Vanhoja pääsiäistapoja Kokkolanseudulta

Pääsiäinen tunnetaan aikana, johon liittyy vahvasti lasten leikit ja taianomaiset hetket. Monet perinteet ja tavat ovat ajan mittaan muuntuneet ja yhdistyneet, saaneet rinnalleen uusia tapoja.

Pääsiäistavat yhdistivät sekä kristillisen pääsiäisen, esikristillisiä kevään taikaperinteitä, lasten omaa lorukulttuuria että myös maaseudun kansanperinnettä. 

Kokkolanseudulla pääsiäislauantai on perinteisesti ollut lapsille se THE DAY. Perinteisiin kuuluu niin kutsutut pääsiäiskirjeet; värikkäät piirrokset, joita lapset itse värkkäävät. Nämä pääsiäiskirjeet on ilmeisesti tunnettu vain Kokkolassa - naapurikunnissa ja kaupungeissa niitä ei tunneta. Itsellenikin tapa oli aivan uusi ja outo, kun 1980-luvun lopussa rantauduin Kokkolaan. Omien lasteni pääsiäisperinteeseen pääsiäiskirjeet ovat aina kuuluneet. Parasta olivat hetket ennen pääsiäistä, kun naapuruston lapset kokoontuivat yhdessä niitä valmistamaan pääsiäislauantain trullikiertuetta varten valmiiksi. Minulla taitaa edelleen olla jossain kaapinpohjalla jokusia jakamatta jääneitä pääsiäiskirjoitä lapsieni ajoilta. 

Itsellenikin on iskostunut pääsiäiskirjeiden  oikeaoppinen taitto. Omana aikanani kirjeiden aiheina on yleensä olleet tiput ja kanat ja pääsiäisnoidat. 1900-luvun alkukymmeninä aiheina oli lisäksi peikkoja, tonttuja ja muita mielikuvitushahmoja. Entisaikoina myös kirjoitettiin jokaisen piirroksen yhteyteen pieni riimi tai loru. Osa näistä riimeistä lienee hyvin vanhaakin perua ja on kulkenut sukupolvelta toiselle. Oletettavasti osa riimeistä ja piirroshahmoista on kulkeutunut seudullemme Norrbottenista.

Aikoinaan kuului tapaan, että kirjeitä jaelleet lapset  pysyttelivät piilossa ja livahtivat nopeasti pois paikalta jätettyään kuvatervehdyksensä ovien taakse. Leikkimielinen tuntemattomana pysyttely oli jännittävä tapa levittää ympäristöön pääsiäisiloa. 

Vanhoihin perinteisiin on kuulunut myös askarrella "kaavin.  (skrapa) Se oli litteä ja paperoitu puutikku tai suikale, joka valmistettiin värillisestä paperista tai esimerkiksi silkkipaperista. Kaavin koristeltiin helmillä, langoilla, nyöreillä ja  höyhenillä. Ne olivat usein pääsiäiskirjeiden lisäkoristeena. 

Askarreltiin myös "syöksysulkia" (störtfjedern), jotka muistuttivat sulkaa. Koristeen päässä saatoi olla aito, pieni sulka. Koristeita tehtiin myös paperista leikaten ja kiinnitettiin ohueen tikkuun. Syöksysulat liittyivät symbolisesti kevään ja lintujen saapumiseen, aivan kuin pajunkissat ja virpomisvitsat.

Yllä: Kuva K.H.Renlundin museon "Trullit ja pääsiäiskirjeet-näyttelystä vuodelta 2012. 

Onneksi talteen on jäänyt vanhoja,ruotsinkielisiä pääsiäisloruja. Osa on saatu talletettua siten, että henkilöt ovat muistaneet ne omasta lapsuudestaan.

Tässä alla on koottuna noita vanhoja, ruotsinkielisiä riimejä. Löysin niitä "Hembygden"-lehdestä vuodelta 1910 eli yli sadan vuoden takaa. Laitan ne tähän ruotsiksi, koska niiden kirjoitusasu ja ajatus katoaa suomeksi käännettynä.

»Sopa, skrapa, jag dig sänder,
Metgarn ett par händer.
Koka sill en timmes tid,
Norrsätt till grött.
Kom nu fort!
I snorgröt skall jag efter dig. »

tai hieman muunneltuna: 

»Sopa, skrapa, jag dig sänder,
Metgarn ett par händer.
Jag skall följa knega,
Och dig trolles vägas.
Nu kom och höga torn.

»Sopa, skrapa, jag dig sänder.
Blås i min elsa.
Och här jag dig mat ge
Med alla skrapor.
Skickliga tårtor, pinnar och stubbar,
Pannkakor vilar allt där.
Och trollen de klaga
Och vilja ej kråga min hydda.

 x

»Pitel, den stolte om våren,
Du finner ej i speglen.

 x

»Från Piteå är jag kommen
Att taga mig en fru,
Och när jag henne väl har fått,
Så skall jag ge henne något gott,
Nemligen en ponnkalka,
Som henne väl skall smaka,
Och en fet och förnöjd go,
Som jag fick av Piteå pröst.

x

»En vandrande jude jag är,
Från trollen en hälsning jag bär,
Jag visade hos dem i natt,
De spådde mig ett grant spatt.
De stucko mig det i revbenen,
Och flickorna till mig svev.
Som törnsnibbing och törst jag är
Och gröten av deg beslag

x

»Här ser du en dam av värld,
Som just är startad på julihärd,
Du ser på staden och på chilungna
Att hon ny resor för första gången.
Från landet och till fotställ,
Finns intet helt på marken.»

x

»Jag kommer ifrån trollens kung,
Har gått i racer och fliten tung,
Jag åker till det knubba hem,
Jag ut är både så fånig härt
Men att med landet runt.
Vi närmar flödet av smart visk,
Så kom jag hit och just till påsk.

x

»Nu är det pisk,
Regnar bara knisk,
Man till tunga hastar,
För att köpa kvastar.

x

»Nu är påsken här
Efter stort besvär
Har jag kommit hit i rätta minut,
Som med flitret mitt,
Sig så lätt framempitta.»

x

»Knackelikn!
Klockan är sju!
Har du ej gjort färdig ännu?
Jag så gärna ville smaka
Äfven dina krydd kaka
Och ända trollens små,
Som här ovanför stå.»

Alla on selitykset  sanoille, jotka ovat murteellisia tai leikillisiä.

sopa Lakaista, siivota – usein loruissa pelkkä riimisana.

skrapa “Raaputin”; leikillinen sana, usein loruissa käytetty merkityksettömänä riimisanana.

metgarn Syöttinaru, lyhyt narunpätkä (oikeasti ongintaan). Lorussa riiminä.

snorgröt “Räkälima-puuro” – leikillinen, tarkoitettu huvitteluun

elsa Torvi, huilu tai vastaava – murteellinen leikkinimi.

knega Puuhastella, tehdä pikku töitä – murteellinen.

trolles vägar “Peikon tiet”; viittaa lasten leikkipeikkoihin.

stubb, pinnar “Kannot ja kepit”; tarkoittaa tekaistua ruokaa lorussa.

törnsnibbing Epäselvä murresana; todennäköisesti “törnesnibbing” = orjantappuran nipistämä 

knisk Räntäsade, sohjomainen sade – murresana.

ponnkalka Pohjanmaan murteinen sana pienelle leivokselle (todennäköisesti “pannkaka,” pannukakku)

förnöjd go “Tyytyväinen kakku” – leikillinen, ei tarkoita oikeaa leivonnaista.

fräl Vanha sana: veltto, voimaton, uupunut.

frampitta “Edetä siivillä”, leikillinen muoto sanasta "framfitta" (lentää eteenpäin).

kvastar Pääsiäisnoitien risuluudat. Tätä ostettiin pääsiäisleikkeihin.

på ån “Sielläpäin", paikallismurretta


LÄHTEET: Hembygden. Tidskrift för svensk folkkunskap och hembygdsforskning i Finland. 15.8.1910. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/920744?term=Denna&term=sed&term=torde&term=vara&term=egendomlig&term=f%C3%B6r&term=denna&term=ort&term=%C3%A5tminstone&term=f%C3%B6rekommer&term=den&term=ej&term=%C3%A5&term=landsbygden&term=eller&term=i&term=Den&term=I&term=F%C3%B6r&term=var&page=1] Luettu 22.3.2026.

Siiveniskuja ja kevättä

Kauniit pääsiäispyhät on osaltani menneet rokosta vielä toipuessa ja lattiarempan tuoksinassa. Joo, koko talo on mullin mallin... mutta ehkä tästä vielä joskus päästään normaaliin päivärytmiin. 

Isomman pojan kotona oli eilen pienoinen pääsiäisvalkea. Siipan kanssa käytiin siellä sitä pällistelemässä pieni tovi. Joten kuten paloi, ei kyllä mitenkään isolla roihulla. Risut sun muut romppeet pihamaalta saatiin kuitenkin kunniakkaasti poltettua. 

Lankalauantain ilta oli kaunis. Auringonkajoa ja vielä jonkin verran lunta maassa. Haahuilin poijan tonttia ympäriinsä. Metsän reunassa oli kiehtova puu, jonka toisiinsa käpertyneiden oksien syleilyssä oli entisen omistajan harava pystyyn nostettuna. Pieniä merkkejä entisestä elämästä...Siihen sen on joku joskus laskenut ja sen jälkeen se on vuosikaudet siinä seuraillut ohikulkevan tien elämä.

Illemmalla siippa lähti yövuoroon. Olin yksin kotona ja ajeleskelin kylän metsäautoteitä. Pidän sellaisesta. Heli Laaksosen sivuilla oli ajatus, jota pyörittelin mielessäni:"

"Sit lähimettä kattoma. Munst mettä o siitäki hiano, et sin ei voi mennä ostoslistan kans eikä palaveriaiktauluje mukka. Siält löyty mitä löyty. Usse juur sitä ei, mitä ajatteli – ja yht usse jotta viäl jännittävämppä."

Juuri noinhan se on ja siinä sen mielekkyyskin on! Minun kiertelyllä ei kovin kummoista löytynyt tällä kertaa. Mutta aina sentään jotain pientä. Töyhtöhyypät saapuivat parisen viikkoa sitten ja niiden touhuja on aina kiva seurailla.

ESITELMÄ:
"Töyhtöhyyppä.
Valkoisen-mustan-metallinkimmeltävä töyhtöhyyppä,
laihan pulun painoinen,
saapuu kevätsanomansa kanssa
ja hullaannuttaa kyläläiset vaihtamaan
ulsterin poplariin,
oli kylmä eli oli.

Vapuksi viimeistään munii,
ilman kummoista pesää,
noin vain keskelle peltoa, tömps.
Taitava kylväjä väistää munat,
lempeä ne siirtää.

Toukokuun lopussa ensimmäiset töyhtöpäät jo hosuvat
takaisin lämpimämpiin Euroopan osiin,
viimeiset elättelevät täällä syysunelmia marraskuussakin.
Vanellus vanellus,
kahteen kertaan jankattuna,
keksitty siipien vipinästä,
joissa entisihminen kuuli viljan viskurin äänen,
nykyihminen kopterin propellin.

Heittelehtii lentäessään kuin
huvipuiston korkkiruuvilaitteesta irti kirvonnut pultti
ja kiljuu.
- - "
-Heli Laaksonen-

Täyskuutakin sai iloita ja ihailla. Oli tosin vaan känny mukana, niin en isosti intoutunut tällä kertaa kuvaileen. 

Kiemurakaulainen joutsen  etsi iltansa pitimiksi ruokaa  pälvisen lumipeiton alta pellolla. Miten kaula voikin taipua noin hauskasti! Muutaman kurjenkin näin, mutta ne ovat sen verran arempia, että ottavat mieluummin siivet alleen kun jäävät kuviin hymyilemään. 

Vielä yksi lintujuttu mahtuu viikon varrelle. Siipan veli soitti minulle ja kertoili viimeisestä reissustaan. Kylän toisessa päässä oli ollut keväästä vauhkoontunut metso. Se oli piinannut ohikulkevia hätyyttäen heitä ja syöksyen kimppuun. Autojen konepeltejäkin oli suuruudenhulluudessaan uhitellut.

Sellaisia voivat olla  metsot näin keväisin soitimella. Tällainen häiriökäyttäytymien on tietysti ikävää, kun se kanavoituu ihan väärään kohderyhmään. Tässä tapauksessa paikalliset metsästysseurueen äijät kävivät nappaamassa metson kiinni, kietoivat aluksi lakanan sisälle ja siitä   koirahäkkiin ja  kuljettivat vähäsen  syvemmälle metsään. Kovin oli ollut äreä ukkometso. Kukapa moisesta tykkäisi. Toivotaan, että se löysi mieluisen kukkoilukumppanin kauempaa   itselleen. 

Siipan veljelle kyllä lakonisesti totesin, että olisi saanut lainaan meiltä kotoa  täytetyn metson. Olisi ollut ihan vapaa ärhentelyjen ja kukkoilun  kohde. 

Pääsiäiseni

 Ihana kotoilupääsiäinen taas kerran. Olen nauttinut suunnattomasti, kun ei ole mitään pakollista menoa. 

 

Meillä on pieni metsästyskoiranpentu ja sen kanssa ollaan käyty luonnossa retkillä. Lumi on vähentynyt huimasti. Kevät, se oma vuodenaikani , on jo ihan jo nurkan takana! Voi, kuinka rentoudunkaan metsän keskellä - se rauha ja luonnon värit ja yksityiskohdat, ahh!

Lumen alta paljastuu yksityiskohtia, joita voisin taas tuijotella kauan...metsikön reunasta löydän risukkoa, johon on takertunut kaksi kyyhkysen pientä ja valkeaa yksityiskohtaa höyhenpuvusta. Siellä ne riippuvat oksistossa tuulten tuiverruksessa.

Läheisen kotipellon on täyttäneet jälleen joutsenet. Niitä on siellä sadoittain. Iltaisin tienoon peittää kova kaakatus. Lankalauantain iltana tuli kaksi pientä sähkökatkosta ja kuului valtaisa pamahdus. Joutsen oli lentomatkallaan illan hämärässä lentänyt sähköjohtoon...

Tänä vuonna ei koronan vuoksi saanut olla massatapahtumia. En niitä pääsiäiseeni kaivannutkaan. Miehen veli halusi polttaa viimeisen latonsa - pellot on vuokralla ja tehoviljelyssä vanhat rötisköt on ennemmänkin massiivisten työkoneiden tiellä.

Nuorimmaiseni otti haasteen innoissaan vastaan ja sytytti kaverinsa kanssa illan hämärryttyä ladon tuleen. Meitä oli pellolla ainoastaan kolme katselijaa - minä ja kaksi kaverusta. muut seurasivat tulen voimaa etäämpää koti-ikkunoistaan. 

Pojalle kerron, kuinka tuohonkin latoon liittyy paljon tunteita ja muistoja. Nuorena miniänä sain olla osallisena  maatalon heinätöissä. Muistan, kuinka peruutin heinäkärryä latoon ja jännitin, rysähtääkö kärryni ladon ovipieleen. Ei onnekseni rysähtänyt ja siippani setä hehkutti, kuinka taidokkaasti ajoinkaan. Taisi olla melkoinen määrä tuuria mukana...

Lähellä menee joki, "Korplaxbetsi", en tiedä onko sillä virallisesti suomennettua nimeä. Muistan, kuinka keräsimme siipan siskon kanssa heinäpaaleja ja meitä ällötti, kun  paalin päästä pilkisti kuolleen hiiren pää. Vinoilin, että toi joki ei olekaan ihan Mississippi vaan pikemminkin Mössissippi, paikallisten ruotsin murteen perusteella (möse=hiiri). 

Poikien kanssa vietimme oikein leppoisia hetkiä. Keskustelimme koulutuspaikoista ja valintakokeista. Nuorimmaiseni valmistuu keväällä ekaan ammattiinsa, mutta innostui hakeutumaan  jatko-opintoihin. On aina ollut vahva oman tiensä kulkija ja teki tälläkin kertaa päätöksensä aika lailla itsenäisesti.

Kerroin pojille, että kun itse lukion jälkeen etsin koulutusta, oli kaikki koulutuspaikat valintaoppaassa, jota luettiin kuin pyhää kirjaa. Nykyään taitaisi tulla aika lailla paksumpi opus, koulutusmuotoja kun on tarjolla mielettömästi. Poika sanoi ekaksi kriteerikseen, että hän haluaa lähiopetusta, ei ole oikein  innostunut etäopiskelusta, vaikka se hänen koulutusalallaan onkin vaivattomasti sujunut. 

Tuli on uskomaton. Sen valta on hirmuinen, kun se pääsee valloilleen. Liekit lämmittävät ja tuijotan tuleen haltioissani. On todella kaunis ja vaikuttava liekkimeri. Kun lato romahti, pojat kysyivät, ennätinkö sen kuvata. Toki:)

Siinä liekkeihin tuijotellessani nousi  jostain väkisin mieleen pätkä Eino Leinon  runosta:

"Tuijotin tulehen kauvan,

liikuttelin lieden puita,

ajattelin armastani,

muistin mustakulmaistani.

