keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Sivustaseuraajana Urbanlan Winter-tapahtumassa

Jo viikkoja sitten nuorimmaiseni esitti kainon pyynnön, josko pääsisi joululomallaan pelailemaan oikein urakalla. Oli alustanut asian hyvin - saman tien, kun kysyi asiaa, niin mainitsi, että sähköpostiini on juuri saapunut infoa vanhemmille:) Pakkohan se oli kurkata. Kyseessä oli Urbanlan Winter -tapahtuma.

 
                                  


Urbanlan Winter  (27.-30.12.2015) on siis tietokonepelitapahtuma. Tänä vuonna se järjestettiin Kokkolassa Kampushallissa uutuutta hohkaavissa tiloissa.  560 paikasta lunastettiin lopulta 528 paikkaa, eli pelisali oli lähes pullollaan intoa uhkuvia 13-20-vuotiaita. Suurin osa poikia, mutta kyllä joukkoon jonkin verran tyttöjäkin mahtui. Oma nuorukaiseni jännäsi päivä toisensa perään, josko hänen varaamansa paikan viereinen paikka täyttyisi tai ei. Pöytätilaa pelaajaa kohtaan peruspaikalla kun oli vain  70 cm ja kun sitten  kävi niin, että pari pöytäpaikkaa pojan vierestä jäi tyhjäksi, saivat he kavereiden kanssa tilaa vähän enemmän...

                                                 
 
Poikani parhaat kaverit eivät tapahtumasta  innostuneet, mutta 13-vuotiaani  on sen verran rohkea oman tiensä kulkija, että päätti joka tapauksessa mennä paikalle. "Pelaamaanhan sinne meen ja kyllähän siellä näkee tuttuja ja tulee uusiakin." Koulustaan osallistui muutama puolituttu. En osannut edes kyseenalaistaa, koska tunnen tyypin, kyllä se pärjää. Ja kotiinhan pääsee aina, jos ei sujukaan... Totean, että soittaa voi milloin vaan.:) Ja jos johonkin asiaan tuntee noin suurta intohimoa, niin kyllä siipiään täytyy saada kokeilla.
 
Äidin varoittelut "Pistä kengät johonkin sivuun hyvään talteen eteisessä - kun joskus aikaisemmin tuttavan lapselta vaihtui kengät"  menivät ilmeisesti talteen korvan taakse, sillä eka viesti paikalta oli "Täällä saa muuten olla kengät jalassa."
 
                               
 

Saattelin pojan hallille melkoisten pussien ja kapsäkkien kanssa. Mukana oli oma pöytäkone, piuhoja iso kasa, hiirimatto, kuulokkeet ja näppis. Lisäksi piti käydä vielä viime tinkaan ostoksilla hommaamassa 10  metriä pitkä verkkokaapeli ja 5 metrin useampiosainen sähköjatkojohto. Sitten tietysti reppuun vaihtovaatteet, makuupussi ja retkipatja. Äiti  valjasti poikasen vielä pussillisella ruokaa, ettei menisi ihan herkutteluksi... Jono oli pitkä, kun saavuimme paikalle ja  odoteltiinkin autossa tunti, ettei tarvinnut romppeineen pihalla jonotella. Sitten menoksi.
 
                      
 
Olin juuri ennättänyt kurvata pois paikalta kyläilemään, kun eka viesti saapui. "Hae kotoa mun näytönlatauskaapeli!" Heh, niin paljon kuin pakattiinkin, niin silti yksi piuha oli vielä jäänyt pistokkeeseen... Kuulemma tämän jälkeenkään ei homma oikein pelittänyt, sillä sähköjutuissa oli  aluksi ongelmia. On tuo tekniikka piuhoineen ja nippeleineen käsittämätön juttu... Onneksi tunnin värkkäysten jälkeen hommat oli kuulemma hallinnassa ja pelailu saattoi alkaa.

Eka yö vierähti ilman yhteydenpitoa. Aamupäivällä poika viestitteli että hänet  voisi hakea  kotiin huilaamaan muutamaksi tunniksi. Olin kehottanutkin  etukäteen poikaa, että kannattaisi silti panostaa myös kunnon lepäilyyn välillä... Niinpä taas kurvaamaan paikalle. Kivaa oli kuulemma ollut  tiimipeleissä sun muissa ja "vähäsen" nukuttukin. Pelisalin yläkerrassa oli patjatilaa 150 makuupussille. Kaippa siellä oli kääntymässä käyty, mutta suurin osa yötä kai pelailtu. Poika kertoi, että makuutila oli aika täynnä välillä ja osa nukkui portaikoissakin...
 
