Tänään siivoilin perintölipastoamme. Sen pienissä puulaatikoissa on paljon siippani suvun historiaa tallennettuna. Harvoin tulee näitä aarteita penkaistua, mutta tänään kurkkasin tarkemmin yhteen laatikkoon. Siellä oli hautajaiskutsuja ja kuolinilmoituksia reilun sadan vuoden takaa.
Sain nämä aarteet omistukseeni lipaston myötä kymmenisen vuotta sitten, kun siipan lapsuuskodin ullakkoa siivoiltiin. Kukaan muu ei näille lämmennyt, joten olin enemmän kuin innoissani. Mitäpä historiafriikki ei jemmaisi, kun tilaisuus tulee eteen! Tai no joo, en ottanut samassa lipastossa olleita edesmenneiden tekohampaita, katkottuja haittalintujen jalkoja (niistä sai joskus korvauksen, kun oli esittää linnun jalat todistuksena...) enkä valkoisen silkkipaperin väliin käärittyjä kuolleiden hiuksia (tämä vähän harmittaa, ehkä niistä olisi joskus voinut tutkia tarkemmin dna:ta...).
Tässä alla Åke Erikin kuolinilmoitus ja hautajaiskutsu vuodelta 1934. Åke oli siippani isänäidin veli. Muistan vielä Sally-mummon piirongin päällä komeilleen kuvan kahdesta veljeksestä, joiden molempien kohtalo oli menehtyä nuorina miehinä. Åkella oli kuvassa ylioppilaslakki. Hän opiskeli Helsingin Kauppakorkeassa. En tiedä, mihin hän menehtyi. Harmittaa, ettei tullut kysyttyä jo mennneiltä. Åke Erik oli kuollessaan 23 vuotta ja 8 kuukautta.
"Samling i sorgehuse." Jotenkin kaunis tapa kokoontua surutaloon ennen virallisia hautajaisia... tapana oli surutalossa juoda kahvit ja veisata lähtövirsi vainajan arkun ääressä. Tietty tällainen kotoa lähtö oli tapa, koska ruumiit säilytettiin useinkin kotona hautajaisiin asti. Usein arkun äärelle laitettiin koristeeksi pieni kuusi.
Avaan pienen, ruskean kirjekuoren. Se kätkee sisälleen 10 pientä kuolinilmoitusta lehdistä leikattuina. Liikutun ilmoitusten pienuudesta ja samaan syssyyn huomaan pohtivani, miksi nykyään kuolinilmoituksetkaan eivät ole näin suloisen pieniä. Saman asian ajaa. Ja jotenkin tietynlainen tasavertaisuus kuollessa, kun kukaan ei erotu statukseltaan ilmoituksen koon perusteella...
Kuolinilmoituksia on julkaistu lehdissä yleisemmin 1920-luvulta alkaen.
Näissä ilmoituksissa on siipan sukua--- Vivi Emilia, 3 v 8 kk, Elis Ragnar, 3 kk, Sigrid Alice, 3 v 7 kk ...kaikki saman perheen pienokaisia. Perheestä menehtyi enemmänkin pikkuisia, mutta näköjään kaikkien kuolinilmoituksia ei ole tallessa. Muistelen, että siippani sedän kanssa jokunen kesä sitten kierreltiin Elisabethin hautausmaalla tämän perheen lapsien hautoja katselemassa. Kivet olivat sammaloituneet ja ajan patinoimat. Nimiä niistä alkoi olla jo mahdoton lukea.
"Föreldrar, ni ej sörja får.
När er Runar från er går.
Himlens englar i det klara.
Få ju alltid klada vara.
Är det ej en lycka då.
Att till himlen jag fick gå. "
-Kurt Runar Mathias Huhdan kuolinvärssy-
Auon koko komeuden. Onpas kätevä taittelu!
Tässä on kutsukirje siippani isän äidin isänisän hautajaisiin. Yhtenäinen paperi on tyylikkäästi taiteltu siten, että itse kutsuosa jää taitteen sisään ja päällimmäisellä sivulla on tyhjä tila postiosoitteelle. Tätä kirjettä ei ole lähetetty, se lienee jätetty kotiin leskelle muistoksi.
Kuolinilmoitus Kaarlelasta on vuodelta 1924. Kaunis tapa tällainen kirjeen muodossa hautauksesta ilmoittaminen!
Nämä kaikki kuolinilmoitukset olivat ruotsiksi, mikä on vielä siipankin virallinen äidinkieli.
"När barn och barnabarn har jag sett.
Välsignat dem och allt berett.
Jag glad i Gud och mått av år.
Med frid till mina fäder går.
Men de goda, som i tiden.
Älskat mig och mig förstått.
Skola möta mig med friden.
Dela med mig deras lott."
-Matts Abrahamsson Heikkilän kuolinvärssy-
LÄHTEET: Haapanen, A. Suru, osanotto ja muiston kunnioittaminen.
Suomalaisen kuoleman visuaalinen ilme. Metropolia ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö 2016. [https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/112658/haapanen_anne_opinnayte.pdf?sequence=1&isAllowed=y] Luettu 3.4.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti