Eva Blomin koulu herää henkiin!

 Totta se on! Eva Blomin vanha koulurakennus  Kokkolan Neristanissa, vanhassa kaupungissa, on kokemassa uudelleensyntymisen ihmeen!

Tuo vuosia monen kokkolalaisen harmituksena rähjäisessä kunnossa ollut pieni talo Härnösandinkadulla on saanut vanhuudenpäivillään osakseen uudet omistajat. Ja nyt tapahtuu!

Koko pihapiiri on kokenut jo melkoisen muodonmuutoksen. Katsokaas, laitan tähän kuvan ensin vuodelta 2011 ja sitten perään nykynäkymän!

Ja mikä kiinnostavinta; kun  tarkoituksellisesti lähdin silmäilemään rakennusta, löytyikin talon ikkunasta qr-koodi, jossa kehotettiin kurkistamaan Instagramiin:pirtua.ja.pellavaa_evablom

Joten...Eva Blomin koulu oli siis Kokkolan ensimmäinen kansakoulutalo 1800-luvulla. Koulun perusti aikoinaan merimiehen tytär, Eva Blom. Hän oli saanut oppia Ruotsista työskennellessään sielä kamarineitona. 

Rakennus on nykyisin suojeltu ja se on ollut pitkään todella rähjäinen, joten tämä henkiinjäämistaistelu on taidettu aloittaa viimeisellä mahdollisella hetkellä. 

Toki paljon on vielä keskeneräistä. Mutta yleisilme etenkin pihapiiristä on siisti. Piha on tasoitettu ja sinne on jo kylvetty ruoho. Pihan portaiden edustalla ollut kookas kuusipuu on luvalla saatu otettua pois, mutta pihan reunassa ollut tammi on säästetty ja se istuukin tosi hyvin uuteen miljööseen.

 

Instagramista luen, että pihapiiri on ollut aikoinaan Kokkolan kauneimpia kukkaistutuksineen. Kenties taas pian! 

Taloon on jo uusittu kattoa, laitettu homeenestoa ja raivattu sisustaa,missä lienee ollut melkoinen työ. 

Myös ikkunat on uusittu. Ne olivatkin kamalassa kunnossa, koska niitä oli rikottu. Ihanasti ikkunanpielukset ovat saaneet jo kukkaistutuksia. 

Mitäs pidätte muutoksesta? Pian, kun ruoho pääsee kunnolla kasvamaan, miljöö muuttuu paljon edukseen. 

Työtä talossa tullee riittämään vielä pitkäksi aikaa, mutta iloitaampa nyt siitä, että koulu saadaan pysymään pystyssä, oli sen käyttötarkoitus tulevaisuudessa mikä hyvänsä. Uskoakseni siitä tulee jonkun koti!

Jään innolla seuraamaan kunnostustöiden etenemistä!

Lentävä keuhkotauti riesana

Tykkään selailla sanomalehtiarkistosta iänikuisia uutisia. Tällä kertaa kolahti uutisointi vuodelta 1930 eli lähes sadan vuoden takaa. Ykspihlajan koululla oli kansankielellä sanottuna lentävää keuhkotautia, tubia  eli tuberkuloosia. Tautihan johti usein jopa kuolemaan ja oli hyvin pelätty. 

”Minun sei­näni ta­kana yskii /

 kuo­leva ih­minen. /

Mi­nä en ole kuol­lut vielä, / 

minä elän ja va­pisen.”

-Saima Harmaja-

Tämä uutinen on jollain tavalla mielenkiintoinen, koska samassa uutisessa ruoditaan sekä tuberkuloosiin sairastumista että koulun huonoa kuntoa. Vanha, punatiilinen - nyt jo käytöstä poistunut -  Ykspihlajan koulu oli valmistunut vuosien 1925-1926 vaiheilla, joten siihen nähden on mielenkiintoista, että koulu mainittiin   jo  viisi vuotta myöhemmin tomuiseksi ja portaikoissa kerrottiin olevan kuoppia. Lienee olleet puuportaat tuohon aikaan. Itse kun  olin vuosia tuossa koulurakennuksessa töissä, niin omaan mieleen  etenkin portaikko on jäänyt rautakaiteineen todella kauniina yksityiskohtana mieleen. 

Keskipohjanmaa - lehti 25.2.1930

Suomessahan tuberkuloosiin kuoli vielä 1930-luvulla vuosittain 10000 ihmistä. Noin yksi ihminen tunnissa... Parantolahoidot tautiin saattoivat kestää vuosikausia. Lääkkeitä tuberkuloosiin alkoi olla saatavilla vasta 1940-luvulla. Nyt korona-aikakautena on aika mielenkiintoista lukea näistä entisaikojen epidemioista. Tuberkuloosihan levisi kaiketi ahtaissa oloissa. Lohdullista, että rokotusten ansioista siitäkin taudista on aika hienosti päästy erilleen!

Tuberkuloosivuosina Ykspihlajan koulun rehtorina toimi  1926-1937 Erns Järvi. Löysin äskettäin muuten tiedon, että tämä rehtori keräsi kansanpelimanni Matti Haudanmaan  soittamia sävelmiä ylös! Ilmeisesti Järvi oli muutoinkin kunnostautunut erityisesti musiikkiopinnoissa, sillä hän on julkaissut musiikinteorian opinnäytteen oppikoulun laulunopettajan virkoja varten vuonna 1931. Järvi on ollut myös laulunopettajana Kokkolan Yhteislyseossa vuosina 1930-1938. Ilmeisesti musiikki kiinnosti enemmän kuin portaat!:)

Ernst Järven historiaa tutkiessani löytyi myös tieto, että Järvi  johti muun muassa Ruotsalon sekakuoroa, jossa eräs kuorolaisista oli siippani äidinäiti! Näin pieni on maailma:)

LÄHTEET: 

Ernst Evert Juhonpoika Järvi. Geneanet. [https://gw.geneanet.org/hviitasalo?lang=en&pz=jeremias+juhonpoika&nz=viitasalo&ocz=0&p=ernst+evert+juhonpoika&n=jarvi] Luettu 30.5.2021. 

Tuberkuloosi. Duodecim terveyskirjasto (1920) [https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00611] Luettu 30.5.2021. 

Äitienpäivänä

 Hei ja hoi täältä tenttikirjojen keskeltä! Olen naputellut viime päivinä niin paljon eseitä, että  hiirikäteni on sanomassa sopparinsa irti. Jännetupitulehdustako pukkaa? Tahti on nyt sen verran hyvä, että enää yksi tähänastisista kirjoitelmista on keskeneräinen - periksi ei anneta, vaikka urakka meinaa välillä ajaa epätoivon partaalle...No, uusi opiskeluviikko on jo viikon päästä ja silloin taitaa tulla tehtäviä samanlainen setti lisää...

Joka tapauksessa olen kyllä aika innoissani opinnoistani. Onneksi sittenkin rohkenin pistää paperit vielä tällä iällä  eteenpäin...Poikani, joka pian saa ensimmäisen ammattitutkintonsa valmiiksi, totesi juuri tänään, että työmarkkinoilla pitäisi samaan aikaan olla sekä vastavalmistunut tuoreilla tiedoilla, että omata 40 vuotta työkokemusta - no - pitääpä muistuttaa tästä pojalle joulun alla, kun valmistun, että äitis  melkein on:)))

Äitienpäivää vietimme pienimuotoisesti. Ruokailimme yhdessä äitini, anoppini, siippani ja nuorimmaiseni kanssa. Oli  kiva kokoontua yhteen. Nyt on ähky, mutta ehkä tästä vielä toipuu ja jo illemmalla kurkkii  toiveikkaana taas jääkaapin valoja. 

Illemmalla ehkä esikoiseni perheineen käväisee kahvilla. Tällä kertaa tarjoilen ainoastaan mansikoita joillain lisukkeilla. Joskus pieni on kaunista, nyt ei aika oikein ole riittänyt leivoskeluun. 

Eilisen illan hoidin pojanpoikaa. Kävimme naapurustossa kaksosten synttäreillä. Poika seurasi kiinnostuneena 9-vuotiaiden touhuja.  Kotiin päin palatessa hän potki innoissaan asfaltilla potkupyöräänsä. Pian 2 ja  ½-vuotias lykki itseään tarmokkaasti vauhtiin ja huusi alamäkeä ohitseni kiitäessään "LUJAA." No, kahden valmiiksikeitetyn pojan  äitinä  en enää oikein  osaa pelätä. Ehkä siinä motoriikka kehittyy. Lupaavalta ainakin näytti. 

Pojan kanssa käytiin myös keräämässä pojan äidille aamuksi pieni ja suloinen kukkakimppu pojan omalta takapihalta. Kauniimpi kuin ostettu,totesin. 

Oppilaiden kanssa ollaan kovasti keskitytty äiteihin. Mielestäni ekaluokka on tällaisiin teemoihin ihan huippu ja olisipa ollut kiva olla kurkkimassa pakettien aukaisuhetkiä kärpäsenä katossa. Teimme tänä vuonna aika isotöisen homman. Valokuvasin ensin jokaisen oppilaan muovikukka kädessä, tulostin ne valokuvapaperille, laminoin kuvat. Sitten  kartonkikehykset ja päälle oppilaat rakensivat paperimassakehykset, jotka saivat maalata mielensä mukaan eri väreillä.  Taakse vielä taulukoukku ripustusta varten. Tuli aikas hienoja ja ilo tihkui lasten ilmeistä ainakin. Kiva seurata, kuka valitsee millaisen värin. 

Mukaan lisukkeeksi tietysti kuningataräitien  peilikortit.:) Pinkkiä ja kultaista - mietin, olenko lapsena jäänyt paitsi  tällaisista väreistä, kun  edelleen rakastan kaikkea kimaltavaa. Nauroin kyllä kovasti, kun tohtoriksi  asti opiskellut serkkutyttöni totesi minulle tässä taannoin, että hän niin  rakastaa kaikkea kiiltävää. Voiko tämä olla ihan geeneissä asti?:)))

Samalla hieman kielitietoisuutta luokkaan -  eräs oppilaani rutisti onnittelunsa korttiin eestiksi. Opeteltiin lausumaan ja kirjoittamaan se kaikkien kanssa. 

Koululta bongasin myös vietnamilaislähtöisen työntekijän, joka ílahtui mielettömästi, kun pyysin häntä kirjoittamaan "Onnea äiti" luokkani taululle omalla äidinkielellään. Kun nyt ei matkustamaan päästä, niin maailmaa voi avartaa ihan lähikontakteinkin!

Siippani aamusta salkoon veivaama lippu  lepattaa tällä kertaa tuulessa kauniisti.Vaikka tekisi mieleni keväiseen ulkoilmaan, niin  urheasti hillitsen itseni ja palailen taas naputtelemaan hiirikädelläni hommia...

Länsipuiston koululaistyöt osana kestävää kehitystä

Elokuussa lähdin Länsipuistoon kiertelemään ja  katselemaan sinne keväällä ilmaantuneita metallirakennelmia. Tässä koostetta reissustani. 

YK:n jäsenmaat  sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen tavoitteet ja toimintaohjelman, jolla on tarkoitus ohjata maailman kehitysponnisteluja  vuoteen 2030 asti. 

YK:n jäsenmaat - Suomi siis mukaanlukien - ovat sitoutuneet  tuottamaan kestävämmän maailman vuoteen 2030 mennessä. Perusopetuksen globaalikasvatus on osaltaan luomassa edellytyksiä oikeudenmukaiselle  ja kestävälle kehitykselle YK:n tavoitteiden mukaisesti. 

Hieno esimerkki tämän päivän koulujen kansaisnvälisyyskasvatuksesta sekä uusimman opetussuunnitelman rakentamisesta on taideteos YK:n kestävän kehityksen  Agenda 2030 ympärille. Halkokarin koulun viime lukuvuoden 5 A-luokka on työskennellyt ryhmätöinään  aiheen parissa näyttävästi. Kansainvälisyyskasvatus on yksi koulun tehtävistä ja se näkyy tässä yhteydessä laaja-alaisen aiheen toteuttamisessa oppimisympäristössä, johon meillä jokaisella oli mahdollisuus mennä. 

Kestävän kehityksen tavoitteet astuivat voimaan 2016, ne sitovat sekä köyhiä että rikkaita maita. Kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17 ja niillä on yhteensä 169 alatavoitetta. Halkokarin oppilaat ovat koostaneet seitsemästätoista tavoitteesta osan kylteiksi ja maapallon mittaisiksi taideteoksiksi kaikkien katseltavaksi ja pohdittavaksi. 

Tekstikylttien reunaa koristaa eri väriset, numeroidut  ikonit, jotka perustuvat tavoitteiden epäviralliseen suomennokseen. Ikonit eivät ole tekstissä numerojärjestyksessä, vaan  puistossa kulkemassani järjestyksessä. 

Ikoni numero 1 kertoo "Ei köyhyyttä." Kylttiin on  tekstitetty "Poistetaan köyhyys. Turvataan hyvinvointi." Lisäksi kylteissä on oppilaiden koostamia ajatuksia "Puhdas vesi. Puhdas ystävyys. Maailma - sydänystävämme. " 

Kyltti linkittyy viereiseen metallipallon kotristeluun kysymällä "Montako vedensinistä sävyä sinä löydät?"

Metallisessa maapallossa on kaksi ihmishahmoa, joiden malli on varmaankin otettu oman luokan hahmoista luonnollisessa koossa. Työssä on lisäksi ympyröitä ja sinisiä sekä punaisia sydämiä.

                            

Ikoni numero 3:n viesti on "Terveyttä ja hyvinvointia. " Oppilaat ovat rakentaneet tässä ryhmätyössä maapalloonsa "Toivonmetsän." Sen keskeinen sanoma on "Terveellinen elämä. Hyvinvointia kaikenikäisille. "

Oppilaat ovat tähän työhön kiteyttäneet ajatuksen "Kevyet askeleet puhtaassa metsässä johtavat kirkkaisiin sydämiin." Lisäksi toiminnallisena tehtävänä on "Löydätkö  punaisen sydämen? Etsi sydänystävä. "

Vihreä väri johdattaa ainakin omat ajatukset mainiosti heti vihreisiin metsiin. Kuvaaminen on hieman haastavaa,  mutta tarkasti  kuvaa katsomalla ehkä näkee sen punaisen sydämenkin!