Pyysin poikaa lähettämään jonkun kivan kuvan paikan päältä - tyylilleen uskollisena pinkkifani lähetti tällaisen kuvan:

"Pinkki pukuhuone matkalla vessaan:)"

                                             

 Poika nukkui kotosalla hartaasti viiden tunnin päiväunet, söi, käväisi suihkussa ja oli valmis uuteen koitokseen. Taas uusi eväsreppu äidiltä mukaan. Josko tulisi syötyä vähän terveellisemmin. Poika kyllä kertoi huvittuneena, että melkoisia tölkkikasoja kuule joidenkin koneiden ympärillä...

Kun pyysin lisää kuvia, niitä sateli aika nihkeästi - ei ollut ilmeisesti aikaa. Tässä yleiskuvaa peliluolasta.

                                     

Homma eteni taas samaan tapaan. Iltasella laitoin viestiä, että olisi kiva saada paikalta muutama kuva nähtäväksi. Paluuviestinä sain  takaisin " 23.44 Mä nukun nyt ..."  Yötä myöten oli kuitenkin heräilty eloon. Seuraavana aamuna kahdeltatoista tuli  taas Whatsup-viesti  "Nyt jos oot alkanu herätä voit alkaa  tulla hakeen mut." Hahaa, kuka tässä nyt nukkuukaan:))) Ja taas kuskin hommiin...Tässähän se loma meneekin...
 
Kuva pelin tiimellyksestä:
 
                        

Poika nukkui jälleen kotona  sikeät unet, tällä kertaa 5½ tuntia. Parei kuitenkin, että sai nukkua ihan rauhassa. Kun heräsi, totesi ettei osaa oikein sanoa, onko aamu vai ilta. Pelisalissa kuulemma jotkut nukkuivat pöytää vastaan nojaten tai jopa pelipöydän alla. "Sinne en kyllä mee - et usko, kuinka haisee jalkahiki!:)" Sitten oli jo kiire viimeisen yön peleihin. Tähän asti oli äidin eväät ajaneet asiansa yhtä ainukaista hodaria lukuun ottamatta. Viimeiseksi yöksi poika totesi, että nyt täytyy vähän mässäillä ja hommata eväät paikan päältä.

Tapahtumassa olikin hyvin järjestelty  kioski, jossa sai tilata rehdin pizzan, jonka paikallinen pizzayrittäjä kuskasi paikalle puolen tunnin sisällä. Hintakin oli kohtuullinen  8 euroa.
 
Poika selvensi tilaussysteemiä ja lähetti kuvan omasta tilausnumerostaan. Pelisaliin kuulemma kiiri kuulutus, kun pizza oli yläkerrasta noudettavissa.
 
                                             
 
 
Iltamyöhällä sain  ruoasta ja näppäimistöstä oikeen kuvankin. 
                             
                                          

Paljon puhutaan, että nuoret vaan pelaa, mutta kyllä ainakin tuolla tuntui ihan sosiaalistakin meininkiä mukana olevan. Poika kertoo myös pelanneensa  kimpassa oppilaideni kanssa "Mutta ne ei varmaankaan tunnistaneet mua":)
 
Viimeisenä yönä klo 0.38 saan viestin "Tätä tulee joka aamu ja ilta." Klikkaan mukana seuraavan  ääniviestin jännittyneenä päälle. Hymyilyttää, sillä  ilmoille kaikuu lastenlaulu "Jos sun lysti on." Laulun loppua kohti poika  ja moni muukin intoutuu huutamaan ja tömistelemään ja sanomaan "totta kai!"


                                       

 Klo 19.15. Poika heräsi /tai herätettiin...) :))) Nyt on kuulemma kiire ulos, kun kaverit odottaa...Aika aikaansa kutakin!

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Hyvän joulun toivotukset! Tällä kertaa eka kuva tulee Kälviän kirkonmäeltä. Kävimme siellä laittamassa kynttilät siipan isovanhempien haudalle. Samaan aikaan kirkonkellot soivat ja sankarihautausmaalla sotilaat seisoivat vaikuttavan  hienossa asetelmassa. Soihtuja oli ripoteltu ympäri kirkon ympärystä. Oli kaunista.