Hiilet hehkui, kuvat kulki,

ajat armahat samosi,

liiteli suviset linnut,

keikkuivat kesäiset päivät, –

poski hehkui, suu hymysi,

silmät muita muistutteli..."

Vielä on lomaa, nautin kovasti. Olen lukenut upeita historiatekstejä ja tehnyt monta tulevaa jutunrunkoa blogiini. Tiedän siitä, että  loma on tehnyt tehtävänsä ja olen rentoutunut!:)

Pääsiäistä!

Tällä kertaa pikaisia välähdyksiä pääsiäisestäni.  Vietän kotipääsiäistä. Ei ole suunniteltu mitään, mutta kyllä ajan näyttää saavan kulumaan  silti nopeasti.

Kollegani mainosti Lidlin mämmiä. Olikin hyvää.  Ja kaunis ropponen. Muutama rove jo huvennut. Kehuin tätä oppilaillenikin  ja eräs  oppilas kommentoi tähän: "Joo,  tiäkkö,  mun iskä ei pysty syömään yhtään mämmiä. Kahto kun sille tulee heti niin kamalat ilimavaivat. Sain luokan pyrskähtämään riemukkaaseen nauruun, kun puuskahdin "Joo, mutta nyt ope ei halua kuulla yhtään enempää  sun iskän ilimavaivoista."  ja vaihdoin lennokkaasti vähemmän haiskahtavaan aiheeseen. Heh, nyt muistan joka kerta tuon hetken, kun avaan mämmirasian...

Pääsiäiseni ei alkanut ihan auvoisissa merkeissä. Kävin leikkauttamassa kiirastorstaina hiukseni. Kun töistä suoraan parturintuoliin puhalsin, niin eipä ollut käsilaukkua matkassa. Ajattelin, että laitan pankkikortin  kännykän väliin, niin selviän  vaivattomasti. Kun palasin parkkihalliin autolleni, olin vielä hyvillä mielin. Autoon päästyäni iski outo olo ja pysäytin auton tarkistaakseni, onko pankkikortti tallessa. EI OLLUT!

Kiireesti takaisin parkkihalliin ja samoja jalanjälkiä kulkemaan, josko ihme tapahtuisi ja kortti löytyisi. Ennätin juuri ja juuri nousta autostani, kun känny soi. Siellä oli  liikkeen vartija! Ensi sanoikseni kysyin, onko hänellä pankkikorttini. OLI! Sovimme tapaamispaikan ja jo minuuttia myöhemmin minulla oli pankkikorttini kädessä! Varmaan kautta aikojen nopein palautus:)  Oli kuulemma löytynyt kaupan eteistilasta. Ilmeisesti olen tarkistellut kännystä kelloa ajatuksissani. Joku nuorimies oli korttini löytänyt. Harmi, kun ei jättänyt yhteystietoja, olisin kyllä antanut palkkion. Mutta ISO  KIITOS joka tapauksessa ken hän ikinä lieneekin. Pelasti pääsiäistunnelmani.

Pitkäperjantain aamuna vääntäydyin vähän vastentahtoisesti aikaisin ylös. Pojan rippikoulukäynteihin kuului yksi pääsiäisajan tapahtuma. Päätimme hoitaa sen ajoissa alta pois. Matkaa sen verran, että piti lähteä kuskiksi mukaan. En ole varmaan koskaan ennen ollut pitkäperjantain kirkossa. Muistin silti jo autossa valistaa poikaa, ettei pitkäperjantain kirkossa käytetä lainkaan urkuja. Sinällään oli jännän erilainen kokemus. Kirkon liturgiset värit ovat pitkänä perjantaina vaikuttavat. Mustaa. Oli hyvä kuvata, kun oltiin ajoissa paikalla ja edessä vähän ihmisiä.

Itse asiassa vietin pitkänäperjantaina kaiken kaikkiaan viitisen tuntia kirkossa odotteluineen! Olin nimittäin pyytänyt vanhempani mukaani  illaksi Kokkolan kirkkoon kuuntelemaan Matteus-passiota, joka esitettiin ensimmäistä kertaa Kokkolassa. Keskipohjanmaan kamariorkesteri johtajanaan Sakari Oramo sekä liuta maineikkaita solisteja...

