Chydeniuksen muistokivellä

Ajelen nuorimaiseni kanssa hiljakseen Kokkolan Linnusperän  kylätietä. Muistelen, että jossain tien varrella olisi vanha Chydeniuksen muistokivi. Sitä siis etsimässä...Netistä penkomalla löysin siitä kuvan, joten tiedän etsiä pienehköä kiveä. Chydeniuksen elämän tutkiminen on viime aikoina ollut melkoisessa nosteessa -etenkin Kokkolassa. Luvassa on mm. Chydeniuksen kirjallisen tuotannon käännökset suomeksi.

Nuorimmaiseni jo hetken epäilee, että  muistokivi on kätkeytynyt teiden varsien rehevään heinikkoon. Totean hänelle, etten oikein usko. Yleensä tällaista kivistä huolehditaan...

Talorykelmän jälkeen on metsäistä ja peltoista maisemaa. Poika tuumii, että täällä jossain voisi oikeastaan merkin kuvitella olevan. Ja totta jepulis! Muistokivi löytyy kaupungista päin tullessa vasemmalta puolen tietä, aivan ojan tuntumasta. Matkaa tästä on Jyväskylän tien risteykseen, eli valtatie 13:sta, noin kilometri.

Muistomerkki on kivinen, mieleen tulee lähinnä hautakivi. Harmaassa kivessä on teksti "A. Chydenius uppgick vägen 1779." Eli A. Chydenius  kulki tätä tietä 1779. Muistokiven alaosa on muurattu täyteen pieniä ympäristön kiviä.

Muistomerkin ympärystössä on myös neljä jykevää suorakulmion muotoista kiveä. Tässä olisi matkasta väsyneen kiva istuskella. Ilmeisesti istukelijoita on löytynyt Chydeniuksen jälkeenkin, sillä yhden kiven takaa pilkottaa pieni roskaämpäri, lähes täynnä tupakka-askeja:) Toisaalta -mikäs sen paremmin tähän sopisikaan -kerrotaanhan Chydeniuksen viljelleen tupakkaa aina myytäväksi asti!

En tiedä, kuka muistomerkin on pystyttänyt. Se lienee kuitenkin melko vanha. Netistä löydän tiedon, että muistomerkki tunnetaan nimellä  " Tienviitoittajan muistokivi." Se jos mikä sopiikin Chydeniuksen luonnehdintaan.

Tosiasia lienee, että Chydenius on tätä tietä useammankin kerran kulkenut. Olihan hän aikoinaan kappalaisena Alavetelissä ja vasta myöhemmin kirkkoherrana Kokkolassa.

 

Muistokivellä vieraillessani on kesäkuun alku. Kiven edustalla näyttää olevan paikka, jossa on  aikaisemmin  ollut kesäkukkia istutettuna. Nyt niitä ei ole. Ehkä joku tuo ne myöhemmin.

 

Mitä sitten Chydenius puuhasteli näihin aikoihin? Voisi ajatella, että vuonna 1779 Chydenius on saanut jo enemmän kuuluisuutta, jotta juuri tämä vuosi on kiveen kaiverrettu.

Selviää, että Chydenius on valittu vuosien 1777-1778 valtiopäiville, jossa hän herätti melkoista kohua asettumalla poikkiteloin oman säätynsä kanssa. Chydeniuksen oikeudentunto nimittäin ei suvainnut ehdotusta, jonka mukaisesti maatyöläiset olisi sijoitettu tiloille arpomalla. Chydenius julkaisi pamfletin "Ajatuksia isäntien ja palvelusväen luonnollisista oikeuksista."Nyt ajateltuna Chydenius oli paljon ajatuksissaan aikaansa edellä haluten puolustaa  heikoimmassa asemassa olevia.

"Vapaus ja kuivat leivänkannikat ovat usein ihmiselle mieluisempaa, kuin runsas ravinto toisen komennon alaisena. Maksaa kyllä panna jalat oman pöydän alle, mutta kukapa ei tee sitä mieluummin huonostikin toimeen tullen, kuin voi hyvin toisten palvelijana?"

