Hyvää pääsiäisviikonloppua!

Täytyy todeta, että neljän päivän pääsiäislomanen tulla tupsahti tänä vuonna todella kiitolliseen aikaan. On ollut sen verran haipakkaa viime viikkoina, että tunsin levon ja rauhoittumisen  tarvetta enemmän kuin pitkiin aikoihin. Loma on ollut todella rauhallinen, olenhan ollut pääasiassa yksin kotona, kun siippa on ollut kiinni työvuoroissa. Televisio pysyy kiinni, kuin olen yksin kotona, taustalla tikittää vain pari seinäkelloa. Aivan luxusta!

                                       

Säät on olleet ihan jees, mutta tunnustan lymyilleeni enimmän aikaa sisätiloissa. Olen pitkästä aikaa uppoutunut kirjan kirjottamiseen. Voi että, kun olisikin tällaisia muutaman päivän lomarupeamia  useammin! Tarvitsen aikaa ensin palautua arjen hässäköistä, ennen kuin kynä lähtee laulamaan. Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Tekstiä on tullut loihdittua aika monta arkillista. Mutta koska historiateemaisen kirjan kirjoittaminen on työlästä, eteneminen on enemmän kuin hidasta. Viime aikoina olen keskittynyt Ala-Satakunnan 1850-luvun tuomiokirjoihin. Todella, todella kiinnostavaa, mutta samaan hengenvetoon todeten myös todella, todella työlästä. Mutta summa summarun; todella, todella antoisaa!

Päällimmäisenä on mielessä, kuinka paljon suvun historiaa pyyhkiytykään pois  uusien sukupolvien noustessa esiin. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Tällä hetkellä käsittelyssä on suvullani ollut  isohko jahti, jolla on kuljettu Itämerta ristiin rastiin uskomattomia tavaroita kaupitellen, eikä meille kenellekään jälkeläiselle ole jäänyt tietoa tästäkään.  Olen naurellut itsekseni siunattuja tuomiokirjoja ja  sieltä ongittuja tietoja siitä että esi-isäni päätti jättää tullimaksut maksamatta. Muutoin ei olisi tämä tai moni muukaan tarina auennut kirjoitettavaksi. 

                

Lomasta on vielä lähes pari päivää jäljellä. Ajatus tuntuu ihanalta. Pihatyöt kyllä odottavat, ehkä pitäisi jo vähitellen  mennä haravoimaan. Sitä ennen aion vielä kirjoittaa mailin  Kanadaan. Sattuman kaupalla -  taas kerran  - tutustuin netissä  äitini lapsuuskaveriin, joka on asunut viimeiset 60 vuotta Kanadassa. Meillä on ollut aika tiivistä kirjeenvaihtoa ja mikä aarre hän onkaan ollut vanhojen asioiden selvittämisessä sukuani Isojoella koskien! Jostain näitä uskomattomia kontakteja vain tuntuu lentävän eteeni. Olen niistä tosi kiitollinen!