Sibelius Experience

Tervehdys kesäisestä Helsingistä! Nuorimmaiseni kanssa  kahdestaan tehtiin kunnon kulttuurikierros. On tullut jo tavaksi tällainen reissailu, että etukäteen sovitaan muutama kohde - molemmat  saavat toivoa jokusen kohteen, johon kumpaisenkin on sitten sitouduttava vailla jupinoita:) Minä toivoin tällä kertaa käyntiä mm.  Kansallismuseoon ja Musiikkitaloon. Ensimmäinen käynti liittyy kauan mielessä pyörineeseen blogipäivitykseen (siitä myöhemmin), toinen Sibeliuksen juhlavuoteen. Heh, ja minulla on muuten  edessäni vielä juniorin toiveesta YouTube-yhteisön livetapahtuma Tubecon:))) Tässähän tuntee itsensä lähes nuoreksi!

 

Ihan Sibeliuksen kunniaksi kerrottakoon täällä yhden blogipäivityksen verran  tuosta konsertistakin, vaikka kytkys Kokkolaan onkin muutaman mutkan takaa: Sibeliuksen äidin isän äiti Maria Gustava Jakobintytär  Chydenius (s. 7.7.1762) on syntynyt Kokkolassa. Samoin Sibeliuksen äidin isä Gabriel Gabrielinpoika Borg vihittiin papiksi Turussa 1844 ja hän sai paikan tämän jälkeen  Kokkolan kirkkoherran apulaisena.  Tiesittekö? Ei ole kukaan missään mainostanut suuremmin...Ja aika huippua, että   nämä musikaaliset suvut tällä tavalla liittyvät toisiinsa! Vinkkinä, että moni paikkakunta on hyödyntänyt Sibelius-juhlavuotta etsimällä jonkin yhtymäkohdan Sibeliuksen elämään...

 No, onhan meilläkin Sibeliuksen Neito tornissa-ooppera, johon kannattaa tutustua! Olisipa muuten  upeaa, jos Sibeliuksen joulukuisen syntymäpäivän oheen saisi Kokkolassa liitettyä  vaikkapa ulkoilmatapahtuman Chydeniuksen pappilan pihapiiriin...Tai - entäpä jos viftailisimme, kuten Sibeliuskin (voit lukea viftailusta  alla mainituista kirjoista...) :)))

Sibeliukseen olen kesän aikana perehtynyt enemmänkin. Viimeksi tuli luettua kaksi kirjaa; Sanasinfonia- Novelleja Sibeliuksesta sekä Aino Sibelius - Ihmeellinen olento.

                              

 

Helsingin Musiikkitalolla esitetään päivittäin  Sibelius Finland Experience- konserttisarja 8.6.-9.8.2015 välisenä aikana klo. 12.00. Sama esitys oli tosin jo viime kesänä. Käsittääkseni projekti kestää kaiken kaikkiaan kolme vuotta! Konsertin kesto on 45 minuuttia. Konsertissa kuulaan kolme Sibeliuksen keskeistä teosta;  Karelia-sarjan Intermezzo, Valse Triste ja tietysti itseoikeutetusti Finlandia.

 

 

Konsertti oli minulle suuri elämys. Konsertin juonnosta vastasi  ainakin omalla esityskerrallamme nuori mies, joka kertoi olevansa mm. viulisti. Nimensä valitettavasti missasin. Juontaja kertoi Sibeliuksen elämästä ja keskeisistä teoksista selkeällä englannilla. Suomeksi hän lähinnä koosti keskeisimmät asiat.

Taiteellisena neuvonantajana tapahtumassa on toiminut Erik W. Tavaststjerna. Jokainen konsertissa mukana ollut sai tilaisuuden jälkeen lahjaksi hänen sekä puolisonsa, pianotaiteilija Hui-Ying Liun sovittaman ja esittämän Sibeliuksen lahja cd:n, jossa on kuunneltavissa nuo konsertissa esitetyt Sibeliuksen kappaleet. Hieno tuliainen etenkin  ulkomaalaisille!
                                   
 Sibeliuksen musiikin taustalla oli kahdella suurella  screenillä nähtävissä professori Erik Bruunin (s. 1926!)  tunnettuja graafisia teoksia sekä luontokuvia.

Musiikkitalon lavalle oli tuotu vierekkäin  kaksi Steinway- flyygeliä. Esiintyjät ilmeisesti vaihtuvat viikoittain - omalla käyntikerrallani soittamassa oli Sibelius-Akatemian kasvatit  Hanna-Leena Savolainen ja Laura Röntynen.

Koko konsertti oli alusta loppuun asti hieno elämys. Mutta totta kai kun ensitahdit Finlandiasta kajahtivat ilmoille, tunsin  kylmiä väreitä...Hienoa oli , että tämä teos selitettiin yleisölle erityisen tarkoin; kuinka osat kuvaavat Suomen historian eri vaiheita huipentuen Suomen kansalliseen heräämiseen.



Konsertin jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus kuvata pianisteja ja myös jutella heidän kanssaan. Ihanan vaatimattomia ammattilaisia! Sellainen jos mikä jaksaa aina sävähdyttää minua! Koska itsekin soitan pianoa, on pianokonserttia kuunnellessa aina jännittynyt olo - löytääkö jokainen sormi  ajallaan oikealle koskettimelle. Tällaisessa soitinduossa tarkkuus on suunnattoman tärkeää ja upeasti soittajat löysivätkin yhteisen sävelen!

Tässä alla video, jossa selostetaan Sibelius Experience-konserttia:

 

                                     
Konserttisalista pois kulkiessa jokaiselle kuulijalle tarjoiltiin vielä karpalomehudrinkki.:) Skål, Sibbe!

                           

Ps. En tiedä johtuuko  Sibeliuksesta, sopivan pitkään jatkuneesta kesälomasta vai koleasta säästä mutta alan olla luovimmillani (tätä aina lomalta odotankin...) :) Joulujuhlamusaohjelmisto on piirua vaille valmiiksi tehty (jep, kollegan kanssa digiloikkamaisesti viestejä vaihdellen  junasta  saaristoon...)  ja eilen  sain aikaiseksi jopa suomennoksen ruotsinkieliseen, ihanaan joululauluun...Jess!

LÄHTEET:

Anneli Kotisaari. Sukuselvityksen kohde Susanna Johansdotter Carlander. [http://www.annelikotisaari.net/susannaf2.htm#Taulu 199] Luettu 9.7.2015.

Good news from Finland. Sibelius Finland Experience luo näkökulman suomalaisuuteen. [http://www.goodnewsfinland.fi/arkisto/uutiset/sibelius-finland-experience-luo-nakokulman-suomalaisuuteen/] Luettu 10.7.2015.

Sinitiaisella kylässä

Kotisohvani sijaitsee ihanteellisesti. Heti ikkunoiden takaa aukeaa metsikkö.  Kiireettömänä hetkenä rakastan viipyillä  näennäisesti tekemättä mitään ja katsella,  kuinka puiden oksat keinuvat ees ja taas tuulen huomassa.

Pihapiirissämme on useita linnunpönttöjä, jossa aikaisempina vuosina on ollut vilskettä ja vipinää. Niitäkin tykkään seurailla. Tänä vuonna on pesintä  jostain syystä ollut hiljaista. Joulupukin joskus lahjaksi tuoma linnunpönttö, jossa on kamera, tököttää urhoollisesti puuladon vieruspuuta vasten. Se näyttää olevan pesistä ainut, joka tänä kesänäkin on löytänyt asukit.  Olin jo tosin lähes heittää toivoni senkin pönton suhteen.

 

 

 

 

Aikaisempina keväinä linnut ovat kyhänneet pesiä hyvissä ajoin toukokuun puolella.  Toukokuun lopussa huomasin viimeinkin  elämää  kamerapöntön liepeillä. Lintupariskunta - taisi olla jonkun sortin tiainen, en muista ihan varmaksi enää -  lensi pönttöön sisään ja taas ulos ja toinen lintusista naputteli samalla pöntön suuaukkoa hiljalleen suuremmaksi. Monta päivää.  Innoissaan tästä muutaman päivä myöhemmin liitettiin piuhat televisioon. Pettymykseni oli suuri, sillä pesässä oli vain viimevuotisen kirjosippopesueen pesän rippeet. Seurailin kameraa vielä muutaman päivän. En tiedä, mitä tuolle lintupariskunnalle tapahtui, mutta täydellisesti ne katosivat. Käärin jo pönttöön johtavan piuhankin harmistuksissani  pois....

