sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kevättä rinnassa

Kyllä se sieltä vielä tuloo, kevät! Kotipihasta on lumet sulaneet, lätäköt  tulleet tilalle. Saappanpohjat tirisee loskaa, kun vaan käy pihassa kääntymässäkään.

 

 

Joutsenet lähettelöö lemmenviestejä lähipelloilla. Yksi linnuista äityy toitottamaan jostain vaaran tapaisesta, kun pysäytän autoni lintuisen pellon lähelle ja Suomipoppi huutaa liian lujaa. Pian kaikki linnut ovat tiessään.

                                     

Eilen näin kevään ensimmäiset töyhtöhyypät. Ne lähtevät hermostuneen oloiseen lentoon, kun  astelen  pehmeällä pellolla lähemmäksi niitä. Tekisi mieli varoittaa töyhtöpäätä, ettei tuohon  keskelle peltoa kannata pesää tehdä - pian tulevat kylvökoneet ja pesä tuhoutuu. Mutta töyhtöpää ei halua kuunnella minua vaan viskoo volttejaan lumen alta paljastuneen pälvipellon yllä. Samalla pellolla on käynyt ruokaa etsimässä kolme metsäkaurista vain hetkeä aikaisemmin. En ennätä saada kummastakaan kuvaa. Itse asiassa edellisenä yönä taisin nähdä tämän tilanteen jo unessani. Unessa oli viiden kauriin ryhmä, minä yritin ottaa kameraa esille, mutta se oli juuttunut  kiinni takataskuuni. Kiskoin ja kiskoin, mutta kuvaa ei tullut. Ei unessa eikä valveilla. 

                                   

                                   

Lumi metsässä. On ja ei ole. Siellä, missä aurinko kultaa maita, ei lunta enää ole. Ihan vieressä sen sijaan on täys talvi. Ristiriita jos mikä.

                                



                                       

Illalla lähdin ajelulle Ruotsalon suuntaan. Ajattelin lähteä kesäajan turvin valoisassa illassa vähän pidemmälle kuvausreissulle omassa hyvässä seurassa. Ennätin näpsäistä pari kuvaa, kun känny soi kiivaasti. Pojan mopo oli hyytynyt kylille. Loppuilta menikin äiti-poika - laatuaikaa viettäessä. Sain kuin sainkin mopon pojan kanssa kahdestaan loppujen lopuksi turjustettua peräkärryyn ja kuskattua kotiin. Naisenergiaa parhaimmillaan jos mikä. Ne luontokuvat valitettavasti jäivät tältä illalta ottamatta...Mutta kevät - se tulee sittenkin!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Oltermannisauva



Tänään vähän perinnetietoa. Oletteko kuulleet oltermannisauvasta? 

Aidon oltermannisauvan voi bongata vaikkapa Kaarlelan kotiseutumuseosta. Yllä oleva oltermannisauva on lähtöisin Linnusperän kylästä 1800-luvulla. Tuollainen sauva annettiin aikaisemmin kylän oltermannille eli kylänvanhimmalle, ruotsiksi byålderman. Oltermanni oli epävirallinen arvonimi kylän vanhimmalle elossa olevalle miehelle. Oltermannilla oli oikeus pitää sauvaa hallussaan ja sauva laitettiin kiertämään, kun kyläkokouksia kutsuttiin koolle. 

Oltermannilaitos syntyi Suomessa 1742, jolloin valtiovalta sääti kylänjärjestysohjeen. Laajimmin oltermannilaitos toimi Etelä- ja Keskipohjanmaalla. Oltermannisauvoja on ollut erityisesti käytössä entisen Vaasan läänin pohjalaispitäjissä. 

Oltermannisauva kiersi talosta taloon tietyssä järjestyksessä. Kun sauva saapui taloon, oli talonväen velvollisuutena kuljettaa sauva ja sen mukana ollut tiedonanto seuraavaan taloon. Kun kirjoitustaito yleistyi, tapasi oltermanni kiinnittää sauvaan paperilapun, josta ilmeni kulloinenkin kokoustamisen aihe - esimerkiksi tieto palotarkastuksesta tai kokous niittyjen hoidosta.