                                

 Ikoni numero 14 kertoo teemanaan "Vedenalainen elämä. " Oppilailla onkin tällä kertaa työstettynä "Meripallo. " Sen viesteinä ovat "Elämää veden alla. Kestävää kehitystä meressä. "Oppilaat ovat ideoineet tauluun lauseen "Haluamme polskutella puhtaissa vesissä ikuisesti. " Kysymyksenä tällä kertaa on "Löydätkö ihmisen?"

Meriteeman mukaisesti pallo on valtaosaltaan sinisävyinen. Näissä töissä on mainioita yksityiskohtia, kuten tässä työssä muoviset uimaräpylät... Löytämisen ilo kunkin työn luona riippu katsojan aktiivisuudesta. On myös kiva, että  kussakin työssä  on käytetty aivan erilaisia  materiaaleja. 

Myös ikoni numero 14 on sinipohjainen, sen teemana on "Vedenalainen elämä. " Oppilastyön nimi on "Unelmien meri. " Tärkeinä asioina  tekstikyltissä mainitaan "Vesistöjen suojelu, Veden aarteiden varjelu. " Tällä kertaa ajatus on muotoiltu näin "Katsoessamme puhtaiden lasien läpi, näemme meren kiittävän. " Ja taas kysytään "Löydätkö ihmisen"

Tämä maapallo on lähes täytetty kaloilla.

Ja niin - lisää niitä yksityiskohtia!

                                 

Ikoni numero 13 kertoo "Ilmastotekoja." Työn nimi oppilailla on "Viimeinen turvapaikka." Keskeisinä asioina on "Tehdään ilmastotekoja. Turvataan saasteeton maailma. " Oppilaat herättelevät katselijoita tällä kertaa toteamalla "Kiivetään yhteisvoimin parempaan huomiseen." Ja kysymyksenä "Montako ihmistä löydät?"

Työ on vihreä - musta sävyinen. Tarkemmalla tutkiskelulla löytyy muutakin...

                                 

Samasta ikonista numero 13 "Ilmastotekoja" löytyi toisenkin ryhmän työ. Sen otsikko on "Puhdas maapallomme. " Keskeisinä asioina mainitaan "Ilmastotekoja. Puhdasta hengittää. " Oppilaiden ajatus kiteytyy lauseeseen "Raikasta ilmaa maapallolle meidän aktiivisuudella. " Tässä on taasen  esitetty kysymys "Löydätkö ihmisen?"

Värimaailma pallossa kuvastanee ainakin  merta ja jäätiköitä.

                                       

...ja alareunasta löytyy se ihminenkin!

Nämä metalliset maapallot ovat esteettiset ihan sellaisenaankin. Ja hyvin rakennetut. Työt niissä eivät kestä ikuisesti, mutta maapallo on ja pysyy - eikö?

                               

Ikoni 2 ketoo "Ei nälkää. " Oppilaiden työn nimenä on "Kylläinen pallo. " Teemoina on Poistetaan nälkä. Edistetään kestävää maataloutta. " Oppilaiden siteeraus on tällainen  "Vähennetään nälkäisiä haarukoita maapalloltamme." Ja kysymyksinä ovat "Montako haarukkaa löydät?  Löydätkö haarukan, jossa on lihapulla?" 

Ja löytyihän se  kyllä rusettien lisäksi. 

                                    

Ikoni 15 kertoo otsikossaan "Maanpäällinen elämä. " Oppilastyön nimenä on "Parempi maailma. " Keskeisinä ajatuksina on "Luonnon monimuotoisuus. Luonnon kestävä käyttö. "Oppilaiden koontina on ajatus "Kerran näimme eläimiä, joita ei enää ole. Pelastetaan harvinaisia eläinlajeja.  Lopetetaan luonnon roskaaminen. Lopetetaan metsien liikahakkuut. Palautetaan yhdessä parempi maailma. " Etsittävänä asiana on "Montako ihmistä löydät?"

Työ on luonteeltaan kevyemmin rakennettuja. Ihmishahmoja löytyy...

Kiitos oppilaille herättelystä tärkeisiin asioihin! Oli ehdottomasti kiertämisen ja ajattelemisen  arvoinen kokonaisuus! Tällä viikolla työt ilmeisesti purettiin oppilaiden toimesta pois ja kehikot jäivät paikoilleen odottamaan talvivalaistusta, näin ainakin olin kuulevinani! Ensi kesäksi palloille tullee taas uusi elämä uuden taideprojektin myötä.