Kovan kurin Caspar

 Caspar Neostadius syntyi  oletettavasti vuoden 1636 tienoilla Uudessakaarlepyyssä. Hänen vanhempinaan mainitaan Marcus Andersson Neostadius ja Margareta Caspersdotter Alstadia. Casparin äiti oli syntyisin Vähästäkyröstä ja hän oli kirkkoherran tytär. Isä puolestaan oli ollut Uudenkaarlepyyn kauppias ja raatimies sekä valtiopäivämies vuonna 1644. 

Caspar Markussonin elämästä ei lopultakaan tiedetä paljoa. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1653/1654 Turussa. 

Vuonna 1654 Caspar mainitaan jo Uudenkaarlepyyn triviaalikoulun  alempana kollegana. Sieltä hän on siirtynyt Kokkolan pedagogion koulumestariksi vuonna 23.1.1661. Ja kuten noihin aikoihin oli tapana opettaja oli myös pappi, niin nytkin. Joissakin tiedoissa Caspar mainitaan Kokkolan kappalaisena jo  vuonna 1661, joissakin lähteissä vasta muutamaa vuotta myöhemmin. 

Se, mitä Neostadiuksesta on jäänyt tietoon meidän ajallemme, on hänen ankara kurinpitonsa. Sen vuoksi Neostadius joutuikin koviin yhteenottoihin oppilaidensa vanhempien kanssa. Tuolloin nykyinen, kaunis punainen pedagogiorakennus ei ollut vielä   rakennettu. Opetus tapahtui pikylmissä ja ahtaissa tiloissa jossain päin kaupunkia. Rakennus siirrettiin uuden pedagogiotalon valmistuttua pajaksi Kolumäelle. 

Neostadius opetti lapsia koulussa vuosien 1660-1668 välillä. Tuomiokoirjoista on löydettävissä useampia merkintöjä oppilaiden vanhempien syytöksistä opettajaa kohtaan. Ruumiilliset rangaistukset ovat noihin aikoihin olleet kovia. Tämän päivän opettajan näkökulmasta tuntuu puiselvalta lukea merkintöjä siitä, että oppilasta saatettiin rangaista ihan vain puuttuvan  käsityskyvyn vuoksi. Ja vielä kun tietää tuon ajan pedagogiset valmiudet ja silloisen oppimateriaalin, niin...

Neostadiuksen aikoina erään pojan vanhemmat tulivat koulutaloon kirvein ja puukoin aseistettuna. Heidän tarkoituksenaan oli vapauttaa poikansa jalkapuusta. Vanhemmat saattoivat myös haluta ottaa lapsensa pois koulusta, jos katsoivat, että lasta oli kuritettu liian ankarasti. 

Caspar oli aviossa Elisabeth Eriksdotter Falanderin kanssa. Elisabeth oli alkujaankin kotoisin Kokkolasta ja hänen isänsä oli kirkkoherrana Kokkolassa. 

Caspar kuoli Kokkolassa jo vuonna 1679. Hänen vaimonsa eli leskenä yli kolme vuosikymmentä. Vaimon elämä päättyi murheellisesti Isovihan aikana 1714 kasakoiden surmaamana. Pariskunta oli mitä ilmeisimmin lapseton. 

LÄHTEET: Caspar Marcusson Neostadius. Geni. [https://www.geni.com/people/Caspar-Neostadius/6000000007511989105?through=6000000149243235934]. Luettu 18.8.2024. 

Caspar Marcusson Neostadius. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554-1721. Henkilöhistoria. [https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/1783] Luettu 18.8.2024. 

 Vanha pedagogio yhä paikallaan (Kokkolan koulujen historiaa I). Wiirilinna, A. Porstua. Kokkolan 350-vuoden erikoisreportaashi. [https://www.porstuakirjastot.fi/files/original/ca2db71b91160089251112bf53f16a0b.pdf] Luettu 18.8.2024.

