Kälviälle palanneet isonvihan lapsisiepatut, osa 1

Te etsitte koivua. Se merkitsi isänmaatanne. 

Niin, isänmaa olkoon työnne ja rakkautenne

päämäärä koko elinaikanne.

Te etsitte tähteä. Se merkitsi iäistä elämää. 

Olkoon se valonanne koko elämänne ajan. 

-S.Topelius; Poika ja tähti-

On aivan uskomatonta, että Isovihan aikana lapsia vietiin venäläisten sotilaiden mukana Venäjälle. Ehkä on onni, ettei noista matkoista ole säilynyt paljoakaan dokumentteja. Ne olisivat arvatenkin ahdistavaa luettavaa. Monen kohtalona on varmaankin ollut menehtyä jo rankan matkan aikana. Osan kohtalo on ollut jäädä lopuksi ikää vieraaseen maahan ja aloittaa siellä uusi elämä tapaamatta enää koskaan lapsuuden perhettään. Niin, jos on edes säilynyt hengissä matkan rasituksista ja stressistä. Osa lapsista kuljetettiin vielä kauemmaksikin, siitä olen kertonut aiemmin kirjallisuuden kautta.

Kälviältä vietiin 80 henkeä  (tähän lukuun on laskettu myös silloinen Ullavan kylä) vankeina Venäjän suuntaan. Mutta on olemassa myös aivan uskomattomia tapahtumia muutamien vangeiksi otettujen kohdalla. Ja uskomatonta, mutta totta - heistä kaksi lapsukaista palasi kotiseudulleen. Se jos mikä on ihme! Nämä palanneet lapset, joista on jäänyt tietoa, olivat kälviäläiset Juho Grelssinpoika Hyyppä ja Beata Henriksdotter Iso-Peitso. Keskityn kirjoitukseni ensimmäisessä osassa Juhon elämään. 

Yllä: Hyypän tila on ollut suurin piirtein kaiketi näillä mailla,lähellä Kälviän keskustaa, missä nykyään on Martta-koti ja Lucina Hagmanin synnyinkoti, ns. nimismiehen talo. Näitä rakennuksia ei tosin ole ollut vielä Johanin  aikana. 

En tiedä, mistä saakka lapset ovat kotiseudulleen palanneet, mutta tietysti yksi potentiaalinen mahdollisuus, joka tulla tupsahti omaan mieleeni on tällainen: Pietaria rakennettiin kovasti 1700-luvulla ja sinne myöhemmin vielä 1800-luvullakin meni paljon työläisiä uutta kaupunkia kunnostamaan. Osa noista Isovihan lapsisiepatuista on aiemman lukemani perusteella ehkä myös päätynyt Pietarin työmaille. Olisikohan ollut mahdollista, että Kälviälle palanneet olisivat  saaneet määränpääkseen Pietarin ja sieltä hypänneet jonkun rahtialuksen kyytiin salamatkustajina ja päässeet vähän vaivattomammin taittamaan ainakin osan taipaleesta takaisin Kälviälle? 

Seurataanpa tovi Juhon elämän varren askeleita. . 

Juho syntyi Hyypän talossa 12.9.1700. Vanhemmat olivat Grels Ericsson Hyyppä ja Brita Mattsdotter Kårpi. Vanhemmat vihittiin 14.2.1700, joten "Johan," Juho, on heidän ensimmäinen yhteinen lapsensa. Isä-Grels mainitaan tällöin nimellä Grels Ericsson Crumbalo. Äiti-Brita mainitaan vihittäessä leskeksi. Isä on ollut naimisissa aikaisemmin Brita Johansdotterin kanssa, joka on kuollut 1697. Lapsia toisessa liitossa, Johanin sisaruksia, tyttöjä, syntyy vielä Johanin jälkeenkin. Grels Ericsson kuolee vuonna 1725 61 vuoden ikäisenä. Äiti Brita kuolee vasta vuonna 1750 88-vuotiaana vanhuuteen. 

Isovihan ajaksi lasketaan vuodet 1713-1721. En tiedä tarkkaa ajankohtaa, milloin Juho vietiin Venäjälle - ehkä vuoden 1714 tienoilla, kun seudullamme oli sodan vuoksi kova pöhinä.  En tiedä,  mitä reittiä hänen meno- ja paluumatkansa kulki. Uuno Huhtala kertoo Juuret Kälviällä -kirjan ensimmäisessä osassa, että Johan palasi Kälviälle noin vuonna 1721. Hänen vahvuutenaan on varmaankin ollut nuoruusikä. Palatessaan hän on ollut aikamies, 21 vuotta. Mies parhaassa iässä fysiikkansa puolesta ja ilmeisestikin tarpeeksi kypsä tekemään päätöksiä ja ratkaisuja haastavassa tilanteessa. 

Paluun voi kuvitella olleen hämmentävä. Onhan vuosia vierinyt ja Juhon on täytynyt tehdä itsensä tunnistettavaksi. Oli nimittäin olemassa myös ihmisiä, jotka tekeytyivät palanneiksi. Eräs kiinnostava kirja tällaisesta on Vale-Jaakko, kannattaa lukaista! Varmaan on ollut ristiriitaista, tohtiiko luottaa palanneen olevan se, miksi itseään väittää. Tohtiiko luottaa?  Havitteleeko palaava vain  maita ja mantuja viekkaudella ja vääryydellä?  Mitkä ovat niitä tuntomerkkejä, josta oman lapsensa  tai veljensä voi tunnistaa vuosien jälkeen? Vai onko paluu ollut sittenkin helppo, kaikki ovat tunnistaneet palaavan pojan oitis, kuka tietää!

Juho Grelssinpoika Hyyppä palasi siis Kälviälle, ja mikä ihaninta, hänen vanhempansa olivat tuolloin vielä elossa. Olipa onni ja upeaa kaikkinensa, että molemmat vanhemmat vielä ennättivät nähdä palaavan poikansa. Juho oli mitä ilmeisemmin talon ainut poika, joten senkin vuoksi tuohon aikaan paluulla on varmaan ollut iso merkitys. 

Juhon elämä palasi kuitenkin joka tapauksessa uomiinsa Kälviällä. Juho avioituu  1730 Elsa Thomasdotter Lassilan kanssa ja asettautuu loppuelämäkseen Hyypän maille. 

Lapsia syntyy varmuudella ainakin kaksitoista, ellei enemmänkin, tähän liittoon. Mathias, Erick, Jacob, Olaus, Gustavus, Thomas, Anna, Matthias, Margareta, Maria, Michael, Abraham, Isac, Susanna...Ainakin kymmenen poikaa, joista tulee ainakin osasta nimen kantajia jälkipolvillekin. 

Sukua lapsista jatkavat ainakin:

 Jaakko, joka asuu myöhemmin Marinkaisisssa, 

Tuomas, joka asuu Ullavassa nimellä Ahokangas

Riitta, joka elää Vähä-Hyypässä ja kuolee Kälviällä. 

Matti, joka elää elämänsä Kälviällä Vähähyypässä. 

En tiedä, onko Juhon perhe ollut paossa vainolaisia piilopirtillä. Joka tapauksessa liitän tähän kuvan, jossa on Kälviän eläinpuistossa oleva piilopirtti. Elämä on ollut vaatimatonta ja pelonsekaista. Kuvasta voi aistia, kuinka hyvin piilopirtit on kätketty maisemaan. Niitä on ollut vaikea löytää, paitsi jos paikalla on ollut nuotio, joka kai oli välttämättömyys...Ehkä Juhonkin kohtalo on ollut löytyä piilopirtiltä - vai onko hän kenties ollut kotitilansa paimenessa, kuten jotkin muutkin Kälviältä samoihin aikoihin siepatut?

Yllä:Piilopirtti Kälviän eläinpuistossa.



Yllä:Piilopirtin katto näkyy rakennelmasta kuvassa sammaleen peittämänä kivivallina, mutta osaisitko nähdä ja katsoa sen, ellet tietäisi...

Hyyppä sijaitsi lähellä Kälviänjoen rantaa. Asutusta siellä on ollut 1500-luvulta saakka. Mistä Juho siepattiin kasakoiden mukaan? Mikä oli hänen viimeinen näkymänsä kotiseudustaan, oliko se läheinen kirkko ja kirkkoranta? Mistä hän näki unia kotiseudusta haaveillessaan jossain siellä kaukana?

Jälkeläisiä näillä Juhon lapsilla lienee vielä nykyäänkin - monikohan heistä on kuullut tarinan esi-isänsä Juhon matkasta? Toivon kovasti, että se on siirtynyt sukupolvelta rakkana tarinana eteenpäin. Olisikin kiva kuulla, jos joku suvun edustaja tästä tietäisi kertoa!

Ja sen toisen tarinan Kälviälle palanneesta  Beatasta voit lukea täältä!

LÄHTEET: Kälviän joulu, 2021.

Vanha Kälviä. Feácebook. Luettu 9.10.2022.

Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuuriympäristöt RKY. Kälviän kirkonkylä. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2067]Luettu 12.2.2023.