Tänä viikonloppuna olen jumittunut arkistoihin. Olen kiivaasti etsinyt pitkän tauon jälkeen esi-isääni, jonka alkuperä on edelleen täysi mysteeri. Kun uuvahdin sitä tutkimasta, kaivoin kirjahyllystäni Perttu Immosen kiinnostavan kirjan "Suomen rahvaan historia." Koukutuin lueskelemaan aluksi kirkkoherra Carl Sursillin ja myöhemmin laajemminkin sukunsa elämästä.
Carl (Carolus Erici) Sursill oli lähtöisin Ruotsin Länsi-Pohjasta (Västerbotten), Uumajan pitäjän Tegin kylästä. Hän oli syntynyt noin 1534. Hänen isänsä, Erik Sursill oli kuulunut rikkaimpiin talonpoikaiskauppiaisiin. Tuo sukunimihän aiheutui siitä, kun isä-Erik oli huiputtanut Ruotsin sotaväkeä myydessään heille suolasilakkaa. Härski temppu, sillä hän oli kätkenyt joukkoon halpaa hapansilliä ja sai siitä pilkkanimen Sursill.
Viisi Erikin lapsista muutti nykyiseen Suomeen, silloiseen Itä-Pohjaan (Österbotten) ensimmäisenä Pedersöreen sijoittunut Katariina, joka kutsui myös veljensä Carlin Pohjanmaalle ja avusti häntä pääsyssä oppilaaksi Turun katedraalikouluun. Suvun avustuksella Carl eteni ensin kappalaiseksi ja myöhemmin kirkkoherraksi kuningas Juhana III:n nimittämänä 27.2.1852.
Carl värväsi Kokkolaan lukkariksi veljenpoikansa Hans Östeninpojan, joka oli äpärälapsi. Hans mainitaan täällä lukkarina jo 1588. Löysin arkistoja kaivamalla tietoja, että Hans olisi saanut alkunsa Kokkolassa luvattomasta suhteesta isänsä, vouti Östen Sursillin kyläillessään veljensä Carlin luona. Oletettavasti Carl on ottanut veljenpoikansa suojatikseen. Hansin lukkarinpestiin suhtauduttiin yleisesti mitä ilmeisemmin kielteisesti, koska nimityksen tueksi saatiin itse kuninkaalta turvakirje, jossa kiellettiin ahdistelemasta häntä.
Ajat olivat kovat ja lukkarin toimeentulo heikkoa. Vuosipalkkana hän sai ainoastaan tusinan viljatynnyrin verran, mikä oli viidesosa aikaisemmasta. Korvauksena Vaasa-kuninkaiden tekemistä leikkauksista Hans sai käyttöönsä kirkon lähistöltä Kallisnäsin maatilan.
Nuijasodan aikana Karl ja Hans pysyivät maltillisina, eivätkä kovasti kallistuneet mielipiteineen mihinkään suuntaan. Kuitenkin vuonna 1597, kun Kaarle-herttua oli käynnistellyt vielä uudelleen kapinaliikettä, lähti Oulun seudulta nuijamiesjoukko, joka Hannu Krankan johdolla majoittui juurikin Hansin luo Kokkolaan. Historiassa puhutaan Suuresta olkivuodesta 1601, joka tunnetaan isona katovuotena. Halla tuhosi koko viljasadon Kokkolassakin. Vaikkei Sursilleja Kokkolassa varsinainen nälänhätä uhannutkaan, olot oli silti heikot.
Lukkari-Hansin maatilalla sattui vielä kaiken lisäksi kohtalokas onnettomuus, kun kuumaksi lämmitetyn riihen kiukaasta lensi kipinä tuhoten tulellaan koko rakennuksen ja sen sisällä kuivumassa olleen viljan. Lukkari menetti kaikki tulonsa, eikä hänellä ollut varaa maksaa kymmenyksiä. Kirkkoherra kirjoitti hänelle todistuksen tulipalosta, jotta Hans voisi anoa verovapautta ja korvauksia.
Vuonna 1617 Hans Östeninpoika Sursill poistui Kokkolasta. Samoihin aikoihin hänen setänsä, kirkkoherra kuoli. Hans siirtyi lukkariksi Laihialle, jossa hänen sisarensa eleli kappalaisen rouvana. Lisäksi Hansin siskontyttö, Agneta, oli Laihian uuden kirkkoherran vaimo. Hans Sursill kuoli Laihialla noin 1633.
LÄHTEET:
Immonen, P. Suomen rahvaan historia. 2017. Atena kustannus Oy.
Sursill, Carolus Erici (K 1618). SKS. Henkilöhistoria. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554. 1721. [https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/2412#!] Luettu 16.1.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti