Vanhoja sanomalehtiä on mielenkiintoista tutkia. Tämä, pieni uutinen vuoden 1935 Keskipohjanmaa-lehdessä herätti tässä kerran mielenkiintoni.
sunnuntai 26. syyskuuta 2021
Luuranko keskustassa...
sunnuntai 19. syyskuuta 2021
Syysiltana
Oikeastaan ajatukseni olivat alkujaan omenissa. Viikolla tehtiin liki 3-vuotiaan kanssa pihassa syysjuttuja. Hän katsoi hädissään omenapuun alle, johon oli tippunut yön aikana kymmenittäin omenia. Huusi minut viereensä:
-Fammu, katso!
Kerroin, että syksyllä omenat tuppaa tippumaan puusta, kun ovat kypsiä. Yöllä oli tuuli keinutellut oksia siihen malliin....pojan ratkaisu oli liikuttava:
-Ripustetaan ne puuhun takaisin!
Tulin tästä kommentoinnistä järisyttävän hyvälle mielelle ja näin jo kaiken muun tohinan keskellä itseni ripustelemassa niitä herkin sormin takaisin oksille. Kuin joulukuuseen ikään.
Älyttömän hektisen opiskeluviikon huipennukseksi päätin palkita itseni ja lähteä ajelemaan päämäärättömästi. Sen on suuri nautintoni, vaikka ehkä kuulostaa oudolta. Parasta päämäärättömässä haahuilussa on, ettei tiedä etukäteen, mitä kohtaa tai mikä on teema. Se syntyy siinä kulkiessa...
Möllerin satamassa kuljin hiljaa rannan tuntumassa kuvaten syksyn kylmyydestä punastuneita lehtiä.
Syksyssä on ehdottomasti parasta vahva värimaailma ja luonnon tuoksu.
lauantai 11. syyskuuta 2021
Kokkolan Kinojuhlat...Kokkola-elokuvia katsomassa
Sain koukuttavan kutsun blogiyhteistyöni kautta tutuksi tulleelta Manu Kerolalta tulla katsomaan Kokkolan Kinojuhlien "Kokkola- lyhytelokuvanäytöstä. "
Esitykseen oli koottu neljä huikeaa, eri puolilla Kokkolaa kuvattua lyhytelokuvaa eri vuosikymmeniltä. Aivan upeaa, että paikalliselle osaamiselle oli annettu sijansa! Työväentalo pursusi koronarajoitukset huomioiden yleisöä.
Kokkolan Kinojuhlien taiteellinen johtaja, - se Cannesistakin tuttu - Juho Kuosmanen avasi tilaisuuden.
Kuosmasen ja Kerolan johdantojen jälkeen pääsi ensimmäisenä screenille Manu Kerolan mustavalkoinen mykkäelokuva - road movie - "Sotavangin perintö." Olen nähnyt Manun lähettämästä linkistä elokuvan jo aiemmin, mutta oli aivan huikeaa nähdä se nyt katsomosta käsin arvoisessaan ympäristössä.
Elokuvan juoni liittyy Kälviän Vuolteella sotavuosina 1941-1942 olleeseen venäläisten sotilaiden vankileiriin. Huvittavaa, mutta totta, että tiemme Manun kanssa ovat risteilleet vuosien mittaan useampaan kertaan. Manu on haahuillut elokuva- ja valokuvausprojekteissaan samoissa paikoissa, missä minä kameroineni blogiin tarinoita etsien. Ihailen aivan suunnattomasti Manun tyyliä etsiä katoavia kuvauskohteita.
Tämä Kerolan mykkäfilmi on muuten Alajärven kyläelokuvafestivaalin voittanut elokuva vuodelta 2015.
Tarina on upea - se voisi olla periaatteessa tosikin, vaikka tuskin on. Aihe on sinällään ajankohtainen, että edelleen moni sodan aikana syntyneistä etsii oikeastikin isäänsä tai isoisäänsä, joka saattoi olla sotavanki tai joku muu tuntematon, josta vuosikymmeniä oli parempi vaieta. Moni vei aikoinaan salaisuuden mieluummin mukanaan hautaan, kuin paljasti isäkandidaatin.
Elokuvan musiikki ja tyyli saa aikaan mielikuvan lännenelokuvasta, mutta ilman kirmaavia hevosia preerialla. Musiikista onkin vastannut kokkolalainen "Tom Colt." Kokkolalaisessa versiossa hevosvoimat on omankin nuoruuteni nostalgisessa Honda Monkeyssä.
Yllä:Sotavangin perinnön kansikuva, kuva Manu Kerola
Hyvä tarina kuljettaa kuin itsestään mukana. Frank saa kirjeen isoäidiltään, Floridan mummulta, joka paljastaa Frankin isoisäksi venäläisen vangin, Nikolai Volkonskyn, jota isoäiti on nuorena salaa käynyt metsikössä ruokkimassa ennen tämän kuolemaa. Välillä pääosan esittäjä nähdään Pesäkivillä upean kallioisissa maisemissa - mulle ainakin nousi mieleen aivan kuin jokin Colorado!:)
Floridan mummu paljastaa myös Frankille kätkön, jossa on aarre isoisältä.
Tässä Frank menossa pienelle hautausmaalle, aitojen sisällä on Vuolteen venäläishaudat.
Tarinassa viipyillään milloin sotavankien hautapaikassa Vuolteella, milloin Kälviän vanhalla rautatieasemalla.
Lainaan tähän Kerolan tekstiä jonka hän kauan sitten lähetti minulle, kun muisteli tämän elokuvan tekoa.
Tämä alla oleva kohtaus elokuvassa, missä Frank lukee kirjetta ja katsoo venäläistä isoisäänsä kuvassa silmästä silmäään, koskettaa minua...
Vaikka elokuva onkin mykkäfilmi, olen aivan kuin kuulevinani soratien rapinan. Tämä kuva voisi olla miltä vain lukemattomilta Suomen sivuteiltä, mutta hienoa, että se on juuri Kokkolasta!
Aivan huippua on, kun taustamusiikkina kuuluu "Ihmemies MacGyver"-ohjelmasta tunnusmusiikki, joka lienee piirtynyt useimpien suomalaisten mieliin.
Tarinassa esiintyy niin gangsteri kuin kaupan lihamyyjäkin. Lopputulemana on kuusi vuotta vankeutta ja 25 vuotta pakkotyötä. Rikolliset rahdataan pois peräkärryn lavalla.:))