Näytetään tekstit, joissa on tunniste Merimiestalot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Merimiestalot. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kokkolan Nyyjoork




Kun liikkuu Kustaa Aadolfinkadun liepeillä, huomaa sen laitamilla Keskusurheilukentän. Tulee helposti ajatelleeksi, että sen paikka on aina ollut siinä. Vaan aika tekee tehtävänsä! Vielä 1950-luvulla  urheilukentän vieressä oli rivi pieniä merimiestaloja.

Alla olevat  mustavalkovalokuvat olen kuvannut vanhoista kirja- ja  lehtikuvista. Kuvat ovat osa Kokkolan kotiseutuarkiston kuvakokoelmaa.


Kokkola oli merimiesten kaupunki  1800-luvulla. Enimmillään merimiehiä oli lähes neljännes Kokkolan kaikkiaan parista tuhannesta asukkaasta. Alkaupungin luoteiskortteleissa asui merimiesten lisäksi myös käsityöläisiä ja satunnaistöitä tekevää väestöä. Nykyään Kokkolan vanha kaupunki oikeastaan loppuu urheilukentän liepeille.



Ruutuaseman ulkopuolelle  Kustaa Aadolfinkadun länsipuolelle rakennettiin 1850-luvulla Krimin sodan yhteydessä (1853-1856) pieniä tupia venäläisiä sotilaita varten kaupungin porvareiden toimesta. Sotilailla oli nimittäin harjoitusalue mökkien vieressä Paskalammin alueella, jossa nykyään on Keskusurheilukenttä.



Ajan kuluessa mökit siirtyivät merimiesten haltuun. Koska maailman merillä purjehtineiden miesten puheessa oli  vieraita vaikutteita, sai alue nimekseen New York eli kansan suussa Nyyjork. Alue mainitaan myös  nimellä "juna", ilmeisesti nimitys johtuu junan vaunuja muistuttavasta pienten talojen rivistä.

.

Postikorttien Kokkola-kirjassa on J.Vikstedtin kuvaus vuodelta 1926 Nyyjoorkista:"Siellä vasta matalia majoja kohtaamme - leikkitupia lystikkäine väreineen. Vieretysten törröttää niitä vallaton rivi porrasmaisesti nousten ja laskien. Pieniä ovat tontit, pieniä ovat talot. Pieniä ovat portit piskuisten talojen välissä. Pienenpieniä ovat myös pihamaat, mutta puhtaat ne ovat kuten Pohjanmaalla aina."

Elämä on alueella kuvitellusti ollut värikästä. Kerrotaan työmiehen vaimo Matilda Bastin tarjoilleen miehille "kuumaa kuppia" mainiten lapsille, että tuo vesi oli tarkoitettu vain aikuisten yskään.
Talot purettiin harmiksemme  pois uuden tieltä 1960-luvun alussa.

LÄHTEET:
Antti Hietalahti: Postikorttien Kokkola. 2004.
Eero Huima. Nyy Joork, New york. Kokkola-lehti. 18.1. 2012.







keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Tapulikaupungin tapahtumia

Viikko takaperin innostuin lähtemään "Tapulikaupungin tapahtumia"-kierrokselle. Tapahtuma on Kokkolan Matkailuoppaiden historiallinen kavalkadi. Esityksen kesto oli 1,5 tuntia ja siinä kierrettiin Vanhan kaupungin keskeisimpiä rakennuksia Piikatyttö Amandan johdolla. Osassa kohteista oli talon asukkaaksi ajan henkeen pukeutunut ihminen kertomassa oman aikakautensa tärkeimmistä tapahtumista.

Kokkolan kaupunki sai tapulikaupunkioikeudet vuonna 1765.Se antoi vapaat kädet matkata ulkomaita myöten kauppaamaan tervaa ja muita tuotteita, joita aikaisemmin oli voitu myydä vain lähemmäksi, kuten Turkuun ja Tukholmaan.

Valitettavasti ilta oli itselleni kiireinen ja jouduin jättämään Roosin talon ja Museokorttelin esitykset väliin. Kuvat toki mukana niistäkin kohteista. 

 1. Piikatyttö Amanda ja Anders Donner Raatihuoneen aukiolla.  Donner on matkalla Raatihuoneeseen. Menomatkalla hän kertoi meille Raatihuoneesta.


Raatihuone oli Kokkolan ensimminen kivirakenteinen talo.




 2. Piikatyttö Amanda lähtee johtamaan meitä Kokkolan Vanhan kaupungin kierrokselle eli Neristaniin Isokatua pitkin. Amanda eläytyi hieniosti rooliinsa koko matkan ajan ja hänellä oli taito mukauttaa puhettaan eteen tulevien tilanteiden mukaan.


Alapuolella olevassa rakennuksessa sijaitsi Kokkolan ensimmäinen kapakka. Sieltä sai ihan oikeaa teetä, mutta toki myös vettä väkevämpää.



3. Piikatyttö Amanda tapaa merimiehen vaimon, rouva Alma Hongellin.Takana Hongellin talo. Alma oli aikansa edistyksellisiä naisia.


 Alma Hongell matkasi miehensä, Merikapteeni Gustav Hongellin mukana tiikkilastia hakemaan.  Mies kuoli matkalla beriberi-tautiin ja Alma joutui luotsaamaan laivan Englannin satamaan.


4.  Kokkolan ja koko Suomen ensimmäisen englantilaisvaikuteisen pientenlastenkoulun johtajatar Beate Pasa`n kertoi, kuinka tärkeää hyvä kuri on koulussa.


5. Piikatyttö Amanda ja rouva  Elisabeth Roos.


 Rouva Elisabeth Roos odottamassa satamaan saapuvaa, silkkilastissa olevaa laivaa. Silkeistä hän ompeluttaisi juhla-asuja  tyttöjensä upeisiin kaksoishäihin.


6. . Piikatyttö Amanda ja kaptenska "Wallin". Rouva Wallin kertoi, kuinka englantilaisten "barkassi"-alus jäi sotasaaliiksi Kokkolaan, kun englantilaiset hyökkäsivät Kokkolaan. Barkassi näkyy taustalla olevassa rakennuksessa.


7. Piikatyttö Amanda ja Eva Blom. Eva odottaa tienlaidalla asioita hoitamaan lähtenyttä kuritonta poikaviikaria ja kertoo samalla ihastuksestaan.


 Eva Blom perusti tähän taloon koulun merimiesten lapsille.



8. Merimiesten vaimot; tytär ja leskiäiti.Tytär ei tiedä, onko hänen miehensä enää elossa merillä ja leskiäiti haaveilee uudesta rakkaudesta.


Merimiesten talot, tunnetaan myös nimellä kappatalot.


 Tässä opettajatar lukee Runebergin runoa. Runon innoittajana oli takana olevan talon asukas Brita Ahlbäck, josta Runeberg sai kipinän Lotta Svärd- aiheeseen. Olisittepa nähneet taustalla lähestyvien , Oulusta jalkapalloturnaukselle tulleiden poikien ilmeet, kun tämä hieno rouva puhutteli heitä kadunkulmassa ja hoki hienostuneella äänellä moneen kertaan "Minä olen opettajatar!"


 9. Maria Tengström Kaupungin kirkon pihassa itkemässä kovia ja tiukkoja aikoja. Marian, os. Chydenius, veli oli kuuluisa mahtimies Anders Chydenius. Hänen puolisonsa oli puolestaan Johan Tengström, opettaja ja hyvä saarnamies, pitäjän apulainen. He asuivat kirkkoa vastapäätä olevassa talossa (kuvassa sininen talo). Nykyisin talossa toimii Lähetyskahvila. Marian ja Johanin poika, Jacob, oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa.

10. Roosin talo. Talon rakennutti laivanvarustaja Andreas Roos. Yläkerrassa on 1800-luvulla toiminut yläalkeiskoulu. Nykyisin talo toimii museona.


11. Alkeisopetusta tarjosi pedagogio vuodelta 1696.


12. Museokortteli; Lassanderin talo 1700-luvulta, Näyttelyhalli 1800-luvulta  ja Vohvelikahvila, jossa aikaisemmin toimi leipomo.


 


 Näillekin kierroksille ennättää vielä torstai-iltaisin. Lähtö Mannerheimin aukiolta kello 18.00. Hinta kymmenen euroa yksittäiseltä tallustelijalta!