(Isäntien ja palvelusväen luonnollisesta oikeudesta (1778). Chydenius 1986A, s. 330-331)

Chydenius valittiin myös Pohjanmaan kirkkoherrojen edustajaksi vuosien 1778 - 1779 valtiopäiville. Chydenius asettui tukemaan kuningas Kustaan III yritystä antaa rajoitettu uskonnonvapaus vierasuskoisille Ruotsin alamaisille.  Kuningas käytti asiassa  Chydeniuksen muistiota, josta palkkioksi tämä sai teologian tohtorin hatun. Tätä hattua vastustajat tosin väittivät jo etukäteen luvatuksi. 

Chydenius on myös nimitetty Kokkolan seurakunnan rovastiksi vuonna 1779. Tällöin hän oli 50-vuotias.

Ennen näitä vuosia Chydenius tuli jo tunnetuksi esimerkiksi uusien viljelymenetelmien kokeiluista, lääkärintoimen harjoituttamisesta, jopa silmäleikkauksista. Lisäksi hänet muistetaan painovapauden laajentamisen puolestapuhujana. Erityisesti minua viehättää, että Chydenius ylläpiti ja harjoitutti  orkesteria, joka antoi konsertteja viikottain pappilan salissa. Musiikin kerrotaan olleen hänen rakkain harrastuksensa. Nykyisin elävät Chydeniukset ovat muuten Anders Chydeniuksen veljen jälkeläisiä, Anders itse jäi lapsettomaksi. Aika monta Chydeniusta tunnetaan tänä päivänäkin erityisesti musiikillisesta osaamisestaan!!

Mielelläni otan lisätietoja vastaan tästäkin muistomerkistä. Moneen aikaisempaan bloggaukseen olenkin saanut kivaa täydennystä patsaiden ja veistosten tuntijoilta:)

 

LÄHTEET:
Anders Chydenius- säätiö [http://www.chydenius.net/historia/kuvagalleria/kuvasivut/muistoksi5.htm] Luettu 13.6.2013.

Anders Chydenius - vapauden puolustaja [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/andchyd.htm] Luettu 13.6.2013.

Biografiakeskus [http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2432/] Luettu 13.6.2013.

Juha Manninen:Anders Chydenius - suomalaisen valistuksen ajankohtainen perintö europan unionissa.[http://www.chydenius.net/historia/kirjallisuus/manninen.asp] Luettu 13.6.2013.

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 [http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7066] Luettu 13.9.2013.

Väsy, väsy västäräkki ja muuta lennokasta

Tänään  on vuorossa lennokkaita juttuja:)

Aiheena siis linnut...

 

Naapurin isännän piti aloitella heinäntekopuuhia. Sitä ennen piti vanhaan traktoriin vaihtaa akku, jotta se käynnistyisi. Ei muuta kuin konepelti pois ja akun vaihtoon...Noo...Siinä vaiheessa naapuri soitti minulle, että halusit joskus kuvia linnunpesästä, olisiko vielä tarvetta...

 

Konepellin noston yhteydessä västäräkki ampaisi pakoon...Pesän se oli tehnyt juuri siihen akun päälle.:/

 

 

 

Västäräkin poikaset olivat vielä hyvin pieniä. Ne olivat korkeintaan pikkusormen kokoisia. Ja niin toisiinsa kietoutuneita, että niitä oli mahdoton laskea. Västäräkin poikaset lähtevät pesistään yleensä jo parin viikon ikäisinä -aivan jo etukäteen hirvittää, voivatko tuollaiset rääpäleet maailman myskyistä selvitä...

 

Hyväsydäminen isäntä totesi, että taisi jäädä akku vaihtamatta. Onneksi taloudesta löytyy toinenkin traktori, joten tämä vanha Valmetti saa vielä tovin  jatkaa hoivatyötä:)

 

 

 

Painoimme konepellin takaisin paikoilleen, ettemme häiritsisi lintuperheen eloa.

Illemmalla seurailin kotipihalla aikuisen västäräkin työskentelyä: se poimi nokkansa täyteen hyönteisiä talomme katolta ja lähti sitten tyytyväisenä lentämään pesälleen.

 

 

 

Pihan toisessa laidassa teputteli fasaanikukko. Naapurin kissa katseli  sen menoa kauempaa. Eivät olleet toisistaan kiinnostuneita. Minä käveleskelin hiljalleen kukon perässä, kunnes se katosi heinikkoon...

