Oli pakko päästä tässä taannoin Ykspihlaja-viikon tapahtumaan osalliseksi...Nimittäin ohjelmassa oli tarjolla tutustuminen Ykspihlajan työläiskaupunginosan satama-alueen aitojen takana olevaan nostalgiseen Puomi-baariin, jossa on nautittu aikoinaan lastiryyppyjä auringonlaskua ihastellessa.
Tuo yleisöltä nykyään suljettu satama-alue pitää sisällään paljon muutakin kuin merituulta, nimittäin ainakin historian havinaa ja uskomattomia tarinoita. Kokoonnuimme kauniina kesäiltana satamaportin taakse, josta lähdimme isohkolla joukolla kulkemaan kohti satamaa.
Tapahtuman otsikkona oli "Murhamysteereitä Ykspihlajassa", mutta tällä kertaa keskityn ainoastaan Puomi-baariin. Mysteereistä sitten joskus muulloin... Mukana oppaana meillä oli O. Airola, M. Mustonen sekä useampia oman kylän iäkkäämpiä ihmisiä, kuten H. Mäenpää & kumppanit, joilla oli omakohtaisia muistoja seudusta vuosikymmenten takaa.
Puomi-baari ei ole ollut mikään hyvämaineinen, sievä kuppila satama-alueen kulkijoille. Ehei! Ei edes mikään virallinen baari anniskeluoikeuksin. Itse asiassa se on vain iso, vanha puinen ulkorakennus, jonka lattiatason alapuoli on avointa tilaa rajoittuen toisesta päästä suoraan mereen. Tarkemmin sanoen rakennus on aikoinaan ollut Adolf Lahden venevaja. Koko maapohja on meren mukanaan tuomaa pehmeää hiekkaa ja virtausten huuhtomia kaislanpätkiä. Joskus aikoinaan rakennelmaa kutsuttiin kai myös nimellä Puoma-baari.
Puomi-baarissa ei ole edes penkkejä. Muutama rannan irtokivi, jossa voi hienohelmaisimmat istahtaa. Vielä 1980-luvulla ladon alla oli nimensä mukaisesti kaksi puomia ja yksi masto istumapaikkoina. Ne olivat perua moottorikuunari Marienborgista, joka ajoi karille syksyllä 1924 matkallaan Ykspihlajan satamaan ja on edelleen Tankarin luoteispuolella, Kallskäretistä pohjoiseen osittain rannalle ajautuneena, osittain veden alla. Sitten paikalliset laiva-aarteiden keräilijät saivat vihiä Puomi-baarin puomeista ja kävivät varastamassa ja pätkimässä ne. Niin harmi!
Baarinpitäjä kehotti pojille, että menkää aarteinenne Puomi-baariin ja saatte seuraavana päivänä palkkiota, vai onko pojilla silloin koulua. "Ei oo, meillä on vapaata koko viikko", pojat vakuuttivat. Ja pojat kävivät hyvillä mielin lakritsilla herkuttelemassa Puomi-baarissa. Kertoja muisteli myös, että ensimmäinen häntä kohdannut laivamuisto, josta haettiin juomia, oli nimeltään Annika. Heti suoraan laivan luo päästyään pojat vaan kysyivät, onko pulloja ja heidät ohjattiin hytteihin hakemaan. Lapset hakivat myös esimerkiksi postimerkkejä laivoista. Pojat kertoivat myös yöpyneensä kesäöinä Puomi-baarissa.
Koko Ykspihlajan miljöö oli lapsen mieleen hyvin jännittävä; seutu vilisi komennusmiehiä, viinanmyyjiä, korteista povareita, värikkäitä kansanjoukkoja, yleisiä saunoja, kisällilauluja...
Tuo yleisöltä nykyään suljettu satama-alue pitää sisällään paljon muutakin kuin merituulta, nimittäin ainakin historian havinaa ja uskomattomia tarinoita. Kokoonnuimme kauniina kesäiltana satamaportin taakse, josta lähdimme isohkolla joukolla kulkemaan kohti satamaa.
