Heissulivei, vähän kiirettä pukkaa päivitysten kanssa. Olen lomaillut ja nollannut päätäni. Pidän nykyään pienimuotoisesta kotimaanmatkailusta. Koronan ja opintojen takia ei ole tänä kesänä reissattu missään. Nyt kun on kaksi rokotetta onnekkaasti jo takana, tohtii vähäsen nostaa päätään. Vaikka kyllä varovainen saa olla ja reissutkin tehtiin koronakartan perusteella. Meidän perheessä kun ei vaan voi ottaa näissä yhtään riskiä...Mielenkiintoisena huomiona, että eri paikkakunnilla maskien käyttö on hyvin eri mittakaavassa!
Innostuin taas kerran historian siivittämänä ja sain siipankin ylipuhuttua reissulle kohti Hattulaa. Virittäjänä toimi Anneli Kannon uusi (fiktiivinen) historiaromaani "Rottien pyhimys." Jos et ole vielä lukenut, niin suositteluni! Olen ennenkin koukuttunut Kannon kirjoihin. Ja taas kävi niin. Kävin ostamassa tuon kirjan ikiomaksi, kun kirjastossa siihen oli jonoa.
Kirjassa kerrotaan keskiaikaisista Hattulan pyhän ristin kirkon maalauksista, joita siellä on todella runsaasti. Maalareista ei oikeasti tiedetä yhtään mitään, mutta mielikuvituksella nekin voi löytää! Hattulan kirkkohan on aika lailla saman ikäinen kuin Kokkolan Kaarlelan kirkko, 10-30 vuotta nuorempi itse asiassa tuo Hattulan vanha kirkko. Kirkkofriikille muuten täydellinen lomakohde. Etenkin, kun sai olla opastetulla kierroksella. Ja vaikka Kannon kirja on tuonutkin runsaasti kirkolle lisää kävijöitä, sai sisällä olla maksimissaan 20 töllistelijää. Jos aikataulut olisi mätsänneet täydellisesti, niin reissu olisi tehty silloin, kun Kanto itse on kirkkoa esittelemässä 2.8.-21,mutta kyllä toki tämänkertainen opaskin hyvin homman hoisi.
Kirkon maalaukset on vuodelta 1513. Ne eteneväät kirkkotilassa mielenkiintoisen järjestelmällisesti alkaen kuoriosasta maailman synnyllä ja päättyyen kuoriosan toiselle puolelle, missä on viimeinen tuomio. ''
Tässä kirkon sakastin ikkunassa olevassa kuvassa on pyhä Kakukylla, kirjan nimen nostattanut maalaus. Tälle hahmolle ei löydy raamatusta vastinetta, mutta koska se on sakastissa, johon vain papeilla oli pääsy se edustaa tärkeää maalausta. Ajateltiin, että Kakukyllä suojeli rutolta - ehkä juuri tässä nimen omaan papistoa! Kuvassa rottia on Kakukyllan ympärillä...
Tämä on mielestäni tosi kiinnoistava ja voisin ottaa tämän pyhimyskuva hyvin kotiini, koska täällä metsän keskellä asuessa hiiret ja rotat ovat joskus riesana...ja inhoan niitä koko sydämestäni.
Jos meidän aikalaisemme saisivat tehtäväkseen kuvittaa koronalta suojelevan pyhimyksen, mikähän hän olisi?
Kannolla on muuten mielenkiintoisia tapoja kirjoittaa. Esimerkiksi kirjassa aputyttömaalarina toimiva Pelliina... Kesken lukemisen oivalsin, että hänen ajatusmaailmaa kuvaavissa teksteissä ei ollut lainkaan välimerkkejä. Tämä oli itselleni todella vapauttava kokemus kirjailijan vapauksista! Ensi alkuun luulin, että onpa huonosti tarkistettu kirjoitus, kun sivulauseet pilkkuineen jääneet pois...
Olen tässä loppukesän aikana itse työstänyt erästä tekstiä kirjoituskilpailuun. Huvittavaa, että kun lopultakin pääsin eroon opintoesseistä, niin heti perään jatkoin kirjoittamaan tarinaa ja koin rentoutuvani. Sain yhdeksi ohjeeksi tutustua kirjaan, jonka tekstistä pidän ja tämä jos mikä oli itselleni jotenkin vapauttavaa. Niin ja juu, tietysti olen kirjoittamassa todenperäistä historiatekstiä suvustani. Olen siitä aivan liekeissä. Harmi vaan kun ei ole sille tarpeeksi aikaa. Tarina itsessään on todella koukuttava ja sen keskiössä on rähjäinen talo, jonka ympärille kieriytyy ihan oikeasti koukuttava tarina. Minulle sanottiin, että kirjoittamaan oppii kerta kerralta enemmän. Viime kesänä sain palkinnon, kun osallistuin elämäni ekaan kirjoituskilpailuun, se antoi vähän alkupotkua! Ja jos ei sijoitusta tulekaan, niin ainakin olen saanut sukutarinan kansiin!
LÄHTEET:
Kirjailija Anneli Kanto etsi uusinta kirjaansa varten keskiaikaisia solvauksia käräjien pöytäkirjoista ja osallistui kiertokouluun. Yle uutiset. [https://yle.fi/uutiset/3-11891005] Luettu 26.7.2021.