Joulunviettoa

Näin joulun lähestyessä on sen verran kiirettä, että on työn ja tuskan takana ennättää päivittää blogia - vaikka tässä muka ollaan lomalla...

Eilen kävin äitini kanssa Järviseudulla viemässä kynttilät -  sellaiset pitkään palavat- sukuhaudolle. Se on perinne, josta jouluni aina alkaa. Nuorimmaiseni katseli kynttiläpussia ja kysäisi, että meinaakko äiti valaista pohjanmaan  kaikki haudat. Nooo, pohjalaisilla kaikki on aina vähän suureellisempaa.:)

Tällä kertaa haudoilla käynti oli haikeaa. Niin rakkaan mummoni poismenosta oli eilen päivälleen kolmekymmentä vuotta. Muutoinkin mietin, että isäni poismenon myötä taas on yksi sukupolvi suvustamme mennyt mailleen. Minä edustan nyt isäni suvusta sukuhaaran vanhimpia, niin hassulta kuin se ikinä kuulostaakaan.  

Olen tämän joulun alla pohtinut paljon, mitä joulu meille merkitsee ja miten se  meille näyttäytyy. Liitän tähän muutaman kuvan joulukuun varrelta - paljoa en ole ehtinyt kuvaamaan. 

Tämä yksinkertaisuudessaan karun kaunis seimirakennelma löytyi tänä vuonna Kokkolan kaupunginkirkon aulasta. En tiedä, kuka sen hahmot on veistänyt, mutta se on ihana. Sitä vain oli hieman vaikea kuvata sen sijainnin vuoksi. Seimen edustassa oli neljä adventtikynttilää, jotka estivät kuvaamisen edestäpäin. Rakastan jouluseimiä, niitä vain näkee aivan liian harvoin. 

Seuraava otos on Kokkolan keskustan kävelykadulta niin kutsutun Purjeen edustalta. Purje on paikoillaan ympäri vuoden, eikä kuvakaan ole kovin jouluinen. Mutta menköön.

Yksi kauneimmista paikoista Kokkolan joulussa on mielestäni Raatihuoneen edusta, jossa joka vuosi on suuri, valaistu kuusi. Hillitty ja perinteikäs.

Omasta kotipihasta löytyy joka vuosi pihakuusi, jonka siippa rahtaa ajoissa paikoilleen. Tässä vaiheessa kuvausta oli vielä lunta vähän enemmänkin, nyt sitä on vain rahtusen. 

Niityllä lunta, hiljaiset kadut, voisi olla tämän kuvan nimi laulun sanoja lainatakseni. Kokkolassa on  nyt panostettu keskustan valaistukseen aika onnistuneesti. Tässä on vain pieni osa keskustan yhtenäisestä valaistuksesta. 

                 

Vaan mitäpä olisi joulu ilman omaa tonttua. Minun tonttupoikani rakastaa pianonsoittoa kun käy meillä. Kovin on yksivuotiaalla keskittynyt ilme. Todellinen tonttumestari!

Vaan sitten tyystin toisenlaiseen jouluun. Siskoni perheineen on tällä hetkellä Etelä-Koreassa. Siskontyttö on asunut siellä viimeiset puoli vuotta. On Soulissa yliopistossa vaihto-opiskelijana. Pyysin siskoa kuvailemaan heidän jouluaan siellä. Lämpöä on vain muutama aste plussan puolella, joten talvitakkikeleissä mennään sielläkin. 

Siskoni totesi, että joulu näyttäytyy  siellä hyvin kaupallisena. Ns. sanomallista joulua hän ei ainakaan turistina juurikaan löytänyt. 

En nyt tiedä, onko tämä joulupossu vai mikä...

Jokunen pieni joulukuusi sentään löytyi valoineen päivineen.

Liikenneympyrän valaistus näyttää kyllä onnistuneelta.

Ja joululkranssikauppakin näyttää  olevan aina auki!

Tämä lienee sitten jonkinlainen versio tontusta.

Sisko palailee siippansa kanssa jouluksi kotiin. Kävin hänelle tänään nostamassa kinkun sulamaan ja laitoin kynttilälyhdyn etupihalle palamaan. Tuntuu ehkä jouluisemmalta palata kotiin. 

Siskon lapset jatkavat jouluksi Japaniin kiertelemään. Sielläkin on joulu - ehkä astetta samankaltaisemman näköinen kuin kotomaasamme. Ainakin näistä kuvista päätellen.

Me vietämme tuttuun tapaan joulun kotona. Aattona tulee siipan suku juhlimaan aattoa kanssamme. Joulupukkikin tulee - niin kuin aina on tullut, kun suvussa on aina ollut pieniä lapsia. Uskokaa tai älkää, mutta mun (aikuisten)  poikien mielestä joulupukki aattona on ihan ehdoton juttu!:) Pojat muuten hommaa meille joka vuosi kaveripiiristään joulupukin-  mielelläni maksan pukkirahat tutuille nuorillemiehille. 

Ai niin - sisko lähetti Koreasta vielä kuvan, jonka saatesanoina oli "Kristillisyys näkyy täällä kyllä, mutta vähän eri asioissa, mihin ollaan kotomaassamme totuttu. " Mitä olisitte mieltä tällaisesta janojuomapullosta?

Valoa piteneviin päiviin ja hyvää joulua!

Oi joulukuu, oi joulupuu!

Joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi kiertelin Kokkolassa kuvailemassa jouluvalot ylleen saaneita joulukuusia...