 

 

Kunnes sitten keskiviikkoaamuna 10.6. jotain vilahti ikkunan takana. Sohvaltani seurasin, kuinka sinitiaispariskunta liiteli ees ja taas kamerapesään. Siellä täytyi olla poikasia! Ärsyttävä naismainen  uusavuttomuus tunki sisimpääni, sillä puoliso oli töissä pari huisin pitkää päivää ja minähän en tikkaille kiipeä...Tämä on perheessämme yleinen herjanheittoasia - puolison mielestä minua jo huimaa, jos puen päällekkäin kahdet villasukat jalkaani:/ Eli ei kuin odottelemaan töistä palailevaa...

Kauan odotettu kamerayhteys saatiin 13.6. Silloin hahmotin pesästä kaksi pienoista linnunnokkaa. Ihmettelin jo, miten voi olla noin pieni poikue...Sinitiainen kun munii yleensä  8-14 munaa.

Seuraavana päivänä  kuitenkin löysin kamerallani  viisi poikasta. Olivat vuorokauden aikana kasvaneet kovasti. Mutta veikkaan, että  ovat kuoriutuneet aika lailla vasta silloin, kun ensimmäisen havainnon  ruokkimisreissuista tein, sen verran pieniä olivat vielä.  Sinitiaisilla pesäpoikasaika on 19-20 vuorokautta. Päätin seurata, ovatko laskemani oikeassa. Laskujeni mukaan linnut lähtisivät pesästä 29.-30.6...

Ihmetyttää kyllä hieman tämä myöhäinen ajankohta poikasille. Sinitiaisilla uusintapesueet ovat kuitenkin melko  harvinaisia, joten liittyisikö myöhäinen ajankohta kylmään alkukesään?

Seurailin lintujen elämää päivittäin. Lintupariskunnan kummatkin jäsenet suhahtavat päivän mittaan mielettömän monta kertaa pönttöön ja takaisin. Emo tosin viipyy pesässä usein kauemmin.

25.6. asennan kamerani jälleen näkyville. Ihmetys on suuri, sillä viiden poikasen sijaan niitä onkin pesässä enää kolme! Ensin ajattelen, että josko pari lintusta on jo lähtenyt pöntöstä omille siivilleen, mutta se ei tue laskujani...Ja kun tarkemmin seuraan, niin eivät linnut näytä ihan vielä kypsiltä pesästä poistumaan. Jää siis mysteeriksi, onko kaksi linnuista jostain syystä menehtynyt (ja emo raahannut pois?), ovatko ne oikeasti lentäneet ulos pesästä (epäilen..) vai onko joku otus ne napannut (mikä otus mahtuisi noin pienestä kolosta sisään?)...

27. 6. kuvaan jälleen. Pesän kamera taitaa olla hyvin  likainen, kuva on entistä sumeampi. Samoin riippuu, mihin aikaan päivästä kameran kuvaa katsoo - valaistus vaihtelee. Kolme isohkoa poikasta pesässä näkyy edelleen olevan. Pöntöstä kuuluu lisäksi kova sirkutus sen ohi kävellessä.

2.7.  Linnut ovat kasvaneet kovasti. Erotuksena aikaisempaan ne räpöttelevät siipiään ja tekevät pieniä pyrähdyksiä  pöntössä. Lähtevät varmaan ihan pian maailmalle!

3.7.Pesä on tyhjä! No, sen verran siitä alkuperäisestä oletuksesta, että laskin lintujen lentävän pois 29.-30.6, kun ne lähtivätkin vasta 3.7. Viettivät pesässä siis ainakin 24 päivää...Selvää peräkamaripoikasainesta:)))

Tässä alla hieman suttuinen parin minuutin mittainen videonpätkä kyläilyistäni sinitiaisten luona!

 

Onnea matkaan lintuseni!

 

Friisinsaaren eli Isokarin historiaa Pohjanpalojen kautta

Matkaamme Kokkolan Isokariin. Saarella on myös nimi Friisinsaari. Saari tunnetaan nykyään jopa paremmin Friisinsaarena kuin Isokarina. Mistä moinen nimi? Isokarilla on aikaisempaa historiaa  huvilasaarena, mutta saaren nykyinen nimi sai alkunsa kalajokisista Friisin veljeksistä.

Saaren historiaan liittyy Friis-Pohjanpalon kauppiassuku. 1900-luvun alussa Isokarissa oli nimittäin Friisien kesähuvila. Saaren alueelta on nykyäänkin löydettävissä vanhoja rakennusten kivijalkoja sekä maakellari.

Kalajoella 1860-luvulla syntyneet lukkarin lapset, Friisin veljekset, Juhani, Tuomas ja Matti,  muuttivat vuonna 1906 sukunimekseen Pohjanpalo. Friisit olivat kuuluja laivanrakennuksesta sekä Ykspihlajan alueella että myös Kalajoella  harjoitetusta yritystoiminnasta.

Juhani Pohjanpalo pääsi nuorena poikana  kalajokisten messinginvalajien, Helanderien, oppiin. Opintojensa jälkeen hän perusti veljiensä kanssa Kalajoelle metalliverstaan, joka kuitenkin paloi vuonna 1888. Uusi verstas rakennettiin pian samalle paikalle. Haaveissa siinteli kuitenkin Kokkolan Ykspihlaja, jossa sijaitsi myös rautatie.

                     

Pohjanpalot perustivatkin Ykspihlajaan laivatelakan, valimon ja konepajan. Vuonna 1901 perustettiin radan varteen Suomen köysitehdas. Tämän lisäksi oli myös insinööritoimisto ja kookosmattokutomo. Seuraava sukupolvi jatkoi  isiensä liiketoimintaa. Friisien liiketoiminta päättyi Kokkolan Vitsarissa 1968.

Parhaimmillaan Pohjanpalot työllistivät Kokkolassa 600-700 ihmistä. Toiminta oli jopa valtakunnan tasolla hyvin merkittävää. Friisin saaren historia käsittää siis laivoja, huviloita, rautatievaunuja, höyrykoneita, pieniä koneiden osia sekä kirkonkelloja.... 

Pohjanpalojen omalla kesähuvilalla Friisinsaaressa suku vietti kesiään vielä 1950- ja -60-luvuilla. Aikaisempina vuosikymmeninä Friisin työntekijöitä tavattiin kestitä huvilalla kesäsunnuntaisin  kahvilla ja mehulla, pullalla ja limonadilla. Pohjapalot järjestivät myös yleisiä retkiä ja huvimatkoja saarelle.

Pohjanpalojen huvilan kerrotaan olleen varsinainen kulttuurikoti. Suomenkielisyys oli heidän sydämenasiansa. Työntekijöiden lisäksi huvilalla vieraili myös taiteilijoita, kuten kirjailija Teuvo Pakkala. Juhani Pohjanpalon Vieno-tytär  puolestaan avioitui kesällä 1922 runoilija V.A. Koskenniemen kanssa.

Yllä olevan kuvan  oikeassa reunassa näkyvä huvila oli GSF:n purjehduspaviljonki. Kuva on vuodelta 1906. Tällä  purjehdusseuralla oli aikoinaan huvila saarella. Siihen aikaan tavattiin järjestää kilpapurjehduksia Isokarin ja Mustakarin huviloiden välillä.

Hienoja kuvia Friisinsaaresta  1900-alkuvuosilta löytyy täältä!

Alueella on vielä monenlaista jäännettä entisestä elämästä.

Tuntuu oudolta ajatella, että Friisinsaarella on aivan eri maailmasta oleva historia kuin millaisena paikkana se tällä hetkellä tunnetaan. Olisi kyllä aika idyllistä, jos saaren historia tältäkin osin huomioitaisiin jollain lailla saaren kunnostustöissä! Pieni kytkyskin  muuten löytyy löytyy - oma puoliso on furiiri Lars Friisin (1696 -1768) jälkeläisiä kuten nämä Pohjanpalotkin...

LÄHTEET:

Airola, Outi. Ykspihlaja-kirja. 2004. Friisin konepaja, Friisin saari, s. 45-49.

Geocaching. Cito Isokari eli Friisinsaari. [http://www.geocaching.com/geocache/GC5Q718_cito-isokari-eli-friisinsaari?guid=241f66fe-4045-4611-b157-c77314bc8797] Luettu 17.5.2015.

Kokkola.fi.Isokari. [http://www.kokkola.fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/luonnon_virkistyskaytto/ulkoilualueet/fi_FI/isokari/] Luettu 12.4.2015.

Yle uutiset. Kokkola rakentaa Isokariin virkistysalueen. [http://yle.fi/uutiset/kokkola_rakentaa_isokariin_virkistysalueen/5964615] Luettu 12.4.2015.

