Monta vuotta ollaan kaipailtu kunnon hankia ja nytpä ne sitten saapuivat! Lumilingot on päässeet laulelemaan jo useampana päivänä. Meillä poika on pärisytellyt mönkkärillä auraten. Oikein odottelikin jo näitä kelejä ja kuuluu hommanneen itsekseen muutamia muitakin pihoja työn alle. Kävi auraamassa velipojallakin ja sukelsi siellä ojaan menopeleineen. Kuulemma vinssillä pääsi lopulta ylös...
Kiertelin viikonloppuna kaupungilla. Monen talon pihassa puskettiin lumitöitä. Nykyään tulee katsastettua myös autot, joita ei ole putsattu pois lumen alta. Äkkiä peittävät tiet niin, ettei niiden läheltä voi aurata tai isommat autot pääse kulkemaan. Toisen poikani firma näitä aina silloin tällöin poliisin pyynnöstä roudaa pois teitä tukkimasta, kun siirtokehotuksiin ei ole reagoitu. Minusta suomalaisten säntillisyys tällaisissa asioissa yleisesti ottaen on ihailtavaa.
Työpaikkani parkkipaikalla oli jo perjantaiaamuna mieletön lumivuori. Eräs työkaveri ihmetteli, minne hän nyt autonsa pistää, kun lumi on aurattu juuri hänen paikalleen. Mutta näkeehän sen nyt, että paikka on selkeästi varattu. Kyltit ja kaikki. Eli kevättä odotellessa...
Lapset eivät moisia asioita murehdi, vaan osaavat ottaa ilon irti lumesta.
Tässä alla yhden oppilaan lumitaideteos välkkkävalvojalle, sanoisinko että ihan sydämellinen juttu!
Huomenna (25.1.) on muuten Paavon päivä. Vanhalla kansalla oli aivan mielettömän . upeita sanontoja vuoden varrelle. Yleisesti tiedettiin, että Paavon päivän tienoille ajoittui usein tuiskuja. Paavon päivästä sanottiin "Paavo parasta talvea, " sillä Paavon päivä tunnettiin tärkeänä keskitalven virstanpylväänä. Paavon päivänä lumista on kuulemma satanut puolet, samoin puolet eläinten talven varalle varastoiduista ruuista on kulunut. Eli tämän mukaan lunta tupaan on vielä tulossa!
Jos Paavona tuiskutti lunta niin paljon, että reen jalakset menivät umpeen, niin tulevana kesänä hamppu, pellava peruna tai tupakka eivät menestyneet. Ja taas, jos Paavona pyryttää sen verran, että oljenkorsi peittyy, tulee sinä vuonna huono vuodentulo.
Samoin maderysille Paavon päivä on otollista aikaa, sillä "Heikki (19.1.) heittää, Paavo painaa. " Paavon päivänä rysät saattaapi olla pullollaan mateita. Meidän perhepiirissä kun on aina kalastettu paljon, on tuttuakin tutumpi myös ruotsinkielisten vanha kansanviisaus. Sen mukaan made on hyvä ruokakala kuukausissa, joihin ruotsiksi liittyy r-kirjain, "r-månader" eli septembeR, oktobeR, novembeR, decembeR, januaRi, febRuari, maRs ja apRil. Muina kuukausina mateessa on mudan maku.
Aurinko ei vielä paljoakaan lämmitä, vaikka aurinko sattuisikin kirkkaalta taivolta paistelemaan. " Paavo pakkasen parina, nenä räässä, parta jäässä. " Lämmin etelätuuli Paavon päivänä enteilee muuten menestyksellistä marjavuotta.
Kauniin sunnuntaipäivän iloksi lähdin yksikseni ajelemaan Ohtakariin. Kollega viestitteli, että hänen rantamökkinsä lähempänä kaupunkikeskustaa on tyystin sumun vallassa, vaan Lohtajalla asiat oli aivan toisin. Kaunista oli. Olin taas aivan myyty talviselle luonnolle.
