Kesällä Krunnissa kerran

Juhannus on vietetty ja vaikka säät ei olleet kuumuutta porottavat, niin meille ainakin  ihan kelpo säät. Aurinko paistoi ja uitu on sekä omassa altaassa että meressä. 

Tänään lähdimme kalastusjahdillamme merelle ajelulle. Päädyimme ajelemaan Krunniin eli virallisemmin Poroluodonkariin saakka.  Oli melko tyyni sää, joka mahdollisti etäämmällekin matkaamisen. 

Oli tosi hiljaista vesillä, vaikka vielä juhannuksenpyhiä vietettiinkin.  Muutama pieni purkki matkasi etäältä ohi. Pikkupoika heilutteli meille Poroluodon kallioilta. Oli siellä perheensä kanssa viettämässä kesäpäivää. Kovasti vilkuttelimme takaisin ohi huristellessamme. 

Alla oleva kuva on Krunnin kelikamerasta. Satamassa olikin tällä kertaa  useampia vierasaluksia. Siitä jo voi tulkita, että oli oikein kelpo merisää. 

Krunnin saari on 1500-luvulta alkuisin oleva kalastajakylä. Siellä on edelleen jonkin verran pieniä mökkejä, jotka lienevät nykyisin ennemminkin mökki- kuin kalastajakäytössä. Jokunen uudempi mökkikin on viime vuosina alueelle noussut. Jos pitäisi etsiä paikka, missä tuntuu kesä, niin se olisi juuri tässä näiden ensimmäisten mökkien lähettyvillä. Näkymä on kuin vanhasta kalasatamaidyllistä!

Saarella ei ole varsinaisia tontinrajoja, mökit on yhteismaalla. Silti herrasmiesmäisiin tapoihin kuuluu, ettei  lompsita aivan toisten pihapiirien kautta. Maastoon onkin muovautunut  aika selkeät reitit kulkea. Saaren alkupäässä on mökkejä, keskellä ja saaren  äärimmäisessä päässä ei asutusta ole. Saari kuuluu linnustonsuojelualueeseen, jonka vuoksi tähän aikaan vuodesta liikkuminen saaren pohjoisrannoilla on kiellettyä. 

On jännä havainnoida, kuinka saaren kasvillisuus muuttuu saaren eri osia kulkiessa. 

Katajaispuskia on paljon.

Saaressa on tosiaan ollut jo monta sataa vuotta sitten kalastajien mökkipahasia. Voi vain aavistella, kuinka karua saarella on tuolloin ollut elellä. Sieltä ei ihan pieneen hätään ole mantereelle päässyt. Maastosta voi edelleen löytää merkkejä vanhoista tupien kivijaloista. Ihailtavan alkuperäiskunnossa saari on muutoinkin säilynyt!

Näin keskellä kesää kasvillisuus saarella  on melko rehevää, vaikka tietysti puusto onkin kituliasta. Syysmyrskyjen aikaan varmaan paljastuisi koko saaren karuus ja tuulisuus aivan toisella lailla. 

Lyysille johtavan polun laitamilla on kivikummeli, johon voi heittää kiven ohitse kulkiessaan. Se tuottaa uskomuksen mukaan onnea. 

Ehdoton kiertämisen paikka on aina tämä vanha jatulintarha eli Laiska Jaakon rinki. Tämä rinki on vanhaakin vanhempi, sillä se on entisten asukkaiden puhdetyönään tekemä labyrintti. Tapaan kulkea sen joka kerta saarella käydessäni alusta loppuun. Se on samalla jatulintarhan parasta ylläpitoa. Jos haluat lukea lisää jatulintarhoista, klikkaa punaista osoiteriviä ylempänä. Tein siitä aikoinaan oman päivityksen. 

Ringin kiertäminen kestää tavattoman kauan. Se ei ole kiireisen ihmisen hommaa. Siippa lähti  puoli minuuttia minua aiemmin kiertämään sitä ja huomasin jääväni pikkuhiljaa jälkeen. Jossain vaiheessa naurahtaen kyselin, eikö tämä päätykään koskaan. Siippa sanoi, että ei varmaan. 

Sinnikkäästi tarvoimme kuitenkin aluskasvillisuutta lyttyyn ja pääsimme kuin pääsimmekin labyrintin keskelle lopulta! Kovasti kaipaisi tämä jatulintarha lisää tallustelijoita, jotta se ei ruohottuisi kokonaan. Jatulintarha on muuten muinaismuistolain perusteella rauhoitettu, joten muistetaan, ettei kiviä saa kanniskella siitä pois!

 

Tämä alapuolen kuvan vasemmassa laidassa näkyvä Krunnin lyysi on peräisin peräti 1700-luvulta ja se on ilmeisesti maamme vanhin kalastusloisto. Nimi piti tietysti käydä lyysin sisällä kirjoittamassa vieraskirjaan, kuten aina saarella käydessä. 

Saarella on hieno laavu ja näköjään runsaasti polttopuitakin odottamassa leiritulille istahtavaa. Tästä ohitse kulkiessa laavu oli täynnä väkeä. Meillä ei tällä kertaa ollut eväitä mukana, joten kuljimme ohi vain istuskelijoita  tervehtien.

Me istahdimme kallioiselle rannalle. Siellä oli aivan taivaallinen rauha. Aurinko sulostutti poskipäitä taivaallisella lämmöllä. Vain linnut kraakkuivat ohi liidellessään. Laitoin päälle "Muuttolintujen kevät"-mobiilisovelluksen, johon olen aivan  jäänyt koukkuun. Ideana siinä on tallentaa linnunlaulua ja ohjelma yrittää tunnistaa nauhoitetun linnun äänen perusteella. 

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun palailimme t-paidoissamme takaisin satama-alueelle. Olipa ihana ja rauhallinen päiväretki. 

Kokkola majakat ja linjaloistot: Trutklippanin linjaloisto

Tällä kertaa seikkailemme merellä - sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuvat tulevat menneen kesän heinäkuulta.  Lähdemme purkillamme liikkeelle  siipan kanssa yhtenä kesän harvoista tyynistä ja aurinkoisista päivistä. Merellä säähän ei voi kuitenkaan koskaan luottaa. Kesken matkan ympärillemme laskeutuu niin sankka sumu, että näemme tuskin veneen keulaan saakka. Ainut pelastus on veneen navigaattori - toisaalta kylkeen voisi  pamahtaa toinen alus ihan milloin tahansa usvan seasta...Käsite "meren armoilla" tulee hyvin konkreettiseksi...

Tämä on myös yksi haastavimmista kuvausreissuistani - kuinka saada kuvia sumun keskeltä. Lisäksi mukaan sattuu ainoastaan pitkä putki (kuinka voinkaan olla näin huolimaton!) ...Sisätiloissa sillä ei juurikaan kuvata.

Määränpäämme,  Södra Trutklippan, on saari Kokkolassa. Saaren nimi suomennettuna tarkoittaa kutakuinkin eteläistä lokkikalliota.

Saaren luoteisrannalla on merenkulkulaitoksen rakentama pieni  satama vanhan loiston eteläpuolella.

Satamaan saavutaan kapeaa väylää luoteen suunnasta pohjoisen puoleisen kallion vierestä. Kovalla tuulella rantautuminen on vaikeaa... Vaikeaa se on tyynestä säästä tai sumusta huolimatta myös siksi, että reilu yhdeksänmetrinen kalastusaluksemme on liian iso satamaan. Satama on tarkoitettu vain pikkuveneille. Tilaa tässä luonnonsatamassa  on kolmelle veneelle. Siipan kanssa sumun keskellä tunteet kuumenevat - meinaamme jo luovuttaa ja kääntyä takaisin, ettei veneen pohja kolahtaisi kiviin. Siippa jurputtaa, että joka paikkaan sun kanssa pitää lähteäkin... Muutama metri ennen laituria on hyvin kivikkoista. Ihan normiveneellä rantautuminen olisi ongelmatonta.

Trutklippanin linjaloisto on Tankarin majakan ikätoveri, sillä  molemmat on rakennettu 1800-luvun lopulla.  Trutklippanin loisto valmistui 1890. Alun perin se  oli kahden majakkamaisen loistorakennuksen muodostama linjaloisto. Menneinä aikoina loistonhoitajat asustelivat työpaikkansa vieressä saarella eli loisto oli miehitetty. Rakennus  ei ole vuosikausiin ollut aktiivikäytössä.1920-luvulla majakka oli vielä toiminnassa ja toimi ilmeisesti Toiseen maailmansotaan saakka. Rakennuksen yläosa on maalattu punaiseksi, alaosa valkoiseksi. Hieman ylöspäin kapenevan puisen tornin huipulla on tasannekohdassa puinen lyhtykoju.

Saaren rakennettuun ympäristöön voidaan laskea kuuluviksi myös loistonhoitajien rakentamat kivetyt kulkureitit sekä kallioihin hakatut askelmat. Saaren omistaa kokonaisuudessaan Metsähallitus ja saari on myös Natura 2000-aluetta. Kasvustoltaan saaren pohjoispää on niukkakasvuista kalliota. Saaren sisäosissa puolestaan on myös vanhahkoa lehtipuustoa.

Saarella on itse asiassa kaksi loistoa. Alempi loistorakennus on edelleen historiallisessa asussaan kalliorannalla, mutta ylempi loistorakennus on nykyään korvattu betonisella linjataululla.

Purkkimme saadaan lopulta kunniakkaasti köytettyä laituriin. Siippa vielä jupisee, että päästäänköhän täältä koskaan pois. Hyvä tuuli tarttuu kuitenkin väkisin, kun pääsemme kävelemään rantakallioille. Todella kaunis saari. Sumukin hälvenee hetkeksi palatakseen hetken kuluttua entistä voimakkaampana.

Yllätykseksemme loistorakennuksen ovet ovat auki. Ei kuin sisälle kurkkaamaan.

Alemmassa loistotornissa on myös asuinhuone, joka on palvellut loistonhoitajan ja tämän perheen asuinhuoneena. Toinen ovi johtaa asuinhuoneeseen, toinen vintille. Tunnen olevani kuin varkaissa vieraita ovia aukoessani.  

Asuinhuoneessa on useampi hyvännäköinen kerrossänky patjoineen ja tyynyineen.  Lisäksi siellä on jakkaroita ja  kakluuni. Oletettavasti harrastekalastajille tai merellä  nautiskeleville kiva yöpymispaikka.

Siippa jo innostuu, että  jos sumu ei hälvene, voimme hyvin jäädä odottelemaan selkeämpää säätä tänne.

  

Sitten kurkkaamaan yläkertaan. Sinne vie jyrkät, vaaleansiniset portaat.

Porrastasanteella on lepotuoli.

Linjaloiston valo on ilmeisesti ollut kiinnitettynä tämän kuperan ikkunan luo. Katossa on lyhdylle koukku. Lasi on halkeillut, mutta vaikuttaa kuitenkin vahvalta.

Tässä alla  linjaloiston yläkerta ja kupera ikkuna sekä parveke. Trutklippanin loisto on Tankarin ohella ollut  historiallisen kaupunkiväylän tärkeimpiä merimerkkejä. Nykyään se taitaa olla melko tuntematon.

Kurkkaan ulos parvekkeen ovesta. Parvekkeelle on paras olla astumatta - se näyttää laholta. Kannattaisi joko korjata tai ainakin laittaa ovi säppiin, ennen kuin joku keksii koettaa onneaan vilvoittelemalla terassilla... Tämä Liikenneviraston omistama loisto tarkastetaan  lukemani mukaan kuitenkin vuosittain. 

 

Yllä: Linjaloisto saaren suunnasta.

Loistonhoitajien käytössä olleet tupa ja talousrakennukset ovat edelleen olemassa. Tosin osa rakennuksista näyttää ränsistyneiltä. Saaren rakennettuun ympäristöön kuuluu myös loistonhoitajien rakentamia kivettyjä kulkureittejä sekä askelmia, jotka on hakattu kallioihin.

Tässä taisi olla hyyskä...

Kauempana saarella sataman lähellä sijaitsee  hyvätasoinen varaustupa, joka on Kokkolan matkailun ylläpitämä. Itse saari kuuluu Natura 2000-alueeseen.

Tämän punaisen tuvan ovet ovat lukossa-sinne pääsee vain varaamalla.  Sitä voi  vuokrata Nuorisokeskus  Villa Elban  kautta. Matka saareen kestää Elban laiturilta viitisentoista minuuttia.

Vesi täytyy saarelle matkaavien kuljettaa itse, sillä saaressa ei ole käyttövettä. Sähköä saarella ei ole. Mökin varustuksiin kuuluu kaasuliesi, kattiloita, pannuja ja astioita.  Yöpyminen maksaa  125 euroa/vrk.

Rannan tuntumassa kallioilla on myös saunarakennus.

Kuvaushetkellä  saunan ikkuna on korjaustilassa...

Saaren luonto on pohjoisosissa niukkakasvuista kalliota, saaren sisäosissa puolestaan  vanhahkoa lehtipuustoa.  Lintujen pesimäaikana  ei saaren pohjoisosien kallioille tai eteläosan rantaniityille  ole menemistä.

 Kalliolla näkyy monissa kohdin nimimerkkejä kaiverrettuina, ihan taltan kanssa on töitä varmaan tehty.

Myös muita asumisen merkkejä löytyy.

Saari on kaunis ja kallioinen. Emme lähde huonojen sääolojen vuoksi sitä kokonaan kiertämään. Puuttuisi enää, että kompuroisin kumpuilevilla ja liukkailla  kallioilla, taittaisin nilkkani ja siippa joutuisi raahaamaan minua kuin kivirekeä kohti satamaa:)))

Kalliolla oleillessamme kuuluu kovaa moottorin jylinää. Siippa sanoo, ettei  voi olla totta, että noin iso alus äänestä päätellen lähestyy tässä sumussa saarta. Mitään ei kuitenkaan näy. Minun mielikuvitukseni lähtee tietysti tässä vaiheessa jo laukkaamaan. Sieluni silmin kuvittelen jo hetken lopun aikani tulleen. Oikeasti aika pelottavaa se ison moottorin jylinä sumun keskellä. Ajattelen jo, onko rahtialus harhautunut sumussa ja pösäyttää pian kallioon... 

Seuraava ääni on iso plumpsahdus ja siippa toteaa, että isohko ankkuri tiputettiin mereen. Mitään ei vieläkään näy.  Leikittelen ajatuksella, että  saareen rantautuu merirosvoja. Viekööt minut tai  pitkän putkeni, muuta ei nyt ole antaa...

Muutama minuutti myöhemmin sumu hälvenee hieman. Tarkempi katselu osoittaa, että paikalla on viattoman näköisiä sukeltajia. En tiedä, mitä he tutkivat.

Mutta saari - se on kaunis. Ja kallioinen.

Sumu hälvenee ja on aika palata veneeseen. Yritän keventää siipalle tunnelmaa, että jos emme pääse satamasta pois ilman pohjarikkoa, näkyy viereisellä isolla veneellä olevan pelastusvene mukana:)

 
Ehdottomasti käynnin arvoinen kohde!

LÄHTEET:

 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kokkolan saariston hoito- ja käyttösuunnitelma. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90315/Etela-Pohjanmaan_julkaisuja_2_2011.pdf?sequence=4] Luettu 14.7.2014.

Harri Nyman. Meriväylien rakennusperintö. Trutklppan. Kokkola. [http://www.nba.fi/fi/File/1005/merivaylien-rakennusperinto.pdf] Luettu 1.9.2014.

Kokkola.fi. Rantautumispaikat ja kanoottirannat. [http://www.kokkola.fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/luonnon_virkistyskaytto/veneily_ja_melonta/fi_FI/rantautumispaikat_ja_kanoottirannat/] Luettu 13.9.2014.

KP24.fi. Saaristo tarjoaa helmiä veneilijöille. [http://www.kp24.fi/uutiset/338789/Saaristo-tarjoaa-helmi%C3%A4-veneilij%C3%B6ille] Luettu 2.5.2015

Lighthouses of Western Finland. [https://www.unc.edu/~rowlett/lighthouse/fin2.htm] Luettu 8.6.2015.
Luonnonsatamat.fi.  Södra trutklippan. [http://www.luonnonsatamat.fi/index.php?action=vsatama&vsatama-id=8156] Luettu 2.5.2015.

Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. [http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2014/02/EPO-raportti-maakunnalliset.pdf] Luettu 24.8.2014.

Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. RKY. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2922] Luettu 13.9.2014.

Nuorisokeskus Villa Elba. Södra Trutklippan. [http://www.villaelba.fi/villa_elba/fi_FI/sodra_trutklippan/] Luettu 2.5.2015.

Venelehti.fi. Södra Trutklippan. [http://venelehti.fi/satamat/merenkurkku/mustakari-kopmanholmen/1762-sodra-trutklippan] Luettu 2.5.2015.