Koulupinnaaja jalkapuussa

On mielenkiintoista suhteuttaa ajatuksia koulumaailmasta ennen ja nyt. Usein siunaillaan, että koulumaailma on nykyään melkoinen verrattuna entisaikoihin, mutta onko se  sittenkään niin?  Vai mitä olette mieltä näistä:

Kokkolan pedagogiossa (rakennettu 1696) eli koulutalossa  oli opettajana vuosina 1660-1668  Uudessakaarlepyyssä syntynyt koulumestari Kasper Markusson Neostadius. Hän ei ollut koulun ensimmäinen opettaja, mutta varhaisin, josta on jäänyt jälkeen tallennettua tietoa. Neostadiuksen nimi tulee tuomiokirjojen merkinnöissä vastaan useita kertoja. Yleensä syytösten motiivina oli se, että Neostadius käsitteli oppilaitaan liian kovakouraisesti. Koulukurihan oli muutoinkin tuolloin hyvin ankaraa, joten voi vain kuvitella mitä se on ollut silloin, kun se on mainittu liian kovakouraiseksi...

Oppilaita rangaistiin pienimmistäkin rikkomuksista, jopa ruumiillisin kurituksin. Kaikki rangaistukset tapahtuivat julkisesti, joten ei ollut harvinaista, että vitsaa annettiin luokassa paljaalle ruumiille, kun läksyä ei osattu. Oli näet tapana, että opettaja antoi ensin oppilaalle tehtävän, jonka hän palasi lukemaan paikalleen. Kun oppilas oletti osaavansa läksyn, hän meni opettajan luokse kuulusteltavaksi. Ellei oppilas osannut läksyään, annettiin heti selkään tai vaihtohtoisesti nappaistiin sormille. Siinä taisi huutaa sekä oppilas että opettaja.  Myös puutteellisesta käsityskyvystä rangaistiin. Oppilas otti yleensä rangaistuksen vastaan kovaäänisesti valittaen.

Aina eivät oppilaiden vanhemmatkaan olleet rangaistuksista yksimielisiä. Myös viranomaiset joutuivat riitoja selvittelemään. Vuonna 1663 Olof Matssonin (vai Mårtenssonin -en pääse eri lähteistä yksimielisyyteen...) poika jäi kiinni koulupinnauksesta. Koulumestari Neostadiuksen kerrottiin lyöneen ja potkineen poikaa ja vieneen lopulta jalkapuuhun.  Oikeuden edessä myöhemmin Kasper Neonstadius kertoi Olof Mattssonin vaimonsa kanssa tunkeutuneen aseistautuneena - puukoin ja kirvein - kouluun. Heidän tarkoituksenaan oli ollut vapauttaa poikansa jalkapuusta. Oikeus määräsi vanhemmat ruoskittaviksi. Olisin ehkä halunnut olla kärpäsenä katossa...

Yllä: jalkapuu, jota säilytetään Kaarlelan kotiseutumuseossa. Tämä kyseinen jalkapuu tosin on ollut käytössä Kaarlelan kirkossa. 

Neostadiuksen seuraajaksi valittiin Jaakko Laxenius viimeistään vuonna 1671. Eipä hänenkään aikana vältytty kiivailta kohtauksilta. Kerran Laxeniuksen aikana kaksi koulupoikaa jätti tulematta kouluun. Pojat olivat koulumestarin mielestään laiskureita ja Laxenius määräsi kaksi teinipoikaa noutamaan heidät kouluun. Toisella kerralla puolestaan koulusaliin tunkeutui nuorukaisia. He kertoivat etsivänsä kadonneita köydenpunojan työkaluja, mutta itse asiassa hyökkäsivätkin koulupoikien kimppuun lyöden ja iskien heitä. Tässä tapauksessa tunkeutujat tuomittiin jalkapuuhun. 

Ylioppilas, studiosus Kustaa Snabb, syntyperäinen kaupunkilainen, valittiin ensin kouluapulaiseksi ja sittemmin pedagogiksi kouluun 1698. Mutta hänkään ei ilmeisesti ollut suuressa huudossa. Jo 1700 valitettiin koulun olevan tyhjä ja kaupungin koululaisten ja muunkin nuorison juoksentelevan kaduilla öin ja päivin samalla häiriten matkustavaisia ja muitakin kulkijoita " vimmallaan ja kepposillaan." Maistraattti varoitti tästä vanhempia, mutta myös Snabb kutsuttiin kuultavaksi. Snabbia kehotettiin pitämään koulupojat tarpeellisessa kurissa. Jalkapuu tuntuu olleen perusrangaistus moneen asiaan myös Snabbin aikana. Vuonna 1709 nimittäin maistraatti uhkasi vanhempia, että kirkonvahtimestari panisi jalkapuuhun sellaiset pojat, jotka eivät käyneet koulua, mutta siitä huolimatta tunkeutuivat kirkossa koulun penkkiin istumaan. 

Koulu sai apuopettajaksi vuonna 1691 Johannes "Juhana" Falanderin. Hänen aikanaan lähetettiin kaksi poikaa noutamaan kouluun erästä laiskuria. Kävikin niin, että pojat saivat tästä hommasta lopulta kirouksia osakseen. Yksi isä päätti ottaa pojan pois koulusta, koska hänen mielestään poikaansa oli kuritettu liian kovasti. Oikeusjuttuhan siitä kehkeytyi ja Falander totesi oikeuden edessä, että poikaa täytyi kurittaa, koska hän vain harvoin osasi läksynsä ja oli lisäksi huonotapainen. Isähän tästäkin joutui tuomiolle - hänet tuomittiin varoitukseksi sekä itselleen että muille toistaiseksi kaupungin vankilaan.

LÄHTEET:

Koulu ja opettajat. Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2, s. 161-165. 

Neostadius, Casparus Marci (1636–1679). Turun hiippakunnan paimenmuisto 1636-1679). Biografiakeskus. [https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/1783] Luettu 10.12.2017.

Ole kunnolla tai pyöveli tulee. Yle uutiset. [https://yle.fi/uutiset/3-6161658] Luettu 10.12.2017. 

Vanha pedagogio yhä paikallaan (Kokkolan koulujen historiaa 1). Annikki Wiirilinna. Keskipohjanmaa 14.3.1970. [https://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/vanha_pedagogio_yha_paikallaan/] Luettu 10.12.2017. 

Pedagogiorakennus

Vanha   pedagogiotalo on nimensä mukaisesti vanha. Se on sijaitsee osoitteessa Pitkänsillankatu 28 ja on rakennettu vuonna 1696.  Kaunis, punamultainen, puuvuorattu pedagogiotalo sijaitsee Kokkolan yläkaupungin  1600-luvun  ruutukaava-alueella, jossa on onnekkaasti säilynyt joitakin historiallisia rakennuksia. Pedagogiotalo on jopa valtakunnan mittakaavassa ainutlaatuisen vanha, sillä se on vanhimpia profaaneja (=maallisia) rakennuksia. Raumalla ja Turussa on vanhempia profaaneja, mutta niissä ei ole säilynyt yhtään kokonaan ehyttä runko-osaa.    Samalla  pedagogiomme on ilmeisesti vanhin koulurakennus. Nykyään pedagogiotalo on museokäytössä.

Pedagogiotalossa on ns. italiainen säterikatto,  saumattu kattomuoto, joka oli Suomessa käytössä 1600-luvulla ja vielä 1700-luvun alkupuolella  kartanorkkitehtuurissa. Katon harjalla on latrni eli lyhtytorni. Hirsirakenteinen peadgogio edustaa karoliinista barokkia. Sen pohjakaavana on eteiskamarillinen paritupa.

Kokkolan kaupunki on perustettu vuonna 1620. Ilmeisesti aivan ensimmäinen koulu kaupunkiin on perustettu jo pian tämän jälkeen. Koulusta ei tiedetä sen kummemmin, missä se sijaitsi, mutta tiedetään, että Kokkolaan on otettu koulumestari vuonna 1634. Aika todennäköistä on, että koulu oli perustettu noihin aikoihin. Tuo koulu oli pedagogio, alkeiskoulu. Vuodelta 1682 on säilynyt tieto, että seitsemän porvaria velvoitettiin kattamaan pedagogion katto kaupungin ostamilla tuohilla. Vuonna 1690 on koulumestari valittanut, että koulun seinät, lattia ja katto ovat kallellaan, eikä rakennus pidä vettä tai lämpöä. Tämä vanhin pedagogio on ilmeisesti siirretty käytöstä poistamisen jälkeen pajaksi Kolumäelle.

Kun nykyistä pedagogiota aikoinaan ryhdyttiin ´suunnittelemaan, oli mielessä vielä  vuoden 1664 hurja  tulipalo, joka rasitti suuresti kaupunkia taloudellisesti. Siksi ei tahdottu rasittaa kaupunkilaisia uudella verolla. Päätettiin turvautua talkoisiin. Kaksi raatimiestä ryhtyi hirsien keruuseen. Kaupungin pormestari Carl Forsman valtuutettiin tilaamaan piirustukset koulutaloon ja tilattuaan ne hän lähetti piirustukset eteenpäin  maaherralle hyväksyttäväksi. Piirustukset on ilmeisesti suunniteltu Tukholmassa.  Ei tiedetä, kuka ne on suunnitellut, mutta rakennushallituksen yli-intendenttinä toimi siihen aikaan Nikodemus Tessin nuorempi, jonka kautta piirustukset on ilmeisesti  kulkeneet.

Maaherra ei innostunut piirustuksista, vaan piti suunnitelmia turha kalliina ja mahtavina toteutettavaksi ja totesi, ettei vähävaraisia saisi turhaan rasittaa. Tosin  maaherra totesi , että "dockwara godt om dhe (=kokkolalaiset) till Stadhens herder och prydnad mochter uthkomma medheen sådan byggningh..." Kauppiasluokka päätyi  kuitenkin lupaamaan, että he kustantavat pedagogiotalon. Vuonna 1695 luovutettiin  myös kirkon varoista rahaa koulutalon rakentamiskustannuksiin. Pedagogio rakennettiin porvariston päivätöinä  vuosina 1695-1696.

 

Ilmeisesti alkuperäisenä tarkoituksena  komealla koulutalon rakentamisella oli saada kaupunkiin siirrettyä pedagogiota korkeampi koulu, vähintään triviaalikoulu Vaasasta Kokkolaan. 1649 Kristiina-kuningattaren antaman koulujärjestyksen mukaisesti alimpana koulutasona oli pedagogio, lastenkoulu, jossa lähinnä opittiin ruotsiksi luku- ja kirjoitustaidon alkeita. Seuraavana oli triviaalikoulu, jossa oli  4-luokkainen,  8-vuotinen yläkoulu. Korkeimpana koulumuotona oli 4-luokkainen, 3-vuotinen kymnaasi eli lukio, joka  valmensi yliopisto-opintoihin.

Valmistuneen pedagogion   pohjoispäähän sijoitettiin suuri koulusali ja sen viereen kadun puolelle opettajan kamari. Eteläpäähän rakennusta tehtiin toinen suuri sali, jota käytettiin pappien kokoontumispaikkana, sillä pohjanmaan papisto kokoontui säännöllisin välein useampipäiväisiin  synodaalikokouksiin, joiden tarkoituksena oli kohottaa papiston opillista tasoa. Tämän vuoksi salia edelleen kutsutaan synodisaliksi.  Jocob Chydeniuksen "Gamle Carleby"-nimisessä teoksessa kerrotaan, että synodisali oli maalattu sisältä ja siinä oli kaksi katederia (=puhujankoroketta) ja penkkejä. 

Pedagogiossa on vuosisatojen aikana tapahtunut paljon muutakin kuin pappiskokouksia tai opetusta. Pedagogion yläkerrassa on ollut kiertäviä teatteriseurueita näytöksineen ja jossain välissä tilaa on käytetty tupakankuivaushuoneena. Koulun eteiskamari on ilmeisesti toiminut opettajan asuinkäytössä.

Mainitaanpa pedagogi Nils Tengmanin käyttäneen alakerran synodisalia heinälatonakin ja on sitä yritetty  vuokrata venäläisten sotilaitten harjoitushuoneeksikin - tähän tosin ei maistraatti suostunut. Synodisali on  palvellut myös vahtimestarin asuntona ja palokalustovajana. Koulusalia puolestaan oli ala-alkeiskoulun käytössä vuoteen 1867 saakka. Sen jälkeen sitä on käytetty myös köyhien yömajana. Koulusali palautui uudelleen koulukäyttöön 1890-luvulla.  1900- luvun alussa pedagogio muutettiin museoksi. Rakennusta on rekonstruoitu alkuperäistä asua vastaavaksi 1960-luvulla. Opettajankamarissa on säilytetty Rouvasväen yhdistyksen tavaroita.

 

Pedagogion tiedetään vaurioituneen Isonvihan (1713–1721) aikana niin pahoin, että sitä ei aluksi voitu käyttää lainkaan, vaan turvauduttiin johonkin toiseen "tupaan. " Vuodelta 1725 löytyy maininta että koulutyö jatkui jälleen pedagogiossa.

Yllä: Synodisalin upeita ja jykeviä kattoparruja. Kuvanottohetkellä synodisalissa oli kouluhistoriallinen näyttely  "Rihvelitaulusta kosketusnäyttöön."

Pedagogion ikkunat ja ovet on vuosien 1964-1966 välisessä  korjauksessa palautettu alkuperäisen näköisiksi. Tosin ikkunoissa on kalvo, joka tekee niistä  vanhan näköiset.

Pedagogio jatkoi Kokkolassa toimintaa ilmeisestikin siihen saakka, kunnes kansakoululaitos aloitti toiminnan. Vielä 1900-luvulla toimi kansakoulun alaluokka eli pikkukoulu - Viklundin koulu - pedagogion vanhassa salissa.

LÄHTEET:

Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennut kulttuuriympäristöt RKY. Kokkolan Pedagogio ja Roosin talo.[http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5177] Luettu 21.2.2016.

Porstuakirjastot. Wiirilinna. Pedagogiotalo oli maaherran mielestä liian suuri ja komea. Keskipohjanmaa 24.12.1980. [http://www.porstuakirjastot.fi/files/original/fbdafd6c65d42c188636a377a075c905.pdf] Luttu 21.2.2016.

Porstuakirjastot. Wiirilinna. Vanha pedagogio yhä paikallaan.  Kokkolan koulujen historiaa 1. Keskipohjanmaa. 14.3.1970. [http://www.porstuakirjastot.fi/files/original/ca2db71b91160089251112bf53f16a0b.pdf] Luettu 221.2.2016.

Wikipedia. Triviaalikoulu. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Triviaalikoulu] Luettu 22.2.2016.

Minne auto parkkiin; Anttilan parkkitalossa

Tämänkertainen postaus liittyy parkkipaikkoihin. Kokkolassa näitä parkkitaloja on useampia ja ne on ripoteltu kivasti eri puolille kaupunkia. On siis mahdollisuuksia löytää hyvä parkkipaikka monelta suunnalta, missä milloinkin asioi.

Minä käytän aika usein ostosreissuillani tätä Anttilan parkkitaloa. Varsinkin silloin, kun on vaateostokset mielessä, koska samassa kiinteistössä on Anttilan tavaratalon lisäksi useampi vaateketju  (Seppälä, KappAhl, Lindex) ja lähirakennuksissa muitakin.

Anttilan parkkitalo sijaitsee osoitteessa Tehtaankatu 12, aivan linja-autoaseman, kävelykadun  ja kaupunginkirjaston lähituntumassa.

Parkkitaloon on sisään- ja uloskäynti kahden kadun kautta. Täytyy tosin muistaa, että molemmat kadut, joista parkkitaloon kuljetaan, ovat yksisuuntaisia! Läntiseltä Kirkkokadulta voi saapua parkkitaloon linja-autoaseman suunnasta, mutta poistuminen tapahtuu vain Vanhaan kaupunkiin päin.  Itäiseltä Kirkkokadulta puolestaan pääsee kääntymään parkkitaloon, kun on tulossa poispäin vanhasta kaupungista ja poistuminen puolestaan tapahtuu vain  kohti Rautatieasemaa.

Parkkitalossa on ilmainen kolmen tunnin mittainen pysäköinti. Ja täälläkin parkkitalossa on käytössä parkkimittarit. Kannattaa muistaa sellainen laittaa auton tuulilasiin, mutoin aika nopsasti sakko rapsahtaa...

Parkkitalo on avoinna Anttilan avoinnaoloaikoina

                                                          ma-pe 9-21, la 9-18, su 12-18



Parkkitalossa on neljä kerrosta. Yksi kerroksista sijaitsee katutason alapuolella ja kaksi vähän korkeammalla. Itse suosin katutason kerrosta.  Yleensä siitä saa autopaikan hyvällä tuurilla heti, joskus tosin katutaso on tupaten täynnäkin.

Siiirtyminen tasolta toiselle jalkaisin käy kapeita portaikkoja pitkin. Alimmalta tasolta on tosin suora  ja portaaton kulkuyhteys kauppakeskukseen.

Autolla liikkuminen onnistuu parkkihallissa ihan ok. Tosin en itse pidä ajamisesta ylempiin kerroksiin. Eli ei ihan yhtä leveät ajotilat kuin Halpa-Hallin parkkitalossa. Kyllä täällä silti tumpelompikin selviytyy:)

Ylimällä parkkitasolla on yleensä ruhtinaallisesti tilaa. Kaiken lisäksi sieltä voi katsella maisemia Vanhan kaupungin suuntaan.

K. H. Renlundin museo on aivan kulman takana.

Toiseen suuntaan katsottaessa näkyy punainen vanha Pedagogio.

Tapulikaupungin tapahtumia

Viikko takaperin innostuin lähtemään "Tapulikaupungin tapahtumia"-kierrokselle. Tapahtuma on Kokkolan Matkailuoppaiden historiallinen kavalkadi. Esityksen kesto oli 1,5 tuntia ja siinä kierrettiin Vanhan kaupungin keskeisimpiä rakennuksia Piikatyttö Amandan johdolla. Osassa kohteista oli talon asukkaaksi ajan henkeen pukeutunut ihminen kertomassa oman aikakautensa tärkeimmistä tapahtumista.

Kokkolan kaupunki sai tapulikaupunkioikeudet vuonna 1765.Se antoi vapaat kädet matkata ulkomaita myöten kauppaamaan tervaa ja muita tuotteita, joita aikaisemmin oli voitu myydä vain lähemmäksi, kuten Turkuun ja Tukholmaan.

Valitettavasti ilta oli itselleni kiireinen ja jouduin jättämään Roosin talon ja Museokorttelin esitykset väliin. Kuvat toki mukana niistäkin kohteista. 

 1. Piikatyttö Amanda ja Anders Donner Raatihuoneen aukiolla.  Donner on matkalla Raatihuoneeseen. Menomatkalla hän kertoi meille Raatihuoneesta.

Raatihuone oli Kokkolan ensimminen kivirakenteinen talo.




 2. Piikatyttö Amanda lähtee johtamaan meitä Kokkolan Vanhan kaupungin kierrokselle eli Neristaniin Isokatua pitkin. Amanda eläytyi hieniosti rooliinsa koko matkan ajan ja hänellä oli taito mukauttaa puhettaan eteen tulevien tilanteiden mukaan.

Alapuolella olevassa rakennuksessa sijaitsi Kokkolan ensimmäinen kapakka. Sieltä sai ihan oikeaa teetä, mutta toki myös vettä väkevämpää.

3. Piikatyttö Amanda tapaa merimiehen vaimon, rouva Alma Hongellin.Takana Hongellin talo. Alma oli aikansa edistyksellisiä naisia.

 Alma Hongell matkasi miehensä, Merikapteeni Gustav Hongellin mukana tiikkilastia hakemaan.  Mies kuoli matkalla beriberi-tautiin ja Alma joutui luotsaamaan laivan Englannin satamaan.

4.  Kokkolan ja koko Suomen ensimmäisen englantilaisvaikuteisen pientenlastenkoulun johtajatar Beate Pasa`n kertoi, kuinka tärkeää hyvä kuri on koulussa.

5. Piikatyttö Amanda ja rouva  Elisabeth Roos.

 Rouva Elisabeth Roos odottamassa satamaan saapuvaa, silkkilastissa olevaa laivaa. Silkeistä hän ompeluttaisi juhla-asuja  tyttöjensä upeisiin kaksoishäihin.

6. . Piikatyttö Amanda ja kaptenska "Wallin". Rouva Wallin kertoi, kuinka englantilaisten "barkassi"-alus jäi sotasaaliiksi Kokkolaan, kun englantilaiset hyökkäsivät Kokkolaan. Barkassi näkyy taustalla olevassa rakennuksessa.

7. Piikatyttö Amanda ja Eva Blom. Eva odottaa tienlaidalla asioita hoitamaan lähtenyttä kuritonta poikaviikaria ja kertoo samalla ihastuksestaan.

 Eva Blom perusti tähän taloon koulun merimiesten lapsille.

8. Merimiesten vaimot; tytär ja leskiäiti.Tytär ei tiedä, onko hänen miehensä enää elossa merillä ja leskiäiti haaveilee uudesta rakkaudesta.

Merimiesten talot, tunnetaan myös nimellä kappatalot.

 Tässä opettajatar lukee Runebergin runoa. Runon innoittajana oli takana olevan talon asukas Brita Ahlbäck, josta Runeberg sai kipinän Lotta Svärd- aiheeseen. Olisittepa nähneet taustalla lähestyvien , Oulusta jalkapalloturnaukselle tulleiden poikien ilmeet, kun tämä hieno rouva puhutteli heitä kadunkulmassa ja hoki hienostuneella äänellä moneen kertaan "Minä olen opettajatar!"

 9. Maria Tengström Kaupungin kirkon pihassa itkemässä kovia ja tiukkoja aikoja. Marian, os. Chydenius, veli oli kuuluisa mahtimies Anders Chydenius. Hänen puolisonsa oli puolestaan Johan Tengström, opettaja ja hyvä saarnamies, pitäjän apulainen. He asuivat kirkkoa vastapäätä olevassa talossa (kuvassa sininen talo). Nykyisin talossa toimii Lähetyskahvila. Marian ja Johanin poika, Jacob, oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa.

10. Roosin talo. Talon rakennutti laivanvarustaja Andreas Roos. Yläkerrassa on 1800-luvulla toiminut yläalkeiskoulu. Nykyisin talo toimii museona.

11. Alkeisopetusta tarjosi pedagogio vuodelta 1696.

12. Museokortteli; Lassanderin talo 1700-luvulta, Näyttelyhalli 1800-luvulta  ja Vohvelikahvila, jossa aikaisemmin toimi leipomo.

 

 Näillekin kierroksille ennättää vielä torstai-iltaisin. Lähtö Mannerheimin aukiolta kello 18.00. Hinta kymmenen euroa yksittäiseltä tallustelijalta!