Tapahtuman otsikkona oli "Murhamysteereitä Ykspihlajassa", mutta tällä kertaa keskityn ainoastaan Puomi-baariin. Mysteereistä sitten joskus muulloin... Mukana oppaana meillä oli O. Airola, M. Mustonen sekä useampia oman kylän iäkkäämpiä ihmisiä, kuten H. Mäenpää & kumppanit, joilla oli omakohtaisia muistoja seudusta vuosikymmenten takaa.
Puomi-baari ei ole ollut mikään hyvämaineinen, sievä kuppila satama-alueen kulkijoille. Ehei! Ei edes mikään virallinen baari anniskeluoikeuksin. Itse asiassa se on vain iso, vanha puinen ulkorakennus, jonka lattiatason alapuoli on avointa tilaa rajoittuen toisesta päästä suoraan mereen. Tarkemmin sanoen rakennus on aikoinaan ollut Adolf Lahden venevaja. Koko maapohja on meren mukanaan tuomaa pehmeää hiekkaa ja virtausten huuhtomia kaislanpätkiä. Joskus aikoinaan rakennelmaa kutsuttiin kai myös nimellä Puoma-baari.
Puomi-baarissa ei ole edes penkkejä. Muutama rannan irtokivi, jossa voi hienohelmaisimmat istahtaa. Vielä 1980-luvulla ladon alla oli nimensä mukaisesti kaksi puomia ja yksi masto istumapaikkoina. Ne olivat perua moottorikuunari Marienborgista, joka ajoi karille syksyllä 1924 matkallaan Ykspihlajan satamaan ja on edelleen Tankarin luoteispuolella, Kallskäretistä pohjoiseen osittain rannalle ajautuneena, osittain veden alla. Sitten paikalliset laiva-aarteiden keräilijät saivat vihiä Puomi-baarin puomeista ja kävivät varastamassa ja pätkimässä ne. Niin harmi!
Puomi-baari oli houkutteleva illanistujaispaikka, kun virallisemmat baarit, kuten viereinen Sirkan baari, sulkeutuivat. Puomissa istuskeltiin iltaa ja nautiskeltiin omia juomia. Osa hankki pullonsa läheisiltä laivoilta satamasta. Täältä pääset katsastamaan pari vuotta sitten olleesta tapahtumasta Puomi-baarissa tunnelmaa videolta.
Eräs paikalla ollut mies muisteli, kuinka hän pikkupoikana toisinaan tuli pinnanneeksi Pihlajan koulusta, kun paloi halusta päästä sataman touhuihin. Junttilan rantakuppila-kahvila oli lähellä. Baarissa istuskeli merimiehiä ja Pihlajan porukkaa. Tiedettiin, että laivoissa on juomista, mutta tullit kyttäsivät tarkkaan laivalle menijöitä. Pikkupojat pistettiin usein asialle. Tullimiehet kun luulivat, että poikaset hakivat laivoista karamelleja. Pojat toivatkin pulloja ja saivat siitä lakritsirahaa...Baarinpitäjä kehotti pojille, että menkää aarteinenne Puomi-baariin ja saatte seuraavana päivänä palkkiota, vai onko pojilla silloin koulua. "Ei oo, meillä on vapaata koko viikko", pojat vakuuttivat. Ja pojat kävivät hyvillä mielin lakritsilla herkuttelemassa Puomi-baarissa. Kertoja muisteli myös, että ensimmäinen häntä kohdannut laivamuisto, josta haettiin juomia, oli nimeltään Annika. Heti suoraan laivan luo päästyään pojat vaan kysyivät, onko pulloja ja heidät ohjattiin hytteihin hakemaan. Lapset hakivat myös esimerkiksi postimerkkejä laivoista. Pojat kertoivat myös yöpyneensä kesäöinä Puomi-baarissa.
Koko Ykspihlajan miljöö oli lapsen mieleen hyvin jännittävä; seutu vilisi komennusmiehiä, viinanmyyjiä, korteista povareita, värikkäitä kansanjoukkoja, yleisiä saunoja, kisällilauluja...