 

 

 

 Iltasella kuljeskelin kylätiemme laitamilla. Eräältä pellolta oli isäntä juuri tehnyt pyöröpaaleja. Pikkukuovit ottivat ilon irti tilanteesta ja napsivat maapohjasta itselleen ruokaa. Niitä oli varmankin viitisentoista ruokailijaa yhdesssä nauttimassa pellon antimista.

 

 

Kun jatkoin matkaani, lensi yksi pikkukuovi puhelintolpan päälle ja yritti kiinnittää kovasti huomioni itseensä. Etäämpänä sen poikanen teputteli pellolla, varmaankin kolmenkymmenen metrin päässä minusta. Emon kiihkeät komennot saivat poikasen kuitenkin suhahtamaan metsän reunaan piiloon...

 

 

Kun kerran äiti käskee...:)

 

Töyhtöhyyppä tepasteli arvokkaasti pellolla. Sen ympärystössäkin käveleskeli poikasia. Poikaset olivat kuitenkin pellolla niin hyvässä suojavärissä, etten viitsinyt kuvata.  Ei olisi multaisesta pellosta juurikaan erottunut.

 

 

 

 

Yksi linnuista kaarteli yläpuolellani. Tämä on tyypillistä töyhtöhyypille. Näin ne ajattelevat, ettei vihollinen huomaa poikasia:)

 

 

Palasin kotipihaani. Keväällä metsän laitaan  kiinnitetty pönttö  laulaa elämää. Sinitiaiset rakensivat sinne kevään korvilla kotinsa. Nyt pöntöstä kuuluu kovaa vikinää aina kun vanhemmat suhahtavat pönttöön ruokaa tuomaan.

 

Ihan laiskalta ei touhu vaikutakaan! Jään seuraamaan pöntön tapahtumia ainakin puoleksi tunniksi ja koko tämän ajan vanhemmat kuskaavat syömistä lapsosilleen. Noin puolen minuutin välein  uusi pikaruokalähetys kiitää nälkäisille nokille. Tiesittekö muuten, että sintiaisen poikaset painavat vain noin 2 grammaa kuoriutuessaan ja pesästä pois lähtiessäänkin vaivaiset 12 grammaa!

 

 

 

Illan iloksi pääsen seurailemaan vielä yhtä lintua. Se onkin hieman kookkaampi kuin edeltäjänsä. Olen seuraillut suopöllön lentoa likimain kuukauden verran kotitalon vastakkaisella pellolla. Välillä se hävisi pariksi viikoksi -ehkä oli hautomassa, mutta on nyt taas saalistuspuuhissa -varmaan sekin etsii poikasilleen ravintoa.

 

Pöllö kaartelee pellon yllä.On löytänyt hyvän apajan, sillä peltoaukean vieressä on vesioja ja  myyriä, hiirulaisia sun muita jyrsijöitä löytynee helposti. Jotakuta lintuakin se yrittää lähestyä ja huomaan, että vähäksi aikaa peltoaukean yltä muut linnut kaikkoavat.

 

Tällainen oli lennokas iltani.

 

 

 

Ykspihlajassa matonpesulla

Joutilaana lauantain iltapäivänä lähdin tuttavani kaveriksi mattoja pesemään. Paikaksi valikoitui tietysti Ykspihlajan Sahaniemessä sijaitseva matonpesulaituri.




Tämä Ykspihlajan matonpesupaikka on ollut käytössä jo vuosia ja se on Kokkolan kaupungin ylläpitämä. Pesupaikka sijaitsee sataman tuntumassa, Merivartioston rakennuksen vieressä.  Pesupaikan vieressä on hyvä parkkitila autoille.




Monen kuulee toteavan, että tälle matonpesupaikalle täytyy kiirehtiä jo kukonlaulun aikaan, jotta löytäisi vapaana olevan pesualtaan. Ehkä alkukesän aurinkoiset ilmat ovat kuitenkin olleet tänä vuonna sen verran armeliaita, että innokkaimmat ovat jo  mattonsa pesseet ja puunanneet. Ainakin tälle iltapäivälle riitti useampia vapaita pesupaikkoja.

Pesualtaita on kahta kokoa. Kapeampia malleja on enemmän ja niillä mahtuu mainiosti pesemään tavallisen käytävämaton... Mutta altaista löytyy myös muutama leveämpi malli, joissa sujuu ongelmitta isonkin maton jynssääminen.

Kussakin altaassa on hana letkuineen. Hanasta saa vipua vääntämällä  vettä, joka ei ole lämmintä, mutta miellyttävän vilpoista käsille. Kädet kohmeessa ei ainakaan veden puolesta mattoja tarvitse hangata.

Pesualtaiden päällä on pesulauta, jonka pesun jälkeen saa kätevästi käännettyä ja puhdistettua.



Paitsi että pesu sinänsä on ilmaisuudestaan johtuen myönteinen kokemus, ei voi jättää mainitsematta kivaa pyykkäriakkatunnelmaa, joka varmaan kirpoaa perisuomalaisesta puhtaudesta ja ikiaikaisesta pesemisestä korvojen äärellä.

Onhan tämä homma silti modernisoitunut -useampi äijänköriläs on näköjään lähtenyt ihan itsekseen mattoja pesemään. Ja mikäs sen hienompaa! Seuralaiseni toteaa vastakkaisella altaalla ahertavalle miehelle, että on oikein ilo katsoa, kuinka miehinen voima saa matot tehokkailla harjan liikkeillä puhtaiksi.Miestä naurattaa...Muutoinkin ventovieraat ihmiset herkiävät pesun lomassa puhelemaan toisilleen. Ja ystävällinen pariskunta näyttää hymyssä suin auttavan  yksin ahertavaa pesijää mankeloinnissa.



Pikainen silmäys naapurustoaltaiden ääreen osoittaa, että nesemäinen mäntynestesaippua näyttää olevan ehdottomasti suosituin pesuaine. Meillä moista ainetta ei sattunut olemaan valmiina kaapeissa, joten ex tempore-pesumme hoituu erilaisilla saippuoilla; pahimpiin tahroihin pusketaan sappisaippuaa. Pääasia on, että puhdasta tulee!




On kätevää, että myös aivan pesupaikkojen viereen on rakennettu "riukuja", joihin maton voi nostaa levälleen huuhdeltavaksi. Isot matot painavat aika lailla märkinä...Hienoa muuten myös, että  matonpesupaikka on päällystetty -ei pääse matot rapavesiin lillumaan!

 

 

 Matonpesun lomassa voi myös hengähtää ja istua puisen pöydän ääreen syömään vaikka eväitään. Samalla voi ihastella puiden lehtien välistä pilkottavaa merta!

  

 

Kun matot on huuhdeltu, alkaa operaatiossa viimeinen silaus. Rannassa on kaksi isoa mankelia,jotka toimivat veivaamalla. Todella käteviä! Itse pyöräytimme isoimman mattomme ainakin viisi kertaa mankelin rullien lävitse ja käsittelyn tuloksena vesi matosta väheni huomattavasti.

 

 

Mankeleiden takana on lisää puisia telineitä, joille matot  voi jättää kuivumaan. Suurin osa pesijöistä näkyi kuitenkin vievän samalla reissulla mattonsa kotiin asti kuivumaan lyhyen aikaa niitä orsilla ensin rannassa riiputeltuaan.

 

  Tämä matonpesupaikka on auki kesäisin ympäri vuorokauden. Tänä kesänä hanat avattiin 20.5.2013.

 

Vielä ennättää mainiosti saamaan mattonsa puhtaiksi juhannukseksi. Mutta vinkkinä: kannattaa säästää osa pesuista heinäkuullekin. Nimittäin tiistaina 23.7.-13 klo. 17.00 mattorannassa tapahtuu! Kyseisellä viikolla vietetään Ykspihlajan kaupunginosassa kulttuuriviikkoa ja tällöin mainio ja uljas Ykspihlajan Työväensoittajat - puhallinorkesteri puhaltaa vauhtia matonpesijöiden urakkaan. Tapahtumaa markkinoidaan nimellä "Soiva mattolaituri". Tämähän on jo aivan luxusta! Tuuban tahdissa pusketaan varmaan useampikin matto puhtaaksi:)

 

LÄHTEET:
Matonpesupaikat [https://www.kokkola.fi/liikunta/matonpesupaikat/] Luettu 9.6.2013.

