Kokkolan XX talviharmonikkaviikko polkaistiin tänään komeasti käyntiin. Olin mukana
AjanKaiku- parivaljakon ja Kokkolan talviharmonikkaviikon kanssa yhteistyössä toteutetun "Suomi 1918 " opastetulla kierroksella. Itse sisällissotavuoden 1918 tapahtumia käsiteltiin melko lailla pintapuolisesti, joten pikkasen lihavoitan tarinoita kerrottua enemmän muutamista kohdin.
Sisällissota on asia, jonka sanotaan olevan hyvin arka edelleen - vielä sata vuotta tapahtumien jälkeen. Se on mielestäni jopa hämmentävää. Hämmentävyyden huomaa myös siitä, että sodasta käytetään lukuisia eri nimiä. Käytän tässä tekstissä nimeä Kansalaissota. Kun olen lähtöisin hieman eri suunnalta, ei omassa lähipiirissäni ole juurikaan puhuttu Kansalaissodasta. Sukuni ovat asuneet alueilla, joissa pääosa asukkaista on ollut enempi valkoista väkeä. Vai onko asia suvussani sivuutettu, painettu villaisella? Toisaalta siippani, joka on kokkolanseudulta kotoisin toteaa myös, ettei asiasta ole koskaan hänen kuulleen kotonansa puhuttu. Eli - en tiedä. Taustalla oli kuitenkin vielä tuoreena muistissa Ensimmäinen maailmansota, joten siltä kannalta katsottuna Kansalaissota on ollut kova isku juuri itsenäistyneelle Suomelle.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suomalaiset lienevät halunneet itsenäisyyttä enemmän kuin mitään muuta. Mutta kuten usein käy, eivät kaikki suinkaan ajatelleet yksimielisesti siitä, millainen uuden Suomen tulisi olla. Vain kuukausi itsenäisyyden julistamisen jälkeen Suomi ajautui sisällissotaan. Köyhänä sodanjälkeisenä aikana oli myös työttömyyttä, sairauksia, elintarvikepulaa, eriarvoisuutta. Maassa oli vielä runsaasti venäläissotilaita, muttei enää heillä johtajaa. Alettiin perustaa omia aseellisia joukkoja omia oloja turvaamaan. Loppuvuodesta 1917 alkoi myös yleislakko, jonka kautta työläiset halusivat turvata olojaan. Tammikuussa 1918 Suomen porvarillinen senaatti pyysi Mannerheimiä luomaan tiukan järjestyksen Suomeen. Tällöin nimettiin suojeluskunnat Suomen armeijan tueksi ja työläisten punakaarteista tuli näin ollen laittomia joukkoja heidän itse sitä hyväksymättä.
Kierros alkoi Mannerheiminaukiolta, jossa sijaitsee myös vuonna 1920 kaatuneiden kaupunkilaisten muistolle pystytetty Vapaudenpatsas. John Munsterhjelmin tekemään Vapaudenpatsaaseen on kirjoitettu Kansalaissodassa menehtyneitä kokkolalaisia, kuten nuorimpana lähes sodan alussa, 29.1.1918, menehtynyt Jonas Jauckens, vain 16-vuotias suojeluskuntalainen, koululainen...Kyllä, tuntuu koskettavalta.
Levottomuudet käynnistyivät 21.12.1917 Kokkolassa. Lienee ollut silloin kaikkea muuta kuin joulurauha päällimmäisenä mielissä...Kokkolan kaupungissa asui noihin aikoihin noin 4200 henkilöä, joista peräti 60 % oli ruotsinkielisiä. Venäläisiä sotilaita oli menneen sodan jäljiltä kaupungin seutuvilla vielä peräti 700.
Kokkola oli jakaantunut jo aikaisemmin kantakaupungin ruotsinkieliseen yläluokkaan, kauppiasporvareihin ja ympäröivän maaseudun viljelijöihin sekä etenkin Ykspihlajan satamakaupungissa asuneisiin varattomampiin työläisiin. Myös kielikysymys korvensi tunteita muun vastakkainasettelun lisäksi. Sodan eri puolia kutsuttiin punaisiksi ja valkoisiksi. Punaiset saivat aseita lähinnä venäläisiltä, valkoiset puolestaan Saksan suunnalta.