Puomissa oli tietyt laulut, joita siellä laulettiin. Tiedetään, että laulaja Laila Kinnunenkin vietti täällä aikaansa viimeisinä vuosinaan istuskellen ja lauleskellen. Laila tapasi kuulemma istuskella tietyn pölkyn päällä. Hänellä oli usein kimpassaan mukana pari naista. Kerrottiin myös, että Armi Kuuselan äiti työskenteli aikanaan Pihlajan satamakonttorissa. Lisäksi kerrottiin, että poliitikko, SKP:n puheenjohtaja, Aarne Saarinen, rakensi sataman kivilaiturin. Saarinen oli ollut kova ainakin agiteeraamaan ja laulamaan seudulla 1930-luvulla.
Naisille Puomi-baari ei ollut alkuaikoina sovelias paikka, mutta 1970-luvulla jo nuoret tytönheitukat viettivät siellä iltoja. Eikä kaikki pulloja kallistelleet sielläkään. Paikassa vain oli oma jännityksensä ja tunnelmansa. 1970-luvulla nuoret tytöt kävivät myös läheisissä laivoissa laulelemassa. Moni kuvittelee nämä reissut paljon todellista pahemmiksi. Tytöt lauleskelivat suomalaisia kansanlauluja ja heille pistettiin laivassa pötyä pöytään.
Kun laivojen viinat houkuttivat, moni satama-alueella liikkuva mietti, miten viinaksiin pääsisi käsiksi. Eräällä Pihlajan porukalla oli takana jo monen päivän putki, eikä tietenkään killingin killinkiä. Porukasta joku äkkäsi, että mennäänpä asioimaan kreikkalaiseen laivaan. Porukka hommasi kokkien vaatteet ammattikoululta ja tekeytyi terveystarkastajiksi. Salkuissa heillä oli ammattikoulun hakupapereita, joihin he tekivät merkintöjä. Kapteeniin tarkastus upposi täydestä. Tylyinä "tarkastajat" esittivät, että ei kelpaa sellaisenaan laivan keittiö. Kapteenille oli englanniksi vinkattu, että lahjuksilla saatettaisiin asiasta selvitä. Ja kapteeni viinaksia ja tupakkakartonkeja kantamaan. "Tarkastajat" olivat kilvan iskeneet ammattikoulun leimoja papereihin. Hätä keinot keksii, sanotaan...
Kun laivojen viinat houkuttivat, moni satama-alueella liikkuva mietti, miten viinaksiin pääsisi käsiksi. Eräällä Pihlajan porukalla oli takana jo monen päivän putki, eikä tietenkään killingin killinkiä. Porukasta joku äkkäsi, että mennäänpä asioimaan kreikkalaiseen laivaan. Porukka hommasi kokkien vaatteet ammattikoululta ja tekeytyi terveystarkastajiksi. Salkuissa heillä oli ammattikoulun hakupapereita, joihin he tekivät merkintöjä. Kapteeniin tarkastus upposi täydestä. Tylyinä "tarkastajat" esittivät, että ei kelpaa sellaisenaan laivan keittiö. Kapteenille oli englanniksi vinkattu, että lahjuksilla saatettaisiin asiasta selvitä. Ja kapteeni viinaksia ja tupakkakartonkeja kantamaan. "Tarkastajat" olivat kilvan iskeneet ammattikoulun leimoja papereihin. Hätä keinot keksii, sanotaan...
Olihan ikimuistoinen retki tämäkin. Ensi kerralla tosin taidan minäkin ottaa kunnon tuolinränkyn mukaani...
LÄHTEET: Museovirasto. Kokkola. kulttuuriympäristö. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1850] Luettu 23-7.2016.
Puomi-baarissa kuultuja ykspihlajalaisten muisteluksia 21. 7.2016.
Yle.fi. Kansankulttuuri voimissaan Ykspihlajan kulttuuriviikolla. [http://yle.fi/uutiset/kansankulttuuri_voimissaan_ykspihlajan_kulttuuriviikolla/6688172] Luettu 31.7.2016.