Sinisorsia nukkumassa

 Metsäautotiellä jälleen ajellessani  tienvierustalla lepäili kolme sinisorsaa. Ajatukseni oli aluksi pikaisesti näpätä niistä kuva, Nousin autosta etäämpänä ja auton takaa vaivihkaa varovasti kuvasin. Vaan sitten huomasin, että nämähän nukkuvat...Oli pakko kuvata lisää. 

Linnuilla on mahdollista nukkua tosiaankin seisoaltaan. Se mahdollistaa linnuille jatkuvan valppauden petoihin tai muihin vaaroihin varautumisessa. 

Löysinkin tietoa kiinnostavasta amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa fokuksena on ollut juurikin  sinisorsien nukkuminen.. Tutkimus on toteutettu  tutkija Niels  Rattenborgin johdolla  Indianan valtionyliopistossa. Tutkimusryhmä mittasi lepäävien sinisorsien aivojen  sähköisiä toimintoja,  joista selviää tietoisuus ja toimintavalmiusaste. 

Kokeen tulos osoitti, että sähköisesti aktiivinen puoli aivoista oli se puoli,  joka oli suljetun silmän vastakkaisella puolella. parvessa sijoittuminen levolle oli myös tutkijaryhmän oletusten mukainen. Lintu pitää auki sen puolen silmää, , josta peto voisi isommalla todennäköisyydellä hyökätä nukkuvaa eläintä kohti. Tutkimuksessa ryhmän reunoilla olevat linnut  pitivät avoinna parvesta ulospäin osoittavaa silmää. parven keskelle osoittavien silmien sulkeminen oli puolestaan sattumanvaraista.  Ryhmässä tapahtui yhtä usein tilanteita, joissa oli joko yksi tai kaksi silmää auki. 

Sorsat eivät reagoineet minuun yhtään mitenkään, vaikka seisoin alle metrin päästä niistä. Herättyäänkään ne eivät minua pakoilleen. Olin vähän jopa hämmentynyt. Tutkimuksen mukaan simuloitu peto aiheutti  pelkoreaktion 0,1 sekunnissa. Ehkä en vaikuttanut pedolta tai sitten nämä ovat tottuneet ihmisiin.

Sitten otukset lähtivät liikkeelle. Olin heille edelleen kuin ilmaa. 

Toinen koiraista asteli ojan veteen uimaan. 

Tovin päästä toinenkin koiras oli vedessä. 

Naaras katseli poikien touhuja tienpientareelta. 

Sinisorsa kuuluu puolisukeltajiin.  Ne siis hankkivat ravintoa vedestä kurottamalla kaulaansa veden alle. Näillä ei juuri nyt ollut kai nälkä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sinisorsa - heinäsorsa - pullasorsa. useinhan nämä linnut kesyyntyvät helposti. En tiedä, mikä näiden sorsien tarina on, sillä ne viettivät kevätpäiväänsä påienen vesiojan varrella kaukana asutuksesta.

Sinisorsan tunnistaa helposti nimensä mukaisesti sinihohtoisesta siipipeilistään. Uros ja naaras on kuvan mukaisesti  aika helppo tunnistaa toisistaan. 

Sinisorsa tekee tyypillisesti pesänsä ruoikkoon tai rantaniitylle. Naaras munii huhti-toukokuussa 5-12 kellahtavaa tai vihertävänharmaata munaa. Päinvastoin kuin aikaisemman postaukseni käpytikka, sinisorsakoiras ei osallistu hautomiseen. Näitä kuvatessa viikko sitten poikaset tuskin vielä olivat kuoriutuneet, sillä haudonta-aika kestää noin kuukauden muninnasta. Uhkana naaraan hautomapuuhille on erityisesti ketut. 

Sinisorsa on elinvoimainen laji ja yleisin riistalintumme - toki jahtikauden ulkopuolella rauhoitettu.

Nämä lintuset lähtivät käpöttelemään kohti ryteikköistä metsänreunaa- ehkä pesä oli niillä suunnilla. 

LÄHTEET: 

Linnut varautuvat vaaroihin myös levätessään. Turun sanomat. [https://www.ts.fi/teemat/1074217449] Luettu 29.05.2022.

Niels C. Rattenborh´g.  Current Biology 28, R1365–R1381, December 17O& A. Cellpress. [https://www.cell.com/current-biology/pdf/S0960-9822(18)31358-7.pdf] Luettu 29.05.2022. 