En viitsinyt tilata lippuja ennakkoon, koska ei etukäteen koskaan tiedä vanhusten vointia. Laskin, että kalliit liput ja iso kirkko...Mutta en osannut laskea, että parkkipaikat loppuisivat...Lopulta jätin vanhemmat kirkon eteen odottelemaan ja itse kiersin ja kaarsin kauan, jotta paikka löytyi. Ja sitten juoksujalkaa lippujonoon, joka jatkui kauas kirkon ulkopuolelle saakka...Saimme kuin saimmekin liput. Ihan viimeisiä. Tosi moni käännytettiin ovelta pois. Harmi, mutta minkäs voi...

Meillä oli vielä ylimääräinen show paikkojen kanssa. Kaikki kirkon penkit pursusivat  sisälle tullessamme väkeä. Heikosti liikkuvalle  ja jaksavalle isälle löydettiin yksi irtotuoli, mutta ongelmaksi tuli, ettei isää voi jättää meistä erilleen istumaan sairauksiensa vuoksi. Bongasin suntion kävelevän kirkon käytävää ja kerroin huoleni. Hän lupasi jostain vielä etsiä pari tuolia. Pitkän ajan kuluttua hän tulikin takaisin parin lastentuolin kanssa:) Isälleni tein vielä löydön - seurakunnan pyörätuoli oli vapaana! Ei muuta kuin isukki pyörätuoliin. Vähän jurputti, mutta supatin, että istut nyt siihen ennen kuin joku muu sen vie. Hiljeni ja totteli kuuliaisesti:).  Itse asiassa taisi pelastaa isän jaksamisen illan konsertissa. Muutama vieressä ollut istui joko lattialla tai seisoi urhoollisesti koko 3,5 -tuntisen konsertin ajan...HUH!

Itse musiikki - se oli niin  kaunista ja vaikuttavaa!

.

Ohjelmalehtisestä pystyi juonta ja etenemistä saksankielisessä musiikissa  seuraamaan hyvin. Kannatti ehdottomasti lähteä kuuntelemaan, vaikka olikin hivenen stressaava alku:)

Sitten maallisempiin asioihin... Tuttavan tienhaaraan on taas ilmestynyt hauskoja pääsiäisjuttuja. Ihan varta vasten lähdin niitä kuvaamaan ja hakemaan pääsiäisiloa.

Ja loppullaksi kokolle. Nuorimmainen on kaveriensa kanssa kokonaan kerännyt sen läheiselle pellolle. Katkonut rangoista lähtien. Siinä on ollut sopivaa askarta useamman kuukauden ajan.

                                                              HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Lankalauantaina

Meidän kylällä roihuaa tänäkin pääsiäisenä kunnon pääsiäiskokko!  Nuorimaiseni on kyhännyt sitä kasaan neljän kaverinsa kanssa jo useamman viikon. Täytyy sanoa, että kokon kasaaminen on käynyt kunnon kuntoilusta! 

Pojat nimittäin innostuivat, kun vinkkasin, että naapurin isäntä varmaankin olisi mielissään, jos pojat raivaisivat sitkeästi ojan varresta esiin puskeneet puut ja pensaikot kokkovärkiksi.  No, myönnän, oletin, että innostus kestää korkeintaan päivän, pari. Vaan vielä mitä - pojat ovat iltojensa iloksi rehkineet ja huhkineet kunnolla. Siellä on pokasaha laulanut ja kirves paukannut vinhaa vauhtia. Uskoisitteko että alla olevan ojan koko  reuna molemmin puolin oli puiden peitossa...

Useampi veikkasi että kokko ei taida syttyä, kun se on täynnä märkiä puita. No, pojat etsivät vielä kokkoonsa kasan kuusen havuja  sekä viisi vanhaa joulukuusta:)  Alle virittivät  kunnon nuotion. Ja niin vaan syttyi!

Tuli. Siinä on jotain hyvin alkukantaista voimaa. Jopa nykyajan ihminen on  innoissaan, kun tuli lupaavasti syttyy.

Meitä oli kokon ääressä koko naapuruston väki. Juttu luisti ja itsellenikin ilta oli virkistävää vaihtelua. Kun kokko hiipui, me vanhempi väki poistuimme paikalta. Nuori polvi jäi iltaa istumaan kokon äärelle raahaamiinsa rantatuoleihin:)))

Tätä tekstiä kirjoittaessa isompi poika lähetti minulle videoviestin Ylivieskan palavasta kirkosta. Se hiljensi. Olen tehnyt sen verran monta päivitystä kirkoista, että uutisen luettuani tunsin voivani  pahoin. Toivottavasti saavat edes jotain arvokkaista esineistä pelastettua!

