Kaustarin ja Sipolan kievarit

Tällä kertaa tutustumme pariin kestikievariin tarkemmin Kokkolassa.

Kaustarin kievarin alkuajoista en löytänyt tarkkoja merkintöjä. Vanhin kohdalle osunut merkintä löytyi  käräjäpöytäkirjoista, joiden mukaan kaksi kaustarilaista talonpoikaa sai kumpikin vuonna 1543 1/2 markan sakot, koska he olivat niskuroineet kyyditysasiassa. Nimistä ei ole sen tarkempaa selvyyttä eikä silloisen kievarin pitäjästä.

Viimeistään vuonna  1656 tuli lanko Karl Simonssonista  Kaustarin eli yhden manttaalin  Suomalax n:o 2:n kievarin pitäjä. Häntä seurasi tehtävässä hänen poikansa Mickel Karlsson.

Kievari Johan Kaustar omisti yhden manttaalin tilan, ja anoi vuonna 1757, että takamailta etsittäisin sopiva paikka hevosille. Sieltä ne olisivat helposti saatavilla kyydityksiin. Todennäköisesti laidunhaka katsastettiin tarkoitukseen, sillä seudulla  on paikka  nimeltään Hollihaka.

Aina kievareiden kyydityspyynnöt eivät sujuneet kaikkien sääntöjen mukaan. Nimismiehen  rengille kävi vuonna 1589  kehnosti hänen  viedessään viestiä kyydityksestä kaustarilaiselle  Olof Persson Kykyrille. Persson hakkasi renkiä niin, että  sai päähänsä haavoja. Persson sai teostaan sakkoa 40 markkaa. Tämä oli iso summa, sillä tavallisesta niskuroinnista rangaistuksena oli yleensä 3 markkaa.

Naapureiden tuli järjestelmän mukaisesti auttaa kyydityksissä. Naapurit olivat olleet Kaustarissa haluttomia tähän jo vuonna 1728. Vuonna 1735 linnusperäläinen Daniel Henriksson Saari tuomittiin 3 markan sakkoihin, koska hän ei ollut luovuttanut hevosta ajoon ,vaikka Henrik Kaustari oli sitä vaatinut.



Suomen kestikievarit ja tiet 1757. Kuva lainattu täältä.

Kyläläiset sopivat vuonna 1742, että Kallinen, Isokylä, Närvilä, Kaustari ja Linnusperä avustaisivat Kaustarin kievarin kyydityksissä. Koko Vitickin kappelikunnan ja muu osan Kokkolan pitäjää eli Kvikantti, Oivu, Sokoja ja Alaveteli, tuli huolehtia Kaustarin hollikyydeistä.

Vaikka hollikyyditys oli järjestetty siten, että  asukkailla oli selkeät viikon hollivuorot talvisin, lakkoilivat asukkaat vuosia 1745-1755. Tämän vuoksi Johan Henriksson Kaustar haastoi vastustelijat oikeuteen, jossa heitä uhattiin 6 markan sakoilla. Tästä huolimatta kappeliseurakunnan asukkaat - 64 talollista - kieltäytyivät matkustajien kyyditsemisestä.

Vuonna 1749 Johan Kaustar teki päätöksen kievarinpidon lopettamisesta. Hän ei pystynyt kasvattamaan kahdeksan kuukauden aikaa  kievariasetuksen vaatimaa määrää hevosia. Tässä asiassa alapitäjäläiset tukivat Kaustaria.

Vuonna 1757 kyytimaksuja korotettiin ja  hollikyydit päätettiin lopettaa. Tästä huolimatta vuonna 1758 sovittiin, että yläpitäjäläiset pitäisivät 2 hevosta  viikossa talvisin  Kaustarissa ja alapitäjäläiset yhtä kesäisin  ja kelirikkoaikana kahta hevosta.

Sopimuksista lipsuttiin. Kievari Johan Kaustar oli tehnyt  25 veteliläisen kanssa sopimuksen siitä, että nämä hollivuorojen sijaan antaisivat heiniä kolmen leiviskän verran. Vuonna 1763 käräjillä ilmeni, ettei ollut tullut sen kummemmin heiniä kuin hollivuorojakaan. Päätettiin, että kievari sai 5 kuparitaalaria jokaista laiminlyöjää kohti.

Kaustarin kievarissa tuli olla 6 hevosta vuonna 1768. Perusteluina tälle oli, että kesätie hiekkamaan yli Kruunupyyhyn oli vaikeakulkuinen ja pitkä. Toisaalta matka kaupunkiin oli lyhyt. Neljä tilan hevosista  tarvittiin tilanpitoon sekä postikuljetuksiin, kaksi kyydityksiin. Kymmenen lähitilallisen tuli pitää kaksi hevosta  jatkuvassa valmiudessa.

Tyytymättömyys hollikyyteihin oli suurta ja 1768 pyydettiin Anders Eriksonia ja Jacob Persson Kiviniemeä Isostakylästä ottamaan haltuun Kaustarin  kievari sitä vastaan, etteivät nämä  uudet kievarinpitäjät vaatisi hollihevosia. Hyvityksenä tästä he saisivat raivata niittyä 20 häkinalan verran pitäjän yhteisiltä takamailta (1 häkinala= 30 leiviskää= n. 8,5 kg)  Ylä- ja Alaveteliläiset kannattivat asiaa.

Kaustarin kievarista en löytänyt kuvia enkä saanut paikallistettua sen sijaintipaikkaakaan aivan tarkasti. Kaustarin alue on muuttunut maanviljelysseudusta viimeisten vuosien aikana asutusseuduksi. Taloja on noussut tiheään. Yksi uusista kaduista on nimeltään hevoshaantie - en tiedä onko sillä mitään tekemistä hollihaan kanssa...Sen sijaan käräjäjuttuja Kaustarin kievarista löytyy enemmän kuin muista yhteensä!

Kaustarin kievaritila oli vuonna 1782 jaettu kolmeen osaan. Tällöin kievarit Karl ja Jakob Kaustar haastoivat kievari Johan Johanssonin Kaustarin oikeuteen. Johan oli ottanut  yksin huolehdittavaksi  maksua vastaan koko pitäjän hollikyydit, vaikka hollikyydeistä oli sovittu kaikkien kolmen miehen vastaavan. Johanilla oli kolme hevosta kyytejä varten, mutta kaksi muuta kievarinpitäjää katsoi hevosten väsyvän ja tästä koitui matkustajille harmia. Johan Johansson Kaustar tuomittiin sakkoihin.

Vuonna 1785 nimismies syytti Johan Kaustaria siitä, että  tämä oli hollissa koko pitäjän puolesta. Kaustar ei myöntänyt tätä, mutta myönsi, että yksi hänen hevosistaan oli  väsynyt 3/4 pituisella matkalla Vitickin kievariin 8.2.1785, koska sama hevonen oli samana päivänä tätä ennen matkannut jo Kruunupyyhyn. Johania syytettiin siitäkin, että tämä oli kesällä  antanut Elias Ahon hevosen upseereille. Räyrinkiläinen Ahonen oli jättänyt hevosen kievariin ja ollut itse tietöissä. Kaustarin emäntä oli antanut luvan upseereille hevosen irrottamiseen. Hevosen palatessa se oli huonokuntoinen ja "murtumavikainen", eikä Aho voinut käyttää sitä koko kesänä. Ahon valitettua asiasta, oli Kaustarin emäntä  uhannut häntä selkäsaunalla.

Vuonna 1789 kievaria haluttiin siirtää Isoonkylään, mutta  kappelilaiset eivät halunneet siirtoa, koska Kievaria ylläpidettiin hyvin. Maaherra päätti 1799, että kievari siirretään Mickel Sipolan tilalle, vaikkei Mickel ilmoittikin, ettei halunnut olla tekemisissä kievarin kanssa.  Uusi tila sijaitsi tien läheisyydessä  ja siellä oli uudet rakennukset. Pitäjänmiehet päättivät valittaa asiasta  kamarikollegioon. Päätös  ei toteutunut Sipolan valitusten vuoksi, mutta vuonna 1802 Sipolasta kuitenkin ilmeisesti tuli kievari.

Yllä kuva Kaarlelan rippikirjasta Mickel Sipolan rippikirjasivulta vuosilta 1789-1795.

Myöskään Sipolan kievarista ei löytynyt kuvia, mutta se kaiken järjen mukaan on sijainnut Sipolanmäellä Isossakylässä. Tämäkin seutu on viime vuosien aikana muuttunut hurjasti uudisasutuksen myötä.

Karl ja Jakob Kaustar puolestaan saivat sakkoja vuonna 1794, koska he olivat vasten lakia tehneet sopimuksen kaustislaisten kanssa heidän kyytiensä hoitamisesta.

Vuonna 1795 kaupunkilaiset anoivat Kaustarin kievarin siirtämistä kaupunkiin, koska matka Kaustarin kievarista Kruunupyyn Storåhon oli pitkä ja matka puolestaan Vitickin kievariin lyhyt. Tämän lisäksi kaupunkilaiset joutuivat itse vastaamaan matkoistaan Kruunupyyhyn, koska Kaustarin kievari oli väärässä suunnassa. Maaherra päätti  mahdollisuudesta kievarin siirtämiseen.

Kievaritalon poika Johan Jakobsson Kaustar ja kirjanpitäjät Petter Calamnius sekä Johan Riska ajautuivat tästä ilmiriitaan. Porvarit pyysivät kyytihevosta 1.6.1795 ja Kaustar kysyi, oliko porvareilla omat kiesit. Porvarit olivat tähän vastanneet: "Se ei kulu sinulle hunsvontti, hanki vain hevonen." Tähän Kaustar oli sanonut "En kyyditse muita kuin upseereita, ja sellaiset herrat kuin te ovat voineet matkustaa ohi."

Yllä kievaritalon pojan Jacob Jacobsson Kaustarin rippikirjasivu Kaarlelan seurakunnasta vuosilta 1789-1795.

Porvarit olivat tästä suivaantuneina vaatineet, että asia täytyy merkitä kievarikirjaan. Tähän kievaritalon poika oli vastannut "Annan sen teille jos haluan." Riska oli suutahtaneena tönäissyt Kaustaria rintaan ja lopulta Kaustar oli hakenut kievarikirjan tuvasta ja hevonenkin oli talutettu paikalle.

Huonolla tuurilla hevonen oli  riuhtaissut  itsensä irti ja juoksennellut, joten aikaa oli tuhraantunut vielä tähänkin...Hevosen kiinniottoa odotellessa Riska ja Calamnius  olivat siemailleet mukanaan tuomaa pulloa ja lopulta matka oli päässyt alkuun. Asiaa puitiin käräjillä moneen kertaan vuosina 1796-1798. Lopulta kaikki saivat vapauttavan tuomion, mutta kirjanpitäjät olivat tyytymättömiä ja sanoivat valittavansa hovioikeuteen.

Ristiriidat kievarin paikasta olivat varmaan Kaustarin kievarille ahdistavia. Kievari Karl Karlsson Kaustari kuskasi 28.9.1801 matkustajia Vitickiin ja kuoli tulomatkalla. Hänet löydettiin kieseistään Korpilahden Kaukon vierestä. Selvisi, että Kaustarilla oli ollut  rintatauti eli keuhkotauti. Tästä huolimatta hän oli lähtenyt kyyditysreissulle. ..Tutkimuksissa osoittautui, ettei Karl ollut ollut kuollessaan mainittavissa määrin  väkijuomia nauttinut,  joten hän sai kunnialliset hautajaiset.


LÄHTEET: Kaarlelan pitäjän historia II. Kyyditykset, kievarit ja hollikyydit. 1980, s. 447-467.

Kaarlelan pitäjän historia II.  Postinkuljetus. 1980, s. 468.