Tänä vuonna vietimme 7.9. virallisesti olevaa Kokkola-päivää jo päivää aiemmin koulussamme. Aamuisella musiikkitunnilla kajautimme ilmoille onnittelulaulut 404-vuotiaalle Kokkolalle suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi.
Tänä vuonna ei ollutkaan kouluruokailussa tarjolla perinteisesti Kokkola-päivänä tarjottua "Kievarin kuupanoa. "
Tämän vuoden ruokaerikoisuutena kaikissa Kokkolan kouluissa tarjottiin sen sijaan "Lohtolaisia kalaperunoita." Tuolla ruoalla on kiinnostava tarina takanaan. Ruokakokonaisuus on perua viimekeväisestä valtakunnallisesta kouluvisasta, johon Kokkolan puhtaus- ja ruokapalvelut osallisti oppilaita. Lohtajan yläkoululaiset upeasti voittivat tämä kisan!
Mitä mitä menu sitten piti sisällään? Keittona oli lohtolaiset kalaperunat. Kuulin eskariopen selittävän ruokajonossa eskareille, että ruokana on lohtolaiset...
"Mäkin oon syöny lohta!" joku eskareista huudahti innoissaan. Tokaisin ohitse kulkiessani lastentarhanopelle "Lohta--ja..."
Lohtajalta lähtöisin ollut lastenhoitaja taas kuului kommentoivan keittopadan ääressä, että kyllä lohtolaisilla perinteisemmin on ollut siikaa keitossaan kuin lohta. No joo, tänään oltiin kuitenkin liikkeellä lohipalojen kanssa. Voittoperusteissa mainittiinkin viljatuotteet, kauden kala sekä paikallisuus.
Alkusuupalana oli ruisleipäset tillipesto-levitteellä. Meillä tosin koulussa ruisleivän sijasta oli pyöreitä pikkurieskoja tai sekaleipää. Oppilaat saivat itse laittaa levitettä leipäsiinsä. Joku epäluuloinen laittoi peruslevitettä, mutta moni kyllä testasikin uutuutta. Ainakaan omassa ruokaseurueessani pestolevite ei kuitenkaan noussut oppilaiden suosikiksi. Oma kommentti oli, että hieman erikoisen makuista, mutta niin kai sen pitikin. Silti oikein syötävää ja ehkä ruisleivän kanssa sekä maku että väri olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa. Mukisematta pöytäseurueeni näytti leipäsistään selviytyvän. Päälle vain runsaasti maitoa ja perunaa. :)
Pääruoka lohtolaiset kalaperunat saivat sen sijaan oikein kelpo kommentit. Ruokakumppaninieni lautaset tyhjenivät loppuun saakka. Tapaan muistuttaa aina liemestä, jonka moni lapsi herkästi jättää lillumaan lautaselleen "hyvä liemi, kiittää kieli. " Tämän viisauden opin jo kauan sitten lukiessani omille lapsilleni Jussi-kirjoja. Liemi latkittiin viimeistä lusikallista myöten...
Sitten vielä loppuhuipennukseen, eli jälkiruokaan. Se sopikin hyvin tähän alkusyksyyn, sillä kyseessä oli keikausomenat Möö-vaahdolla.
Tutkimme ennen ruokailuun lähtöä tätä jälkiruokaa. Googlasimme, mitä ihmettä mahtaa Mö-vaahto olla. Löysimmekin tiedon, että Mö-tuotteet on valmistettu Lohtajalla ja ovat kaurapohjaisia tuotteita! Ehdottomasti täyttää siis lähiruoan kriteerit!
Tarkempi tutkiskelu osoitti, että keikausomenat oli uunissa paistettu jonkinlainen omenapiiraan tapainen. Sopipas hyvin ruokakisan teemaan, jossa tavoiteltavana asiana olikin ruokaketjujen vastuullisuus ja erityisteemana viljan reitti pellolta pöytään. ´
Ja täytyypä todeta, että keikausomenat Möö-vaahdolla olivat yhden oppilaani sanoin "täydet 5/5! Niin myös omasta mielestäni. Keikausomenat oli ihanan lämmintä ja päälle pehmeää, valkeaa vaahtoa.
LÄHTEET:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti