut kirkossa naisten penkin. Ajatuksena oli, ettei kunniaton pappi voinut toimia   virassaan hengellisenä johtajana. Mustamaalaus oli oiva keino päästä papista eroon. Kirjuri Knutin  vetoomukset voidaankin nähdä  haluna laskea pappien auktoriteettiasemaa. 

Jälleen kuultiin kappalaisia. Asiaa oli jo  käsitelty kihlakunnan  käräjäoikeudessa toki, mutta siellä  totuutta ei haluttu kertoa. Kappalainen Carolus kertoi  kirjuri Knutin tulleen pyytämään  häntä luopumaan syytteestä, mutta Carolus kertoi vastanneensa: "En voi  luopua syytteestä asian vakavuuden vuoksi. " Ja niin kirjuri Knut joutui oikeuden eteen. Ristiriita rasitti sekä hänen että  pappien sieluja. 

Toisena istuntopäivänä paikalle saapui talonpoikia syyttäen edellämainittuja kappalaisia. Kappalainen Paulus totesi Kirjuri Knutin saaneen talonpojat mukaan tähän toimeen ja  uskoi kirjurin vehkeilleen ja  juonitelleen saadakseen  papit ongelmiin. Pohdittiin, olivatko papit  itse kuulleet kirjuri Knutin solvaavat puheet ja oliko kirjuri itse solvannut kuningasta vai toistellut Ericiltä kuulemiaan puheita. 

Kolmas istuntopäivä valkeni heinäkuun loppupuolella. Laamanni oli löytänyt eläinten nahkoja ja turkiksia kirjuri Knutin hallusta. Knut kielsi tämän syytöksen, mutta kertoi samalla, että hän oli muutama talvi aikaisemmin saanut ketunnahan. Toisen kappalaisen renki oli Knutin mukaan  varastanut tuon nahan ja tämä oli  osoituksena kappalaisen vihasta. 

Pappien mielestä kirjuri Knut oli vehkeillyt talonpoikien kanssa ja käyttänyt pitäjänsinettiä väärin. Kirjuri oli heidän mukaansa syyllistynyt myös taloudellisiin rikkeisiin varastamalla verotavaroita ja myös käyttämällä liian suuria mittoja veronkannossa. Tämän lisäksi syytettiin korruptiosta ja maanpetoksesta,, koska hän oli suostutellut pappeja luopumaan syytteistään. Kirjuri Knut oli merkinnyt 55 taloa autiotaloiksi taloudenhoidollisissa asioissa, vaikkei asia todellisuudessa ollut niin. Kerrottiinpa kirjurin myyneen vuonna 1599 kruunun graanin sekä vaihtaneen verovoita huonompaan voihin käyttäen itse paremman voin. Kirjuri Knut kielsi syytökset.

Tieto konflikteista meni myös kruunulle. Valitusinstituutio valvoi hyvin paikallistasoa sekä maallisen ja hengellisen esivallan henkilöitä. Paikallistasolta saatiin paljon luotettavaa tietoa. 

Viimeinen istunto  käytiin elokuun 13. päivä 1607. Tällöin tuotiin todistajaksi uusi virkamies, Johan Bengdson. Kirjuri Knutin todettiin pitäneen yhteyksiä Puolassa asuvaan veljeensä. Mainittiin myös kirjuri Knutin appiukon hankkineen verotilan  ilman oikeuden lupaa. Ja mikä pahinta, kerrottiin appiukon hankkineen kotipaikkansa pappilaan noitanaisen, joka aiheutti sairauksia sinne. 

Syytökset appiukkoa kohtaan kuvastavat pitkiä erimielisyyksiä. Asioita ratkottaessa pappien eroava näkemys oli tärkeää paikallisia  ongelmia ratkottaessa. Papit eivät ajaneet ainoastaan  maallisia tai hengellisiä etuja, vaan ajoivat samalla myös omia etujaan. Kun papit ajoivat kaikkien etuja tuomalla esiin kirjurin syytöksiä, se myös hyödytti  esivaltaa ja oikeudenmukaisti esimerkiksi verotusta. Pappien työhön kuului tärkeitä yhteiskunnallisia puolia, papit toimivat paikallishallinnon edustajina. 

Lopullinen tuomio Tukholman linnanoikeudessa laimeni, eikä kirjuri Knutia tuomittu näytön puutuessa.  Vuonna 1607  kuningas Kaarle määräsi  kolme virkamiestä  tarkistamaan paikallisia oloja. Tapauksen johdosta Kokkolan kappalaiset Carolus ja Paulus kuitenkin nousivat statukseltaan kuninkaan palkitessa heidät arvoinnousulla. Carolus Jacobista tuli  Kruunupyyn kirkkoherra ja kappalainen Paulus pääsi Närpiön kirkkoherraksi vuonna 1609. 