Kiertelin ympäri Ohtakaria, vaikka lunta riittikin paikoitellen polvitaipeeseen saakka. Kun on asianmukaisesti pukeutunut, sellainen rämpiminen käy kunnon lenkistä. Suurin osa mökeistä vietti talviuntaan. Rakennusten räystäillä riippui jo ihanasti lunta.
Meren ääressä ihastelen loputtomasti maiseman äkillisiä värimuunnoksia. Pieni hetki, niin kuvasta voi tulla aivan eri kuin äskeisestä.
Maisema muuttuu myös riippuen mihin suuntaan katseensä kääntää. Katajainen kansa, tulee mieleeni kun lompsin lumen keskellä kohti sisempää saarta.
Olen oikein tyytyväinen retkeeni. Täytyy lähteä keväämmällä vielä kuljeskelemaan kivikkoisempaanpäähän saarta. Siellä olisi upeaa kuvata muutaman vuoden tauon jälkeen.
Ajaa huruuttelen pois Karhin kylätien kautta. Pysäytän matkalla auton ja naureskelen itsekseni, kun tulen Karhin kasakkakiven luo. Nyt on pusikot raivattu pois, toista oli silloin, kun tätä kohdetta etsin ja kuvailin. Tästä jutusta mainittiin lehtijutussakin, jossa käviäsin joulun välipäivinä. Oppilaani koulussa ihmetteli "ope, miks sä oot aina lehdissä. ":)) No sitä ihmettelen vähän itsekin, kun tätä harrastustani introverttinä vain puuhastelen. Totesin kuitenkin, että media on uskomaton. Lehtijuttupäivänä blogissani käväisi seitsemisensataa kurkkailijaa. Tässä kasakkakiven alla vielä alla tuo haastatteluni luettavana (ainakin amerikanihmeille::) Keskipohjanmaassa.
Vanhan kansan luontotietoutta. [https://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/ajankvakansa1.html] Luettu 25.1.2021.
Hei Minna.
VastaaPoistaKylläpä tämä postaus oli mieleeni. Nyt sain tietoa sinusta paljon. Minua todella kiinnosti tietää mitä olet, mitä teet työksesi ja miksi aloit blogata. Kiitos. Itse olen sinua 24 vuotta vanhempi.
Vastineeksi ajattelin kertoa itsestäni. Olen eläkkeellä ollut jo vuodesta 2004 alkaen. Mietin hetken, että mitäs nyt tehdään, kun elämä oli omistettu työlle. Ratkaisu oli kameran osto ja bloggaaminen. Aluksi en tajunnut mitä se oli oikeastaan. Minulla oli pari eri blogipohjaa, jossa esitin muutamia Suomen kirkkoja. Saadessani postia Costa Ricasta, jossa kirjoittaja pyysi minulta Suomen kirkkojen kuvia. Suostuin ja siitä se sitten alkoi.
Kun sitten aloin blogata 2009 WordPressissä, homma alkoi sujua. Panin blogin tauolle viime vuonna ja syy oli, että WordPress ottaa käyttöön erittäin vaikean tekstieditorin tämä vuoden lopussa. Minä en hyväksy mitään ”pakkopullaa” ja aloin etsiä uusia blogialustoja. Päädyin CanalBlogiin. WordPress jää henkiin, sillä en aio postaa sitä, koska se sisältää monikielistä tietoa muualla asuville.
Noista kielistä, joilla kirjoitan. Englanti koulussa. Numero oli huono. Espanjan opin, kun olin töissä Las Palmasissa yhteensä 4½ kuukautta. Sen taidon säilytin kuuntelemalla eteläamerikkalaista musiikkia, lähinnä Cumbiaa, jota ei oikein kuule Suomessa. Minulla on useita satoja Cumbia levyjä. Ranskan opin, kääntämällä erästä kirjaa ranskasta suomeen. Tarvitsin tietysti sanakirjan ja kieliopin. Ääntäminen oli minulla jo hallussa, koska nuorena kuuntelin Ranskan radiota. Muut kuuntelivat Beatleseja ja minä Johnny Hallydayta. Jo koulu aikana käänsin Jack Londonin kirjaa Varghunden ruotsista suomeen. Se jäi vähän kesken. Jatkoin ruotsin harrastusta tekemällä oppitunneilla muistiinpanot ruotsiksi. Vaan eipä niin saanut tehdä, kun eräs opettaja huomasi asian ja kielsi minua niin tekemästä. Portugalin opin kahdella talvikurssilla. Opettaja oli ”Lady from Brasil”. Hän oli mahtava opettaja; osasi asian ja innostutti oppilaansa.
Laitan pari linkkiä, jossa tietoa minusta, blogistani ja yksi Cumbia linkki.
Ihme, jos jalka ei ala vipattaa.
https://www.youtube.com/watch?v=fC_hCqtwXKo
Tietoja minusta ja blogistani:
http://sartenada.wordpress.com/about/
Anteeksi huono suomeni, mutta en ole juuri kirjoitellut suomeksi pariinkymmeneen vuoteen.
Terveisin, Matti
Heipä hei,
VastaaPoistaja jopa oli mielenkiintoista luettavaa tuo sinun elämäntarinasi blogissasi! Ihailen ihmisiä, jotka ottavat kielet tuosta noin vain haltuunsa. Ironista, ettei opettajasi ole sitä aikanaan tajunnut pitää melkoisena taidonnäytteensä, kun olet muistiinpanoja vieraalle kielelle kääntänyt! Nuoruuden haaveammatti minulla oli lastentarhanopettaja. Pääsin sisään heittämällä, vaikka siihen aikaan sinne oli vaikea päästä. Onneksi en tiennyt sitä etukäteen:) Samaan aikaan pyrin opiskelemaan kanttoriksi ja pääsinkin, mutten ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Monta kertaa olen miettinyt, kuinka pienillä nuoruuden valinnoilla on iso merkitys myöhemmälle elämälle. Edelleen rakastan kirkkomusiikkia, mutta ehkä se olisi yksipuolisempi ammattina. Luokanopeksi lähdin hetken mielijohteesta. En ollut koskaan haaveillut open ammatista. Minulla oli harrastuksena tehtyjä opintoja paljon ja niinpä pystyin hakemaan heti poikkeuskoulutukseen, kun asiasta innostuin. Olen löytänyt opettajan ammatissa oikeastaan itseni - mielettömän monipuolinen työ, jonka oheen bloggailu sopii erinomaisesti. Nyt tosin olen taas uuden edessä. Hain ja pääsin erityisopettajakoulutukseen- työn ohessa ja alkaa parin viikon päästä. Pitäisi olla ensi jouluna jo valmis. Tulee tiukka vuosi, kun on oma luokka ja opinnot siinä sivussa, mutta lienen jonkinlainen multitaskaaja...
Aivan upeita kuvasi blogissasi!! Pidän muuten erityisen paljon harmonikkamusiikista. Tässä eräs linkki kokkolalaisen Raimo Vertaisen ja Guardia Nuevan vuosittaisesta konsertista. Alussa pieni insertti Kokkolan vanhasta Kaupungista ... https://www.youtube.com/watch?v=aO9RZGSnBgw
Kiviminna
Hei Minna.
PoistaKiitos upeasta musiikkivideosta. Oli todella monipuolien ja taidokas esitys! Kyllä tiedän kokkolalaisten kelpaa.
Sinulla on mielenkiintoinen ammatti ja sinulla on mielenkiintoisia suunnitelmia. Onneksi olkoon. Kun jo vuonna 1970 alkaen käytin tietokonetta, en tiennyt mihin se johti. Opiskelin hiukan ohjelmointia ja perehdyin Excelin salaisuuksiin. Ohjelmointipuoli meni siten, että ohjelmoin osastolleni sähköisen päiväkirjan. Osastollani pidettiin päiväkirjoja, siis sellainen mustia paksuja vihkoja, joihin raportoitiin, mitä oli tapahtunut, milloin ja ketkä olivat vuorossa. Tällaisen huonous on se, että esimiesten piti tulla ”pläräämään” sitä. Samoin turvapäällikön ja asiakaspalautetoimisto joutuivat soittelemaan mitä oli tapahtunut.
Kysyin esimieheltäni luvan tehdä kaikki sama sähköiseen muotoon. Lupa tuli. Tämän jälkeen osastot kuten lähtöselvitys, porttipalvelut, (kuorman ja tasapainon suunnittelu) ”load planning” ja ramp valvonta kirjasivat kaikki nuo edellä mainitut laatimaan sähköiseen päiväkirjaan. Tietysti turvapäällikölle olin antanut lukuoikeudet ja samoin asiakaspalautetoimistolle. Tein siis kaiken yksin. En ollut ammattilainen, mutta minulla oli ideoita ja opiskelin asioita alan kirjoista hankkien lisää tietoa.
Tämä johti myöhemmin siihen, että minut otettiin mukaan erittäin suureen tietokoneprojektiin, jossa laitettiin uusiksi kokonainen tietojärjestelmä. Vastuualueeni oli työasemat ja palvelimet. Projekti kesti 2½ vuotta, jonka aikana kävimme Aachenissa n. 15 kertaa opiskelemassa tuleva järjestelmää. Jäin sitten eläkkeelle, kun se otettiin käyttöön. Osa 1.
Jatkuu.
Jatkuu.
PoistaPääsyni tähän projektiin oli myös se, että laadin vuorolistat Excelillä n. 130 hengelle. Niissä aina huomioitiin mm. työvoiman tarve eri kelloaikoihin. Harjoittelin kotona Excelin eri juttuja, joka johti siihen, että minusta tuli talon sisällä sen asiantuntija. Tämä taas ilmeni siten että kun Internet oli aika uusi, niin pääsin talon sisäiseen Intranettiin kehittämään sitä. Niinpä sain sinne omat sivuni, jotka olivat aika menestys. Sivut olivat ”Sir Vilin Excel vinkit ja vihjeet”. Jokainen postaus esitti probleeman ja kuin se ratkaistaan perustellen. Laadin kuvat ja kaavat aina kotona. Kaavat oli laadittu siten, että ne oli helppo kopioida jokaisen omaan taulukkoon. Sana levitessä, alkoivat osastot ottamaan minuun yhteyttä kertoen. että heillä on ongelmia. Eräällä osastolla oli äärettömän suuri Excel taulukko. Tiedot, koko kuukauden ajalta, kopioitiin erillisestä tietokannasta. Henkilöllä, joka piti sitä yllä kesti yhden viikon sen työstämiseen ja tarvittavan tiedon esiin kantamiseen. Antamani ratkaisun jälkeen hänellä häneltä meni vajaa työpäivä. Apuani pyysivät myös lentoemännät ym. Kaiken kaikkiaan ennätin laatia n. 200 vinkkiä ja vihjettä. Paras kiitos, jonka sain Excel-vinkeistä, oli se, kun eräs johtaja soitti minulle ja kertoi, että hän antoi ohjeeksi alaisilleen aina ennen töiden aloittamista, heidän tuli vierailla sivuillani.
Olinhan minä tietysti Excel-kouluttaja, kuin myös Windowsin. Ajattele, että joskus oli aika, jolloin piti opettaa Windowsia. Tietokoneajokorttikokeessa, johon oli varattu yksi tunti, minulta meni n.15 minuuttia. Pidin opettamisesta ja nautin, kun ihmiset sanoivat, että kiitos ja hymyilivät. Tietysti meidät koulutettiin kouluttamaan. Otin oman tyylini. Tosin sanoen, kun menin oppilaan luo, menin kyykkyyn, jolloin pääni oli alempana kuin oppilaan. Tällä oli se merkitys, että oppilas ei tuntenut itseään alempiarvoiseksi, kuin opettaja.
Kun sitten vaimoni jäi eläkkeelle, laadin kotiimme Excel-taulukon, jolla hoidamme kotikirjanpidon. Vaimoni, joka oli talousasioiden ammattilainen, kertoi vaatimukset sen laatimiseen. Parin viikon pähkäilyn jälkeen hän hyväksyi sen käyttöömme.
