Lomailua...

Kokkolakarlebyn blogisti lomailee...Lapissa riittää lunta ja aurinkoa:) Nautinnollisia kevättalven päiviä kaikille lukijoille!

Kokkolan Talviharmonikkaviikon tapahtumissa

Melkoista vipinää pitää aina helmikuun loppupuolella kun on aika kerrassaan mainion musiikkitapahtuman.

Tänä vuonna Kokkolan Talviharmonikka juhlii jo 15. kertaansa. Ohjelma on monipuolinen ja jopa yllätyksellinen vuosi toisensa perään...




Tänä vuonna ennätän valitettavasti osallistua vain jokuseen viikon tilaisuuteen. Tässä kuvia muutamista maistiaisista alkuviikon ajalta:

Maanantai-illan konsetti on perinteisesti ilmaiskonsertti, jossa nuoret musiikin opiskelijat ja virtuoosit pääsevät näyttämään kyntensä.

Ohjelmaa konsertissa on perinteisesti paljon - kuten yleisöäkin.

Sooloesitysten lisäksi yleisölle tarjoiltiin niin duoja, trioja kuin isompiakin kokoonpanoja. Tällä kertaa oli lavalla  mukana liki 70 harmonikkalasta kerralla -huikeaa! Osa lapsista oli naapurikuntien harmonikkaopiskelijoita, jotka nyt oli saatettu yhteisen orkesteroinnin iloihin Pohjanmaan Harmonikkaorkesterin nimellä.

Ohjelmalehtinenkin oli täyttä tavaraa arkin molemmilta puolilta...



Alla koko talviharmonikkaviikon isä ja upea ideoija Raimo "Rami" Vertainen.




Hieman erikoisemmasta -tai voisiko sanoa modernimmasta harmonikkaesityksestä vastasi Julia Hansson, joka soitti ipadillaan  ikään kuin harmoikkamusaa. Vertainen risti sovelluksen kauniisti sointuvalla nimellä japanilaisittain "iHai":)




Tiistaiaamuna matkasin oppilaiden kanssa Hollihaan koululle. Siellä oli koululaiskonserttina mainostettu "Mimmien kanssa maailman ympäri -konsertti.


Laulusta vastasi  rääkkyläläissisarukset Pauliina Lerche   ja  Hannamari Luukkanen. Mimmit moni tunnistaakin Pikku Kakkosesta ja  Mimmikoto- musiikkiohjelmasta. Todella kiehtovan erilaista musaa!

 

Esityksen aikana animaatio oli heijastettu valkokankaalle.Se oli kiva lisä.

 

Tiisatai-iltana nuorimmaiseni innostui lehti-ilmoituksesta: talviharmonikkaviikon ilmaistapahtuma Roskarukalla! Kyseinen paikka on siis pulkkamäkenä ym. ulkoilupaikkana  tunnettu rinne Kokkolassa.  Sinne siis  -mukana autolastillinen poikia.

 

Tapahtumassa sai ostaa makkaraa euron hintaan. Lämmintä mehua tarjoiltiin ihan ilmatteeksi.

 

 

Ja mikä hienointa -tunnelmaa lauhassa talvi-illassa loi lisäksi kaiuttimista kuulunut harmonikkamusiikki. Poika kavereineen kertoi, että rinteen huipulla musa soi lujempaa ja se oli mahtista:)

 

 

Tällaisissa tunnelmissa alkuviikosta -kannattaa ehdottomasti osallistua loppuviikon ohjelmaan, mikäli siihen tarjoutuu mahdollisuus!

 

 

Revyyssä toisella kielellä

Vuoden alkupuolelle kuuluu perheessämme käynti ruotsinkielisen nuorisoseuran, Karleby UF:n  uudenvuodenrevyyssä eli nyårsrevy`ssä. Se on perinne, josta kaikki pitävät kiinni - lienee niitä harvoja paikkoja, johon koko perheemme lähtee aina  yhtä  innokkaasti mukaan.

Ensimmäisen kerran olin mukana yleisössä parikymppisenä neitosena yhdessä silloisen sulhaseni, nykyisen puolisoni,  perheen kanssa. Tunnustan - en silloin ymmärtänyt puheesta juuri mitään, kunhan olin olevinani, että jotain ymmärsin.  Muistan seurailleeni lähinnä katsomossa nauruun purskahdelleita ihmisiä. Nykyään onneksi tajuan jo murteen...

