Paavon päivän kauneutta

Tammikuun 25. Nopeasti on uusi vuosi lähtenyt kuljettamaan päiviä eteenpäin. Vaikka on vielä vahvasti talvi, luo  päivä päivältä lisääntyvä valo valkeutta myös mieliin. 

Kesästä ei muistuta juuri mikään. Tai no, ehkä naapurin pihassa kyyhöttävä tammi, joka on  tallentanut lehtiään talven keskelle. Kuinka sitkeitä ne ovatkaan. Niin kuolleen näköisiä, mutta silti niissä on karuudessaan kauneutta. 

Tänään on Paavon päivä. Se  oli etenkin entisaikoina tärkeä keskitalven etappi. Linnut säästelevät vielä ääniään, urhea närhi koikkkelehtii silti jo metsän reunassa takapihallani. Peråtjuve, sanovat paikalliset karlebydialektilla.  Perunavaras. Naurattaa. Tällä kertaa tosin näytti lintunen varastelevan  ruokia  koirahäkin kipposesta...

Tähän vuodenaikaan luonnossa ei tapahdu mitään, mutta kuitenkin tapahtuu. Se kauneus! Me suomalaiset emme varmaan aivan tajuakaan, kuinka kaunis vuodenaika talvi onkaan silloin, kun on pakkasta. Tarvitsemme tämän kylmyyden ja karuuden, jotta osaamme ajallaan arvostaa sitten taas kesää. 

"Paavo parasta talvea, " virkkoi vanha kansa. Kuulemma puolet talven lumista on nyt sadellut. Tämä vuosi ei ole runsasluminen. 

Vanha kansa uskoi, että jos Paavon päivänä aurinko paistaa kirkkaasti läpi päivän, tulee hyvä viljavuosi, kaunis kesä ja hyvä hernesato. No nyt ei kyllä paista! Valkeus silti voittaa.

Oppilaiden kanssa ei vielä ole päästy hiihtämään eikä luistelemaankaan. Erikoista, koska pakkasia on kuitenkin pidellyt koko tammikuun. Koulun jääkenttä tosin jo kertaalleen jäädytettiin, mutta kun viime viikolla piti lähteä luistelemaan, puski tekonurmi sitkeästi jääkentän läpi. Luonto päättää, mitä tekee. Pitää meitä omissa otteissaan.

Huurrepuita. Voiko olla mitään rauhoittavampaa katsella? Ja vaikka lumi on ne kruunannut, näkyy silti jokaisen puun ainutkertainen väritys lumenkin läpi.

Hengitän syvään. Tuijotan etäisyyteen. Rakastan mykistynyttä luontoa ja sen autiutta.

Jopa kauppareissulla - ison marketin pihassa kiireen keskellä - hiljenen. Pysäytän auton. Haluan ikuistaa nuo puut. Vaikka tuulilasin läpi. Siinä ne seisovat kuin rauhan ilmentymät. Keskellä kaikkea vilinää.

-Tästä et mene kiireen kanssa, ne huutavat.

Viikolla olin välituntivalvojana. Kouluni pihasta näkyy merelle. Oli kiva katsoa etäämpää pilkkijöitä, jotka saapuvat rannan tuntumaan istuskelemaan reppujensa päälle lähes saman tien kuin jäätkin.

Valoisuus. Taivaan vaaleansininen väri. Täydellisin väri talvessa.  Se on minulle kuin lupaus tulevasta kesästä. Lämmöstä, vihreästä. hiljalleen aaltoilevasta, sinisestä vedestä,  linnnlaulusta rantakallioista, kaikesta ainakin yhtä kauniista kuin talvikin! Vielä jaksan niitä odottaa. 

Uskomuksia. Niitä riitti entisaikoina. Kalenteri toimi silloin kuin vuosikello. Ajastaika. Jos "Paavona" oli tuiskusää, niin tulevana kesänä ei pellava, tupakka, hamppu tai perunakaan menestyneet. No, eipä tuiskutakaan nyt. Hiljakseen ripottelee kyllä lunta.