Yleensä oltermannisauvaan kaiverrettiin kylän talojen puumerkit sekä vuosiluku. Sauvan pituus oli yleensä metrin molemmin puolin. Joissakin sauvoissa pituuden määreenä on käytetty laillisen  aidan korkeutta, jonka mukaan  aita oli helppo rakentaa oikean korkuiseksi. 

Omassa kylässänikin on tällainen oltermannisauva kuulemma ollut, mutta valitettavasti se kuuluu kadonneen. Vähän sellainen esine, että jos ei tiedä mikä se on, niin helposti vaara joutua vaikka polttopuuksi:/


LÄHTEET: Wikipedia. Oltermanni. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Oltermanni] Luettu 24.3.2019. 

Wikipedia. Oltermannisauva. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Oltermanninsauva] Luettu 24.3.2019. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Ahman jäljillä




Tämänkertainen juttu tulee menneen viikon varrelta. Siippa oli metsätöissä ja siellä lumisessa metsässä kulkiessaan kiinnitti huomioita isohkoihin jälkiin. Jäljet kulkivat meren suunnasta kohti Ruotsaloa ojanpohjaa pitkin. 

Ahma karttaa asuttuja seutuja ja vaatii laajan elinalueen. Matkaa Kokkolan Friisiin havaintopaikasta on noin 1700 metriä ja Ruotsalon Jatkojoelle parisen kilometriä Siippa kuvaili, että jäljet olivat isot, mikä tietysti aina herättää mielenkiinnon. 

Ahman liikkeille tyypillisesti askeleet olivat lyhyehköt. Kynnen jälkiä ei erottanut hyvin, sillä kuvaushetkellä lumi oli hyvin pehmoista ja valuvaa. 


Yllä: Ahman jäljet. Kuva lainattu täältä. 

Ahma on Suomessa erittäin uhanalainen. Niitä arvioidaan olevan maassamme noin 250-300 yksilöä. Silti tämä oli muutaman vuoden sisällä jo toinen ahmahavainto meille. Jokunen vuosi sitten illansuussa näimme siipan kanssa kotimme läheisyydessä jonkin tumman liikkuvan peltoaukealla rautatien läheisyydessä. Myöhemmin siippa löysi otuksen jäljet. Samalla viikolla oli naapuri nähnyt ilmeisestikin saman otuksen vielä lähempää samaisilla pelloilla. 



Ahman jäljet ovat munanmuotoiset ja niissä on viisi varvasanturaa ja selvät kynnenjäljet. Askelväli ahmalla on 60-120 senttimetriä. Ahma on suurpeto ja kookkain näätäeläin maassamme.  Se elää paljolti haaskoilla, koska ei ole ketterä metsästäjä. Tosin kyllä se saaliikseen kauriita, hirvenvasoja ja jäniksiä toki saa. 

Tarkoitus oli käydä kuvaamassa jälkiä vielä illemmalla, mutta alkoi lumisade ja torppasi suunnitelmat. 

Siippa oli yhteydessä suurpetoyhdyshenkilöön, joka kävi todistamassa jälkien kuuluneen ahmalle. Jostain kohdasta hän oli löytänyt polkuanturan jälkiäkin, mikä helpottaa tietysti tunnistamista. Yhdyshenkilö oli maininnut, että lähettyvillä ei ole havaittu ahmaa melko pitkään aikaan. Sitä vastoin Sievissä ja Lohtajalla havaintoja on tehty. 

Ahma ei nosta jalkaa kulkiessaan kovin korkealle, jalka piirtää liikkuessaan hankeen vetojälkiä. Ilmeisestikin ahma on kuvauspaikalla liikkunut melko  hitaasti. Ahman kulkuhan yleisesti on keinuvaa hyppelyä. 

Kuvaan siippa nakkasi verrokiksi työhanskansa. Melko isot on jäljet...