Puoliso selaili ohjelmalehtistä revyyn alussa. Siinä on mainittu esitykset nimiltä vuodesta 1948 lähtien! Hän innostui huomatessaan, että muisti olleensa varmuudella ensimmäistä esitystään katsomassa vuonna 1974 9-vuotiaana nassikkana. Silloin esityksen nimi oli "Buusesstjitile", sanan voisi kääntää joten kuten kai että "pirun kitalaki..." Ja perinne jatkuu - omat lapsetkin ovat aloittaneet revyy-yleisönä olemisen kuta kuinkin saman ikäisinä.

Revyyn nimi on vuosi toisensa jälkeen etsitty paikallisen murteen sanoista. Tämänvuotisen esityksen nimi oli "Heitvegg." Sana on nykykielessä outo, mutta se tarkoittaa keittoa, voisiko kuvalla jotain limppivellin tapaista... Suora käännös sanasta olisi kaiketi kuuma seinä:)))

Esityksessä on viljelty runsaasti sketsejä. Aihepiirit on haalittu pääasiassa kasaan menneen vuoden tapahtumista lähiseudulla. Kokkolan kauppojen rakentaminen saa osansa: marketeista tehdään niin suuria, että tarvitaan lähes bussi, jotta kauppa saadaan kierrettyä. Eräs maajussi oli kadottanut vaimonsa Heinolan alueelle shoppailukierroksella. Hupaisaa oli myös seurata sketsiä "Låånehyllå", eli "suomenruotsalainaa", kun kirjastosta sai lainata suomenruotsalaisia erilaisiin käyttötarkoituksiin...

Sanaleikit murteella ovat hauskoja. Omaan korvaan tarttui esimerkiksi sana langkalsara. Sitä väännöksenä Kokkolan murteella "lankaliisa", eli pitkät kalsarit...Taitaa jäädä ihan arkikäyttöön kotonamme tuo hauska sana!

Uusimpaan ohjelmalehtiseen oli tehty tänä vuonna uudistus: Sketsien nimet oli käännetty myös suomen kielelle ja sketseistä oli myös pieni alustus otsakkeen alla. Kiva lisä toisen kieliselle yleisölle.

 

Ohjelmaa on kiva seurata myös siksi, että esiintyjissä on paljon omaankin tuttavapiiriin kuuluvia. Eikä tämä koske vain omaan sukupolveen kuuluvia: mukana ollut anoppi ja poikamme bongasivat myös monia tuttuja...

Ohjelman ohjauksesta vastasi Mats Holmqvist ja käsikirjoituksesta Fritz-Olle Slottte. Mainiosta musiikista puolestaan kunnian vei  Alf Mylläri.

LÄHTEET: Karleby uf framför en bra helhet i "Heitvägg" [http://www.webbop.fi/start/article-20794-22338-karleby-uf-framfor-en-bra-helhet-i-heitvegg] Luettu 09.02.2013.

Kaksoisraide valmisteilla

Sunnuntaisena talvipäivänä lähdin uteliaisuutta katsastelemaan viereisen radanvarren muutostöitä. Asun niin lähellä rataa, että junan äänen kuulee vaimeasti kotiin asti  ja ohi suhahtelevat junat ovat näköetäisyyden päässä kodistani.


Liikennevirasto on antanut Kokkolasta Riippaan asti ulottuvan  noin 25 kilometrin pituisen kaksoisraiteen suunnittelu- ja rakentamisurakan VR Trackille.  Urakka on käynnistynyt loppuvuoden 2012 aikana. Radan varressa on näkynyt myöhäisiltaan saakka työkoneiden valoja. Urakan suunniteltu valmistumisaika on kolmisen vuoden kuluttua ja hinta  kaikkiaan 73 miljoonaa euroa.




Kokkola-Riippa-välinen kaksoisraide on ensimmäinen vaihe Kokkola-Ylivieska-kaksoisraideosuuden rakentamisessa. Kokonaisuudessaan rakentaminen on osa Seinäjoki-Oulu- rataosan kehittämistä.
Urakkaan kuulu sekä vanhan peruskorjausta että uuden radan rakentamista. Tasoristeykset tulevat poistumaan ja ne korvataan eritasoliittymillä ja tiejärjestelyillä. Myös rataosuuksilla olevia siltoja joko korjataan tai uusitaan. Radan varteen rakennetaan huolto- ja yksityisteitä. Lisäksi radan sähköistysjärjestelmä tullaan muuttamaan kaksoisrateiteelle soveltuvaksi.