Käpytikan pesintää seurailemassa

Eräs rentoutumiskeinoistani on ajella yksikseni kevätiltaisin metsäautoteillä, seurailla ja kuvailla kaikenlaista luontoelämää. Sitä näkee hieman syrjemmällä monenmoista. Kiireettömyys, yllätyksellisyys ja löytämisen riemu kuvaavat sanallisesti noita retkiä parhaiten. 

Alkuviikosta tällaisella iltaretkellä ajelin hiljaista metsäautotietä eteenpäin, kun sivuikkunasta selkeästi vilahti jotain lähes näkymätöntä, muta  jotain kuitenkin, niin  että olin varma, että joku liikkui. Jep, olen aika mestari havainnoimaan pientäkin ympärillä tapahtuvaa. Tien vierustassa oli haapa, jossa oli kaksi linnun muokkaamaa koloa. Sieltä ylemmästä selkeästi vilahti jotain...

              

Peruutin autoani ja havaitsin hieman jo kelottuneen puun, jossa oli pari linnun tekemää koloa. Ja juu - yläkerran kolosta joku selvästi kurkki ja katsoi suoraan minuun kadoten välillä kokonaan koloonsa. Minulla oli mukana vain kännykamera, joten päätin palata joskus myöhemmin...

Viikonloppuna uusi retki todentui - tällä kertaa pitkäputkisen järjestelmäkameran kera. parkkeerasin autoni loitommalle puusta. Linnuthan ovat Suomessa luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan rauhoitettuja pesintäaikana. Siksi lintuja ei saa häiritä. Koska pesäkolo oli oivallisen matalalla, saatoin seurata pesäpuuhia vähän etäämmältä autossa istuskellen vänkärin lasi auki ruuvattuna suoralla hollilla pesäpuuhun. Viritin kamerani valmiiksi. Odottelin puolisen tuntia vailla minkäänlaista havaintoa mistään. Oli vain metsänreuna ja erilaisten pikkulintujen liverryksiä keväinen luonto tulvillaan.  Lopulta vaivannäköni palkittiin käpytikan kurkistuksilla pesäkolostaan. 

Käpytikka tekee pesäkolonsa huhti-toukokuussa lehtipuuhun, mieluusti haapaan, koska se on pehmeää puuta kolopuuksi. Tämä pesäkolo oli haavassa, joka oli jo päällepäin alaosastaan lahon näköinen. Puussa oli metrin korkeudella vanha pyöreä kolo ja tämänkeväisen pesäkolonsa tikkapariskunta oli naputellut parin metrin korkeudelle. Tikoilla tiedetään olevan taito koputuskaiun  perusteella  löytää lahoimmat puut. Tikka naputtelee kolon niin korkealle kuin mahdollista huomioon ottaen lahottajasienen kiipeämisen rungossa. Kolon nakuttelu kestää 2-4 viikkoa ja puu vastaanottaa jopa sata iskua minuutissa pariskunnan vuorotellessa työssä! Tikat rakentavat joka vuosi uuden pesäkolon, mistä hyötyy sitten moni muukin lintulaji. 

Huomioikaahan muuten alapuolen kuvassa, että tikka on naputellut myös nykyisen kolonsa yläpuolelle pesänalkua - lienee ollut vielä ei-niin-laho, joten on päädytty tähän toisen kerroksen asuntoon tänä vuonna. Ehkä sitten ensi vuonna kerrosta ylemmäksi!

Ja kiinnostavuuden huippu, että käpytikkojen soidinmenoihin kuuluu, että kumpikin tikoista kovertaa aluksi oman kolonsa ja seuraavina vuosina niitä saatetaankin käyttää oikeana pesäkolona! Tällä linnulla näkyy niskassa punainen laikku, mikä kertoo, että kyseessä on uros. Koiraalla on valkoinen otsa, musta päälaki ja pieni punainen täplä niskassa. Naaraan päästä ei löydy punaista. 