Joulua vietämme kotona  -kuten lähes  aina . Kerran  kokeilimme  olla joulun pois kotoa ja siitä suvun vanhimmat valittivat sen verran voimallisesti, että emme ole toista kertaa edes aikoneet kokeilla:). Tapana kun  on ollut, että siipan suku viettää meillä aaton. Tänään meitä oli koolla 15 henkeä. Melko haastava urakka tietysti emännöidä, mutta siitä on tullut meidän jouluperinne. Ja lapsille ihana yhdessäolon hetki, kun 7 serkusta saavat olla yhdessä.  Osa asuu pääkaupunkiseudulla, niin muutoin harvakseltaan tapaavat. Aaton vielä häsään ja touhuan, jotta pöytä notkuu illalla kunniakkaasti  pukin käynnin jälkeen. Omat lapset on jo isoja, mutta kun muilla sisaruksilla on pienempiä, on vilske ja jouluhässäkkä taattu.

Tällä kertaa kuvat eivät tule itse joulunvietosta. Kävin päivällä kuvaamassa kotimme läheisyyteen noussutta uutta "kotaa." Nuorimmaiseni on kolmen yläkouluikäisen kaverinsa kanssa puuhastellut kodan joululoman aluksi. Voisiko olla parempaa lomapuuhaa?

Pojilla oli vanha kota, jonka purkivat ja innoissaan ovat uutta rakentaneet. Joulun kunniaksi sinne näyttää tulleen lyhtykin:) Iltojen hämärtyessä pojat sytyttävät nuotion ja istuvat kodalla tuntikausia yhdessä ollen. Siippa jo kauhisteli, että pojat tyhjentävät hänen puulatonsa kuivista polttopuista. Rauhoittelin, että niin kauan kuin pojat sentään  pysyvät noin lähellä kotia ja noin viattomissa merkeissä, niin antaa palaa vaan:)

Eikö olekin tyylikäs!


Tulen itsekin aivan joulumielelle tästä:) Pitäisikö viettää joku lomailta itsekin täällä?


Pisteenä i:n päällä kodassa on ympärillä aitaus, jottei kukaan putoa viereiseen  vesiojaan:)))


Nyt vieraat ovat lähteneet. Järjestin kodin siistiksi saman tien. Huomenna omat vanhempani tulevat luoksemme syömään.

Hyvää jouluaikaa kaikille!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kokkola majakat ja linjaloistot: Trutklippanin linjaloisto

Tällä kertaa seikkailemme merellä - sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuvat tulevat menneen kesän heinäkuulta.  Lähdemme purkillamme liikkeelle  siipan kanssa yhtenä kesän harvoista tyynistä ja aurinkoisista päivistä. Merellä säähän ei voi kuitenkaan koskaan luottaa. Kesken matkan ympärillemme laskeutuu niin sankka sumu, että näemme tuskin veneen keulaan saakka. Ainut pelastus on veneen navigaattori - toisaalta kylkeen voisi  pamahtaa toinen alus ihan milloin tahansa usvan seasta...Käsite "meren armoilla" tulee hyvin konkreettiseksi...

Tämä on myös yksi haastavimmista kuvausreissuistani - kuinka saada kuvia sumun keskeltä. Lisäksi mukaan sattuu ainoastaan pitkä putki (kuinka voinkaan olla näin huolimaton!) ...Sisätiloissa sillä ei juurikaan kuvata.





Määränpäämme,  Södra Trutklippan, on saari Kokkolassa. Saaren nimi suomennettuna tarkoittaa kutakuinkin eteläistä lokkikalliota.


Saaren luoteisrannalla on merenkulkulaitoksen rakentama pieni  satama vanhan loiston eteläpuolella.



Satamaan saavutaan kapeaa väylää luoteen suunnasta pohjoisen puoleisen kallion vierestä. Kovalla tuulella rantautuminen on vaikeaa... Vaikeaa se on tyynestä säästä tai sumusta huolimatta myös siksi, että reilu yhdeksänmetrinen kalastusaluksemme on liian iso satamaan. Satama on tarkoitettu vain pikkuveneille. Tilaa tässä luonnonsatamassa  on kolmelle veneelle. Siipan kanssa sumun keskellä tunteet kuumenevat - meinaamme jo luovuttaa ja kääntyä takaisin, ettei veneen pohja kolahtaisi kiviin. Siippa jurputtaa, että joka paikkaan sun kanssa pitää lähteäkin... Muutama metri ennen laituria on hyvin kivikkoista. Ihan normiveneellä rantautuminen olisi ongelmatonta.



Trutklippanin linjaloisto on Tankarin majakan ikätoveri, sillä  molemmat on rakennettu 1800-luvun lopulla.  Trutklippanin loisto valmistui 1890. Alun perin se  oli kahden majakkamaisen loistorakennuksen muodostama linjaloisto. Menneinä aikoina loistonhoitajat asustelivat työpaikkansa vieressä saarella eli loisto oli miehitetty. Rakennus  ei ole vuosikausiin ollut aktiivikäytössä.1920-luvulla majakka oli vielä toiminnassa ja toimi ilmeisesti Toiseen maailmansotaan saakka. Rakennuksen yläosa on maalattu punaiseksi, alaosa valkoiseksi. Hieman ylöspäin kapenevan puisen tornin huipulla on tasannekohdassa puinen lyhtykoju.


Saaren rakennettuun ympäristöön voidaan laskea kuuluviksi myös loistonhoitajien rakentamat kivetyt kulkureitit sekä kallioihin hakatut askelmat. Saaren omistaa kokonaisuudessaan Metsähallitus ja saari on myös Natura 2000-aluetta. Kasvustoltaan saaren pohjoispää on niukkakasvuista kalliota. Saaren sisäosissa puolestaan on myös vanhahkoa lehtipuustoa.


Saarella on itse asiassa kaksi loistoa. Alempi loistorakennus on edelleen historiallisessa asussaan kalliorannalla, mutta ylempi loistorakennus on nykyään korvattu betonisella linjataululla.





Purkkimme saadaan lopulta kunniakkaasti köytettyä laituriin. Siippa vielä jupisee, että päästäänköhän täältä koskaan pois. Hyvä tuuli tarttuu kuitenkin väkisin, kun pääsemme kävelemään rantakallioille. Todella kaunis saari. Sumukin hälvenee hetkeksi palatakseen hetken kuluttua entistä voimakkaampana.


Yllätykseksemme loistorakennuksen ovet ovat auki. Ei kuin sisälle kurkkaamaan.

Alemmassa loistotornissa on myös asuinhuone, joka on palvellut loistonhoitajan ja tämän perheen asuinhuoneena. Toinen ovi johtaa asuinhuoneeseen, toinen vintille. Tunnen olevani kuin varkaissa vieraita ovia aukoessani.  


Asuinhuoneessa on useampi hyvännäköinen kerrossänky patjoineen ja tyynyineen.  Lisäksi siellä on jakkaroita ja  kakluuni. Oletettavasti harrastekalastajille tai merellä  nautiskeleville kiva yöpymispaikka.


Siippa jo innostuu, että  jos sumu ei hälvene, voimme hyvin jäädä odottelemaan selkeämpää säätä tänne.

  
Sitten kurkkaamaan yläkertaan. Sinne vie jyrkät, vaaleansiniset portaat.


Porrastasanteella on lepotuoli.


Linjaloiston valo on ilmeisesti ollut kiinnitettynä tämän kuperan ikkunan luo. Katossa on lyhdylle koukku. Lasi on halkeillut, mutta vaikuttaa kuitenkin vahvalta.


Tässä alla  linjaloiston yläkerta ja kupera ikkuna sekä parveke. Trutklippanin loisto on Tankarin ohella ollut  historiallisen kaupunkiväylän tärkeimpiä merimerkkejä. Nykyään se taitaa olla melko tuntematon.


Kurkkaan ulos parvekkeen ovesta. Parvekkeelle on paras olla astumatta - se näyttää laholta. Kannattaisi joko korjata tai ainakin laittaa ovi säppiin, ennen kuin joku keksii koettaa onneaan vilvoittelemalla terassilla... Tämä Liikenneviraston omistama loisto tarkastetaan  lukemani mukaan kuitenkin vuosittain. 

 
Yllä: Linjaloisto saaren suunnasta.


Loistonhoitajien käytössä olleet tupa ja talousrakennukset ovat edelleen olemassa. Tosin osa rakennuksista näyttää ränsistyneiltä. Saaren rakennettuun ympäristöön kuuluu myös loistonhoitajien rakentamia kivettyjä kulkureittejä sekä askelmia, jotka on hakattu kallioihin.



Tässä taisi olla hyyskä...




Kauempana saarella sataman lähellä sijaitsee  hyvätasoinen varaustupa, joka on Kokkolan matkailun ylläpitämä. Itse saari kuuluu Natura 2000-alueeseen.

Tämän punaisen tuvan ovet ovat lukossa-sinne pääsee vain varaamalla.  Sitä voi  vuokrata Nuorisokeskus  Villa Elban  kautta. Matka saareen kestää Elban laiturilta viitisentoista minuuttia.