Alla olevassa kuvassa on Rimmin  puomillinen tasoristeys, joka myös tulee poistumaan käytöstä.




Uusi radanylityspaikka Rimmin kohdalla siirtyy nykyisestä ylityspaikasta muutaman sadan metrin päähän Korpilahdenkylän suuntaan. Linja tulevalle ylityspaikalle on hakattu jo viime vuoden puolella.




Radan viertä reunustaa Vr:lle tarkoitettu huoltotie.





Radasta katsotaan aiheutuvan monenlaisia muutoksia. Ensinnäkin se tulee mahdollistamaan rataliikenteen lisääntymisen. Tasoristeyksien katoaminen kuvasta kohentaa liikenneturvallisuutta radanylityspaikoilla. Junien liikennöinti rakenteiden parantamisen vuoksi mahdollistaa 25 tonnin akselipainon, jolloin tavarajunat voivat kuljettaa raskaampia kuormia.  Myös junien nopeudet tulevat rataosuudella kasvamaan jopa 160-200 kilometriin tunnissa.  Pian Ouluun on vain tunnin matka...

Perhonjoen ylittävä rautatiesilta Rimmissä on lähellä entistä Friitalan nahkatehtaan kiinteistöä.




Liikennevirasto on suunnitellut sillan purkamista, kun uusi ratasilta valmistuu viereen. Kokkolan kaupunki on kuitenkin ilmaissut kiinnostusta säilyttää vanha teräsristikkosilta.


Tässä alla kuvaa Matkanevan kohdalta Kälviän suunnalta.  Tältä paikalta on muuten matkaa Helsingin rautatieasemalle  Haapamäen kautta mitattuna 561,1 kilometriä! Matkanevan ratapiha on pieni alue, jossa junat eivät pysähdy, mutta pääraiteen lisäksi kohdassa on nykyään yksi sivuraide, jossa junat kohtaavat. Tulevaisuudessa tämä kohtaamispaikka jää siis historiaan, kun kaksoisraide valmistuu.



Tämänkertaisen sunnuntairetkeni päätin saapumalla Suonperän risteykseen, josta siirryin tavalliselle maantielle. Tuossa kyseisessä tasoristeyksessä sattui jokunen vuosi sitten hurja eläinkuljetusauton ja junan yhteentörmäys. Onnettomuudessa kuoli kaksi autossa ollutta miestä. Tasoristeysten poistuessa ainakin tällaisilta murheellisilta onnettomuuksilta vältytään.

 

LÄHTEET: Kokkola-Ylivieska - kaksoisraiteen ensimmäisen osuuden rakeentaminen alkaa.
[http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/hankkeet/kaynnissa/seinajoki_oulu/ajankohtaista] Luettu 27.01.2013.

Matkanevan rautatieasema. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Matkanevan_rautatieasema] Luettu 29.01.2013.

Rimmin ratasilta kokkolassa puretaan tai säilytetään. [http://www.kp24.fi/uutiset/lehtiteema/1480/326038/7/Rimmin-ratasilta-Kokkolassa-puretaan-tai-s%C3%A4ilytet%C3%A4%C3%A4n] Luettu 2.01.2013.

VR Track sai Kokkolan ja Riipan välisen kaksoisraiteen suunnittelu- ja rakennusurakan. [http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/projektit/29479.html] Luettu 27.01.2013.

 

 

 

 

 

 

 

 

Blogitunnustus Kokkolassa

Tällä kertaa hieman erilainen blogipäivitys! Blogitunnustus on nimittäin matkannut Kokkolakarlebyhyn "Kun kahdesta tulee kolme"-blogin Ruskalta. Kaunis kiitos Ruskalle huomioinnista:)

Tässäpä tunnustuksen säännöt:

Kerro itsestäsi kahdeksan asiaa ja jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle ja ilmoita siitä heille.

Nonnih, sano!

1.Olen iltavirkku. Kun muut menevät nukkumaan, minun sisäinen kelloni vasta innostuu...