Käpytikka pesii koko Suomessa. Se on rauhoitettu, mutta elinvoimainen. Kanta vaihtelee vuosittain melkoisesti, mutta 2000-luvulla parimäärä on arvioidusti ollut 300 000 – 700 000. Käpytikka pyöräyttää toukokuussa 5-7 valkeaa munaa. Kolopesijän munat voivat olla vaaleita, koska kolossa piilossa ollessaan ne eivät tarvitse suojaväriä ja hautohjat näkevät hämärässä pesässä myös munat paremmin.  Tällä hetkellä pesässä lienee hautomispuuhat kuumimmillaan. Käpytikoista molemmat osallistuvat hautomiseen - eikö olekin kiehtovaa! Hautomisaika on  12-13 vuorokautta. 

Oivallisen sopiva muuten tuo käpytikkojen suojaväri tuohon haapaan istuen! 

                          

Pesäaukon halkaisija on noin 4.5 senttimetriä. Tuntuu lähes absurdilta ajatukselta, että tikka pääsisi suhahtamaan tuollaisesta vaatimattoman pienestä kolosta sisään. Mutta hei, voin kertoa, että se käy kuin tanssi. Tässä alla näkyy, kuinka kesken kaiken kuvailuni naarastikka suhahti paikalle. Mennessään se nokki puusta kirvoja tai jotain sinnepäin. Keväisin ja kesäisin tikkojen ravintona on kirvat ja niiden toukat, jotka ovat puille vahingollisia. Lisäksi muurahaiset, lintujen munat ja poikaset kuuluvat näiden herkkuhetkiin. Muulloin tikka naputtelee käpyjä, joskus olen sitäkin läheltä syksyn saavuttua seuraillut!

                         

Pyyteettömän ihailuni saa tuo kolon jämpti pyöreys. Verrattuna alapuolella olevaan koloon voi selkeästi nähdä, että tämä kolo on tuore, koska kolon reunojen väritys on niin vaalea. 

Oletko koskaan pähkäillyt, mitenkä tikka sujahtaa pesäänsä? Kas näin se käy!

Melkoista elämää ja taidonnäytettä!  Todella kiehtova luonto taas kerran! Jätin linnut auvoisesti haudontahommiin - tosi rentoutunut iltaretki oli tämä tällainen!

LÄHTEET: Kymmenen erikoista faktaa munista!  Yle.fi. [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/23/kymmenen-erikoista-faktaa-munista] Luettu 22.5.2022. 

 Käpytikka. [https://www.tiedonportailla.fi/kapytikka/] Luettu 21.5.2022.

Pihatikan päiväkirja: Luontokuvaaja Juha Rahkonen seurasi tikkaperheen elämää - Upeat kuvat [https://www.apu.fi/artikkelit/pihatikan-paivakirja-luontokuvaaja-juho-rahkonen-seurasi-tikkaperheen-elamaa-kuvat] Luettu 21.5.2022.

Tikat kolojen rakentajina. [https://harjureitti.fi/luonto/muu-reitinvarsi/tikat-kolojen-rakentajina/] Luettu 21.5.2022.

Alvar Åkermanin rakennusperintöä Kokkolassa, osa 5

Ja Alvarin rakennusperintökohteet sen kuin jatkuvat. 

Saavun todella ison, keltaisen puurakennuksen viereen. Se on Kansakoulunkadulla  lähellä Trivselvrånin päiväkotia. 

Rakennuksen tunnistaa erikoisesta kattomuodosta sekä ruudukkaista ikkunoista, joita on ensinnäkin hyvin monen kokoisia ja isoissa laseissa on alaosa jälleen isompaa lasitilaa ja yläosa pikkuruutua, kuten pienimmissäkin ikkunoissa.

Samaisella Kansakoulunkadulla on useampia Åkermannin taloja. Mäntykankaalla onkin niin kutsuttu RKY-alue. Siellä on kaikkiaan yli 20 Åkermanin suunnittelemaa taloa. Ihan kaikista kohteista en pääse varmuuteen.

Taloissa on sekä  huvila-,  jugend- että klassismityyliä. Tämä katu on erittäin kiinnostavaa aluetta kokonaisuutena ja idyllinen katu käyskennellä erityisesti kesäisin. Mäntykankaan alue on muutoinkin komeillut viime viikkoina omalaatuisuutensa ja uusien suunnitelmiensa vuoksi lehdissä.

Entisen Renlundin koulun lähistöllä on aivan ihastuttavan idyllinen aukea, jonka läheisyydessä on kiehtovia taloja. Olen niitä katsellut vuosien varrella ohi kulkiessa usein. En vain aiemmin tiennyt niidenkin olevan Åkermanin työtä. 

