Kälviän vanha saarnastuoli

Kansallismuseoon palailen jälleen.  Kälviän vanhan kirkon alttaritaulun lisäksi sieltä löytyy samaisen kirkon  vanha saarnastuoli. 

Kuvat ovat sumeahkoja, koska ne on näpsitty ilman salamaa. Saarnastuoli  sijaitsee museossa  luterilaisessa kirkkosalissa. Taustalla  alla olevassa kuvassa näkyy oikeassa reunassa  myös Kälviän vanha alttaritaulu.

Tekijäksi saarnastuolilla mainitaan sama kuin vanhalla alttaritaulullakin, eli kirkkomaalari Thomas Kiempe.Netistä löydän lisäksi  tiedon, että kirkkomaalareihin kuulunut Olof Ekelund (k. 1740) on maalannut evankelistojen kuvat vuosina  1726-1727 Kälviän kirkon saarnastuoliin. Ekelund oli erikoistunut juuri saarnatuolien, kuorikaiteiden ja lehtereiden koristeluun. Ekelund toimi Isonvihan jälkeisinä vuosina Kemistä Kristiinankaupunkiin välisellä alueella.

Saarnastuoli on näköjään rakennettu  leveistä laudoista ulkopuolelta. Niihin on sitten maalattu aiheita.   Eri aihealueita rajaa puiset, veistetyt lehdykkäkuvot, joiden yläosissa on  enkeliveistokset.

Saarnastuoli on mielestäni yksinkertaisuudessaan liikuttavan kaunis. Huone ympärillä on hämärähkö, joten saarnastuolin maalausten kovin tarkka tutkiskelu ei ole mahdollista.

Saarnastuolissa on  teline, johon raamatun on voinut asetella. Telineen taustalla on samanlainen enkelihahmo kuin  lehdykkäkuvioidenkin päissä.

Saarnastuolin muoto on tulppaanimainen, melko tyypillinen 1700-luvun rakennelma.

Saarnastuolissa on kiinnitettynä jonkinlainen tiimalasisysteemi. Olisi kiva tietää, kauanko hiekan laskeutuminen laseissa kestää. Siitäkö pappi tiesi, milloin saarna on sopivan mittainen? Saarnastuolin yllä on katos, jonka sisäpinta kuvaa  nähdäkseni vaaleansinistä taivasta valkeiden pilvien kera.

Saarnastuolin katoksesta en onnistu saamaan hyvää kuvaa. Katoksessa ylimmäisenä  on kuitenkin karitsa.

Jännä vuosisatojen kohtaaminen. Saarnastuolin takana vasemmalla, tiimalasin takana,  näkyy pieni osa Lappajärven kirkosta tuodusta votiivilaivasta. Katselen sitäkin kauan ja hartaasti. Esivanhempani ovat varmastikin katselleet sitä kotikirkossaan...Minä katselen  sitä  täällä. Jonkinlainen pienen hetken sielunyhteys:)

Kuvien alapuolella on tekstiä, josta en hämäryyden vuoksi saa selvää.

Tässä lähempi kuva saarnastuolin kirjatuen enkelihahmosta. Karulla tavalla kaunis.

Saarnastuolin katto-osa, jossa muotoiltuja koristepuita.

Miten Kälviän ensimmäinen saarnastuoli sitten joutui Kansallismuseoon? Muinaistieteellinen toimikunta, eli nykyinen Museovirasto  oli saanut tietoonsa, että arvokasta kirkkoa oli ryhdytty purkamaan ilman lupia. Museovirasto lähetti tästä suivaantuneena Arkkipiipalle kyselyn koskien asiaa. Päädyttiinkin siihen, että Museovirasto hiljennettiin  lahjoittamalla sille sekä saarnastuoli että alttarimaalaukset.

Hienoa, että nämä  Kälviän vanhat kirkkoaarteet on saatu talteen otetuiksi.  

LÄHTEET:

Geocaching. Kälviän kirkko. [https://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?wp=GC5BVB6&title=kalvian-kirkko] Luettu 3.1.2016.

Maalaustaide [http://www.nikkemedia.fi/ivailu/nettikurssit/taidehistoria1/1700maalaustaide.html] Luettu 3.1.2016.

Kälviän vanha alttaritaulu

Kesällä Hesassa. Yksi käyntikohde oli suunnitellusti Kansallismuseo. Olen nimittäin jo pidemmän aikaa haaveillut näkeväni Kälviän vanhan kirkon alttaritaulun, jota säilytetään Kansallismuseossa. No nyt se on nähty!

Aikaisemmassa päivityksessä olen kirjoittanut Kälviän toisesta kirkosta.

Aikani kierreltyäni pitkin ja poikin museota löydän etsimäni Kansallismuseon luterilaisesta kirkkosalista. Alttaritaulu täyttää koko salin seinän.

On oikeastaan silkkaa tuuria, että alttaritaulu on säilynyt. Sitä ei aikanaan juurikaan arvostettu. Uusi kirkko Kälviälle valmistui 10.12.1905. Vasta  marraskuussa 1905 arkkipiispa Gustav Johanssonille  valkeni, että aikaisempi Kälviän kirkko oli  jo ennätetty purkaa luvattomasti. Muinaistieteellinen toimikunta oli tästä informoinut tuomiokapitulia.

Johansson kirjoitti asiasta näin: "- - - koska Kälviän seurakunnan vanha kirkko on revitty ilman että siitä oli asianmukaista tiedonantoa toimitettu Muinaistieteelliselle toimikunnalle, on Tuomiokapituli katsonut tarpeelliseksi tänne saada ilmoituksen siitä, kenen luvalla on ryhdytty mainitun kirkon repimiseen ja otteet niistä pöytäkirjoista - - -".

Muinaistieteellisen toimikunnan mielestä kirkko oli erinomainen esimerkki suomalaisesta 1700-luvun kansanomaisesta rakennustaiteesta. Mutta niin kun usein käy, eivät aikalaiset tällaista arvostaneet, vaan pitivät vanhaa kirkkoa vain ränsistyneenä rakennuksena ja siellä olleita kirkkomaalauksia töherryksinä.

Seurakunta oli ottanut talteen ainoastaan vanhan saarnastuolin (siitä myöhemmin lisää) sekä Thomas Kiempen maalauksen, alttaritaulun, vanhasta kirkosta. Nämä sitten lahjoitettiin hyvityksenä salassa tehdystä purkutyöstä Muinaistietelliselle toimikunnalle. "Ylimääräinen" paikkakuntalaisten perimätiedon mukaan vanhan kirkon puutavara käytettiin uuden kirkon lämmittämiseen...

Maalaus oli tallella irrallisina lautoina. Toisin sanoen maalaus on kokonaisuus, joka on tehty lautapohjalle puoliympyrän muotoon.Tämä vanha alttaritaulu on valmistunut vuonna 1802. Kuvat ovat sumeita, koska ne on otettu ilman salamaa.

Alttaritaulun maalannut Thomas Kiempe (1752- n.1812) tunnetaan kirkkomaalarina, joka teki Kälviän kirkkoon maalauksia seurakunnan lahjoitusvaroilla. Suurin osa näistä töistä valitettavasti  tuhoutui kirkon purkamisen yhteydessä. Useissa kohtia kirkkoa tiedetään olleen Kiempen koristemaalauksia.

  

Kiempen taiteelle on tunnusomaista kansanomaisuus ja primitiiviys 1700-luvun tapaan. Kuvien tehtävä oli kirkon koristamisen lisäksi  myös keskiaikaiseen tapaan valistaa kirkkokansaa.

Kirkko- ja muotokuvamaalarina tunnettu Thomas Kiempe oli syntynyt Ylitornion Matarengissä. Nuorukaisena hän liittyi  nimellä Thomas Thomason Lönnbom "piipariksi" Länsipohjan rykmentin volontäärinä eli vapaaehtoisena. Hänet ylennettiin toiseksi rumpaliksi 1771 nimellä Kiempe. Armeijasta hän erosi 1776.

Kiempe avioitui Piitimen porvarin Olof Horteliuksen Helena- tyttären kanssa  1783 Normanligissa.  Elämänsä Kiempe vietti vaeltavana maalarina ja kiertävänä kisällinä, koska hänellä ei ollut virallista mestariasemaa, joka olisi taannut  pysyvän asuinpaikan.

Varhaisimmat työnsä Kiempe maalasi Ruotsissa. Hän oli ilmeisesti saanut  maalarinkoulutuksen joltakulta pohjoisruotsalaiselta mestarilta. Myöhäisempiä öljy- ja temperamaalauksia Kiempe maalasi Pohjanmaalla. Hänen vanhimmat työnsä Suomessa ovat Vöyrin kirkon seinämaalaukset vuosilta 1786-1788.  Kiempen muita säilyneitä töitä on mm. Uudessakaarlepyyssä (Kuninkaiden kumarrus), Soinissa (Ehtoollinen, 1794), Merijärvellä (puulle maalattu ristiinnaulittu), Ylihärmässä sekä Rautiossa (Ristiinnaulittu, 1804) ja Lapualla (Paimenten kumarrus, 1971). Lisäksi kiempe teki tapettimaalauksia ja huonekaluja. Osa töistä on tuhoutunut, kuten kookas maalaus vuodelta 1795 Alavieskan kirkon palossa ja Virtain kirkkomaalaukset.

