Joulukuussa 1809 oli Suomen sota jo loppunut, mutta olot olivat aika köyhät monissa paikoissa. Sen lisäksi oli yksittäisiä tragedioita. Yksi niistä tapahtui Kokkolassa.
Merimies Ahlbeckin perhe asui hyyryläisenä - eli meidän ajalla voisi käyttää kai nimitystä vuokralaisena - Pakkahuoneenkadulla erään laivurin talossa. En tiedä tarkemmin taloa, siksi kuvamateriaali tässä päivityksessä tulee sieltä sun täältä Pakkahuoneenkatua.
Perheen isä oli luonteeltaan kulkija ja myös hieman viinaan menevä. Tiedettiin myös kertoa, että mies oli jo kesällä 1809 karannut ulkomailla satamasta jostain laivasta omille teilleen ja oli tietymättömissä.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sillä miehen palkkatulot merimiehen työstä loppuivat saman tien karkuruuden vuoksi. Vaimo-paralla ei siten ollut tuloja ja hän oli pakotettu kääntymään merimieshuoneen kassan puoleen. Sieltä oli saatavissa pientä avustusta.
Vaikeissa oloissa nainen sairastui kovaan kuumeeseen ja kuoli myrskyisenä yönä 1809. Annikki Wiirilinna mainitsee kuoleman tapahtuneen joulukuussa, mutta kun tarkistelin alkuperäislähteistä kirkonkirjoista, se tapahtuikin maaliskuussa 1809. Samoin Wiirilinna kertoo lasten olleen 1- ja 3-vuotiaat, mutta näin pikaisella otannalla löysin todenperäisyyttä vain 1-vuotiaaseen. Muut lapset olivat jo hieman iäkkäämpiä, osa heistä kuollut jo aiemmin.
Naapurissa asusteli merimiehen leski, Elsa Asp. Elsa oli jo iäkäs, sillä hän oli naisen kuollessa jo 89-vuotias.
Yllä: Kuvakaappaus Elsa Aspin perheestä rippikirjassa.
Elsa oli käynyt hoitamassa naapurin naista hänen ollessaan sairas. Aamulla Elsan mennessä tavalliseen tapaan naisen taloon, näkyi huoneeseen astuessa palavan vain pieni öljytuikku. Näky oli hurja, sillä 3-vuotias lapsi oli juuri herännyt ja yritti herätellä poisnukkunutta äitiään. Vuoden ikäinen pienokainen itki kätkyessään.
Sana naisen kuolemasta ja orvoista lapsista kiiri ympäri kaupunkia. Ei tiedetty, mihin lapset olisi sijoitettu, ei ollut ketään heitä luokseen ottamaan. Myöskään maistraatin jäsenet eivät tienneet, miten toimia.
Koska aika oli köyhää, päätettiin, että avustetaan elintarvikkein, mikä paremmin takaisi lasten elossa säilymisen.
Ihmiset pohtivat, eikö Elsa olisi heitä sopivin hoitamaan, koska oli hoitanut heitä jo aiemminkin. Hänen omat tyttönsä olivat myös jo muualla palveluksessa. Edeltävänä vuonna Elsalle oli myönnetty eläke köyhäinkassasta. Se ei ollut suuren suuri, vaivaiset 6 riksiä. ja 32 killinkiä.
Onneksi oli ympärillä hyviä naapureita. Lapsille kerättiin ruoan lisäksi vaatetta. Elsa oli tomera nainen ja mökkinsä oli sentään lämmin. Niinpä kasvattajan osa lankesi hänelle melkein luonnostaan. Ahlbäckin vähäinen omaisuus kerättiin ja tuotiin Elsan vintille.
No, naapurithan siinä ensiavun antoivat, vietiin vaatetta ja ruokaa sieltä täältä, ja kun Aspin Elsa kyllä oli tomera nainen ja hänen mökkinsä oli lämpimämpi lankesi kuin luonnostaan että sinnehän ne lapset vietiin. Ahlbäckin vähäinen omaisuus kerättiin talosta ja tuotiin Aspin Elsan vintille - sieltä saa jos kehtaa mies vielä Kokkolaan joskus ilmestyä, karkuri ja heitteille jättäjä.
Valtaporvarit lupautuivat vuoroviikoin toimittamaan Elsan kotiin elintarvikkeita. Muodostettiin erilaisia ja useita ketjuja, jotka vuoroajoin vastasivat ruoan toimituksista. Kierron aloitti kauppiaat Donner ja Jan Riska sekä raatimies Rahm. Sitten olivat vuorossa raatimiehet Lithén ja Chorin, kauppiaat Kjemmer ja A. Kyntzell, Nils Rahm, Westring sejä A. ja J. Kjemmer. Lisäksi vastuussa olivat kupariseppä Björkman ja suutarimestari Wallin. Määräajan jälkeen lahjoituskierto aloitettiin jälleen alusta.
Yllä: Ote Gamlakarlebyn rippikirjasta 1806-1812.
Pyörittelen vielä rippikirjamerkintöjä koneellani. Näyttää siltä, että pienokainen Brita Caisa (Catharina) on kuollut jo 1810. Isompi tyttö näyttää olleen elossa ainakin vielä 1812. tämän rippikirjan päättyessä. En tiedä, mikä hänen kohtalonsa on ollut, kun Elsa on kuollut jo 1813.
Valitettavasti meille myöhemmin eläneille ei ole säilynyt tietoa, kuinka pitkän aikaa huoltorengasta ylläpidettiin. Joka tapauksessa toiminta on mitä ilmeisemmin ollut hyvä, koska samanlaiseen toimintaan turvauduttiin uudelleen melko pian, kun merimies Frimanilta jäi orvoiksi kolme alaikäistä lasta.
LÄHTEET: Wiirilinna, A. Kahden orvon kohtalo liikutti Kokkolan raatia. Porstua-kirjasto. [https://www.porstuakirjastot.fi/] Luettu 11.2.2024.
