Valoa jouluun!

Meillä on vietetty perinteiseen tapaan kotijoulua. Siipan suku vietti meillä aattoiltaa, kuten yleensäkin. Nuorimmaiseni valjastimme pukiksi. Hyvästä pukinasusta huolimatta ei mennyt ihan nappiin, sillä 4-vuotias pojanpoika - siis täydellisesti vielä joulupukkiin uskova - kertoi ihmetellen pukin istahdettua tupaamme, että pukki on hänen setänsä. Kovasti yritimme vannoa ja vakuuttaa, että eihän nyt toki. Poika kuitenkin halusi uskoa pukkiin ja hitsasi oman pikkutuolinsa pukin eteen ja tyytyväisenä vastaanotti paketteja unohtaen, ettei pukki aito olisikaan. Silti pientä epäilyksensiementä kuului välillä "Pukilla on ihan setäni ääni!"

Lapsen luottamus oikeaan pukkiin on kuitenkin lyömätön. Meiltä pois lähtiessä poika kysyi silmät suurina "Mistä se joulupukki tiesi minulle huuliharpun tuoda?" Hehheh, mulla ja pikkupojalla on ollut hauskoja musisointihetkiä pitkin syksyä. Minullahan on siis tolkuttoman  laaja valikoima erilaisia soittimia. Poika joskus löysi laatikon pohjalta huuliharpunkin ja ihastui siihen. Sitten meillä oli remppa ja sen jälkeen huuliharppu katosi mystisesti. Poika on jaksanut joka kerta käydessään kysyä, josko se huuliharppu olisi jo  löytynyt. Että kyllä pukki tietää salaisimmatkin toiveet...

Naureskelua kotonani on myös tuottanut rakas, pieni jouluseimi, jonka olen pitänyt joka joulu pöydällä  yli 30 vuoden ajan. Pikkuepeli tykkää  siitä. Lapsen mielissä seimen figuureiden  paikat vaan  on vähän enemmän jännitystä herättävät. Jeesus-vauva makaa maassa Marian istuskellessa vieressä yksin hartaana. Paimenet, tietäjät ja Joosef on kavunneet tallin katolle ja härätkin vähän tavallista korkeammalle. Ehkäpä etsivät tähteä. 

Aattona kävin nuorimmaiseni ja pojanpojan kanssa viemässä kynttilöitä Kokkolan haudoille. Oli tosi kaunista. Kynttilätkin syttyi vaivattomasti ja oli kiva asetella niitä keveään  ja puhtaaseen lumeen hautojen edustalle.  Poika teki isäni haudalle lumilapiolla kauniin kujan. Kun siirryimme toiselle hautausmaalle siipan suvun haudoille, vinkkasin pojalle, että ottaisi taas lapion matkaan. Poika lompsi perässäni haudoille lapioineen, jossa joulurauhan julistamisen jälkeen oli jo melkoinen tasoitettu hanki ja kynttilämeri. Kyyninen ääni totesi "Olisihan se pitänyt tietää, että tämän suvun haudoilla on jo tähän aikaan lumet luotu!" Että sen verran on vuosien saatossa naurettu siipan suvun aamuvirkuille. 

Sitä vastoin aikaisemmin viikolla äitini kanssa Järviseudun haudoille tehty kynttiläreissu ei kai mennyt kynttilöiden osalta ihan nappiin. Olin mielestäni tehnyt loistolöydön, kun löysin kaupasta patterikynttilöitä, joissa oli jo valmiiksi paristot sisällä. Vähän rumia, kun oli päällinen reikäinen, mutta väliäkös sillä! Vaivatonta, ei tarvitse alkaa erikseen haudoille mennessä  rustailemaan paristojen kanssa, vaan saan kiskaista elävien kynttilöiden seuraksi pitempään palavat kynttilät, kun niin harvoin  käydään noilla suvun  haudoilla. 

Kaivoin ekan paristoupeuden pussista esille ja ohjeen mukaisesti vedin valkean lipareen pois patteripesästä vain todetakseni, ettei kynttilä syty. Tuumin, että onko valmiiksi vanhat patterit, vai joku kontaktivika. Ei muuta kuin  kohmeisin sormin ruuvailemaan patterikantta auki. Pariin kertaan koitin ja eipä vaan syttynyt. Paiskasin kynttilän takaisin pussin pohjalle, jolloin se syttyi. "No niin, kosketushäiriöhän se!" Innoissani myönteisestä käänteestä ongin kynttilän takaisin pussista vain todetakseni sen jälleen sammuvan. Tätä liikettä muutaman kerran ja ei niin ei. Nakkasin (jälleen syttyvän) kynttilän pussiin ja otin tilalle uuden samanlaisen patteri-ihmeen. Eikä sekään syttynyt. Paitsi siinä vaiheessa, kun nakkasin senkin vihoissani pussin pohjalle. Siellä paloi nyt kaksi kynttilää!! Päätin nostaa hillityn hitaasti kynttilän vaaka-asennossa, kun se kerran niin näytti palavan. Mutta ei, taas sammahti. 

Kaivoin pussista kolmannen samanmoisen ja äidilleni tuumin, että pitää vielä lukee kynttilässä oleva tuotelappu uudestaan. Tavasin lappusta. "Hämäräkytkin." Äidille marmatin, että eihän tässä kynttilässä ole edes sellaista vipua, josta voisi ajastaa kynttilän palamaan tiettyyn aikaan. Pyöriteltiin oikein kahden naisen logiikalla kynttilää ympäri ja sitten äitini ilme kirkastui jopa enemmän kuin syttyneiden kynttilöiden liekki. "Hei, sehän alkaa aina palaan, kun nakkaat sen pimeään pussiin. YMPÄRISTÖN TÄYTYY OLLA TARPEEKSI HÄMÄRÄ!" Varmaan muut kirkkomaan kulkijat ihmettelivät valtaisaa naureskeluamme. Sinne jäi sukuhaudoille valmiiksi sammuneet kynttilät sitten odottamaan loistoaan...

Äidille tuumasin autossa, että tämä ei taida olla mikään hyvä kynttiläidea, että kun seuraava ihminen osuu sukuhaudoillemme, kerää takuulla kynttilät pois toimimattomina ja nakkaa roskiin. Yleensähän ihmiset kulkevat haudoilla valoisaan aikaan...Äitini vain vastasi, että tuskinpa kukaan viitsii toisten kynttilöitä alkaa sieltä keräilemään. 

Jouluaattona  aikaisin  kännykkäni soi. Olin itse asiassa silloin vielä nukkumassa ja uneni keskeltä vastasin puhelimeen. Isän iäkäs serkku sieltä soitteli. Tahtoi kiittää, kun olin lähettänyt hänelle joulukortin. Kerroin sitten sukulaismiehelle, että äidin kanssa käytiin Lappajärvellekin viemässä sukuhaudoille viikolla kynttilöitä. Tästä mies innostui kertomaan. ""Isoisäsi vanhempien haudalla oli tänä aamuna patterikynttilä, joka ei palanut. Otin sen kotiin ja ajattelin, että vaihdan patterit ja vien sitten takaisin..."

Koska liekkini ei  oikein täysillä lepattanut, en tajunnut, että sukulaismies puhui minun patterikynttilästäni! Tällaisella hitaammalla sytytyksellä repsahdin vasta myöhemmin nauruun, kun näin sieluni silmin vanhan miehen pattereineen ihmettelemässä kirkkaan lampun alla, miksi kynttilä ei syty. Taisi olla sen patterikynttilän tarina siinä! Varmaan joku roskisdyykkari vielä  tekee löydön jäteastiasta, jossa liekki loistaa kirkkaammin kuin koskaan...

Ps. Mun kirjoittaman sukutarinan voi lukee nyt e-kirjasta, jonka pystyy lataan ilmaiseksi netistä. Mun tarina on sivulla 386. Sain vuosi sitten tuolla kirjoituskisasta toisen sijan!:)

Valoisat joulun toivotukset kaikille!

Oi joulukuu, oi joulupuu!

Joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi kiertelin Kokkolassa kuvailemassa jouluvalot ylleen saaneita joulukuusia...

Joulupuuperinnehän juontaa alkuperäiset juurensa Saksaan ja aina Martin Lutheriin (1483-1546). Lutherin kerrotaa keksineen joulukuusen kulkiessaan kotiin pilkkopimeän metsän halki Wittenbergissä. Taivaalla tuikkivat tähdet hän sai mielessään näyttämään siltä, kuin kuusen latvat olisivat täynnä tähtiä. Kun Luther tuona iltana saapui kotiinsa, hän oitis kaatoi pienen kuusen kotiansa koristamaan.

Suomessa vanhin tieto joulukuusesta on vuodelta 1829. Tällöin paroni von Klinckowströmin kotia Helsingissä koristi joulukuusi aatokutsuilla. Muutoinkin joulukuusi oli aluksi hyvin kaupunkilaista jouluperinnettä. Maaseudulla kuuset koristepuina alettiin käyttää vasta 1900-luvun alkupuolella. Aluksi kuuset olivat pieniä pöydällä pidettäviä tai kattoon kiinnitettyjä.