Kesällä 1811 Kiempe aloitti kirkkomaalaukset Hinnerjoen kirkossa, mutta työ keskeytyi Kiempen kuolemaan maaliskuussa 1812.

Alun perin Kälviän kirkossa sijainneen seinämaalauksen on maalannut Thomas Kiempe 1802.

Yllä: Kuva alttaritaulusta Kälviän historian sivuilta.

LÄHTEET:

1700-luvun taidehistoriaa. [http://www.nikkemedia.fi/ivailu/nettikurssit/taidehistoria1/1700maalaustaide.html] Luettu 31.7.2015.

Geocaching. Kälviän kirkko. [http://www.geocaching.com/geocache/GC5BVB6_kalvian-kirkko?guid=838eba75-4229-4171-8b94-6306d70aef29] Luettu 31.7.2015.

Thomas Kiempe. Alavieskan kirkon alttariseinän maalari [http://www.kolumbus.fi/annsan/kiempe.htm] Luettu 31.7.2015

Kälviän toinen kirkko

Kun Kälviän ensimmäinen kirkko kävi vuosien saatossa ahtaaksi ja huonokuntoiseksi, ryhdyttiin  uutta kirkkoa suunnittelemaan  1763. Uutta kirkkoa pidettiin hyödyllisenä siksikin, että  Kälviällä oli vielä runsaasti puuta laivanrakennuksesta ja tervanpoltosta huolimatta.

Seurakunta päätti talollisten äänestyksen jälkeen uudesta kirkosta ja lähetti hankkeesta tiedon tuomiokapitulille sekä maaherralle. Varsinaista  kirkonrakennuslupaa ei kuitenkaan pyydetty...1764 Kälviälle saapui tieto, että Turun tuomiokapituli vaati kirkon piirustuksia tarkastettavakseen. Maaherra puolestaan määräsi paikalle katselmuksen.

Jo ennen tätä Kälviän miehet olivat kuitenkin alkaneet toimiin. 1763 päätettiin uuden kirkon kivijalkakivien  sekä puutavaran ajamisesta kirkolle. Kukin isäntä oli velvoitettu tuomaan paikalle rakennustarvikkeita talonsa koon mukaan. Rakennustyöt päästiin aloittamaan heti toukokuussa 1764, kun vanha kirkko oli  purettu  vapunaattona!

Rakennustyötä johti kirkonrakentaja Jaakko Suonperä (1726-1797) ja jo syyskuussa 1764 kirkko oli lähes valmis! Kirkko vihittiin käyttöön Mikkelinpäivänä 1765 ja se sai nimekseen Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Pastorina Kälviällä oli tällöin  Martin Peitzius.


Alapuolen kuva on alun perin Museoviraston historian kuva-arkistosta. Kirkon seutu on kuvattu vuonna 1896.

Tämä toinen kirkko oli ns. ristikirkko. Kirkon pituus ja leveys  olivat  noin 30 metriä.

Kirkko laudoitettiin  ulkoa  vasta vuonna 1769. Vaikka siihen muutoin oltiin tyytyväisiä, moitittiin kirkon pimeyttä. Toisinaan pimeys esti jopa virrenveisuun virsikirjasta. Kirkkoherra Elias Alcenius panikin toimeen ikkunaremontin, kun hänet oli valittu kirkkoherraksi.

Kirkon paanukatto oli hyvin jyrkkä. Kirkon harjalla komeili pallojalalla varustettu ja paanutettu  viiritanko, jolla oli korkeutta lähes 12 metriä.  Väriltään kirkko oli punaiseksi maalattu.

Kirkkomaalari Thomas Kiempe (1752-n. 1808) teki kirkkoon maalauksia seurakunnan lahjoitusvaroilla.  Suurin osa näistä  maalauksista tuhoutui kirkon purkamisen yhteydessä myöhemmin.

Tätä toista kirkkoa  kunnostettiin jonkin verran  1800-luvun puolivälissä.  Mitään isompaa remonttia kirkko ei ulkoasuunsa kuitenkaan saanut.


Alla oleva kuva on kopio Museoviraston hallussa olevasta valokuvasta. Kuvan kopio on tallessa  Kälviän kunnanarkistossa. Kuva on otettu vuonna 1896 ja siinä on Kälviän toinen kirkko.




1885 Kälviällä pidettiin rovastintarkastus, jossa  todettiin kirkon olevan huonokuntoinen.  Uutta kirkkoa laitettiin vireille vuodesta 1886 lähtien. Tällöin läänin arkkitehti Aminoff
teki virkamatkan Kälviän kirkkoon.  Kirkko ei ollut hänen mielestään kuitenkaan kovin huonokuntoinen.