Vesi täytyy saarelle matkaavien kuljettaa itse, sillä saaressa ei ole käyttövettä. Sähköä saarella ei ole. Mökin varustuksiin kuuluu kaasuliesi, kattiloita, pannuja ja astioita.  Yöpyminen maksaa  125 euroa/vrk.












Rannan tuntumassa kallioilla on myös saunarakennus.





Kuvaushetkellä  saunan ikkuna on korjaustilassa...



Saaren luonto on pohjoisosissa niukkakasvuista kalliota, saaren sisäosissa puolestaan  vanhahkoa lehtipuustoa.  Lintujen pesimäaikana  ei saaren pohjoisosien kallioille tai eteläosan rantaniityille  ole menemistä.



 Kalliolla näkyy monissa kohdin nimimerkkejä kaiverrettuina, ihan taltan kanssa on töitä varmaan tehty.



Myös muita asumisen merkkejä löytyy.






Saari on kaunis ja kallioinen. Emme lähde huonojen sääolojen vuoksi sitä kokonaan kiertämään. Puuttuisi enää, että kompuroisin kumpuilevilla ja liukkailla  kallioilla, taittaisin nilkkani ja siippa joutuisi raahaamaan minua kuin kivirekeä kohti satamaa:)))



Kalliolla oleillessamme kuuluu kovaa moottorin jylinää. Siippa sanoo, ettei  voi olla totta, että noin iso alus äänestä päätellen lähestyy tässä sumussa saarta. Mitään ei kuitenkaan näy. Minun mielikuvitukseni lähtee tietysti tässä vaiheessa jo laukkaamaan. Sieluni silmin kuvittelen jo hetken lopun aikani tulleen. Oikeasti aika pelottavaa se ison moottorin jylinä sumun keskellä. Ajattelen jo, onko rahtialus harhautunut sumussa ja pösäyttää pian kallioon... 

Seuraava ääni on iso plumpsahdus ja siippa toteaa, että isohko ankkuri tiputettiin mereen. Mitään ei vieläkään näy.  Leikittelen ajatuksella, että  saareen rantautuu merirosvoja. Viekööt minut tai  pitkän putkeni, muuta ei nyt ole antaa...

Muutama minuutti myöhemmin sumu hälvenee hieman. Tarkempi katselu osoittaa, että paikalla on viattoman näköisiä sukeltajia. En tiedä, mitä he tutkivat.


Mutta saari - se on kaunis. Ja kallioinen.






Sumu hälvenee ja on aika palata veneeseen. Yritän keventää siipalle tunnelmaa, että jos emme pääse satamasta pois ilman pohjarikkoa, näkyy viereisellä isolla veneellä olevan pelastusvene mukana:)


 
Ehdottomasti käynnin arvoinen kohde!


LÄHTEET:


 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kokkolan saariston hoito- ja käyttösuunnitelma. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90315/Etela-Pohjanmaan_julkaisuja_2_2011.pdf?sequence=4] Luettu 14.7.2014.


Harri Nyman. Meriväylien rakennusperintö. Trutklppan. Kokkola. [http://www.nba.fi/fi/File/1005/merivaylien-rakennusperinto.pdf] Luettu 1.9.2014.


Kokkola.fi. Rantautumispaikat ja kanoottirannat. [http://www.kokkola.fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/luonnon_virkistyskaytto/veneily_ja_melonta/fi_FI/rantautumispaikat_ja_kanoottirannat/] Luettu 13.9.2014.


KP24.fi. Saaristo tarjoaa helmiä veneilijöille. [http://www.kp24.fi/uutiset/338789/Saaristo-tarjoaa-helmi%C3%A4-veneilij%C3%B6ille] Luettu 2.5.2015


Lighthouses of Western Finland. [https://www.unc.edu/~rowlett/lighthouse/fin2.htm] Luettu 8.6.2015.

Luonnonsatamat.fi.  Södra trutklippan. [http://www.luonnonsatamat.fi/index.php?action=vsatama&vsatama-id=8156] Luettu 2.5.2015.

Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. [http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2014/02/EPO-raportti-maakunnalliset.pdf] Luettu 24.8.2014.


Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. RKY. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2922] Luettu 13.9.2014.


Nuorisokeskus Villa Elba. Södra Trutklippan. [http://www.villaelba.fi/villa_elba/fi_FI/sodra_trutklippan/] Luettu 2.5.2015.


Venelehti.fi. Södra Trutklippan. [http://venelehti.fi/satamat/merenkurkku/mustakari-kopmanholmen/1762-sodra-trutklippan] Luettu 2.5.2015.