Alla olevassa kuvassa näkyy mustalla merkillä ja  tekstillä "Ahma", mistä siippa jäljet bongasi.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kaarlelan kirkon urut

Kaarlelan kirkko on tällä hetkellä suljettuna remontin vuoksi lähes puoli vuotta. Se auennee käyttöön jälleen kesäkuussa 2019. Sillä aikaa käydään kurkkaamassa Kaarlelan kirkon urkuja. Ne eivät rempan myötä tällä kertaa uudistu.Ovat vielä kelpo soittimet. Urkuja käytetään paljon erilaisissa tilaisuuksissa jumalanpalveluksista konsertteihin.

Urkujen kasvot ja kruunu on urkujen näkyvä osa. Julkisivusta pystyy melko hyvin päättelemään urkujen rakennusajankohtaa ja -tyyliä. Silmällä on myös nähtävissä, millaisista pillistöistä soitin muodostuu. Paljon on silti piilossa katseilta. 

Kaarlelan kirkon nykyiset kolmisormioiset, 35-äänikertaiset urut on rakennettu vuonna 1958. Niiden valmistaja on tanskalainen urkurakentamo TH. Frobenius og Sonner. Rakentamolla on kokemusta urkurakentamisesta jo sadan vuoden ajalta. 



Soittimena urkujen rakentaminen ei ole mikään piece of cake. Työ vaatii tarkkaa suunnittelua, monimutkaisen mekaniikan käyttämistä ja myös puusepän taitoja ja visuaalisuutta. Olennaisimpana asiana on tietysti ääni ja soitettavuus. 

Urut toimivat ilman avulla. Ilma pääsee koskettimien välityksellä pilleihin, missä ääni syttyy. Jokaisella pillillä on oma, yksittäinen äänensä. Jokaisella koskettimella on oma pillinsä. Nämä pillit muodostavat äänikerrat.



Tyyliltään urut ovat ns. neobarokkityyliä, joissa juuri niiden valmistaja on kunnostautunut. Ainakin omasta mielestäni tämän kokoiset urut ovat jo sekä äänensä että soitettavuuden kannalta hyvät. Olen kuunnellut urkuja lukuisia kertoja ja kun soittajana on ammattiurkuri, on soitto kaunista kuultavaa ja kaikuu kirkon holveissa kauniisti. Kaarlelan kirkon uruissa on melko mieto ja levollinen ääni.


Kaarlelan kirkon uruissa on kolme sormiota sekä jalkio. Pikku-urkujen heikkoutena on, ettei sen äänenvärissä ole kovin laajalti muuntelumahdollisuuksia. 

Urkujen selkäpillistö on lehterinkaiteessa ja pääpillistö julkisivun takana. Urkujen rintapillistö on pääpillistön alla paisutuskaapissa. Paisutuskaappien avulla luukkuja voidaan säädellä auki ja kiinni ja vaikuttaa näin äänen voimakkuuteen. Jalkion pillit sijaitsevat kaapin molemmilla puolilla erillisissä torneissa. 


Urut on korjattu vuonna 1976 urkurakentamo Heinrichin toimesta. Muutamiin äänikertoihin käytettiin edellisten Normann-urkujen pillimensuureja. Urkuihin lisättiin tuolloin tasauspalkeet ja uusittiin listetiivisteet niin, että kullekin äänikerralle jäi yksi liste. Samalla korjattiin myös ilmalaatikoissa olleita halkeamia. Suurin halkeama oli jopa 8 mm suuruinen. Voi päätellä, että pohjoinen ilmasto luo omat haasteensa urkujen rakentamiselle kirkkotiloissa.

Vuonna 1999 urkuja rakenneltiin uudelleen. Tällä kertaa tanskalaisen urkurakentamo Bruno Christensen & Sonner toimesta. Tämän korjauksen yhteydessä urkuihin lisättiin setzerkombinaatiot, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että urkurilla on mahdollisuus tallentaa eri muistipaikoille rekisteröintejä, joita voi käyttää soiton aikana. Ilmeisesti myös kolmossormion äänikertoja muutettiin. Samalla myös urkukaappia siirrettiin jonkin verran taaksepäin, jotta kuorolle tulisi parvella lisää tilaa. 



Alla kerrottu vielä Kaarlelan kirkon urkujen dispositio, mikä tarkoittaa urun äänikertojen ja äänenvärien kokonaisuutta.

HW II C-g
'''                   BW III (Sv) C-g'''

Gedakt 16 fot                  Gedakt 8 fot
Principal 8 fot                 Gedaktfløjte 4 fot
Rørfløjte 8 fot                 Principal 2 fot
Oktav 4 fot                      Sivfløjte 1 fot
Spidsfløjte 4 fot              Sesquialtera II
Quint 2 2/3 fot                Cymbel II
Oktav 2 fot                     Regal 16 fot
Mixtur IV                      Tremulant
Cymbel III
Trompet 8 fot


RP I C-g'''                           PEDAL C-f'

  Gedakt 8 fot                     Principal 16 fot
  Quintatøn 8 fot                 Subbas 16 fot
  Principal 4 fot                  Oktav 8 fot
  Rørfløjte 4 fot                  Gedakt 8 fot
 Gemshorn 2 fot                Oktav 4 fot
 Quint 1 1/3 fot                  Nathorn 2 fot
 Scharf III                          Mixtur IV
 Dulcian 8 fot                    Basun 16 fot
 Tremulant                         Trompet 8 fot
                                          Skalmej 4 fot

KOPPEL

Hw/P, Rp/P, Rp/Hw, Bw/Hw

Setzerkombinationer (768)




LÄHTEET:


Kaarlelan kirkko. Suomen urut. [https://suomenurut.fi/kokkola/kaarlelan-kirkko-2/] Luettu 10.3.2019.


Kokkolan suomalainen seurakunta. Kaarlelan kirkon urut. [http://www.kokkolansuomalainenseurakunta.fi/toiminta/musiikki/kaarlelan_kirkon_urut] Luettu 10.2.2019.

Oikarainen, Ilmari. Säestyssoitinten vuosisata. Oulun seurakuntayhtymän urut. OAMK. Opinnäytetyö 2015. [https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103587/oikarainen_ilmari.pdf.pdf?sequence=1&isAllowed=y] Luettu 10.3.2019.


Rakennetaan urut. Kokkola, Kaarlelan kirkko, 1958. [http://urut.polso.fi/?Urkuja___Urkugalleria___Kokkola%2C_Kaarlelan_kirkko_1958&nbfirst=1&nbcat=Bruno_Christensen_et_Sonner] Luettu 10.3.2019.


perjantai 8. maaliskuuta 2019

Hyvää naistenpäivää ja arvonnan voittaja

Maaliskuun kahdeksas tuo mukanaan onnittelut kaikille naisille! Ihanat työyhteisöni miehet muistivat meitä naispuolisia punaisella ruusulla, suklaalla ja lämpöisellä halauksella. Pieni ekaluokkalainen tyttö tuli vastaani koulun käytävällä, kun kanniskelin punakukkaani ja ujosti hymyillen  hihkaisi minulle "Hei ja hyvää äitienpäivää!" No käyhän sen niinkin, ajattelin. Nainen, fammu ja äiti...


Ja sitten arvontaan. Oli ilo lukea myönteisiä palautteita koskien kalevalaista jäsenkorjausta. Yksikään kommentoinneista ei epäillyt sen tehoa ja jokainen  teistä kommentoineista olisi taatusti ansainnut hemmotteluhoidon...

Jos innostuit  asiasta enemmänkin, hoidosta voi tiedustella täältä:

                                            kalevalainen.jasenkorjaushoito@gmail.com

Tällä kertaa onnetar oli suosiollinen nimimerkille "Lotta." Lotta kommentoi  vastauksessaan  seuraavasti: "En ole kokeillut koskaan. Koiriani huollatan säännnöllisesti jos minkälaisissa hoidoissa. Joskus pitäisi itsekin varmaan tehdä itselleen jotain hyvää.:)"

                                                                  ONNEA LOTTA!

 Lottaan on saatu yhteys ja hän oli aidosti iloinen voitostaan! Toivotaan, että Lotta saa myönteisen ensimmäisen hoitokokokemuksen kalevalaiseen jäsenkorjaukseen siskoni  hellissä käsissä!:)

Olen poistanut kommenttikentästä kaikki kommentit osoitetietojen vuoksi!


Ruusu...kaikille maailman naisille...yksi koskettavimmista lauluista ikinä...