Kirkkokokouksessa vuonna 1900 keskusteltiin  kirkon kunnosta tarkemmin.  Lauri Heikki Kuorikoski (1831-1906) toi kokoukseen  valmistamansa korjauspiirustukset ja niin päätettiin ryhtyä  seuraavana vuonna kirkon korjaamiseen.


Hanke tuli ongelmallisemmaksi, kun arkkitehti  Lars Sonck (1870-1956)  lupasikin laatia ilmaiseksi  kirkonkorjauspiirrokset... Lausunnossaan hän oli sitä mieltä, että kirkon  korjaus tulisi suorittaa niin vähin muutoksin kuin mahdollista. Tätä hän perusteli sillä, että kirkko sellaisenaan oli 1700-luvun pohjalaisten puukirkkojen  aito ja esikuvallinen edustaja.


Parin vuoden odottelun jälkeen Sonckin valmistuneisiin piirroksiin oltiin kuitenkin niin tyytymättömiä, että seurakuntalaiset valittivat Turun tuomiokapitulille, joka mitätöi kaikki korjauspiirustukset.  Niinpä pyydettiin uusia  suunnitelmia useammalta rakennusmestarilta, mutta niissäkin ilmeni puutteita.

Myöhemmin Lars Sonckia pidettiin kansallisromanttisen tyylin mestarina. Hänen taidonnäytteitään on esim.  Tampereen tuomiokirkko, Turun Mikaelin kirkko sekä Mikael Agricolan ja Kallion kirkot Helsingissä sekä Maarianhaminan  Pyhän Yrjön kirkko ja Kultaranta Naantalissa, Kordelinin siunauskappeli Raumalla sekä  Sibeliuksen Ainola Järvenpäässä...

Lopulta rakennusmestari Odert Vilho Renell velvoitettiin  laatimaan tilattujen piirustusten pohjalta vielä paremmat suunnitelmat, jotka hyväksyttiin kirkonkokouksessa 1904. Kirkon kunnostaminen päätettiin alkaa heti.

Talvella 1905 vanha kirkko tyhjennettiin ja osa irtaimistosta siirrettiin tapuliin, osa kirkonkylän kansakoululle. Siellä pidettiin myös jumalanpalveluksia korjausten aikana. Vaikka asiakirjoissa puhutaankin kirkon korjaamisesta, niin tosiasiassa  vanha kirkko purettiin kokonaisuudessaan alas ja tilalle rakennettiin uusi, kolmas kirkko!


Seurakunta sai virallisesti kuulla uuden kirkon olevan valmis 10.12.1905. Samassa yhteydessä paljastui myös, että arkkipiispa tiedusteli jyrkkäsävyisesti, kenen luvalla ensimmäinen  kirkko oli purettu...
Muinaistieteellinen toimikunta oli nimittäin ilmoittanut tuomiokapituliin luvattomasta purusta ja marraskuussa 1905 päivätyssä kirjeessä arkkipiispa Gustav Johansson  pahioitteli asiaa näin:

"- - - koska Kälviän seurakunnan vanha kirkko on revitty ilman että siitä oli asianmukaista tiedonantoa toimitettu Muinaistieteelliselle toimikunnalle, on Tuomiokapituli katsonut tarpeelliseksi tänne saada ilmoituksen siitä, kenen luvalla on ryhdytty mainitun kirkon repimiseen ja otteet niistä pöytäkirjoista - - -".

Toimikunta piti vanhaa kirkkoa erinomaisena esimerkkinä suomalaisesta 1700-luvun kansanomaisesta rakennustaiteesta ja arvosti Kiempen kirkkomaalauksia. Seurakuntalaiset puolestaan pitivät Kiempen maalauksia töherryksinä ja vanhaa kirkkoa  ränsistyneenä rakennuksena...

Seurakunta päätyi lahjoittamaan tämän jälkeen  Muinaistieteelliselle toimikunnalle sekä vanhan saarnatuolin, että ainoan talteen otetun Kiempen maalauksen vanhasta kirkosta. Maalaus oli alttaritaulu ja se oli tallella irrallisina   lautoina.  Nykyään vanha alttaritaulu  ja saarnatuoli ovat  nähtävillä Kansallismuseossa!

LÄHTEET:

Kälviän ja Ullavan kirja. Jaakko Suonperä toisen kirkon mestarina, s. 392-396.

Kälviän seuraunta. Kälviän kirkko. [http://www.kalvianseurakunta.fi/tilat/kirkko] Luettu 31.12.2013.

Wiirilinna. Maineikas kirkonrakentaja ja  rakennusmestari Jacob Rijfsuunnitteli Kälviän kellotapulin [ http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/kellotapuli.htm] Luettu 31.12.2013.