Kokkolanseudun puumerkkejä

Nyt perehdytään puumerkkien mielenkiintoiseen historiaan! Puumerkki sanana tulee lähes suoraan ruotsin sanasta "bomärke,", joka tarkoittaa asumus- tai talonmerkkiä. Puumerkkien käyttö perustuu ikivanhaan oikeustapaan. Sitä käytettiin omistussuojana  ja sillä katsottiin olevan lain antama suoja. Jo niinkin aikaisin kuin  keskiaikaisessa Ruotsin maanlaissa on mainittu puumerkin väärinkäyttö rikollisena. Väärentäminen tuomittiin siis yhtä rikollisena kuin meidän aikoinamme nimikirjoituksen väärentäminen. 

Usein näkee puumerkkejä vanhoissa huonekaluisssa. Olikin tapana, että puumerkein varmistettiin omistajuus irtaimiston haltijana. Vuoden 1798 oikeuskauden määräyksessä  puumerkein varustetussa asiakirjassa tuli olla kahden todistajan  nimet. 

Mistä sitten kumpusivat puumerkkien aiheet? Idea  merkille saattoi syntyä oman ammatin kautta. Moni puumerkeistä on tulosta ihmiskunnan pitkäaikaisesta kanssakäymisestä aikojen saatossa. Aivan varhaisimmilla merkeillä on yhteys myös uskontoon. Yleisin niin kutsutuista taikamerkeistä on hakaristimuoto, joka on todistetusti peräisin seuduillammekin jo rautakaudelta. Vasta toisen maailmansodan aikana se liitettiin  valloittajakansan käyttöön. Yksi hyvin tavanomaisista puumerkkimuodoista on ollut myös viiskantamerkki, joka saatettiin liittää ruumisarkkuun tai riihen  ovenpieleen, jotta vainaja ei tulisi öisin häiritsemään elossa olevia

Alla: Kälviän kruununmakasiinin puumerkkejä. Ne ovat rakennuksen kivijalassa - mikä työ onkaan ollut niihin kaivertaa puumerkit ennen rakennuksen kivijalan luomista!

Puumerkkien käyttö väheni muuten vasta 1950-luvulla. vanhin Suomesta löydetty puumerkki on ilmeisesti löydetty Ulvilan hautausmaalta. Merkki on on kyetty yhdistämään 1200-lukuun!

Alla: Tankarin kirkon puumerkit. Näitä löytää Tankarin kirkosta puupenkkien virsikirjatelineistä. Aika veikeän näköisiä, en ole selvittänyt niiden haltijoita. 

Länsisuomessa puumerkit ovat olleet sidoksissa ennemminkin taloon kuin asukkaisiin. Usein merkki säilyi, vaikka talo vaihtoi omistajaa. Usein talokaupan mukana seurasi irtaimistoa, jota olisi ollut työlästä muuntaa toisen puumerkin alle. 

Jos taas kantataloa jaettiin suvun kesken, usein vanha merkki jäi  talon uudelle omistajalle ja siitä erkaantuneet talot herkästi kehittivät vanhaan puumerkkiin jonkin uuden asian. Myös naisella saattoi olla oma puumerkki, vaikka näitä vähemmän tuleekin vastaan. Etenkin, jos kyseessä oli talon omistava leskinainen. 

Oman sukuni puumerkit Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa ovat aikojen saatossa suurimmaksi osaksi kadonneet. Isäni suvussa tulipalojen myötä, kun taas äitini suvussa moni asiakirja on kylmäpäisesti tuhottu ei-niin-tärkeänä tai asiakirja on kokonaan puuttunut - välillä ehkä tarkoituksellisestikin. Siippani ruotsinkielisessä  suvussa Kokkolassa - tai silloisessa Kaarlelassa -   kaikki asiakirjat taas on pedantisti tallella vuosisatojen ajalta. Varmaan tämä kertoo jotain tilanpitäjien tunnollisuudestakin. 