Ykspihajan kulttuuriviikko. [http://www.yxpila.fi/] Luettu 9.6.2013.

Vanha postitie Kokkolassa

  

 Vuoden 2012 aikana Kokkolan pääteiden varsille ilmaantui uusia merkkejä: majakka ruskealla taustapohjalla...Mitä ihmettä? Äkkipäätä voisi kuvitella, että kyltin läheisyydessä olisi majakka...Vaan itse asiassa majakka kuvastaa merkissä rannan läheisyyttä. Kyltin majakan alaosassa oven tilalla on paljas aukko, joka symbolisoi läpikulkua.

 

 Samanlaisia kylttejä voi bongailla  pitkältä matkalta länsirannikon teiltä. Kyltit kertovat Suomen uudesta matkailureitistä, Pohjanlahden Rantatiestä. Talviset kuvat kylteistä on otettu Valtatie 8:ta sekä Ruotsalon kylätiestä, kesäisemmät otokset Pohjoiselta ohikulkutieltä kohti Pietarsaarta.

Kyseessä on vanha postitie, joka oli aikoinaan ensimmäinen kiinteä maayhteys pohjoiseen päin Suomessa.

 

 Lähes 900 kilometriä pitkä Pohjanlahden Rantatie kulkee samoja reittejä, kuin keskiaikainen postitie. Se matkaa aina Vehmaalta Tornioon saakka ja  Pohjanlahden toisella rannalla Etelä-Ruotsiin saakka.

Tien tarkasta rakentamisaikataulusta ei ole varmuutta, mutta ilmeisesti sitä on rakennettu keskiajalta lähtien.  Tiedetään, että 1550-luvulla tie oli olemassa Korsholmassa, joidenkin tietojen mukaan jopa Kokkolassa saakka.  Ouluun saakka tiestö valmistui 1600-luvun loppuaikoina ja ylimmäs Tornioon 1750-luvulla. Tämän lisäksi lienee Pohjanlahden ympäri kulkenutta talvitietä käytetty jo myöhäiskeskiajalta lähtien.

1600- luvulta saakka postitalonpoikien tehtävänä oli kuljettaa postia tiestöllä osittaista verovapautta vastaan. Postitalonpoika oli maanomistaja, jonka tehtävän oli palvella Suomen ja Ruotsin postilaitosta postia kuljettaen tai kuljetuttaen.  Postitalonpojista säädettiin vuonna 1636 Ruotsin ensimmäisessä postijärjestyksessä ja se koski myös Suomea.

Korvaukseksi postin kujetuksesta postitilalliset saivat vapauksia sotaväenotosta sekä myös verohelpotuksia. 1600-luvun lopulla monet postitilat ottivat osaa ruotujakolaitokseen. Tällöin kuljetukset ryhdyttiin korvaamaan rahapalkkioilla. 1704 postitalonpojille säädettiin  myös turva hyökkäyksiä vastaan.

Postitalonpoikajärjestelmä säilyi aina vuoden 1845 loppuun saakka. Siitä eteenpäin postin kuljetus annettiin kestikievarikyydillä matkustaville postimiehille.

Itse postitilat oli valittu teiden varsilta noin 20-30 kilometrin päästä toisistaan.Valantehneen postitalonpojan työnä oli  määräajan puitteissa  pitää hevosen, täysi-ikäisen miehen eli postirengin lähtövalmiina postinkuljetukseen, kun postia saapui edelliseltä postitilalta. Posti kuljetettiin hevosella sitten seuraavaan postitilaan.

 Nykyään valtatiet 8 ja 4 korvaavat tämän historiaalisen postitien. Onhan ajallemme ominaista tehokkuus ja nopeus. Silti iso osa vanhoista kulkureiteistä on jäljellä ns. hidasta matkailua etsiville.