Haitarimusiikki on myös Etelä-Amerikassa suosittua. Siellä on kaksi muusikkoa yli muiden, jotka musiikissaan käyttävät haitaria Cumbia musiikissa. Tässä, kuunneltavaksi:
Aniceto Molina (Kolombia) - El Diario De Un Borracho:
https://www.youtube.com/watch?v=ff1WpYogF70
Lisandro Meza (Kolombia) - El hijo de Tuta:
ttps://www.youtube.com/watch?v=FiP_V8vRF8w
Terveisin Matti
P.S. Web-kamera näytti (Katariinan tori), että lumisade alkoi siellä.
Jälkimmäisestä linkistä jäi pois h
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=FiP_V8vRF8w
Kiitos musalinkeistä, kiva kuunnella hektisen työviikon päätteeksi. Olet kyllä ollut melkoinen työnkehittäjä osaltasi! Muistan, kuinka kiersin kaukaa kaiken tietotekniikkaan liittyvän vielä -90 luvun alussa. Nyt huvittaa, sillä olen nykyään lähes täysi nörtti:) Vaatii motivaatiota ja uteliaisuutta uusiin asioihin, että innostuu innovoimaan uutta. Sellaisia ihmisi tarvitaan, eikä kaikista siihin ole.
VastaaPoistajep, täällä todellakin sataa lunta. Nuorimmaiseni on jo aurannut pihan kertaalleen, mutta aamusta täytyy tehdä uusi urakka. Asumme sen verran sivussa, että täällä täytyy pienemmistä teistä selviytyä itse.
-Kiviminna-
Kiitos Minna.
PoistaTämä talvi täällä etelässä (Espoo, Helsinki ja Vantaa), on pitkästä aikaa luminen. Asumme nyt Espoossa, jossa tiet aurataan suhteellisen nopeasti, mutta jalkakäytäviä ei. Pari kertaa jalkakäytävät ovat olleet kinttupolkuja. Elimme maalla 19½ vuotta ja se aika opetti lumityöt. Koska harrastan ruumiinkulttuuria, ruumiin, miksei sanota kehon, niin tein aina lumityöt kolalla. Pahimmillaan ne kestivät melkein 3 tuntia. Monesti oli niin, että kun tulimme kotiin, lumiaura oli aurannut kotiporttimme umpeen – siis lumitöihin ennen kuin auton sai talliin.
Tällaista meillä oli, kun asuimme siellä:
https://sartenada.wordpress.com/2015/12/22/snow-and-christmas-wreath-nieve-y-guirnalda-de-navidad-neige-et-guirlande-de-noel-neve-e-grinalda-do-natal/
Nyt kun Koronavirus on taas vauhdissaan, ihmettelen, että miksei Suomessa tehdä musiikkia Koronaviruksesta eli valistusvideo. Vieläkin kaupoissa näkyy, että olisi tarpeen! No muualla asia on hoidettu!!! Tässä Cumbia video Chilestä (muuan minun suosikkini jo vuodesta 2004). Video on humoristinen ja lyhyt. Se perustuu ”Dejare A daniela" nimiseen kappaleen. Esittäjä on Tommy Rey, oikea nimi Patricio Fernando Zúñiga Jorquera. Hän on minua noin. 2 kuukautta nuorempi!
Tässä Koronavirus valistus Cumbia: ”Danielalla on Koronavirus”
https://www.youtube.com/watch?v=f7bFAQRoiLk
Tässä se alkuperäinen suosikkini Cumbia (Dejare A daniela (Jätän Danielan) :
https://www.youtube.com/watch?v=xIqqM9b2o-U
Hyvää viikonloppua. Matti
Mainio tuo koronalaulu, tosiaan, suomalaiset eivät ole siitä aiheesta vielä intaantuneet musisoimaan. Tulemme aina vähän jäljessä:)
VastaaPoistaLumityöt kutsuvat taas. Olin illalla teatterissa (ensimmäinen näytös, (18 ihmistä otettiin sisään maskeineen isoon katsomoon, olin varannut lipun jo syksyllä...) ja kun palasin kotiin, oli piha aivan asumattoman näköinen, sankan lumipeiton peittämä.
-Kiviminna-