Kokkola Karleby Finland
lauantai 2. elokuuta 2025
Laulattaa
sunnuntai 27. heinäkuuta 2025
Helle sekoittaa pään

Kuinkahan monta päivää (viikkoa?) tässä on nyt kärvistelty tukaluudessa? Hiki on noussut ohimoille jo aamukahvia keitellessä. Öisin tuppaa saamaan tunnelmakseen kuin kasvihuoneessa kääntyilyn, kun uni ei vain ole tullakseen. Enimmillään meillä pihalla on varjossa komeillut luku 31.7. Siis päiväsaikaan. Silloin pakenin ilmalämpöpumpun alle. Nyt sekin vuotaa, joten jouduin siirtymään loitommalle.:))
Oma kylä on niin kaunis. Taisi olla sama marjanhakureissu, kun pysäytin auton ja kuvasin peltoa. Jotain nostalgiaa, vaikka tässä onkin puskeneet järeämmät ja nykyaikaisemmat vempaimet kuin omina aikoina.
Altaan reunallakin on tullut notkuttua paljon. 6-vuotiaamme oppi talvella uimaan. Viimeisten viikkojen aikana hän on uinut tuntikausia päivittäin, kun on mulla täällä kesähoidossa. Tunnustan, poika ui, hyppii ja sukeltelee jo paremmin kuin minä, vaikken ole pitänyt aiemmin itseäni ollenkaan huonona uimarina. No, tämä on tärkeä taito, joka täytyy olla selkäytimessä. Tähän kannattaa panostaa! Altaamme on hänen valtamerensä. Varmaan asia, jota muistelee vielä aikuisenakin. "Se oli se kesä, kun olin oppinut uimaan ja aamusta iltaan asuin vedessä ja fammu - tuo uskollinen rantavahti - kärvisteli hiki helmeillen vieressä vahtimassa, kun se ei millään jaksanut uida koko päivää. "
Altaan reunalla viipyillessä olen seuraillut levollisesti pikkulintujen elämää. Pääskyset tietysti tuovat kesän tunnelman liitäessään korkealla taivaalla. Koittakaapas muuten joskus yrittää kuvata pääskystä, kun se lentää! Kerran kokeilin. Näpsin varmaan sata kuvaa. Joissakin kuvissa vilahti pyrstö, joissakin pää. Monessa kuvassa oli vain pala sinistä taivasta, niin nopea liikkeissään pääsky on.
Tänä kesänä olen erityisesti silti viehättynyt västäräkkiin. Se pesii jossain talomme lähellä, koska alkukesästä näin sen tähystelevän kahta vuoroa talomme harjalla. Siitä on tullut tosi kesy. Tapaan jutella sille ohi kulkiessa. Ei ole vielä vastannut mitään. On kiva seurata sen elämää. Nyt sillä on yksi tai kaksi poikasta matkassa mukanaan. Pieni määrä, en tiedä, kulkeeko vain osa poikasia kerralla matkassa vai onko poikue poikkeuksellisen pieni. Tai öö - ehkä en vain tunnista poikasia eriksi. Joka tapauksessa poikaset on vielä väritykseltään erilaisia, kuin emonsa. Ne ei ole vielä vaihtanut höyhenpeittoaan emonsa kaltaiseksi pyhäpukuunsa.
Mutta västäräkin sielunelämästä olen jo päässyt selville. Ihmisvanhemmat saisi ottaa siitä oppia. Se ei ole kertaakaan päästänyt poikasiaan altaaseen tai edes sen reunalle. Se on äitylin homma. Västäräkki teputtelee aikansa altaamme reunalla, keikuttelee pyrstöään ja hyppii ketterästi altaan reunalta eteenpäin. Sitten se nappaisee kärpäsen poikineen nokkaansa, poistuu altaan reunalta ja kohti poikasiaan. Poikaset visertävät vaativasti "tänne näin, tännepäin!" Ja emo menee aivan liki hyönteinen nokassaan. Nopsasti saalis vaihtuu pienimmän suuhun. Ja jo saman tien emo liitää hakemaan lisää ruokaa.
Vaan eläimistä toisiin. Meillä on myös kalasteltu. On ongittu läkähdyttävässä paahteessa ja saatu aimo saalistakin. Antti antoi ahvenia. Mahtava tunne, kun kala nykii, ja kun hädin tuskin ennättää saamaan uutta matoa koukkuun. Joskus näinkin. Osa appuroista oli ihan kelpo kokoisia.
Mutta myös verkoilla on käyty ja muikkuja saaliiksi saatu. Pikkupoika rakastaa muikkuja pannutuoreina. Yleensä siippa niitä paistelee. Viikolla olin pojan kanssa kahden ja jouduin uhrautumaan muikunpaistoon. Ei pitäisi. Poika totesi näin minulle:
"Fammu ei ollenkaan osaa paistaa. Liian vähän suolaa ja liian paljon voita. "
Sitten poika käveli viereeni, vähän vaivaantuneena katsoi silmiin, naurahti ja sanoi unohtumattoman lauseen:
"Fammu on opettaja, fafa kalanpaistaja!"
Ettäs siitä sain! Suutari pysykööt lestissään!
Tämä kesä on ollut myös kirjoittamisen kesä. Ystäväni kanssa ollaan kaikki liikenevä aika uppouduttu tutkimaan sukua. No, sitähän on tehty jo pitkään, mutta tekstin saaminen kaunokirjalliseen muotoon on se haaste. En tosiaankaan halua mitään tavallista sukukronikkaa tästä. Olen kirjoittanut aika valmista tekstiä kolmisenkymmentä sivua tällä viikolla. Mutta koska aihe on historia ja faktaa, on valtavan työlästä tarkastella kaikki pienimmätkin yksityiskohdat parin sadan vuoden takaa oikeiksi. Onneksi ystäväni on pedantti. Hänelle lähetän tekstiä joka päivä ja saan samalla palautteen, mitä korjata. Näin tämä toimii! Saa olla kiitollinen tällaisesta oikolukijasta. Mutta seurauksena tästä kirjoittelusta on blogikin ollut jo pidempään vähän lapsipuolen asemassa. Silti olen kiitollinen, että kesäkuukausina on blogissa ollut lukijoita joka kuukausi 10000-11000. Upeaa ja samalla uskomatonta!
sunnuntai 20. heinäkuuta 2025
Jooseppi Riipan tarina
lauantai 12. heinäkuuta 2025
Blogihaaste: Itseäni parhaiten kuvaavat asiat
1.Mikä adjektiivi kuvaa sinua parhaiten?
Riippuu todella paljon asiayhteydestä, mutta ehkä eloisa kuvaa jotensakin hyvin.
2. Mikä taito sinulla on, jonka haluaisit muidenkin oppivan?
4. Mikä on paras neuvo, jonka olet koskaan saanut?
5. Mikä lapsuuden muisto saa sinut aina hymyilemään?
6. Jos saisit kuvata elämääsi yhdellä värillä, mikä se olisi?
7. Mikä motto tai lause ohjaa elämääsi eniten?
8. Mitkä kolme asiaa tekevät sinut juuri sinuksi?
9. Jos voisit antaa itsellesi yhden lahjan, mikä se olisi?
10. Mikä olisi elämäsi soundtrackin ensimmäinen kappale?
sunnuntai 6. heinäkuuta 2025
Runon ja suven sekä Eino Leinon päivä

Ja koska se syksy kuitenkin sieltä hiljalleen joskus hiipii, päivät ainakin jo lyhenee, niin vielä tähän tämä kaunis syysrunokin.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2025
Hirvemo ja sen vasa yön tunteina
sunnuntai 22. kesäkuuta 2025
Kesällä Krunnissa kerran
Juhannus on vietetty ja vaikka säät ei olleet kuumuutta porottavat, niin meille ainakin ihan kelpo säät. Aurinko paistoi ja uitu on sekä omassa altaassa että meressä.
Tänään lähdimme kalastusjahdillamme merelle ajelulle. Päädyimme ajelemaan Krunniin eli virallisemmin Poroluodonkariin saakka. Oli melko tyyni sää, joka mahdollisti etäämmällekin matkaamisen.
Oli tosi hiljaista vesillä, vaikka vielä juhannuksenpyhiä vietettiinkin. Muutama pieni purkki matkasi etäältä ohi. Pikkupoika heilutteli meille Poroluodon kallioilta. Oli siellä perheensä kanssa viettämässä kesäpäivää. Kovasti vilkuttelimme takaisin ohi huristellessamme.
Alla oleva kuva on Krunnin kelikamerasta. Satamassa olikin tällä kertaa useampia vierasaluksia. Siitä jo voi tulkita, että oli oikein kelpo merisää.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2025
Renlundin upealla taidepihalla






Näin alkukesästä kukki vielä kevätkukat. Mustat tulppaanit olivat upeita!













Kokkolaan rakennetaan maailmankin mittakaavassa lapsille poikkeuksellinen taidepuisto, jossa viihtyvät kaikenikäiset. Yle.fi, [https://yle.fi/a/74-20019214] Luettu 15.6.2025.
Renlundin Taidepihan työt käynnistyivät – "Riemukas tunnelma, olen odottanut todella paljon tätä!” [https://www.keskipohjanmaa.fi/artikkeli/renlundin-taidepihan-tyot-kaynnistyivat-riemukas-tunnelma-olen-odottanut-todella-paljon-tata] Luettu 15.6.2025.
Taidetalo Renlundin taidepiha. Kokkola.fi.[https://www.kokkola.fi/asuminen-ja-ymparisto/puistot-ja-luonto/puistot/tutustu-kokkolan-puistoihin/taidetalo-renlundin-piha/] Luettu 15.6.2025.