Taaempana olevan vaaleamman talon Åkerman suunnitteli  opettaja Kuleniukselle. Etummainen talo  rakennettiin samoilla piirustuksilla hänen kollegalleen, opettaja Viklundille. 

Tämä alakuvan talo onkin kivitalo. Sen katto  edustaa taas tuttua tyyliä, kuten ikkunatkin yläosan pikkuruutuineen. Lisäksi tässä talossa on Åkermanin suosimia puoliympyrän muotoisia pikkuikkunoita ja kiinnostavana yksityiskohtana pienen pieni parveke, joka aukeaa kadun suuntaan.

Nämä erikoiset, keskenään samaa tyyliä henkivät taloset, ovat aikoinaan olleet siis opettajien asuntoja.  Samojen piirrustusten pohjalta on laadittu kaksi samanlaista  taloa. Voih...Eipä taida enää juurikaan tällaisia työsuhde-etuja olla tarjolla...Rakennukset on sopeutettu ympäristöönsä upeasti! Nämä talokaksoset ovat vuodelta 1912,  joten ikää niillä on jo hulppeat 110 vuotta!

Mielestäni näissäkin Åkermanin taloissa kajastaa englantilainen arkkitehtuuri. Voi, miten pidänkään näistä!

Vesitorninkadullakin on useampia Åkermannin taloja, mutta en  pääse kaikista aivan täyteen varmuuteen.  

Tämä Vesitorninkadun talo on aika iso - tuttua tyyliä taas! 

Sitten lähelle Katariinan kalmistoa, Vesitorninkadun kulmaukseen. 

Onpa tutun näköisiä ikkunamuotoja ja ison talon komeutta. Tämä talo on alkujaan vuodelta 1914. 

Tämä  alla oleva uljas  rakennus sijaitsee aivan lähellä entistä Eva Blomin koulua, Itäisen Kirkkokadun ja Härnösandinkadun kulmauksessa. Ja olikohan vielä niin, että Alvar on itse asustellut tässä talossa aikoinaan. Talo on rakennettu 1917. 

Aivan  siinä lähellä sijaitsee myös tämä alla oleva talo. Valitettavasti nyt jäi unholaan kadunnimi, joten en kirjoita mitään, etten kirjoita väärin...

Urheilukadun kohdilla näkyy kaunis, hyvin hoidettu ja isohko puurakennus. Talossa on monta tuttua Åkermannin rakennusten elementtiä. Ensimmäiseksi talon tunnistaa Alvarin tekeleeksi ikkunaruudutuksesta.  

Toisekseen kattorakenteissa on taas Alvarille ominaista särmikkyyttä. Pienet ikkunaerkkerit katonrajassa ovat sympaattiset. 

Rakennus on kauniilla ja rauhaisella  alueella kävelykadun vieressä. 

Alvar Åkermanin maamerkkejä on ikkunoissa muutoinkin kuin vain lasien yläosien ruudutuksessa. Ikkunat ovat monen kokoisia ja se tuo talolle huvikumpumaisen pilkkeen. 

Ja sitten taas Huvilakadulta löytyy pientalomaisempaa Alvaria. 

Ja vielä helmenä pohjalla tämä Puistokadulla komeileva, iso, vaaleanpunainen talo. Se on mielestäni ehdottomasti edustavin julkisivultaan kaikista. 

Upeat yksityiskohdat julkisivussa kiehtovat!

Muutoinkin talon väritys on ihastuttava ja leikatut koristelaudoitukset kruunaavat komeudellaan. 

Tämä rakennus on sen verran rauhaisassa kulmauksessa, että en ollut vahingossakaan koskaan sitä aikaisemmin nähnyt. Olin oikeastaan aivan mykistynyt talon suuruudesta ja kauneudesta ja sen hyvästä hoidosta!

Alvar Åkermanin yksityistaloja on sen verran paljon Kokkolan katukuvassa, etten ihan kaikkea ole kuvaillut. Osasta en päässyt aivan varmuuteenkaan, joten  rajasin sen perusteella jo monta kuvauskohdetta pois. 

Alvar Åkermanin rakennusperintöä jatkuu vielä jossain vaiheessa. Vielä on läpikäymättä julkisessa käytössä olleita Åkermanin rakennuksia.