2. Olen täydellisen  vasenkätinen. Luen lehdetkin takakannesta etukanteen päin...

3. Olen intohimoinen sukututkimuksen harrastaja. Onpa suvustani löytynyt noidaksikin epäilty:/

4. Olen toisaalta boheemi ja suuripirteinen, toisaalta äärettömän pikkutarkka ja pedantti.

5. Rakastan lukemista. Kirjahyllyni pullottaa erityisesti lastenkirjallisuutta ja historiaa, elämänkertoja...

6. Opiskelin vuosikaudet pianonsoittoa ja yksinlaulua. Nykyään vahvin  taitoni lienee  vapaa säestys korvakuulolta.

7.  Kotonamme on iso uima-allas pihassa. Uin kesäisin päivittäin.

8. Olen mestari kävelemään puujaloilla -osaan jopa hyppiä yhdellä puujalalla:)))



Tämän tunnustuksen jakelen  muutamiin, alla mainittuihin   blogeihin, muutkin innokkaat saavat vastailla:

Kuvien tarinaa

Tyrniä ja tyrskyjä

Kesäkuntoon 2015

KakkuKatri

Talven taikaa

Vaikka talvi ei taida ihan lempivuodenaikani ollakaan, on Suomen luonto sentään jotain ihanaa- talvellakin! Alla joitain fiilistelykuvia...

Joinakin iltapäivinä olen vaipunut lähes hurmokseen... Utuinen sumu ja punertava taivaanranta...Ajatelkaa,  aivan ilmaiseksi -kukaan ei ole vielä keksinyt vaatia maksua kauniiden maisemien pällistelystä!

Ketun jälkiä talon takana metsikössä... Ilmankos koirat ovat haukkua räksyttäneet öisin...

Nuorimmaiselle lupasin tehdä latuja lähipelloille. Olihan oikeasti hauska projekti!

Tässä ihan itse puskettu latu. Myöhemin naapurin mies intaantui tekemään laadukkaamman ladun moottorikelkalla ja latukoneella...Kerrakin on tullut hiihdeltyä!

 

 

Pihapiirin kuusikko...Ahh, niin kaunis lumikorrutuksella! Taivaan värikin enemmän kuin kaunis!

 

 

Eläköön talvi!!

Marian hautausmaa, osa II

Tällä kertaa luvatusti jatkamme Marian hautausmaan opastettua kierrosta!

Alla olevaan  hautakiveen sisältyy tarina rullaluistelijasta. Jackson  Haines oli alunperin amerikkalainen luistelija ja balettitanssija. Kerrotaan, että Kanadassa oli luistelukarnevaalit, joihin Jackson osallistui. Jackson pyysi ennakkosuosikilta kolikkoa lainaan ja sai hyvin töykeän vastauksen. Jackson kuitenkin yllättäen voitti koko kisan. Hän sai palkinnoksi medaljongin, jossa oli timantteja sekä 100 dollaria rahaa.

 Se oli ovi kuuluisuuteen ja Jackson Haines tunnetaankin luistelun kuninkaana. Suomeen Haines saapui 1875, kun hän oli matkalla Pietarista Tukholmaan. Jackson tapasi Suomessa kokkolalaisen naisen, johon rakastui. Viimeisen näytöksen Jackson luisteli Vaasassa, jonne hän saapui tapaamaan ihastustaan. Täällä Jackson harmillisesti vilustui ja sairastui keuhkokuumeeseen.

Pitkäaikaisen sairastelun jälkeen Jackson kuoli Kokkolassa 23.6.1875. Alemmassa kuvassa Klaran, eli ihastuksen  hautakivi. Kivet ovat vierekkäin. Kerrotaan, että Jacksonin haudalle tuotiin aina valkoinen kukkakimppu...

Hautausmaan takaosassa,lähellä  takaporttia, sijaitsee Halkokarin kahakassa vuonna 1854 menehtyneiden yhdeksän englantilaissotilaan hauta. Hautakivessä on ruotsiksi muistoteksti, joka vapaasti käännettynä menee tähän tapaan:"Rukoilkaa kaatuneiden ihmisten puolesta.. Täällä ei enää kysytä olivatko he ystäviä vai vihollisia. He menivät pois sodan melskeestä tuntemattomaan  maahan. Heidän muistoaan kunniottaen."

Itse kahakan alusta kerrotaan, että englantilaiset aikoivat polttaa kaupungin ja kun tiedustelujoukot saapuivat Kokkolan edustalle, he kysyivät,olisiko Kokkola siihen suostuvainen...Eipä tietenkään ollut. Tiedustelijat palasivat omiensa joukkoon todeten "Pojat, saimme röyhkeän vastauksen, tästä taitaa tulla sota!" Englantilaisilla oli kaiken kaikkiaan yhdeksän barkassia ja heidän kerrotaan olleen hieman huolimattomia sotilaita.

Kokkolalaiset saivat osan sotilaista vangeiksi ja samana iltana järjestettiin järjestettiin Raatihuoneella tanssit, jonne myös englantilaiset sotilaat pyydettiin  mukaan. Tarjottiin ruokaa ja juomaa sekä kapteeni Wallinin vaimo leipoi juhliin vaaleaa leipää. Hän oli asiasta kiinnostunut skotlantilaisen syntyperänsä vuoksi.

Hautausmaan takaosassa on myös muistomerkki muualle haudattujen muistolle.

Huomiota herättävän kookas hautakivi on Pohjanpalon sukuhaudassa. Onpa sukuhauta muutoinkin melko erikoinen, sillä isossa muistokivessä komeilee ainoastaan sukunimi. Yksittäisiä, pieniä hautakiviä sukuhaudassa on paljon.

Alunperin Pohjanpalojen sukunimi oli Friis. Friiseillä oli iso konepaja, jossa valmistettiin kirkonkelloja sekä uunien ja kamiinoiden luukkuja. Aluperin toimittiin Kalajoella, mutta 1800-luvun lopussa siirryttiin Ykspihlajaan, Kokkolaan. 1900-luvulla konepajassa työskenteli 250 työntekijää.

Pohjanpalot olivat yhteiskunnallisesti aktiivisia ja  heidän kotiansa voidaan sanoa kulttuurikodiksi.

Matti Pohjanpalo perusti köysitehtaan, joka myöhemmin tuhoutui salamaniskusta alkaneesta palosta. Pohjanpaloilla oli huvila Ykspihlajan Friisin saaressa. Kun he irtisanoivat työntekijöitään, he etsivät heille samalla myös uuden työpaikan...

Alla olevassa kuvassa on  Marian uudempi kappeli, jota käytetään lähinnä muistotilaisuuksissa.






Siunauskappelin läheisyydessä on sankarihautausmaa. Sankarihauta-alueelle on haudattu yhteensä 109 sankarivainajaa. Entisaikoina ajatuksena oli että kun hauta sijaitsee lähellä kirkkoa, se sijaitsee myös lähempänä Jumalaa.






Keskityimme yhden sankarivainajan, Paavo Kahlan tarinaan. Kahla oli Lohtajalta kotoisin ollut ylioppilas. Sieltä hän muutti Kokkolaan. Kahla toimi tiedustelulentäjänä.. Kerrotaan, että hänen lentokaverinsa oli kokematon ja niinpä he ajautuivat vihollisen puolelle. Lentäjä kuoli, mutta Kahla jäi yksin koneeseen ja mietti, yrittäisikö pelastautua hyppäämällä. Hypätessä Kahlan jalka takertui laskuvarjon naruihin,mutta hän pelastautui kuitenkin.

Kahla sai uroteoistaan Mannerhemiristin ritarin arvomerkin.  Lapin sota koitui kuitenkin lopulta Kahlan kohtaloksi. Kahlan kone ammuttiin alas Sirkassa. Ironista oli, että koneen alas ampuneet saksalaiset olivat aikaisemmin myöntäneet hänelle rautaristin...






Alla olevassa kuvassa on Maria hautausmaan vanha siunauskappeli.Tänne pysähdyimme lopuksi. Lukiolaistytöt Julia ja Aleksandra esittivät kaksi kaksiäänistä laulua hautausmaan kiertäjille.Lopuksi liityimme yhteiseen virteen "Päivä vain " heidän kanssaan.

 

Hieno kierros -kannattaa ehdottomasti osallistua näihin hautausmaakierroksiin  vaikka  ensi kesänä! 

LÄHTEET: Hautaustoimi. Kokkolan kaupungin historia, osa 4, s. 490. Marian hautausmaa.[http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/hautausmaat/kokkola/marian_hautausmaa_kokkola] Luettu 23.08.2012.

Marian hautausmaa, osa I

 

 

 

Elokuussa käväisin opastetulla kierroksella  Maria hautausmaalla. Monta kertaa olen hautausmaan vierestä ohitse ajanut, mutten koskaan käynyt muurien sisäpuolella.

Hautausmaa sijaitsee osoitteessa Laajalahdentie 34.

 

Jo etukäteen kerrottakoon, että tämänkertainen opas osasi kertoa tarinat mukaansatempaavasti, asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti!

