Puurokari Suntin varrella

Suntin varressa, Hollihaan kaupunginosan laitamilla, on muusta maaperästä erottuva, kumpuileva ja kallioinen alue. Sitä kutsutaan Puurokariksi. Rinteiden päällä kulkee kävelypolkuja. Talvisin alueella saattaa nähdä pulkalla mäkeä alas huristelijoita.. Kerrotaanpa itsensä J. V. Snellmanninkin nuorena poikana hiihdelleen rinteitä alas... 

Kaupungin perustamisen aikoihin 1600-luvun alkupuolella Puurokari oli pieni kalliosaari kaupunginsalmessa. Kari kasvoi ajan kuluessa kiinni mantereeseen maankohoamisen seurauksena. Alunperin seutua kutsuttiin nimellä Puro-kari  karin vierestä virtaavan puron mukaisesti. Ilmeisesti nimi on ihmisten suussa taipunut myöhemmin nykyiseen muotoonsa.

Puurokari on Suntin varrella osa laajaa viheraluetta eli kaupungin Keskuspuistoa, joka  ulottuu keskustasta aina Vanhansatamanlahdelle saakka.

Vuonna 1622, kun niin sanottua pikkutullia alettiin kantaa Kokkolassa, rakennettiin tullitupa merelle päin Puurokarille. Tullitupien rakentaminen oli asetuksen mukaisesti ympäröivien pitäjien vastuulla. Suntin varren tuvan pystyttivät Kokkolan ja Kälviän talonpojat.

Kaupungin ensimmäinen meritulli sijaitsi siis oletettavasti Puurokarilla. Suntin varrella olleesta tullirakennuksesta on maininta jo vuodelta 1658. Puurokarin kallioiden länsipuolella on nykyäänkin nähtävissä kivirakennelmia. Ne ovat ilmeisesti kuitenkin uudemmalta ajalta. Itäisissä rinteissä on jäännöksiä rappumaisista kivirakennelmista sekä pohjoisrinteessä Suntin suunnan mukaisesti loiva ja pitkä kivin reunustettu ramppi.

Puurokarin vanhat kivirakenteet ja jäänteet  ovat historiallisesti arvokkaita.

Tuomiokirjoista vuosilta 1694 ja 1695 selviää, että tullinhoitaja ehdotti saaren tullitupaa varustettavaksi kahdella sillalla. Yhden sillan tehtävänä olisi johtaa salmeen siten, että ihmiset voisivat veneineen laskeutua sillan viereen. Toisen sillan kautta olisi yhteys kaupungin puoleiselle rannalle. Tämän sillan tulisi olla vähintään 24 sylen pituinen ja kolmen palkin levyinen.

Samoista tuomiokirjoista selviää myös tieto ,että meritullia pystyttäisiin edelleen käyttämään, jos savupiippu ja ikkunat korjattaisiin.

Puurokarin ohi virtaavan puron yli rakennettiin silta Suntin suuntaisesti. Siltaa kutsuttiin nimellä Pususilta.

Alla oleva kuva on otettu kaupungin infotaulusta Puurokarin edustalta, siksi se on hieman sumea... Kuvassa on Pususilta noin vuonna 1915 ja siitä näkyy, kuinka se oli Suntin suuntaisesti mantereelle.

Suntin itärannalla, Puurokaria vastapäätä, oli kauppias Jan Forsen nuoremman paloviinapolttimo, joka oli perustettu 1869. Poltto-oikeus kuului vanhan perinteen mukaisesti kaupungin porvareiden oikeuksiin ja tavallisesti Kokkolassa tämä oikeus oli vuokrattu jollekin kaupungin asukkaalle.

Polttimo sijaitsi nykyisen jäähallin vieressä olevan jalkapallokentän laidalla. Myöhemmin, polttimon toiminnan loputtua, rakennus siirrettiin asuinrakennukseksi Kaarlelankadulle.  Alla oleva kuva paloviinapolttimosta on otettu myös  kaupungin infotaulusta. Kuvassa Sunti ja viinapolttimo on pohjoisen suunnasta kuvattu.

 

 

Koska maankohoamista tapahtui voimakkaasti, täytyi niin meritullia kuin muitakin satamatoimintoja siirrellä toistuvasti. 1700- luvulla meritulli siirtyi Ryövärinkarille eli Pikiruukkiin. Sieltäkin se siirrettiin melko pian Sannanrannalle saakka.

Alla olevassa karttakuvassa näkyy Puurokari pienenä saarekkeena Suntissa. Pienet pisteet siinä ovat kauppiaiden aittoja ja Ryövärinkari isompana saarena kuvan oikeassa laidassa. Siellä sijaitsi tullitupa. Kuva on  lainattu "Kokkolan sataman historiaa"-sivustolta. Alunperin kuvan omistaa Riksarkivet.

 

 

Lopuksi vielä kuva Puurokarista vastarannalta otettuna. Edustalla näkyy teos "Maalla ja merellä", josta enemmän toisesssa bloggauksessa!

 

LÄHTEET: Kokkolan sataman historiaa. [http://www.port.of.kokkola.fi/historia/kaupunki.html] Luettu 21,10.2012.

Suomen rakennuskulttuurin yleisluettelo.[ https://www.kokkola.fi/.../4_kauposa_2005_julkaisu_b.pdf] Luettu 21.10.2012.

