Hauta-alue Suomessa kaatuneille neuvostosotilaille

Tällä kertaa kuvatallenteet tulevat viime kesältä. Kiertelin silloin Marian hautausmaalla ja jäin kuvailemaan sen luoteispuolella, Koivuhaan puoleisessa kulmauksessa olevaa neuvostosotilaiden hautapaikkaa. Valkea puuaita rajaa alueen omaksi alueekseen.

Tänne alueelle on haudattu peräti  657 neuvostosotilasta. Suurin osa heistä on menehtynyt Kokkolassa sotavankisairaalassa Toisen maailmansodan aikana.

On todella outo tunne avata valkea portti ja astua sisään  isolla hautausmaalla  ikään kuin toiseen pienempään hautausmaahan. On keskipäivä. Seisoskelen alueella ypö yksin, etäämpänä on muutamia ihmisiä lenkkipoluillaan käveleskelemässä.  

Lähestyn muistokiveä. Paikalla on mielettömän runsaasti kukkasia. Ne ovat hyvin mielenkiintoisia, sillä ne poikkeavat tyystin suomalaisten hautamuistomerkkien kukista. Osa kukista on muovikukkia. Niiden värit ovat hempeän vahvoja ja  värikäitä pastellisävyjä. On myös useampia  isoja kukka-asetelmia tai -seppeleitä.

Mustan muistokiven teksti on pääosin venäjäksi, kyrillisin kirjaimin  kirjoitettua.

Kiven oikeassa reunassa on iso tähtikuvio. Kiven alaosassa on suomennettuna teksti:

 "Toisen maailmansodan vuosina Suomessa kaatuneille Neuvostoliiton kansalaisille.

Tähän on haudattu neuvostoarmeijan  657 sotilasta. "

Hautausmaan hoidosta vastasi aikaisemmin vuosien ajan sotilaspiiri. Jokunen vuosi sitten Venäjän suurlähetystö on hankkinut  paikalle valkoiset nimitaulut ja luonnonkivisen hautamuistomerkin betonisen kiven tilalle. 

Löydän tiedon, että Kokkolan 28. sotasairaalassa on kaikkiaan menehtynyt 638 sotavankia. Kivessä oleva luku on hieman suurempi. Osassa kirjauksia on aikoinaan ollut epäselvyyksiä, mikä selvittää lukujen eroavaisuuksia ja haudoissa saattaa olla muuallakin  kuin sotavankisairaalassa menehtyneitä. Vuonna 1941 menehtyi 156 vankia, vuonna 1942 menehtyneitä vankeja  oli eniten eli 415. Vuonna 1943 kuolleita oli 35 ja vuonna 1944 32. 

                                           

                                           

Kokkolan seurakunta on teetättänyt nykyisin hautojen ympärillä olevan säleaidan. Aidan kustannuksista kuitenkin vastasi  Venäjän suurlähetystö. Hautausmaan työntekijät hoitavat hauta-aluetta, mutta varsinaisesti hautainhoidon maksaa Länsi-Suomen lääninhallitus. Poliisihallinnon toimesta haudoilla suoritetaan vuosittain tarkastuskäynti. 

Hautapaikan vainajat ovat lähes kaikki miehiä. Hautausmaa kätkee sisäänsä ainoastaan yhden naisen haudan. Tuo menehtynyt nainen, ukrainalainen Anna Tserkovskaja, mainitaan harvinaisen kauniiksi. Anna oli syntynyt 1914 ja menehtyi 1941. Filosofia tohtori Antti Kujala kuvaa Annan tarinan kirjassaan. Tarina on koskettava ja murheellinen.

Anna tuodaan elokuussa 20. päivän tienoilla 1941 kenttäsairaalaan. Anna on haavoittunut alavatsaan ja /tai takamuksiin. Anna on sairaalaan tuotaessa sotilaspuvussa ja hän on arvoltaan ehkä jopa upseeri. Anna kertoo sairaalassa ollessaan olevansa huolissaan lapsestaan. Lapsi on kaiketikin Neuvostoliitossa. Pahaksi onneksi kenttäsairaalassa on hoitajana yli 30-vuotias, naimaton keski-pohjalaisnainen, joka on raskaana. Hoitajan on saattanut raskaaksi joku vartiomiehistä.

Koska Anna on hyvin kaunis, kantavat vartiomiehet hänelle kilvan herkkuja, joita ei ole juurikaan saatavilla omillekaan haavottuneille.  Anna on kiitollinen saamastaan hoidosta ja suhtautuu ystävällisesti häntä hoitaneisiin. 

Kenttäsairaalan raskaana ollut hoitaja seuraa Annan hemmottelua mustasukkaisena. Joku noista hemmotelleista vartiomiehistä on oletettavasti ehkä saattanut hänet raskaaksi. Koska kenttäsairaalassa on pääasiassa miespuolisia hoidettavia, Anna päätetään siirtää saunaan. Hoitajanaiselle tämä onkin hyvä asia, sillä  siellä hänen on helppo päästää mustasukkaisuutensa ja vihansa valloilleen, kun kukaan ei ole näkemässä. Hoitaja tainnuttaa Annan morfiinilla. Sen jälkeen hän viimeistelee tekonsa ampumalla Annaa vatsaan. Hoitajista on noihin aikoihin ymmärrettävästi pulaa ja pian tekonsa jälkeen hoitaja pääsee töihin  Kannuksen sotasairaalaan, koska hänen tekosistaan ei siellä tiedetä. 