Olipa taas kerran mielenkiintoinen asiapaketti todella joskus  tapahtuneesta. Hiljasen väitöskirjaan pääsee tutustumaan tarkemmin täältä. 

LÄHTEET: FT Mikko Hiljasen esitelmästä tehdyt muistiinpanot Kokkolan IX keskiaikapäivillä 7.9.2019. 

Venetsialaisviikonloppuni

Upeat säät huvilakauden päättäjäisissä. Itse jätin tällä kertaa juhlinnan väliin.

Viikko on ollut rankka. Olen valvonut yötä sairaalassa läheiseni vierellä ja pyörittänyt päivisin arkea entiseen malliin. Asioita, jotka on pakko kohdata, aikataulua ei voi itse valita...

Olin ajatellut tällä viikolla kuvaavani blogiin Harrbådan  maisemia. Alkuviikosta ajelinkin kameroineni  merennokalle. Ilta oli niin kaunis.  Juuri kun nousin autosta ja virittelin jo  kameraa valmiiksi soitti äitini ja pyysi apua. Lupasin tulla, vaikka olin vain muutamaa tuntia aikaisemmin poistunut vanhempieni luota. Jokusen kuvan näpäytin hätäisesti. 

Isäni vointi oli romahtanut sen kolmituntisen aikana, minkä olin ollut sieltä pois. Iltapäivällä olin vielä taluttanut häntä pihassa. Loppuillasta soitin   ambulanssia  ja istuin sairaalassa isäni vierellä.  Odotettavissa ollut asia, mutta lopulta kaikki käykin  niin äkkiä. Isäni tuskin enää palaa kotiin. 

Eilen sain pikkuisen pojanpojan hoitooni. Olin luvannut hoitaa, enkä halunnut muuttaa kenenkään kuvioita. Hoidan häntä usein. Olen luvannut, että hoidan aina kun pystyn ja kun minua tarvitaan. Niin oma mummonikin hoiti. En koe sitä vaivana. Onneksi vanhemmat luottavat lapsen minulle.  

10-kuinen on melkoinen menijä. Lähtee juuri maailmaa valloittamaan ihan omin jaloin näämmä. Minulla on omasta mielestäni aikaa hänellekin, en halua olla kiinni esimerkiksi harrastuksissani, vaan pidän aikatauluttomasta elämästä.  Silloin voin elää hetkessä. Välillä tosin  olen todennut pyörittäväni hoitopalvelua vauvasta vaariin...Tällä hetkellä koen nämä asiat tärkeiksi. En ajatellut omien lasten ollessa pieniä eläväni minäkäänlaisia ruuhkavuosia - ne ruuhkavuodet on olleet nämä  viimeiset vuodet. Niihin mahtuu niin paljon.  No, vielä jaksan. Äitini kauhistellessa viikolla kolmen aikaa yöllä, miten aion jaksaa ja keretä aamuksi  töihin, pihisi hyvin heikkokuntoinen isäni sairaalavuoteeelta tuskin kuuluvalla äänellä "Kyllä se ehtii, se on mun tyttö.":)

Oikeastaan aivan huippua tajuta, että elämästä voi nauttia pikkuisen kanssa  kiirehtimättä minnekään. Illalla käväisimme yhdessä sairaalassa pikkumiehen kera. Hänen kanssaan on helppo liikkua. Hyväntuulinen ja tyytyväinen pikkuheppu. 

Kotiin palattuamme kylvetin pojan. "Ploiski buntsi", sanotaan meillä - loiskitaan punkassa. Se juontaa juurensa omien lasten vesileikkeihin på svenska. Sanonta on säilynyt perhepiirissä, vaikka lapset on punkistaan ulos jo kasvaneet. 

Myöhemmin illalla juhlistin veden, valon ja tulen juhlaa sytyttämällä lyhtyjä tummenevalle pihamaalle. Saunoin ja kävin veden juhlan innoittamana vielä uimassa piha-altaassa. Uskomatonta, mutta altaan vesi oli  vielä +20-asteista. 

Pikkuepeli nukahti syliini. Nyt vain olen ja istun. Odotan vielä  vähän isompaa poikaa kotiin tulevaksi. Sitten käyn nukkumaan. Introvertille  ihan hyvä ilta.