                                   Valoisaa pääsiäisen aikaa joka tapauksessa jokaiselle lukijalle!

Hyvää pääsiäistä!

Tällä kertaa hyvän pääsiäisen toivotukseni tulee koulun pääsiäishartaudesta. Meidän koululla se on perinteitä kunnioittava, kaunis ja  loppuun asti mietitty ohjelmakokonaisuus. Vuosien mittaan on tullut tavaksi, että tilaisuudesta vastaa yksi ja sama opettaja sekä seurakunnan työntekijä. He yhdessä suunnittelevat juhlan jo viikkoja aikaisemmin.

Oppilaiden kanssa opettelemme juhlan laulut huolella, sillä jo  juhlaan valmistautuminen on osa juhlakokonaisuutta. Juhlasta tulee mielekkäämpi kun saa laulaa äänensä kyllyydestä hyvin  opittuja lauluja ja yhteisöllisellä tavalla olla toteuttamassa juhlaa  koko koulun kanssa.

Juhla alkaa siitä, kun saavutaan saliin. Sinne ei tulla ryminällä tai hälisten, vaan niin kuin juhlatilaisuuteen yleensäkin. Juhlien ohessa on hyvä viljellä myös tapakasvatusta...

Minä toimin juhlan säestäjänä. Jo oppilaiden ja paikalle päässeiden perheenjäsenten saapuessa soitin pääsiäiseen liittyvää musiikkia. Mikäpä siinä oli soitellessa, kun kollegat olivat koristelleet pianoni liinoin ja kukkasin. Heh, sanon pianoni, vaikka kaupungin omaisuuttahan tuo taitaa olla - olen vain niin ihastunut vielä uutuuttaan kiiltelevään Yamahaan:)

Alla olevat kursivoidut tekstit ovat lainauksia Pekka Björnisen "Kohti pääsiäistä"-laulusta, joka kertoo tyhjentävästi koko pääsiäisen sanoman.

                                                  "Laskiainen lasketaan.
                                                   Paaston aika alkaa.
                                                   Messias on matkalla.
                                                   Paaston aika alkaa.
                                                   Tien me sinne tiedämme.
                                                   Tien me sinne käymme."

Tänä vuonna hartauden juonnosta vastasi seurakunnan työntekijä. Hän kertoi aluksi, kuinka Jeesus oli matkalla pääsiäisjuhliin Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Tien vierustassa oli paljon kansaa odottamassa häntä ja ihmiset heittelivät palmun oksia tielle.

                                           "Palmunoksat käsissään
                                             kansa Messiaalle
                                             laulaa kiitosvirsiään
                                             taivaan Kuninkaalle.
                                            Tien me sinne tiedämme.
                                            Tien me sinne käymme."

Opettaja oli järjestänyt seitsemän  oppilasta  2.-luokalta lukemaan  hartaudessa olleet tekstinpätkät. Voi, kuinka hienosti heistä jokainen tyttö ja poika  tehtävästään suoriutuikaan! Siistin tekstilapun takaa lukija toisensa perään muisti myös ottaa välillä katsekontaktin yleisöön ja vieläpä lukea hitaasti, selkeästi ja kuuluvasti lause kerrallaan. Aivan niin kuin oli  harjoiteltukin:)

 

.

                                                "Jeesus jalat puhdistaa
                                                 ehtoollisen juhlaan.
                                                 Armoansa tarjoaa
                                                 vaikka lahjaa tuhlaan.
                                                 Tien me sinne tiedämme.
                                                 Tien me sinne käymme."
                                                  



                                                           "Getsemanen puistossa
                                                             Jeesus tuskaa kantaa.
                                                             Isä kuulee rukouksen
                                                             yöhön voimaa antaa.
                                                             Tien me sinne tiedämme.
                                                             Tien me sinne käymme."

 En voi olla juhla toisensa perään ihastelematta armaan kollegani juhlaorganisointitaitoja. Sen lisäksi, että oppilaat  on ohjeistettu esiintymään hyvin, on erityisesti jaksettu panostaa kaikkeen visuaaliseen.