Reitille on annettu Liikenneviraston myöntämä virallisen matkailutien status vuonna 2010 Kasitie ry:n hakemuksesta.Ely-keskuksilta myönnettiin tällöin matkailutien kehittämiseen rahoitusta. Reitin tarkoituksena on edistää matkailua, parantaa maaseudun elinvoimaisuutta, saada rannikkoseudulle lisää matkailijoita, parantaa seudun imagoa. hankkia lisätuloja reitin varren yrityksille sekä yleensäkin lisätä alueen tunnettavuutta.  Päämääränä on siis kehittää Suomen länsirannikkoa seurailevaa historiallista maantietä matkailureitiksi.

  

  

Virallinen postitie kulkee itse asiassa Ahvenanmaan kautta Ruotsiin saakka. Postia on kuljetettu jopa hengen uhalla säällä kun säällä. Esimerkiksi Ahvenanmaalta oli myös varakkailla matkustajilla mahdollisuus mahdollisuus matkata hevoskärrykuljetuksena postikuljetusten ohella.

Postitie on vuosisatojen aikoina mutkitellut Pohjanlahden rantoja johdattaen taivaltajat kylästä toiseen. Länsirannikon tiestön varsilla on kuitenkin paljon mielenkiintoisia kohteita; majakoita, vanhoja satamapaikkoja sekä kalasatamia. Vielä nykyäänkin reitin varrelta voi löytää elävää kyläkulttuuria. Kokkolassa esimerkkinä mainittakoon merenläheinen Ruotsalon kylä, joka valittiin Keski-Pohjanmaalla vuoden kyläksi 2009.

 Kokkolalainen V-M Erkkilä on tehnyt  Pohjanlahden rantatiestä laulun, jossa kerrotaan hienosti tien historiasta ja myös sen nykykäytöstä.Esityksen löydät täältä!

Kylttien opastamina matkailijoita pyritään ohjaamaan monipuolisiin ja runsaisiin kulttuuri- sekä luontokohteisiin. Reitin varrelle kätkeytyy mieletön määrä  myös kaupunkihistoriaa, kuten esimerkiksi Kokkolassa Neristan.

LÄHTEET:Majakka paljastaa postitien [http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/majakka-paljastaa-postitien-1.1264913] Luettu 19.5.2013.

Mielenkiintoinen postitie on osa Ahvenanmaan historiaa. [http://www.visitaland.com/fi/tietoa/artikkelit?articleid=1630] Luettu 25.5.2013.

Pohjanlahden Rantatie-hankkeen erillisselvitys. [http://www.chydenius.fi/esittely/yksikot/yhteiskuntatieteet/kulttuuri-maaseutu-ja-aluetutkimus/hankkeet/pohjanlahden-rantatie-hankkeen-erillisselvitys] Luettu 25.5.2013.

Pohjanlahden Rantatie- matkailuhanke on käynnistynyt. [http://www.utuonline.fi/sisalto/ajankohtaista/PohjanlahdenRantatie_matkailutiehanke_kaynnistynyt.html] Luettu 25.5.2013.

Pohjanmaan Rantatie [http://www.suomisanakirja.fi/Pohjanmaan_rantatie] Luettu 25.5.2013.

Postitalonpoika. [ http://fi.wikipedia.org/wiki/Postitalonpoika] Luettu 25.5.2013.

Rantatie [http://www.rantatie.com/teemat/historia-kulttuuri/rakennettu-kulttuuriperinto/] Luettu 19.5.2013

Tyven; kokkolalaisten nimikkokoru

Kokkola on saanut omat korunsa! Kokkolalaisten nimikkokorujen suunnittelijana on toiminut kokkolalaissyntyinen taidgraafikko Mirka Johansson. Johansson on tähän asti tullut tunnetuksi lähinnä grafiikastaan. Nyt siis aivan uutena aluevaltauksena korujen maailma.


Kuva lainattu täältä.


Korusarja käsittää kaksi korua; hopeisen kaulakorun sekä hopeisen solmioneulan. Idea koruista lähti kultasepänliikkeen omistajan, Hanna Niemen ehdotuksesta. Toiveena oli koru, joka viestisi paikallisuutta sekä idealtaan, materiaaliltaan että myös tekijöiltään.