Karpalossa Kokkolassa

Vaikka syksy on ollut sangen sateinen, on mukaan mahtunut aurinkoisiakin päiviä.Tänä syksynä olen ollut innokas samoilija. Syksyinen Suomen luonto vahvoine värimaailmoineen on sykähdyttävän kaunis ja suorastaan innostaa liikkumaan.



Olen käynyt jo useamman kerran karpalosuolla.Samalta suonkulmalta olen poiminut jo liki kolme ämpärillistä punaisia marjoja!Itse en ole kovinkaan innokas karpaloiden syöjä, lähinnä flunssaisena pistelen niitä määrätietoisesti suuhun. Vanhempani kuitenkin ovat varsinaisia karpalofriikkejä, joten olen kerännyt marjoja etupäässä heille.




Suurin nautinto on kuitenkin, kun saa talsia märällä, upottavalla suolla kahluuhousuissa vailla kiirettä. Kuunnella joutsenien kaakatusta järven toisesta päästä. Ihastella ruskan värejä ja katsella peilityyntä vedenpintaa. Kotiin päästyä on aina uuvahtanut olo ja kehossa kolottaa, mutta mieli on virkeä:)





Karpalossa on runsaasti sitruunahappoa.Lisäksi siinä on myös bentsoe- ja omenahappoa sekä A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia. Löytyypä siitä myös  E-vitamiinia, rautaa, flavonoideja, tanniineja sekä C-vitamiinia. Karpalon siemenissä puolestaan on omega3- ja omega 6-rasvahappoja...

Karpalosta voi saada myös apua erilaisiin infektioihin... Ihmeellistä, että karpalo on melko aliarvostettu marja. Suolla saa yleensä kulkea aika lailla yksin...




Tämänkertaiset karpalot keräsin rantakaislikon suojista.

Välillä pidin taukoja ja ihastelin rantakaislikon takaa maisemia.

Täytyy sanoa, että oikein mieli lepäsi!

Illan hämärryttyä saapastelin  levollisena autolle ylpeänä päivän saaliista ja uurastuksesta. Kauniita, eikö vain!

LÄHTEET:Karpalon happamuus auttaa ehkäisemään virtsatietulehdusta. [http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/karpalon-happamuus-auttaa-ehkaisemaan-virtsatietulehdusta] Luettu 15.10.2012.

Kirppiksiä kiertämässä Kirkonmäellä

 

Käydäänpä pitkästä aikaa kirppiskierroksella! Loppukesällä pistäydyin nimittäin pitkän tauon jälkeen Kirkonmäen kirpputorilla, osoitteessa Kruunupyyntie 12. Kirppis on helppo löytää, kun vain tietää, missä on Kaarlelan valkoinen kivikirkko - samaa katua pätkän verran ohi seurakuntataloon päin... Aikoinaan kiinteistössä sijaitsi Forsbergin kauppa. Nyt kirppiksen toisessa päässä on kampaamo.




Kirpputori on samaa ketjua kuin Pitkänsillankadullakin oleva kirppis. Tuotto menee Pietarin katulasten hyväksi.

Kirppis on avoinna arkiskin 10-17 ja lauantaisin 10-14. Työntekijät ovat pääasiassa vapaaehtoistyöntekijöitä.

Kirppis itsessään ei ole kovin iso,mutta tavaraa siellä on ihan runsaasti ja joka lähtöön. Myytävät tavarat ovat lahjoitustavaraa. Itsekin tapaan toisinaan lahjoittaa liikkeeseen käynnin yhteydessä kassillisen pieneksi jääneitä vaatteita...

Tavarapaljous iskee vastaan heti ulkoeteisessä, joka on tulvillaan tavaraa...

 

Vaaterekit on jaoteltu niin, että tietyissä rekeissä on miesten vaatteeet... 

 

 Toisessa päässä puolestaan naisten asusteet...

Kaupan keskiosassa on lasten vaatteita...Ne on pyritty järjestelemään rekkeihin koon perusteella.

Somistajan hommista vastaava työntekijä tapaa usein koota esineitä väriteemojen mukaan.

Astioita...

Verhoja, kankaita, lasitavaraa...

Kassan takana on pieni alue leluille...

...Löytyy myös kirjoja ja pikkutavaraa.

Kengille on taaempana oma hyllykkönsä.

 

Pikkulasten vaattteita löytyy runsaasti.

 

Lautapelitarjontaa...
Itse tavaroista vain osa on hinnoiteltu siten, että kaikki paidat maksavat saman verran jne. Pääosin tavaroissa ei ole hintoja, joten ostosumma riippuu aina hieman myyjästä ja hänen mieltymyksistään:) Yleensä ottaen tavaraa saa kuitenkin hyvin huokeasti.

 

Loppukesän kirppiskierrokselta ostin kolme siistiä ja hyväkuntoista lasten vaatetta. Yhteishinta niille oli kolme euroa:)

Alla olevan 150-senttisen irtotakin ostin 10-vuotiaalleni sukujuhliin eurolla:/ Kuvassa takki ei oikein pääse oikeuksiinsa; luonnossa takki oli hyvin tummansininen ja siisti -valo osui kaihtimista ikävästi takkiin kuvatessa...

Joka tapauksessa poikani komeili juhlissa pikkutakkeineen ja sai useammalta kehuja tyylikkäästä pukeutumisesta:)))