Ensimmäinen torikuusi on tiettävästi ollut Tampereella 1893.

Kynttilöitä kuusiin alettiin laittamaan , kun kynttilänpidikkeiden teollinen valmistus alkoi 1870-luvulla.

Kokkolassa ensimäisen kerran sähköinen kuusi syttyi Raatihuoneen edustalla jouluna 1905.
Samanaikaisesti muuten syttyivät ensimmäiset sähköllä toimivat katulamputkin Kokkolassa. Niitä käytiin ihastelemassa maakunnasta saakka erikoisuutensa vuoksi. Isokatu sai ylleen kuusi isoa kaarilamppua. Seuraavan vuonna lamppuja lisättiin Läntiselle Kirkkokadulle. Teholtaan lamput vastasivat 1000 normaalia kynttilää eli candelaa.

Pienemmillä kaduilla käytettiin 150 kynttilän tehoisia Nerustlamppuja. Koska sähkö oli melkoista ylellisyyttä, sammutettiin joka toinen katulamppu iltaisin kello 22 ja loputkin valot keskiyöllä.

Täällä Kokkolassa on ollut tapana tuoda koteihin myös ns. pikkujoulukuusi ensimmäistä adventtia juhlistamaan. Tämä tapa on ainakin ruotsinkieleisillä seudun asukkailla. Tupaan tuodaan pienen pieni kuusi koristeltuna  pöytää koristamaan. Omat lapsenikin ovat tätä vanhemmilta sukupolvilta siirtynyttä  perinnettä useina vuosina toteuttaneet.

Edelleen Mannerheiminaukiolla, Raatihuoneen edustalla on ilmeisestikin virallisin Kokkolan valaistu joulukuusi, joka saa valohunnun ylleen aina joulunavauksen yhteydessä.

Tämä suoraryhtinen joulupuu puolestaan on Kokkolan kaupungintalon pihan edustalla.

Samalla piha-aukealla, Kokkolan Kauppatorin aukean reunalla, Vanhan kalahallin vieressä, komeilevat kuusisisarukset.

Prisman kauppakeskuksen pihan reunalta löytyy tämä kuusi. Valaistusta ei ole riittänyt aivan puun latvaan saakka, mutta silti  se piristää ohiajavaa.

Kokkolan kaupinginkirjaston sisäpihalla, lukusalin ikkunoiden vieressä on kauniisti valaistu joulupuu.

Alla oleva kuusi ei kuvassa kummoiselta näytä, mutta se on silti yksi kestosuosikeistani. Kuusi löytyy Rimmistä lähes metsikön keskeltä. Kiva idea, että kuusi on perinteistä kotipihaa sivummalla.

Tästä  ylläolevasta pienestä joulupuusta  muistuu aina ohiajaessa mieleen Oiva Paloheimon kirjoittama jouluruno "Metsän joulu:"

Suuret hongat huminoi.

Tuuli lunta haravoi

luoden puhtaaks aukion,

jossa metsän juhlat on.

 

Jouluilta hämärtyy.

Tuuli pois jo etääntyy.

Joka kuusen latvahan

tarttuu tähti taivahan.

 

Hiljaisina seisoo maat.

Metsän vakaat asukkaat

saapuu illan juhlihin

yksin, kaksin, kolmisin.

 

Oravat ja jänikset,

karhut, ketunpoikaset,

punatulkut, linnut muut

laulaa, että kaikuu puut.

 

Sitten käy he piirihin.

Karhu, jänis, teerikin.

Sekös kuuta naurattaa.

Ei lie nähty hassunpaa.

 

Laulun tahtiin joka puu

sinne tänne kallistuu.

Kettujenkin leikki on

jouluyönä viaton.

 

-O. Paloheimo-

Tämä kuusi, joka on puettu ihanan pelkistetysti, on yksinkertaisesti kaunein! Latvassa on komeillut sama tähti jo vuosikausia. Tähtikuusi löytyy Närvilän rukoushuoneen pihasta.

PS. Tämä kirjoitukseni oli muuten 200. julkaistu blogipäivitys KokkolaKarleby-blogin historiassa!

LÄHTEET:
ETT. Jouluperinteiden historiaa. Miksi meillä on joulukuusi. [https://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta] Luettu 1.12.2013.

Kokkolan energia. Kokkola sähköloistoje aikaan. [http://www.kokkolanenergia.fi/fi/historia.htm] Luettu 1.12.2013.

Tiede. Kuka toi joulukuusen tupaan?[http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/kuka_toi_joulukuusen_tupaan] Luettu 1.12.2013.