Paavon päivään on liitetty myös uskomus, että jos silloin on kova pakkanen, tulee keväästä aikainen. -8,6 näyttää lämpömittari nyt, niin kai se kesä saapuu ihan ajallaan, kun vain joutaa.

Paavon päivänä täytyi entisaikoina välttää turhaa melua ja suuria töitä. Keskitalven solmukohdassa ei sopinut rikkoa luonnon rauhaa. Juuri noin minäkin sen haluan. Luonto on niin kaunis, herkkä.

Eilisiltana kävelin autiolla kylätiellä. Seisahduin. Kuuntelin hiljaisuutta. Sitä, ettei missään kuulunut mitään. Ei näkynyt ketään. Koko maailma oli minun. Oi että! Eräs kansanruno pulpahti jostain syvyksistä mieleeni:

Lumi lankesi kuin siunaus,

ääneti, jälkiä vailla.

talvi piti maailmaa

hetken kädessään.

Asun maaseudunomaisessa paikassa, vaikkakin kaupungissa. Ideaalia, idylliä. Tajuankokaan, kuinka etuoikeutettu olen? Katuvalot loppuvat kotikulmilleni. Lumi narskuu kenkieni alla. Minustakin jää jäljet. Sataa hiljakseen lunta. Käännän katseeni taivaalle. Ketään ei näy tiellä. Avaan suuni. Muutama satunnainen, satumainen lumihiutale laskeutuu  - mikä nenälleni, mikä poskelleni, pari kielellenikin. Lumipastilleja. Hymyilen.Lapsellistako, vai elämän halaamista? En tiedä.

"Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa

ylitse maan ja ylitse puun.

Kuuran kourissa seisoo kuuset

kullassa talvisen aamunsuun.

-Lauri Pohjanpää-

Lumi on kuin maan hiljainen vaate. Se peittää alleen kaiken, joka kohta jo taas kasvaa. Se pitää sisässään jäljet. Ketun jäljet, jäniksen jäljet, kenkieni jäljet. Meistä kaikista jää jonkinlainen merkki. Onhan sekin aika mystistä. Lumi jo kimmeltääkin aivan eri tavalla kuin vielä joulukuussa. Sitä en jaksa olla ihmettelemättä.

Valkoisuus,

Valoisuus.

Puhtaus.

Luonnon ihme!

Para

 Para on lainasana ruotsin kielestä, siellä se tunnetaan nimillä bära tai bjära.

Wikipedian määritelmän mukaan para on kansanperinteessä esiintyvä,  Länsi-Suomessa   ja Ruotsissa esiintyvä talon tai maatilan  haltija, eräänlainen tonttu ja omistajansa apuolento. Para kuvataan usein  voimalliseksi ja pelottavan näköiseksi. Paraa on kuvattu pyöreäksi kuin lankakerä tai tuohirulla. Para saattoi ilmentyä myös eläimen, kuten kissan muodossa, ainakin Lohtajalla on tästä mainintoja. 

Paran tehtävä oli auttaa talon omistajaa sekä kasvattaa varallisuutta. Parat saattoivat varastaa toisten omaisuutta, esimerkiksi maitoa lehmistä ja toivat sen omistajalleen. Paralla ja sen omistajalla tiedettiin olevan sellainen yhteys, että jos joku vahingoitti paraa, niin myös sen lähettäjä vaurioitui.   

   

Maisteri Kerttu Hakunti on tallettanut muistiin tietoa, jonka mukaisesti para oli pieni kissantapainen itikka, jota sen emäntä piti kellarissaan. Kun emäntä kutsui kissaa syömään, hän sanoi:

"Para, para, tuu puuruuni höystähän. "

Tämän jälkeen emäntä teki jokaiseen  puurovatiin lusikalla kolon ja para ottaa oksensi jokaiseen puurovatiin höysteeksi. 

Uutta paraa piti synnyttää saunassa pohtimalla ja samalla takoen. Paran synnyttämistä ei kukaan saanut nähdä eikä kuulla.  Kun para syntyi, omistajalla oli vallassaan teettää sillä mitä tahtoi. Apuna käytettiin hokemaa:

"Synny para, synny para.