Näin syntyi Tyven. Kaulakorussa on keskustassa siivu kälviälaistä omenapuuta hopean  kehystämänä. Koru kantaa mukanaan tervan tuoksua ja siinä on myös  kokkolalaisesta nahasta tehty nahkaremmi

Korut on valmistanut kokkolalainen kultaseppä Laura Nissi. Korut ovat myynnissä kultasepänliike  Hanna Niemellä! Hinta 79 euroa.



Kuva lainattu täältä.

Johansson kertoo korun syntyvaiheista näin:" Koru on syntynyt rakkaudesta Kokkolaan, mereen, tervantuoksuun ja aaltoihin, jotka muistan lapsuudesta saakka. Tätä tunnetta kannan sydämessäni. Aina."


LÄHTEET:Mirka Johansson [http://mirkajohansson.fi/blogi/?p=15760&lang=sv] Luettu 11.05.2013.

Kurkien soidinmenoissa mukana kolmantena pyöränä:)

Pääsinpä mukaan kurkien tanssiaisiin! Itse asiassa sain lähes eturivin paikan. Kurjet olivat niin toistensa lumoissa, että eivät juuri minusta piitanneet...

Alun perin paikalla oli useampiakin kurkia, mutta osa lähti minut huomattuaan liihoittelemaan korkeuksiin...

Karkelot eli kurkien kielellä soidinmenot pidettiin aukealla pellolla. Sulhot pistivät parastaan...Takarivin paikat katsomossa meni samalla pellolla majailleelle joutsenparvelle. Niitä kurkien tanssahtelu ei näyttänyt suuremmin hetkauttavan.

Kurjissa on jotain vastustamattoman ylvästä. Ne kantavat uljaasti kehoaan mustien riukumaisten koipien varassa. Tuuhea pyrstöröyhelö hulmuu kuin pölyrätti ärhäkän emännän käsissä:)

Paljon muitakin mielenkiintoisia asioita on muuten kurjesta olemassa. Oletteko kuulleet, että muinaisessa Egyptissä kurkea pidettiin auringon lintuna! Kiinassa kurkien on kerrottu symboloivan vanhuutta ja viisautta, Kreikassa puolestaan valppautta sekä älykkyyttä...Ja japanilaiset mieltävät kurjen pitkään ikään ja onneen. Mutta kyllä Suomessakin osataan -meillä kurjelle on annettu vaatimattomasti tehtäväksi kannatella taivaankantta.

Oi, noita siipiä - kuvia katsellessa tulee sellainen tunne, että kurki syleilee koko maailmaa isoilla siivillään!

Kurjet muodostavat elinikäisen parisuhteen ja ovat hyvin aikuisia pesimisen aloitettuaan - ikää on silloin kurjilla jo 4-6 vuotta! Muninta kurjilla alkaa varmasti ihan näinä päivinä. Pesänkin nämä kyyhkyläiset urakoivat yhdessä. Samoin hautominen sujuu yhteistyössä ja kesän korvilla on tuloksena 1-2 poikasta. Romanttista, eikö vain!

Kiits kurjille tästä hienosta luonnon näytelmästä!

LÄHTEET:Kahtoo kuin kurki karpaloon. [http://www.kaleva.fi/urheilu/vancouver-2010/kolumnit/kahtoo-kuin-kurki-karpaloon/327898/] Luettu 29.04.2013.

Kurki [http://fi.wikipedia.org/wiki/Kurki] Luettu 29.04.2013.

Tiikerit...mitalijuhlissa torilla

Perjantaina suuntasin kulkuni torille. Siellä oli järjestetty kultajuhlat Kokkolan lentopalloseura Tiikereiden kunniaksi.

Kokkolan Tiikerithän lunastivat hienosti Suomen mestaruuden kaudella 2012-2013 tällä viikolla. Kuudes ja viimeinen loppuottelu huipentui  Tiikereiden 3-0 voittoon   4200-päisen katsojajoukon kannustaessa lentopalloareenaksi muutetussa jäähallissa aiemmin tällä viikolla.


Kansanjuhla alkoi klo 18 ja ihmisiä tunkin paikalle vähitellen. Tilaisuuden juonnosta vastasi Petri Kuikka.