Moottoritehtailija Juho Piirainen oli Kokkolassa ensimmäinen sodassa menehtynyt. Tehtaanomistaja Piirainen oli pitänyt aikaisemmin 22.12.1918 päivällä joulumarkkinoilla suojeluskunnan järjestämän kansankokouksen nimissä puheen Mannerheiminaukiolla. Oli ajateltu, että markkinat tavoittavat paljon ihmisiä myös ympäröivistä maaseutukunnista. Porvaristo oletti, että markkinoilla oli hyvä hetki informoida maalaisia siitä, että Kokkolan miliisilaitos oli nyt punaisten kaappaama.
Iltakymmeneltä Piirainen oli palaamassa kotiinsa ystäväperheen luota, jossa lienee käsitelty päivän tapahtumia. Piirainen aikoi oikaista kotiin pyöräillen Mannerheiminaukion poikki. Matkallaan Piirainen pysähtyi lukemaan lyhtypylvääseen kiinnitettyä venäläisotilaiden tiedonantoa.
Ei tiedetä kuka ampui luodin, mutta Piirainen lyhistyi maahan Raatihuoneen nurkalle. Lähettyvillä olleet venäläissotilaat juoksivat paikalle ja toimittivat Piiraisen Mannerheiminaukiolla viereiseen Libeckin sairalaan. Piirainen menehtyi siellä muutamaa minuuttia myöhemmin. Murhaaja jäi arvoitukseksi. Lehdistö käsitteli ampumista lähinnä poliittisten kantojensa mukaisesti. Oululaislähtöisen Piiraisen tiedetään vaikuttaneen jo vastarintamiehenä vuonna 1905, joten hänellä oli leimansa. Hänen tiedettiin olleen keskeisenä henkilönä aselähetysten järjestelemisessä. Murha jäi tutkimatta sen tarkemmin, koska kansalaissodan jatkuessa menehtyneitä tuli lisää.
Virallisesti kansalaissota alkoi 27.1.1918. Oli julistettu ulkonaliikkumiskielto ja venäläiset olivat katkaisseet teleyhteydet. Seuraavana aamuna joukko naisia ja lapsia lähti pakoon kaupungista maaseudulle. Suojeluskunnat hyökkäsivät 29.1.1918 vapauttaakseen Kokkolan ja jo seuraavana päivänä venäläiset allekirjoittivat antautumissopimuksen.
Opastetulla kierroksella teimme tunnin mittaisen kävelyretken pikkupakkasessa Vanhassakaupungissa eli Neristanissa. Alue ei ollut keskeisintä tapahtumapaikkaa Kansalaissodassa, mutta sieltäkin löytyi jutun juurta kierrokselle. Kierroksella oli muuten mukana enemmän kuulijoita kuin koskaan aikaisemmin vastaavilla historiakierroksilla. Monia kymmeniä, joista suurin osa hieman iäkkäämpää väkeä.
Venäläisillä oli rautatieaseman lähellä asevarasto.Sieltä hävisi ammuksia ja aseita, eikä niiden anastajia saatu kiinni. Venäläisen varuskunnan päällikkö ärsyyntyi ja lähetti kaupungin pormestarille uhkaavan kirjeen, jossa hän syytti kaupunkilaisia epäkunnioittavasta käytöksestä ja uhitteli, että venäläisiltä loytyy tarvittaessa voimaa kukistaa kaupunkilaisten vastarinta.
Jungsborgin aluella oli venäläisillä tykkipatteri. Sieltä heidän tiedetään ammuskelleen kohti Kirkonmäkeä. Kaarlelan kirkon kaupunginpuoleisessa päädyssä on edelleen nähtävillä yksi isohko kuoppa seinässä. Siihen osui ammuksia. Nykyisin nähtävissä on ainoastaan yksi kuulanjälki, muut on peitetty rappauksella ja maalaamalla. En tiedä miksi.
Pysähdyimme mm.Mercuriuksen talon luona. Kaunis rakennus, jossa kieltolain aikoina oli hyvä tanssipaikka. Rakennuksen matalassa osassa oli Kokkolan ensimmäinen elokuvateatteri. Kieltolaki astui voimaan muuten vasta Kansalaissodan jälkeen 1819, mutta asetus oli annettu jo pari vuotta aikaisemmin.
Pysähdyimme myös pientenlastenkoulun nurkilla. Ryhmämme oli sen verran suuri, että äänen kuuleminen oli haasteellista. Mutta kun keskittyi, niin kuulikin myös...