 

 

 

 

 

Vanhin osa hautausmaasta on otettu käyttöön 1810. Hautausmaata laajennettiin 1890. Uusia laajennuksia tehtiin vuosina 1914 ja 1941.

 

Nimensä hautausmaa on saanut Mariayhdistykseltä, joka aluksi ylläpiti aluetta. Vuonna 1927 se siirtyi seurakunnan hoidettavaksi.

 

Hautausmaan kiviaidat on aikoinaan tehty hätäaputöinä.

 

 

 

Kokkolan kaupungin historiassa, osassa 4, kerrotaan, että kirkkoneuvosto päätti palkata haudankaivajan hautausmaalle vuonna 1899. Haudankaivajaksi otettiin ainut paikkaa hakenut, työmies A.T. Goutelle. Vuosipalkka oli 50 markaa. Lisäksi haudankaivaja sai periä jokaisesta kaivetusta ja täytetystä haudasta 4 markkaa. Haudankaivajan käyttäminen oli vapaaehtoista...

 

Pääportin lähistöllä on suuri kivipaasi, jonka yläosassa on kuvattuna  sotilaita. Kiveen on kirjoitettu   useamman  sodassa kuolleen nimi. Osa heistä oli vasta koululaisia...

 

Onnekkaasti saimme hyvin asiantuntevan ja sujuvasanaisen matkaoppaan kierroksellemme. Opas kertoi, että edellisenä kesänä hän oli valinnut esiteltäväksi enemmän naisten hautoja, tänä kesänä

 tasa-arvon vuoksi keskittyisimme miespuolisten hautoihin. Lisäksi opas naurahti, että onhan hyvässä kierroksessa aina paikkansa myös rakkauskertomukselle...

 

 

 

Aloitimme kierroksen hautausmaan etureunassa olevalta kookkaalta muistomerkiltä. Sukuhaudassa lepää Mannerheiminaukiolla aikanaan rautakauppaa pitänyt Alfred Björklund. Hänellä oli myös tukkukauppaa Kannuksessa, Vetelissä ja Pihtiputaalla. Alfred vei tervaa ja toi Kokkolaan sokeria,  kahvia, tupakkaa ja sekahedelmiä. Hän toimi myös kaupunginvaltuustossa, kirkkoneuvostossa sekä monissa johtokunnissa. Alfred lienee ollut ahkeruutensa lisäksi  harvinaislaatuinen  ja hyväsydäminen ihminen. Hän teki lahjoituksia vanhainkodeille. Työntekijät saivat itse ottaa palkkansa kassasta. Kerrotaan hänen todenneen työntekijälleen " Ota mitä tarvitset, en minä ole koskaan kieltänyt sinua ottamasta.

Vuosi sitten Vanhankaupungin  kierroksen bloggauksessa mainitsin apteekkari Gustav Libeckin. Gustavin hauta on aidattu rautataoksin. Hänen  isänsä oli merikapteeni ja äiti kirkkoherran tytär. Gustavilla oli Isollakadulla, nykyisen Maximin kiinteistön paikalla, laboratorium, jossa tislattiin ja keitettiin lääkkeitä. Apteekkariksi hän opiskeli Tukholmassa. Gustavin kaikki viisi lasta kuolivat lapsina. Hän perusti rahaston ja korkorahoilla perustettiin myös köyhäinsairaala, joka sijaitsi Mannerheiminaukiolla olevan rakennuksen yläkerrassa. Sairaala tunnettiin nimellä Libeckin sairaala. Vuonna 1932 sairaala siirrettiin Mariankadulle, jossa edelleen toimii samanniminen sairaala. Myös Gustav Libeck tunnettiin lämminsydämisenä miehenä,joka ymmärsi yhteisen hyvän ennen omaa itseä.

Knapen sukuhaudassa lepää Ernst Viktor Knape. Hän oli Isokadulla asunut lääketieteen tohtori ja silmälääkäri. Knape oli pidetty lääkäri ja iloinen seuralainen. Ernstin isä oli nimismies. Myös hän lepää sukuhaudassa. Ernst kirjoitti runoja arjesta ja vuodenajan vaihteluista, teki laulunsanoja sekä soitti viulua ja piti pelimannimusiikista. Knape valittiin vuonna 1918 suojeluskuntien ensimmäiseksi ylilääkäriksi. Hän oli kuitenkin luonteeltaan herkkä ja muuttui kaipaavaksi, ikävöiväksi, lopetti soittamisen ja eristäytyi.

 

Seuraavaksi saavumme koristeellisen hautakiven luo. Tähän on haudattu merikapteeni Carl August Forsen. Hautakivestä selviää myös ruotsinkielisen tekstin avulla, että kumpuun on haudattu neljä Carlin pikkulasta, joita ei ole sen tarkemmin mainittu nimillä. Tyypillisesti näissä 1800-luvulta olevissa hautakivissä on mainittu vainajan ammatti. Teksteistä huokuu myös vahva uskonnollinen luottamus. Kuolema ei ole kaiken loppu, edessä on valoisa tulevaisuus. Tässä hautamuistomerkki edestä...

Tässä sama muistomerkki takaa kuvattuna...

Seuraava sukuhautakivi kätkee sisäänsä sen luvatun rakkaustarinan. "Emma"-niminen nainen pukeutui aikalaisten silmin erikoisesti. Hän käytti mustia ja harmaita 1700-/1800-luvun alun vaatteita vielä 1800-luvun lopulla. Hän ei hankkinut uusia asuja, vaan kulki äitinsä ja isoäitinsä vaatteissa. Puhkesi yllättävä romanssi. Emma oli jo kuusikymppinen, häneen silmänsä  iskenyt suomenkielinen Johan Paananen vasta kolmikymppinen. Ympäristössä puhuttiin epäillen, oliko romanssin takana rakkaus vai raha. Usein myös ohitse kuljeskelevat lapset ilkkuivat pariskunnalle.  Emma sairastui, ja Johan osoitti hänelle pyyteetöntä rakkautta valvomalla sairasvuoteen äärellä. Hän ei päästänyt ketään muita Emman lähellekään. Ihmiset pohtivat,yrittääkö saada perinnön itselleen... Romanssi loppui, kun Emma kuoli 1904. Pääsivätpä edes yhteiseen hautaaan...

 

 

 

Seppämestari Christian Lindqvist toimi myös kaupungin taloudenhoitajana ja palomestarina.Hänet tunnettiin tiukkana rahanvartijana, mutta lopulta hän ärtyi omasta vähäisestä palkastaan. Christian pyysi palkankorotusta, koska väitti, ettei tule palkallaan toimeen. Korotusta ei myönnetty, vaan työhön etsittiin uutta työntekijää. Muita halukkaita ei kuitenkaan löytynyt, joten Christian jatkoi työssään. Kerrotaan, että Christianilla oli hyvä ja selkeä arkistointimenetelmä: hänellä oli kaksi naulaa seinässä; toisessa oli maksamattomat laskut, toisessa jo maksetut.

 

 

 

Seuraavaksi erikoisen näköinen hautakivi. Kyseessä on laivurisukuun kuuluneen Julius Wiklundin hautakivi. Kerrotaan hänen itse tuoneen tämän murtuneen pilarin merimatkoiltaan.

 

 

 

Seuraavaksi uudempi hautakivi, jossa lepää lento-onnettomuudessa kuollut maaherra Antti Pohjonen. Lentoturma tapahtui vuonna 1978 ja kaikki koneessa olleet 15 henkilöä menehtyivät, kun kone putosi järveen. Suurin osa koneessa mukana olleista oli  merkittäviä politiikan ja talouselämän vaikuttajia.

 

Muistan muuten itsekin, kun tätä turmaa uutisoitiin aikanaan. Olin silloin vielä alakoululainen. Omalla silloisella  kotipaikkakunnallani oli samalla viikolla uuden koulurakennuksen vihkiäisjuhla ja  koulussa supistiin, että maaherra Pohjonenkin oli ollut aikeissa osallistua koulumme juhlaan...Tuntui oudolta: lapsen mielellä ajattelin, että maaherrankin piti näkemän ryhmäni esittämän  lootuksenkukkatanssin, mutta nyt hän ei sitten sitä nähnytkään ...Ihmeelliset ja omakohtaisesti koetut asiat jäävät mieliin...

 

Hautakiven on paikalle järjestänyt Amerikan sukulainen...

 

 

Jatkoa hautausmaakierroksen tarinoihin luvassa seuraavassa postauksessa!


LÄHTEET: Hautaustoimi. Kokkolan kaupungin historia, osa 4, s. 490. Marian hautausmaa.[http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/hautausmaat/kokkola/marian_hautausmaa_kokkola] Luettu 23.08.2012.