Saat puolen sielustani

ja puolen ruumihistani. "

Jos paran taikominen ja luominen ei tahtonut onnistua, saattoi paran takoja runoilla:

"Kukas on kuulemassa.

Kukas on näkemässä,

koskei paraa synnykään. "

Para saattoi olla apuvoimana myös trulleilla. Para tuotti trulleille onnea, mutta kaikille muille vahinkoa. Para saattoi kanniskella naapurustosta omistajalleen voita ja juustoa pilaten samalla naapurien voionnen. 

Esimerkiksi Lohtajalla paralla oli lisänimenä myös kermapara, jonka piirteenä oli maidon imeminen lehmistä. Kermapara kantoi näin saadun maidon emännälleen. 

Osa ihmisistä  uskoi, että para oli alkujaan vaihdokas. Uskottiin, että äiti oli saattanut jättää vielä  ristimättömän lapsensa varomattomasti hetkeksi yksikseen, jolloin noita-akka tai piru oli käynyt vaihtamassa sen kätkyessä omaan vajavaiseen lapseensa ja kasvattanut itselleen vaihdokkaasta paran. Osa ihmisistä taas ajatteli, että niin kutsutut myrrysämmät itse  tekivät pirun avulla paran. Myrrys on vanhaa suomen kieltä ja tarkoittaa tietäjää. 

Kerrotaan, että kun  pirulle oli luvattu joku uhriksi, meni tekijä riiheen - Lohtajalla paran kerrotaan erityisesti saaneen alkunsa riihessä.  Sieltä hän aloitti loitsunsa: "Synny para, synny para!" Hokija alkoi samanaikaisesti heiluttaa pohdinta, siis matalareunaista astiaa, jossa oli salaisia aineita, kuten ruumiinluita ja rautaa. Pohdinnan heiluttamisen seurauksena pohtimesta hyppäsi kynnykselle elävä olento tiedustellen, "Mitä sais kantaa?" Paran ulkoasu vaihteli näissä tilanteissa kovasti, välillä para ilmaantui kärpäsenä, toisinaan ruman linnun muodossa lennelleen kirkonmenojen aikaan sunnuntaina lakeistorvesta eli savupiipusta kirnun laidalle oksentaen samalla kirnuun kermaa. 

LÄHTEET: 

Noidat kaappasivat paran palvelukseensa - mikä ihmeen otus para on ja miten se synnytetään? Iijokiseutu. [https://www.iijokiseutu.fi/noidat-kaappasivat-paran-palvelukseensa-mika-ihmee/2708270] Luettu 29.12.2024.

Para ja muu vaurastumiseen liittyvä taikausko. [

https://www.kultainto.com/post/vaurastumiseen-liittyva-perinteinen-taikausko] Luettu 29.12.2024. 

Rasiallinen ehtoollisleipiä. Kansallismuseo.fi. [https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2020/rasiallinen-ehtoollisleipiae] Luettu 29.12.2024.

Vanhat uskomukset elävät Lohtajalla. Kerttu Hakunti. Keskipohjanmaa-lehti 20.10.1936. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2022925?term=Kokkolaa&term=trullien&page=4] Luettu 5.4.2021. 

Virittäjä: Kotikielen seuran aikakauslehti. 1.1.1928. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/890145?term=kermapara&page=169] Luettu 5.5.2024. 

Ratiritirallaa...talvisäässä

 Monta vuotta ollaan kaipailtu kunnon hankia ja nytpä ne sitten saapuivat! Lumilingot on päässeet laulelemaan jo useampana päivänä. Meillä poika on pärisytellyt mönkkärillä auraten. Oikein odottelikin jo näitä kelejä ja kuuluu  hommanneen  itsekseen muutamia  muitakin pihoja työn alle. Kävi auraamassa velipojallakin ja sukelsi siellä  ojaan menopeleineen. Kuulemma vinssillä pääsi lopulta ylös...

Kiertelin viikonloppuna kaupungilla. Monen talon pihassa puskettiin  lumitöitä. Nykyään tulee katsastettua myös autot, joita ei ole  putsattu pois lumen alta.  Äkkiä peittävät tiet niin, ettei niiden läheltä  voi aurata tai isommat autot pääse kulkemaan. Toisen poikani firma näitä aina silloin tällöin poliisin pyynnöstä roudaa pois teitä tukkimasta, kun siirtokehotuksiin ei ole reagoitu. Minusta suomalaisten säntillisyys tällaisissa asioissa  yleisesti ottaen on ihailtavaa. 

Työpaikkani parkkipaikalla oli jo perjantaiaamuna mieletön lumivuori. Eräs työkaveri ihmetteli, minne hän nyt autonsa pistää, kun lumi on  aurattu juuri hänen paikalleen. Mutta näkeehän sen nyt, että paikka on selkeästi varattu. Kyltit ja kaikki. Eli kevättä odotellessa...

Lapset eivät moisia asioita murehdi, vaan osaavat ottaa ilon irti lumesta. 

Tässä alla yhden oppilaan lumitaideteos välkkkävalvojalle, sanoisinko että ihan  sydämellinen juttu!

Huomenna (25.1.) on muuten Paavon päivä. Vanhalla kansalla oli aivan mielettömän . upeita sanontoja vuoden varrelle. Yleisesti tiedettiin, että Paavon päivän tienoille ajoittui usein tuiskuja. Paavon päivästä sanottiin "Paavo parasta talvea, " sillä Paavon päivä tunnettiin tärkeänä keskitalven virstanpylväänä. Paavon päivänä lumista on kuulemma satanut puolet, samoin puolet eläinten talven varalle varastoiduista ruuista on kulunut. Eli tämän mukaan lunta tupaan on vielä tulossa!

Jos Paavona tuiskutti lunta niin paljon, että reen jalakset menivät  umpeen, niin tulevana kesänä hamppu, pellava  peruna tai tupakka eivät menestyneet. Ja taas, jos Paavona pyryttää sen verran, että  oljenkorsi peittyy,  tulee sinä vuonna huono vuodentulo. 

Samoin maderysille Paavon päivä on otollista aikaa, sillä "Heikki  (19.1.)  heittää,  Paavo painaa. " Paavon päivänä rysät saattaapi olla pullollaan mateita. Meidän perhepiirissä kun on aina kalastettu paljon, on tuttuakin tutumpi myös ruotsinkielisten vanha kansanviisaus. Sen mukaan made on hyvä ruokakala kuukausissa, joihin ruotsiksi liittyy r-kirjain, "r-månader" eli septembeR, oktobeR, novembeR, decembeR, januaRi, febRuari, maRs ja apRil.  Muina kuukausina mateessa on mudan maku. 

Aurinko ei vielä paljoakaan lämmitä, vaikka aurinko sattuisikin kirkkaalta taivolta paistelemaan. " Paavo pakkasen parina, nenä räässä, parta jäässä. " Lämmin etelätuuli Paavon päivänä enteilee muuten menestyksellistä marjavuotta. 

Kauniin sunnuntaipäivän iloksi lähdin yksikseni ajelemaan Ohtakariin. Kollega viestitteli, että hänen rantamökkinsä lähempänä kaupunkikeskustaa on tyystin sumun vallassa, vaan Lohtajalla asiat oli aivan toisin. Kaunista oli. Olin taas aivan myyty talviselle luonnolle. 

Olin aika yllättynyt, että avovesi oli vielä ranna tuntumassa, Toisaalta  Ohtakarihan on aika kaukana muusta mantereesta, joten  ymmärrettävää. Rakennusten räystäillä riippui jo ihanasti lunta. 

Kiertelin ympäri Ohtakaria, vaikka lunta riittikin paikoitellen polvitaipeeseen saakka. Kun on asianmukaisesti pukeutunut, sellainen rämpiminen käy kunnon lenkistä. Suurin osa mökeistä vietti talviuntaan. Rakennusten räystäillä riippui jo ihanasti lunta. 

Meren ääressä ihastelen loputtomasti   maiseman äkillisiä värimuunnoksia.  Pieni hetki, niin kuvasta voi tulla aivan eri kuin äskeisestä. 

Maisema muuttuu myös   riippuen mihin suuntaan katseensä kääntää. Katajainen kansa, tulee mieleeni kun  lompsin lumen keskellä kohti sisempää saarta. 

Olen oikein tyytyväinen retkeeni. Täytyy lähteä keväämmällä vielä kuljeskelemaan kivikkoisempaanpäähän saarta. Siellä olisi upeaa kuvata muutaman vuoden tauon jälkeen. 

Ajaa huruuttelen pois Karhin kylätien  kautta. Pysäytän matkalla  auton ja naureskelen itsekseni, kun tulen Karhin kasakkakiven luo. Nyt on pusikot raivattu pois, toista oli silloin, kun tätä kohdetta etsin ja kuvailin. Tästä jutusta mainittiin lehtijutussakin, jossa käviäsin joulun välipäivinä. Oppilaani koulussa ihmetteli "ope, miks sä oot aina lehdissä. ":)) No sitä ihmettelen vähän itsekin, kun tätä harrastustani introverttinä vain   puuhastelen.  Totesin kuitenkin, että media on uskomaton. Lehtijuttupäivänä blogissani käväisi seitsemisensataa kurkkailijaa. Tässä  kasakkakiven alla vielä alla tuo haastatteluni luettavana (ainakin amerikanihmeille::)  Keskipohjanmaassa. 

LÄHTEET: Paavon päivä. Taivaannaula. [https://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/paavon-paiva/] Luettu 25.1.2021. 

Vanhan kansan luontotietoutta. [https://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/ajankvakansa1.html] Luettu 25.1.2021.

Hyvää naistenpäivää ja arvonnan voittaja

Maaliskuun kahdeksas tuo mukanaan onnittelut kaikille naisille! Ihanat työyhteisöni miehet muistivat meitä naispuolisia punaisella ruusulla, suklaalla ja lämpöisellä halauksella. Pieni ekaluokkalainen tyttö tuli vastaani koulun käytävällä, kun kanniskelin punakukkaani ja ujosti hymyillen  hihkaisi minulle "Hei ja hyvää äitienpäivää!" No käyhän sen niinkin, ajattelin. Nainen, fammu ja äiti...

Ja sitten arvontaan. Oli ilo lukea myönteisiä palautteita koskien kalevalaista jäsenkorjausta. Yksikään kommentoinneista ei epäillyt sen tehoa ja jokainen  teistä kommentoineista olisi taatusti ansainnut hemmotteluhoidon...

Jos innostuit  asiasta enemmänkin, hoidosta voi tiedustella täältä:

                                            kalevalainen.jasenkorjaushoito@gmail.com

Tällä kertaa onnetar oli suosiollinen nimimerkille "Lotta." Lotta kommentoi  vastauksessaan  seuraavasti: "En ole kokeillut koskaan. Koiriani huollatan säännnöllisesti jos minkälaisissa hoidoissa. Joskus pitäisi itsekin varmaan tehdä itselleen jotain hyvää.:)"

                                                                  ONNEA LOTTA!

 Lottaan on saatu yhteys ja hän oli aidosti iloinen voitostaan! Toivotaan, että Lotta saa myönteisen ensimmäisen hoitokokokemuksen kalevalaiseen jäsenkorjaukseen siskoni  hellissä käsissä!:)

Olen poistanut kommenttikentästä kaikki kommentit osoitetietojen vuoksi!

Ruusu...kaikille maailman naisille...yksi koskettavimmista lauluista ikinä...

               

Huippuarvonta kalevalaiseen jäsenkorjaushoitoon!

”Jos on luu luiskahtanut, siinä luuta luiskahuta.

Jos on liha liikahtanut, siinä lihaa liikahuta.

Jos on jäsen järkähtänyt, siinä jäsentä järkähytä.”

-ote Kalevalan 15. runosta-

Kalevalanpäivän kunniaksi tarjoan tuhdin tietopaketin kalevalaisesta jäsenkorjauksesta.  Sisareni liputtaa perinnehoitojen puolesta ja lahjoittaa teille mahtaville lukijoilleni huikean arvonnan ja yhdelle onnekkaalle voiton!

Voit voittaa yhden kalevalaisen jäsenkorjaushoidon pian -  kuinkahan monenteen (!)  - ammattiinsa valmistuvan sisareni tekemänä. Lue arvonnan säännöt ja osallistu. Arvonta-aikaa on viikko, torstaihin 7.3.2019 klo. 18.00 saakka. 

Muutama vuosi sitten selkäni tuli äkillisesti kipeäksi. Siis todella kipeäksi. Kesäloma oli lopuillaan ja työt alkamassa. Tajusin, että sillä selällä ei töihin mentäisi. Siskoni vinkkasi mahdollisesti vaivaani tepsivästä hoidosta. Epätoivoisena, tiedättehän, on valmis kokeilemaan vaikka mitä. Se oli ensikosketukseni kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Vaiva helpotti ihmeekseni pari päivää käsittelyn jälkeen. Olin hurmiossa!

Minulle kävi itse asiassa taivaallinen tuuri, sillä siskoni innostui pian tämän jälkeen opiskelemaan alaa omien hyvien kokemustensa vuoksi. Pääsin useampia kertoja hänen  kolmivuotisten käytäntöpainotteisten monimuoto-opintojen aikana hoitokäsittelyyn  - ja selkäni kiittää edelleen!

Kalevalainen jäsenkorjaus perustuu vanhoihin kansanparannusperinteisiin, joita kuvakielellä esiintyy myös Kalevalassa. Se  on hoitomuotona perinteeseen tukeutuvaa, mutta myös tieteeseen pohjautuvaa. Hoito tehdään täysin käsillä ja se on kudoksia kunnioittavaa. Kalevalainen jäsenkorjaus ei satu, käsittely tehdään asiakkaan ehdoilla  kehoa kuunnellen.

Kansanlääkintäseura  ry toimintaan keskeisesti vaikuttaneet mestariparantajat Olavi Mäkelä ja Pentti Penttilä aloittivat jäsenkorjausosaamisen kehittämisen jo 1960-luvulla. Ensimmäiset tieteelliset julkaisut tehtiin 1980-luvulla lääkäri Antti Hernesniemen toimesta. Mukana mestariparantajien hoitojen tutkimisessa oli myös lääkärit Valto Räsänen, Nina Zapoudina sekä professori Osmo Hänninen.

               

Vuonna 2005 Kalevalainen jäsenkorjaus ja kalevalainen jäsenkorjaaja- ammattinimike EU-nimisuojattiin potilasturvallisuuden takaamiseksi ainoastaan  Kansanlääkintäseura ry:n / kalevalaisen kansanparannussäätiön käyttöön. Läheltä seuranneena täytyy todeta, että   koulutuksen  läpikäyminen toisen työn ohessa vaatii  päämärätietoisuutta, aktiivisuutta, sitkeää osallistumista opetusviikonloppuihin ja  vähintään 300 tehtyä ja dokumentoitua  hoitokertaa   koulutusaikana sekä näyttötutkinnon ja kirjallisen päättötyön.  Ihan tuosta noin vaan  tätä ammattinimikettä ei saa käyttöönsä! Se takaa myös hoidon laadukkuuden. 

                  

Kalevalainen jäsenkorjaushoito on kehon mobilisaatiohoito. Hoitoon tullessa asiakkaalta selvitetään  aikaisemmat sairaudet, leikkaukset, loukkaantumiset ja kipukohdat. Hoitaja havainnoi kehoa, sen asentoja ja muutoksia. Samalla suljetaan aina pois mahdolliset hoidon estävät syyt tai rajoittavat tekijät.

                  

Kalevalaisen jäsenkorjauksen ideana on, että kehoa hoidetaan kokonaisuutena. Tämä kuulostaa loogiselta jo ihan maalaisjärjellä ajateltuna,  onhan ihminen aina osiensa  kokonaisuus. Koko keholle tehtynä  hoito parantaa liikkuvuutta, vaikuttaa lihaksia ja kalvorakenteita avaavasti  ja elvyttää samalla erilaisten  kudosten ja aineenvaihduntajärjestelmien  sekä hermojen toimintaa.

Kalevalainen jäsenkorjaus perustuu kudosten mobilisointiin, nivelpintojen saattamiseen kohdalleen sekä kalvorakenteiden avaamiseen kudosnesteitä hyödyntäen. Hoidossa käytetään hyväksi  kehon omia liikeratoja. Noin puolitoista tuntia kestävä hoito aloitetaan  jalkapohjista edeten vartaloa ylöspäin aina päälakeen saakka. Osan hoitoajasta asiakas on makuulla hoitopöydällä, selkä käsitellään istualtaan.

Kuva yllä: Kuva kehon ryhtivirheistä. Kansanlääkintäseura ry. 

Lempeä mobilisaatiohoito ilman rusauttelua  kohdistuu  jänteisiin, lihaksiin ja niiden lähtö- ja kiinnityskohtiin sekä nivelsiteisiin ympäröivine sidekudoksineen. Hoito vaikuttaa myös hermotoimintaan elvyttävästi ja muiden elinjäjestelmien aineenvaihduntaan.

 

Kalevalaisella jäsenkorjauksella on saatu hyviä hoitotuloksia esimerkiksi seuraavissa vaivoissa:

-lantiokorin  vinoudesta johtuvan jalkojen erimittaisuuden korjaamisessa

-kasvukipujen hoidossa

-nivelten, kuten nilkan ja polven virheasentojen korjaamisessa

-kantapääkivun hoitamisessa

-jäätyneen lonkan/ -olkapään hoidossa

-lihasperäisen skolioosin hoidossa

-iskiaksen ja iskiastyyppisten vaivojen hoidossa

-TOS –oireiden (yläraajan kiputilat) hoidossa

-tenniskyynärpään ja rannekanavan oireyhtymän hoidossa

-asentohuimauksen, migreenin ja pääkipujen hoidossa

-ryhtivirheiden aiheuttamassa lapsettomuudessa

-vauvojen ”koliikkikivuissa” ja suoliston häiriötiloissa

Ja nyt arvonnan sääntöihin:

Palkintona yksi kalevalainen jäsenkorjaushoito, joka toteutetaan Kokkolassa (keskustasta  n. 2 km) "kisälli -  sisareni" toimesta. 

Arvonta-aikaa on viikko, torstaihin 7.3.2019 klo. 18.00 saakka. 

Osallistut arvontaan blogini kommenttikenttään kirjoittamalla; selvällä nimimerkillä  JA sähköpostiosoitteella, jossa olet aktiivinen. Sähköpostittomat kommentit eivät valitettavasti ole mukana arvonnassa! Huom! Yksi arpa/sähköpostiosoite. Sp-osoitteita ei käytetä muuhun kuin tähän arvontaan!

Kerro kommenttikentässä mieluusti  mahdolliset kokemuksesi tai mielipiteesi kalevalaisesta jäsenkorjauksesta sekä mielenkiintosi hoitoon pääsystä. 

Jos voitto sattuu kohdallesi, otan sinuun ensin yhteyttä sähköpostitse. Sen jälkeen sinun tulee ottaa yhteyttä minuun  muutaman päivän sisällä  yhteydenottoni jälkeen (viimeistään ma 11.3. klo 18.00 mennessä). Annan sinulle paluupostina yhteystiedot hoitoajankohdan ym.  sopimiseksi. 

Lisään voittajan nimimerkin  postaukseen voittajan otettua yhteyttä minuun. Mikäli voittajaa ei tavoiteta määräaikaan mennessä, arvotaan uusi voittaja ja ilmoittautumaton menettää palkintonsa seuraavalle onnekkaalle.

Rohkeasti kommentoimaan ja onnea arvontaan!
HUOM!  Muista ilmoittaa sp-osoitteesi myös kommenttikentässä!

LÄHTEET: Kalevalainen kansanparannussäätiö. Jäsenkorjaus. [https://kalevalainen.fi/perinnehoidot/jasenkorjaus/] Luettu 25.2.2019. 

Kansanlääkintäseura Ry. Ryhtivirheet tasapainoon - kivut hallintaan. [http://www.kansanlaakintaseura.fi/] Luettu 25.2.2019.