          

Sain jokunen vuosi sitten anopiltani lahjaksi ison kasan suvun vanhoja asiakirjoja. Mikä mieletön lahja - sukututkija ei voisi innostua mistään juuri enempää!  Minua hieman pelottaa omistaa niitä - pelkään, että jotenkin onnistun ne tuhoamaan. Ne pitäisi kaikki järjestelmällisesti ainakin valokuvata. Olen vuosien saatossa avannut kirjekasan kolme kertaa. En koskaan pääse selvyyteen kaikkien asiakirjojen luonteesta. Siellä on kauppakirjoja, todistuksia, tilakirjoja, perunkirjoja, ruotusopimuksia, lippusia, lappusia...

Tänään avasin yhden pumaskan. Asiakirjat ovat monelta eri vuosisadalta. Ruotukirjat vanhimpia, mutta niitä en tänään ennättänyt kuvaamaan. Laitan tähän kuvia muutamista suvun asiakirjoista - tai siis niissä olevista puumerkeistä. 

Yllä: Jacob Jacobsson Huchtala ja Maja Johansdotter sekä todistajana Matts Johansson, jonka sukunimestä en ihan ole varma. 

Asiakirja on vuodelta 1806. Jacob Jacobsson  oli syntynyt 1749 ja kuoli pari vuotta tämän puumerkin jälkeen vuonna 1806. Hänen vaimonsa Maja  Johansdotter oli tyttönmeltään Wässe/Wässi.  Hän oli syntynyt 1750. Maja kuoli 1819. Jacob ja Maja olivat pojanpoikani esivanhempia kahdeksan sukupolvea häntä aiemmin. Molemmilla puolisoilla näyttää olevan sama puumerkki. 

Tässä alla asiakirjassa näyttää olevan samainen Maja Johansdotter sekä lisäksi Abraham Jacobsson ja Abraham Abrahamsson. 

Abraham Jacobssonilla on sama puumerkki kuin veljellään ja veljenvaimollaan yllä. Abraham Abrahamsson on puolestaan Abraham Jacobssonin poika ja hänellä on jo omanlaisensa puumerkki. Abraham Abrahamsson Huchta oli syntynyt 1780 ja isänsä Abraham Jacobsson 1747. Hän oli kotivävynä Prestillä ja myöhemmin maanviljelijänä samalla tilalla. 

Vuodelta 1864 Matts Johansson Heikilä. Merkki on selkeä muunnelma aikaisemmista sukupolvista. Merkki on vuodelta 1864. 

Alla olevassa asiakirjassa on itselleni tuntemattoimia nimiä yläreunassa. Henric Johansson ja Anders Mattsson kuitenkin.  

Alimmaisena on Anders Korp. Lienee Korpilaisten sukua? En ole ennättänyt läpikäymään näitä asiakirjoja, joten niiden asiayhteys on toistaiseksi ontuva ja siksi nimiä on vaikea tunnistaa. 

Alapuolen asiakirjassa on vedetty henkseleitä asiakirjatekstien päälle useamman kerran. Ilmeisestikin päivitetty versio asiakirjasta on aina päivitetty samaan paperiin - ainakin 4 kertaa. Puumerkin kuittaajana on Eric Jacobsson Heikelä. 

Alempi asiakirja on melkoinen sutaisu. Teksti on muita sekavampaa eikä niin siistiä. Bongaan sieltä kuitenkin nimen Johan Ericsson Witick puumerkkeineen. 

Vuoden 1810 asiakirjassa on Abraham Hucktalan nimi ja tämän lisäksi uusi puumerkki todistajalta: Henrik Johansson Måttinen. Hän ei liene ainakaan lähisukua. 

Tässä alla olevat kaksi jälleen samaa suvun samanlaista puumerkkiä. Hauskaa katsoa, että niissä oikeasti näkyy kirjoittajiensa erilainen kädenjälki!

Todistajana näyttää olevan Anders Fredriksson Majabacka.  Asiakirja on vuodelta 1850.

Tässä alaopuolen asiakirjassa on jälleen samoja nimiä kolmen henkilön kuittaamana. Taitaa olla kyseessä äitinsä perunkirja tekstistä päätellen.  Todistajina Matts Mikelson Korpe omine puumerkkeineen ja Matts Hauchtonen af dito eli käsittääkseni samasta paikasta. 

Vielä löytyy uutta - todistajana vuoden 1836 asiakirjassa on Eric Jacobsson Hejkilällä Matts Eriksson Kykyri. 

Kerran vielä törmään  lähes samaan Huchtalan puumerkkiin- se on Anders Huchtalalla. Yläosan tähtikuvio vain on muuttunut ristiksi.   Ylempänä mainitaan ilmeisestikin aviopari Abraham ja Anna Lillpeitso, jos nimen oikein tulkitsin näin kuvasta...

Heilläkin on keskenään samanlaiset puumerkit. 

Pahnanpohjimmaisena kuvissani on vielä Anna Elisabeth Hauhtosen ja Abraham Matsson Kottkan puumerkit. Heilläkin näkyy erot kädenjäljessä. Alimmaisena asiakirjassa on  todistajana Maria Andersson Junttilan yksinkertainen risti-puumerkki. 

Näissä riittäisi tutkittavaa ja pähkäiltävää pidemmäksikin aikaa!

LÄHTEET: Sukututkimuksen asiakirjaopas - väestöhistorialliset arkistolähteet. Päivi Happonen. Mikkeli 2004. [https://katiha.xamk.fi/Karjalatk/downloads/Sukututkimuksen_asiakirjaopas_Happonen.pdf]

Kruununmakasiini Kälviällä

Tällä kertaa aiheena on kruununmakasiini. Moni hieno rakennus on ajan myötä purettu, mutta Kälviän kruunumakasiini katselee maailman menoa yhä ylväänä keskellä kylää.

Makasiinithan olivat varastoja. Viljan varastoimiseen tarkoitettuja makasiineja oli 1860-luvulla kolmenlaisia: valtion kruununmakasiineja, pitäjänmakasiineja ja myös talonpoikien omia varastoja.

Venäjän vallan aikana  ja osin jo  Ruotsin vallan aikana  kruununmakasiineja rakennettiin Suomeen. Makasiineihin kerättiin  tietty osuus viljelijöiden suorittamasta kruununverosta niin sanottuina kruununjyvinä eli leipäviljana. Ohra tai ruis toimitettiin kruununmakasiiniin, jossa makasiininhoitaja otti  ne vastaan. Kruununjyvien  vastaanotto lopetettiin 1925, kun myös maavero poistui. Verosta sai suorittaa enintään 2/3 viljoina, loppuosa maksettiin rahana.

Kälviän kruununmakasiini on vuodelta 1844. Vuonna 1839 kruunu alkoi vaatia Kokkolan ja Kälviän makasiinien uudistamista ja suurentamista. 1842 kenraalikuvernööri kuitenkin suostui talonpoikien painostuksesta rakentamaan pitäjään oman makasiinin kolmen vuoden kuluessa. Kokkolalaisten kolme makasiinia puolestaan määrättiin korjattaviksi.  Kälviän rakennuksen piirustukset oli laadittu intendentinkonttorissa. Rakennus nousi paikoilleen kälviäläisen talonpojan,  Israel Mikkolan johdolla Iso-Hyypän maalle.  Ennen kruununmakasiinia paikalla oli ollut 1700-luvulta peräisin oleva Puodinmäen aitta, joka purettiin ennen kruununmakasiinin pystytystä.

Rakennus on lautavuorattu vuonna 1897. Punainen maalipinta on punamultaa, ovien väri on keltaokraa ja vuorilaudat valkoista öljymaalia.

Suomi oli ilmeisestikin 1800-luvun alkuvuosikymmeninä omavarainen leipäviljan suhteen. Ongelmaksi muodostuivat  1830-luvulta lähtien katovuodet. Etenkin 1860-luvulla sadot olivat useina vuosina surkeita. Vuonna 1867 erityisesti kerättyä saatu satokin oli hallan panemaa ja kelpaamatonta sekä siemeneksi että leipään.  Vaasan läänissä  saatu   sato  oli kaiken kaikkiaan   hieman yli puolet vuosien 1861–1870 keskimääräisestä sadosta.

Monet peräkkäiset katovuodet johtivat kriisiin ja monin paikoin elettiin kädestä suuhun. Myös siemenviljaa otettiin vastoin sääntöjä ulos makasiineista.

Kun tiedetään, kuinka entisaikojen vitsauksina olivat nälkävuodet, tuli talonpojille oiva mahdollisuus hankkia  kruununmakasiineista  sinne veroina kerättyä viljaa.  Veroviljasta annettiin sekä  lainoja että avustuksia nälkävuosina.

Suomessa oli 1900-luvun alussa vielä 20 kruununmakasiinia. Makasiinien suunnittelijat olivat usein melko tunnettuja arkkitehteja. Monien kruununmakasiinien piirustukset oli lisäksi laadittu valtion Intendenttikonttorissa.

Makasiinin kivijalassa on muuten  seudun joka talosta kivi puumerkkeineen! Eikä ihan mitä tahansa kiviä. Kun kierrän rakennusta ympäri, en voi kuin ihastella tasaisen paksuja kivipaaseja. Täytyy kyllä nyt etsiä anopin sukujen puumerkit esille ja katsoa, millaisia kiviä he ovat paikalle tuoneet.

Tyhjille jääneeseen kruununmakasiiniin perustettiin viimeistään 1940-luvulla, ehkä jo aikaisemminkin , Kälviän Yhteismylly Oy.

1970-luvulla myllytoiminta lakkautettiin  kokonaan. Nykyään makasiini ei ole aktiivisesti missään käytössä. Onneksi sitä ei kuitenkaan ole päästetty rapistumaan, vaan ulkoasultaan se on hyväkuntoisen näköinen.

Alla oleva kuva on lainattu täältä.
Kuvassa on sekä kruununmakasiini että pienempi rakennus, joka on  aikanaan ollut pitäjänmakasiini.

'
Hieno juttu, että rakennus on pidetty näin näyttävässä kunnossa. Onhan se huomattava maamerkki keskellä kylää!





LÄHTEET:
Geocaching. Kälviän kruununmakasiini. [https://www.geocaching.com/geocache/GC5QXNG_kalvian-kruununmakasiini?guid=33bce98f-4ae2-4c9e-9814-d23721f3cd3f]  Luettu 18.9.2016.

Hirvonen, Heidi. Tiedon, tahdon vai resurssien puutetta? Suomen hallinto ja syksyn 1867 elintarvikekriisi. Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Talous- ja sosiaalihistoria Pro gradu -tutkielma Maaliskuu 2013. [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38855/Gradu_Hirvonen_Heidi.pdf] Luettu 6.1.2016.

Museovirasto. Kulttuuriympäristö. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/rapea/read/asp/r_kohde_historia_list.aspx?KOHDE_ID=201088] Luettu 18.9.2016.

Vanhakälviä. Keskipohjanmaan Kotiseutuliite 22.11.1958. [http://www.vanhakalvia.fi/Tarinat/Israel_Mikkola.pdf] Luettu 18.9.2016.

Wikipedia. Kruununjyvät. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kruununjyv%C3%A4t]Luettu 6.1.2017.

Wikipedia. Kruununmakasiini.[https://fi.wikipedia.org/wiki/Kruununmakasiini] Luettu 6.1.2017.