Joulupuuperinnehän juontaa alkuperäiset juurensa Saksaan ja aina Martin Lutheriin (1483-1546). Lutherin kerrotaa keksineen joulukuusen kulkiessaan kotiin pilkkopimeän metsän halki Wittenbergissä. Taivaalla tuikkivat tähdet hän sai mielessään näyttämään siltä, kuin kuusen latvat olisivat täynnä tähtiä. Kun Luther tuona iltana saapui kotiinsa, hän oitis kaatoi pienen kuusen kotiansa koristamaan.

Suomessa vanhin tieto joulukuusesta on vuodelta 1829. Tällöin paroni von Klinckowströmin kotia Helsingissä koristi joulukuusi aatokutsuilla. Muutoinkin joulukuusi oli aluksi hyvin kaupunkilaista jouluperinnettä. Maaseudulla kuuset koristepuina alettiin käyttää vasta 1900-luvun alkupuolella. Aluksi kuuset olivat pieniä pöydällä pidettäviä tai kattoon kiinnitettyjä.

Ensimmäinen torikuusi on tiettävästi ollut Tampereella 1893.

Kynttilöitä kuusiin alettiin laittamaan , kun kynttilänpidikkeiden teollinen valmistus alkoi 1870-luvulla.

Kokkolassa ensimäisen kerran sähköinen kuusi syttyi Raatihuoneen edustalla jouluna 1905.
Samanaikaisesti muuten syttyivät ensimmäiset sähköllä toimivat katulamputkin Kokkolassa. Niitä käytiin ihastelemassa maakunnasta saakka erikoisuutensa vuoksi. Isokatu sai ylleen kuusi isoa kaarilamppua. Seuraavan vuonna lamppuja lisättiin Läntiselle Kirkkokadulle. Teholtaan lamput vastasivat 1000 normaalia kynttilää eli candelaa.

Pienemmillä kaduilla käytettiin 150 kynttilän tehoisia Nerustlamppuja. Koska sähkö oli melkoista ylellisyyttä, sammutettiin joka toinen katulamppu iltaisin kello 22 ja loputkin valot keskiyöllä.

Täällä Kokkolassa on ollut tapana tuoda koteihin myös ns. pikkujoulukuusi ensimmäistä adventtia juhlistamaan. Tämä tapa on ainakin ruotsinkieleisillä seudun asukkailla. Tupaan tuodaan pienen pieni kuusi koristeltuna  pöytää koristamaan. Omat lapsenikin ovat tätä vanhemmilta sukupolvilta siirtynyttä  perinnettä useina vuosina toteuttaneet.

Edelleen Mannerheiminaukiolla, Raatihuoneen edustalla on ilmeisestikin virallisin Kokkolan valaistu joulukuusi, joka saa valohunnun ylleen aina joulunavauksen yhteydessä.

Tämä suoraryhtinen joulupuu puolestaan on Kokkolan kaupungintalon pihan edustalla.

Samalla piha-aukealla, Kokkolan Kauppatorin aukean reunalla, Vanhan kalahallin vieressä, komeilevat kuusisisarukset.

Prisman kauppakeskuksen pihan reunalta löytyy tämä kuusi. Valaistusta ei ole riittänyt aivan puun latvaan saakka, mutta silti  se piristää ohiajavaa.

Kokkolan kaupinginkirjaston sisäpihalla, lukusalin ikkunoiden vieressä on kauniisti valaistu joulupuu.

Alla oleva kuusi ei kuvassa kummoiselta näytä, mutta se on silti yksi kestosuosikeistani. Kuusi löytyy Rimmistä lähes metsikön keskeltä. Kiva idea, että kuusi on perinteistä kotipihaa sivummalla.

Tästä  ylläolevasta pienestä joulupuusta  muistuu aina ohiajaessa mieleen Oiva Paloheimon kirjoittama jouluruno "Metsän joulu:"

Suuret hongat huminoi.

Tuuli lunta haravoi

luoden puhtaaks aukion,

jossa metsän juhlat on.

 

Jouluilta hämärtyy.

Tuuli pois jo etääntyy.

Joka kuusen latvahan

tarttuu tähti taivahan.

 

Hiljaisina seisoo maat.

Metsän vakaat asukkaat

saapuu illan juhlihin

yksin, kaksin, kolmisin.

 

Oravat ja jänikset,

karhut, ketunpoikaset,

punatulkut, linnut muut

laulaa, että kaikuu puut.

 

Sitten käy he piirihin.

Karhu, jänis, teerikin.

Sekös kuuta naurattaa.

Ei lie nähty hassunpaa.

 

Laulun tahtiin joka puu

sinne tänne kallistuu.

Kettujenkin leikki on

jouluyönä viaton.

 

-O. Paloheimo-

Tämä kuusi, joka on puettu ihanan pelkistetysti, on yksinkertaisesti kaunein! Latvassa on komeillut sama tähti jo vuosikausia. Tähtikuusi löytyy Närvilän rukoushuoneen pihasta.

PS. Tämä kirjoitukseni oli muuten 200. julkaistu blogipäivitys KokkolaKarleby-blogin historiassa!

LÄHTEET:
ETT. Jouluperinteiden historiaa. Miksi meillä on joulukuusi. [https://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta] Luettu 1.12.2013.

Kokkolan energia. Kokkola sähköloistoje aikaan. [http://www.kokkolanenergia.fi/fi/historia.htm] Luettu 1.12.2013.

Tiede. Kuka toi joulukuusen tupaan?[http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/kuka_toi_joulukuusen_tupaan] Luettu 1.12.2013.