Matka jatkui
Knapen talon luokse. Ernst V. Knape, kaupunginlääkäri ja runoilija, oli tunnettu kultturelli persoona Kokkolassa. Sodan aikana Knape järjesteli venäläisten joukkojen antautumista ja työskenteli myös valkoisten läntisen armeijan ylilääkärinä. Vuonna 1919 Knape nimitettiin suojeluskuntain ylilääkäriksi lääkintäeverstiluutnantin arvoisena. Kerrotaan, että Knape muuttui sodan seurauksena eristäytyneeksi ja alakuloiseksi, Tämä näkyi myös myöhemmin syntyneiden runojen melankolisuutena.
Ilta hämärtyi kierroksellamme. Kauneinta oli juuri Knapen talon kohdalla. Kaupungin nostalgiset lyhdyt loivat sekä valoa että tunnelmaa ympäristöönsä. Pieni poika kuulijakunnasta viisoi ylöspäin "Ihania jääpuikkoja. " Niitä minäkin katselin.
Vangittuja punaisia oli Kokkolassa sadoittain. Heitä oli kerätty vankileirille ruotsalaiselle lukiolle. Osa vangeista siirrettiin keväämmällä Tammisaareen suurelle leirille kohtaloaan odottamaan.
Kokkolassa historiankirjoihin tallentui erityisesti 47 vangitun punaisen joukkoteloitus Normossenin alueella kaupungin eteläpuolella. Siitä voit lukea aikaisemmasta tekstistäni
täältä. 1960-luvulla Norrmossenin joukkohautaan haudattuja vainajia siirrettiin myöhemmin Johannes Sillanpään aloitteesta Marian hautausmaalle. Pääosa Kokkolan venäläisen varuskunnan sotilaista toimitettiin Uusikaarlepyyhyn ja sodan jälkeen heidät palautettiin kotimaahansa.
Kansalaissota päättyi 16.5.1918 valkoisen armeijan eli Senaatin joukkojen voittoon. Oppaat kertoivat Tuomas Pohjanpalosta, joka toimi Vaasan läänin sotasaaliskonttorin Kokkolan piirin paikallisasiamiehenä sodan jälkeen. Sotasaaliiksi saatiin venäläisten ja punaisten omaisuutta- kirjoja, laskuja ja raportteja 750 kilon arvosta. Tämän lisäksi saaliina oli mm. rautalankaa, tupakkaa, rehua, sementtiä, konjakkia, moottoripyöriä, vaatteita ym.
Kansalaissodan seurauksena 1,1 % silloisesta Suomen väestöstä menehtyi. Puolen vuoden mittaisen sodan jäljet olivat karua kuultavaa.
Kansa kaipasi eheytymistä Kansalaissodan raakuuksien jäljiltä. Yksi eheytymisen merkkipaaluista oli senaattori (myöhemmin presidentti) Kyösti Kallion puhe 5.5.1918 Nivalan kirkossa:
"Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä."
Voisiko puhettaan hienommin asetella? Tosin puhe sai ihmttelyjä aikaiseksi, koska tiedettiin, että Kallio oli piileskellyt Kansalaissotaa paossa Helsingissä henkensä puolesta.
LÄHTEET:
ETT erikoistietotoimisto. "Konjakki, rehukakkuja ja lennätinlankoja..." Vuoden 1818 sotasaalis Kokkolassa.[https://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa/fi_FI/sotasaalis1918/} Luettu 11.2.2018.
Forssan uutiset. Sisällissodan uskomattomat tarinat: naiset aseissa, sankarilapsisotilas ja keikaripunapäällikkö[https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=6439254843187024834#editor/target=post;postID=8355025078385438188] Luettu 11.2.2018.
Kaleva. fi. Kyösti Kallion sanat ravistelivat kansaa. [http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kyosti-kallion-sanat-ravistelivat-kansaa/310601/] Luettu 11.2.2018.
Kokkola.fi. Punaisten kohtalo. [http://www.kokkola.fi/meresta_noussut_kaupunki/venajan_vallanaika/1900_luvun_alun_mullistukset/punaisten_kohtalo/fi_FI/punaisten_kohtalo/] Luettu 11.2.1018.
KP24 uutiset. Kokkolan kuuma joulukuu 1917 - tehtailija Juho Piiraisen murha jäi ikuiseksi arvoitukseksi. [https://www.kp24.fi/uutiset/523049/kokkolan-kuuma-joulukuu-1917-tehtailija-juho-piiraisen-murha-jai-ikuiseksi-arvoitukseksi] Luettu 11.2.2018.