Paikalla oli myös artistivieraita ja haastatteluja moneen lähtöön. Ensimmäisistä musiikkiestyksistä vastasi himankalainen harmonikkavirtuoosi Jari Saarenpää.Tämän jälkeen lavalle saapui Estraditaiteen koulun opiskelijaryhmä Albertos.

Seuraavaksi lavalle asteli Jenni Salomaa Band ja sokerina pohjalla oli Pihlajan poikien duoesitys by Sami Heinonen & Mikko Essel.

Haastateltavana pyörähti  Kokkolan kaupunginjohtaja Antti Isotalus, joka lupasi kaupungin puolesta ainakin huolehtia, ettei pelaajapojilta pallot lopu...Myös Tiikereiden puheenjohtajaa, Kari Kalliokoskea haastateltiin.

Kultamitalistit saapuivat lavalle yksitellen - ihan kaikki mitalistit eivät olleet mukaan ennättäneet, mutta siitä huolimatta tunnelma nousi katon puutuessa lähes pilviin.

Poika kiikutettiin lavalle kapteeni Tomi Rumpusen kätösissä. Yleisö yltyi aaltojen tekemiseen...

Tiikereiden valmentaja, Tommi Tiilikainen ei vielä osannut sanoa juuta eikä jaata ensi kaudesta, mutta kertoi olevansa kohtuullisen iloinen menneestä kaudesta ja voitosta.:)

Kansa suorastaan hihkui ja hurrasi, kun Olli-Pekka "Lelu" Ojansivua haastateltiin. Mies hallitsee yleisön hurmaamisen...Polvivammasta otteluissa  kärsinyt Lelu kuvasi  vamman vaikutusta hupaisasti kertomalla "Oltaisiin muuten voitettu Hurrikaani 4-0, jos polveni olisi ollut kunnossa..."

LÄHTEET:Kultaa! Ottelusta ja tunnelmista! Valmentajahaastattelut! [http://www.liigatiikerit.fi/uutiset/291-kultaa-kultaa-kultaa] Luettu 26.04.20013.

Kevät keikkuen tulevi

 

Totta se on, että talven valta alkaa olla taakse jäänyttä elämää! Lämpömittari näyttää jo lupaavasti +9.1 astetta.

 

Viikon aikana lumet ovat kadonneet pihasta.

 

Kevättulvia on pihapiirissä riittänyt. Harvoina vuosina näin paljon kuin nyt...

 

 

Uppopumpu on pistetty laulamaaan pariin ojaan, kun tien alitse menevät rummut olivat ensi kertaa vuosikausiin jäissä. Tämä aamu pelasti tilanteen ja oja oli tyhjä  - tierumpu on lopultakin avautunut!

 

 

Kevät herättää aina valokuvaajan. Joku ilta taaksepäin käveleskelin talon vieressä olevilla pelloilla. Auringonlasku oli vaikuttavan näköinen pajukon takaa katsottuna...

 

Eilen käveleskelin kamera kaulassani toisella  pellolla. Suorastaan haltioidun joka kevät lintujen saapumisesta.

 

Joutsenia tapaa talomme läheisyydestä kymmenittäin näin keväisin. Niitä pääsee melko lähellekin ihan kävelen. Mutta kun tietty läheisyys saavutetaan, olisiko sellaiset parisen kymmentä metriä, alkaa kova kaakatus ja linnut lehahtavat pakoon kuvajaa...

 

Tällä kertaa joutsenet näkyivät seurustelevan pellolla kanadanhanhien kanssa. Samaan aikaan  pörähtivät lentoon...

 

Kylää halkovan vesiojan varresta löysin  sinisorsapariskunnan. Ne eivät huomanneet minua pitkään aikaan. Seisoskelin kauan paikoillani ja seurasin niiden teputtelua.

 

Tiesittekö muuten, että sinisorsat pariutuvat jo loppusyksyllä!

 

Kävelyretkelläni näin muitakin keväisiä saapujia -töyhtöhyyppä oli saapunut pellolle ja teeskenteli tyypilliseen tapaan raajarikkoa lähestyessäni. Kotipihaan päästyä näin myös kevään ensimmäisen västäräkin! Kyllä tämä tästä kohta lämmöksi ja kesäksi väkisinkin muuttuu:)