Nuo alla olevan kuvan lampaat... Voi ihanuutta! Minun oli pakko ottaa käsiini hypisteltäväksi tuo harmaa päkäpäkäpää-pässi.  Idea oli sama kuin entisaikojen käpylehmissä -tikkujalat ja kaikki. Lampaan naama oli tammenterho:) Koin lapsellisen liikutuksen hetken!

 

 

Tähän yläpuolen kuvassa olevaan "Golgataan" kollegani sai idean (ja luvan idean kopiointiin)  tunnelmoituaan Sundin puutarhassa Pietarsaaressa.  Kollegan puolison kerrotaan näperrelleen iltapuhdetyönään  ristit... Moni ei naimisiin mennessä tiedäkään, mihin kaikkeen opettajan puolisona voi joutua:)

 

Tässä alla useampia kuvia hartaushetken pöydästä. Oma silmä rakastaa katsella kaikkea kaunista. Voin vain kuvitella mitä liikkui pienten kuulijoiden mielissä, kun he paikaltaan katsoivat tätä kaunista asetelmaa... Oppiminen on parhaimmillaan elämyksellistä.

 

                                                     "Perjantaina hiljaisuus
                                                       synkän taivaan alla.
                                                       Murhe täyttää sydämet.
                                                       Ollaan Golgatalla.
                                                       Tien me sinne tiedämme.
                                                       Tien me sinne käymme."

 

                                                   "Vapahtaja tuomitaan
                                                     kuolemaan hän kulkee.
                                                    Valtakuntaan rakkauden
                                                     meidät kaikki sulkee.
                                                     Tien me sinne tiedämme.
                                                     Tien me sinne käymme."

Kipsiveistoksia. Pidän niistä erityisesti. Ne ovat pienimpiä yksityiskohtia myöten kauniita ja jaksan aina ihailla, kuinka kauniisti  kankaan tuntu saadaan hahmojen ylle  laskostettua. Kipsiveistoksissa on myös jotain kiven karuutta ja ikuisuutta. Kauneimmillaan ne ovat juuri näin, maalaamattomina. Muistan  lapsena hankkineeni kauniin kipsienkelin joulumyyjäisistä. Pidin sitä vuosikausia korulippaassani, vaikka toinen siivistäkin oli vuosien kuluessa murtunut. Kun lapsuuskotini myytiin, nakkasin kanssani kulkeneen enkelin pois. Ei olisi varmaan pitänyt...

 

 

 "Suuri kivi poissa on,

tyhjä, kirkas hauta.

 Murheisia lohduta,

Jeesus meitä auta.

          Tien me sinne tiedämme.

       Tien me sinne käymme."

   

 

"Vapahtaja  läsnä on,

taivas meille hohtaa.

Tämä ilouutinen

kaikki kansat kohtaa.

Tien me sinne tiedämme.

Tien me sinne käymme."

 

Kaunis tilaisuutemme päättyi musiikkiin. "Täältä kun me lähdemme kulkemaan, pääsiäinen jatkua saa. Toiveikkaasti astumme tulevaan, pääsiäinen jatkua saa..."

 

Tahdon toivottaa sinulle, lukijani pääsiäisen iloa ja valoa!

 

Pääsiäistervehdys

 

Kovan tuulen saattelemana  ollaan tätä pääsiäistä täällä Kokkolassa vietetty.

 

Aamupäivällä oli liikkeellä pienempiä ja isompia trulleja. Kuvassa pyörillä liikkuneita poikatrulleja...

 

 

 

Pikkuisilta tyttötrulleilta sain suloisia, koristeltuja pajunoksia ja ommellun tipun sekä munan:)

 

Jostain vähän etäämpää tuoksahti nenään illansuussa pääsiäiskokko. Lienee ensimmäinen pääsiäinen vuosiin, ettei meillä ollut omaa, pientä kokkoa. Pojan kanssa hitusen toipilaina emme kuitenkaan jaksaneet lähteä kokkoja etsiskelemään, vaikka niin alun perin aioimmekin. Toivottavasti lämpimät  kevätsäät eivät aiheuta metsäpaloja tuulen kanssa. Tarkkana saa kyllä olla...

Huomenissa kiiruhdamme koko perheen kanssa vanhemmilleni pääsiäisaterialle. Illalla saamme odotettuja vieraita. Tapaan lapsuudenystäväni lähes seitsemän vuoden tauon jälkeen. Ehkä vaihdamme muutaman sanan bloggailustakin...;)

Hyvää pääsiäistä kaikille!