Hautausmaalla kulkiessani jään miettimään, että tässä olisi 657 tarinaa, jotka olisi niin mielenkiintoista tietää ja tärkeääkin kuulla. Alkujaan haudoilla ei ollut kuolleiden nimiäkään esillä. Ne selvitettiin arkistoista paljon, paljon myöhemmin. Pidän siitä, että jokaisen menehtyneen nimi on  nyt esillä. 

Hauta-alueella kasvaa suuria mäntyjä. Maaperä on tasaista. Pohjakasvillisuus on vähäistä. 

Hautausmaalla vierailee Voitonpäivänä (9.5.) usein venäläisiä. Keskipohjanmaa-lehdessä oli jokunen vuosi sitten mielenkiintoinen artikkeli, jossa haastateltiin Suomi-venäjäseuran Kokkolan osaston puheenjohtajaa, Esko Huolmania. Huolman kertoi artikkelissa, kuinka hänelle paljastui outo yhtymäkohta erääseen virheellisellä nimellä kuolleeseen sotavankiin. 

Vuonna 2013 haudoilla vieraili eräs venäläinen mies. jonka isä on haudattu Marian hautausmaalle. Hän huomasi isänsä nimen olevan väärin kirjoitettu nimitauluun. Hänen isänsä nimi oli Jegor Pakutin. Kokkolan seurakunnan nimilistasta alettiin selvittää väärin tallennettua nimeä. 

Jegor Pakutin oli syntynyt 1909. Hän oli ammatiltaan kirvesmies. Jegor haavoittui Hiitolan rintamalla 4.8.1941. Kun tapahtumapaikkaa alettiin sotapäiväkirjamerkintöjen perusteella tarkemmin selvittää, varmistui haavoittumispaikaksi  - ihmeellistä kyllä  -  juuri Esko Huolmannin isoisän  kotitalon pihapiiri! On outoa, että Pakutin kuljetettiin sotavankisairalaan, vaikka hän oli jo sotaan lähtiessä invalidi. Jegor Pakutin menehtyi sotavankisairaalassa 12.7.1942 ja hänet haudattiin  vankien yhteishautaan. 

Hautausmaan nimitauluun kuolleen Pakutinin nimi saatiin korjattua kolme vuotta kestäneen prosessin jälkeen. Seurakunta, Suomi-Venäjäseura ja sen osaston puheenjohtaja, E. Huolman selvittelivät aluksi asiaa ja ottivat yhteyttä Kansallisarkistoon. Sieltä löytyneissä tiedoissa mainittiin Pakutinin rykmentti, komppania ja haavoittumisajankohta. Lupien saaminen nimitietojen muuttamiseksi vaati yhteydenottoja sekä Suomen että Venäjän virkamiehiltä. 

Vuosina 1939-1945 Puna-armeijan joukoista kaatui tai katosi kaikkiaan 69730 ihmistä. Sotahautausmaiden hoito oli puolustusvoimien  vastuulla sekä sota-aikana että sen päätyttyä. Tyypillisesti nämä hauta-alueet erotettiin aidoin.  1949 hautojen hoito siirtyi sisäministeriölle. Suomen valtiohan on sitoutunut huolehtimaan haudoista säilyttäen ja ylläpitäen niitä. Tämä sitoumus perustuu Suomen valtion ja Venäjän federaation 1992 solmimaan  molemminpuoliseen sopimukseen. 

LÄHTEET:

Kokkolaan haudattu sotavanki  haavoittui Huolmanin  isoisän kotitalon pihapiirissä.  Uutinen. KP24. [https://www.keskipohjanmaa.fi/uutiset/500906/kokkolaan-haudattu-sotavanki-haavoittui-huolmanin-isoisan-kotitalon-pihapiirissa] Luettu 20.3.2021. 

Kujala, Antti: Vankisurmat: Neuvostosotavankien  laittomat ampumiset Jatkosodassa. 2008. 

Kuolleiden puna-armeijalaisten nimilistat ja hautauspaikat Suomessa. Venäjän suurlähetystö Suomessa. [https://helsinki.mid.ru/web/helsinki-fi/venalaisten-neuvostoliittolaisten-sotilaiden-hautapaikat-suomessa] Luettu 21.3.2021. 

Nimivirhe muistotaulussa korjattu. karjalan sanomat. [http://karjalansanomat.ru/uutinen/nimivirhe-muistotaulussa-korjattu] Luettu 21.3.2021. 

 

Siunattuun maahan. Kokkolan neljä hautausmaata: Katariina, Maria, Elisabeth ja Anna. Kokkolan seurakuntayhtymä. K.H. Renlundin museo - Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo. K.H. Renlundin museon_- Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon julkaisuja4. 2013, s. 60-61. 

28. sotasairaala, Kokkola, s.  128. Talvi- jatko- ja lapinsodan sotavanki- ja siviilileirit 1939-1944. Toim. lars Westerlund.  Helsinki 2008.  [https://arkisto.fi/uploads/Julkaisut/monografiat/Vankileirien_kasikirja_web.pdf] Luettu 21.3.2021.