Långön uimaranta

 

Nyt päästään pulikoimaan. Jatketaanpa vanhaa sarjaa uimarannoista...Tutustumme Öjassa sijaitsevaan Långön uimarantaan.

 

 

 

  

Yleiseksi uimarannaksi  kutsutaan  uimapaikkaa, jossa käy yli 100 uimaria päivässä. Kaupunkimme alueella tähän luokkaan kuuluvia uimarantoja on viisi.  Långö on yksi näistä. Långön vesi kuulemma lämpenee nopeammin kuin muiden Kokkolan virallisten uimapaikkojen, koska kyseessä on lahden poukama!

 

Ensivaikutelma uimapaikasta on siisteys ja huoliteltu yleisilme.

 

                                     

                                     

Ranta on siistiä hiekkaa. Hiekkarannan reunassa on kaksi rengaskeinua ja vauvakeinu.

 

 

Uimarannan läheisyydessä on pukukopit ja vessat.

 

 

 

 

Läheisellä vastarannalla on Café Bryggan. Siellä on vierasvenesatama ja kesäkahvila.

+

 

Långön uimarannalta löytyy grillikatos sekä pöytä ja penkkejä oleskelua varten.

 

 

 

 

 

Rannalla tarjoutuu mahdollisuus rantalentopallonkin pelaamiseen.

 

 

 Rannan läheisyydessä on myös maisemaan hienosti istuva historiallinen museoalue  korsu- ja /kalastajarakennuksineen.

 

 

 

Uimarannan pysäköintialueelta pääsee kulkemaan ulkoilureiteille  (Öjan saaristopolku 21 km ja Håkin lenkki 12 km) polkuja ja pikkuteitä pitkin. Maisema ympäristössä on merenranta-, järvi-, metsä- ja suomaisemaa. Alue kuuluu Natura 2000-verkostoon  ja 435 ha alueesta kuuluu soidensuojeluohjelmaan..

 

 

Hyppytorni ja sauna löytyy alueen reunamilta vuokrattaviksi.

 

 

Nyt vain toivotaan kunnon rantakelejä!

 

Ps. Tämä oli tasan 300. julkaistu blogipäivitykseni:)

  

LÄHTEET:

Uimarannat, maauimalat. Kokkolan kaupunki. [http://www.kokkola.fi/palvelut/liikunta/liikuntapaikat/uimarannat/] Luettu 6.6.2015.

 

Öja. Ulkoilualueet, -reitit ja luontopolut. Kokkola.fi. [http://www.kokkola.fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/luonnon_virkistyskaytto/ulkoilualueet/fi_FI/oja/] Luettu 6.6.2015.

Kylmä kesä

Kylmä kesä. Tuulee, sataa,...paleltaa. Kesälomaa on kohta mennyt kuukausi, eikä ensimmäistäkään lämmintä päivää. Nurmikonleikkuusta tulee taidetta, sillä täytyy olla aistit avoimina, että ennättää ruohikon leikkaamaan  sateettomalla hetkellä, kun nurmi on tarpeeksi kuivunut.

 

 

Rannan tuntumassa veneet ovat nurinpäin. Kuin kuoriinsa käpertyneet kilpikonnat - tai etanat. Edes sarvia ei näy...Merellä on liian tuulista. Kukapa sinne tällä kelillä soutelemaan...Veneet käänsivät kesälle kylkensä.

 

 

Eräänä iltana koiranpentumme  räksytti oven takana. Pyysi päästä sisälle. Avasin oven. En tiedä  olisiko pitänyt itkeä vai nauraa...Siinä meni kesäkukkaistutukseni, samoin  oppilaalta saatu ruusu (olen syvästi, syvästi  pahoillani!).  En tiedä kumpi oli turhautuneempi- minä vai koira. Huomatkaa kuitenkin koiran syyllisyyttä huokuva olemus ja portaille koiran raahaama harja:)))

Jätin porraspään siivoamatta yötä vasten -olisittepa nähneet yövuorosta palailleen puolisoni ilmeet, kun hän saapui  idylliseen pihaamme, hahaa! Onneksi riehuja oli sentään koira, eikä vaimo:)

Mutta mitäs kukista, ei ne sateessa olisikaan menestyneet!

Tuntuu, että ajatuksetkin lamaantuvat, kun ei ulkona viihdy. Hyvin tylsistyneenä ehdotin puolisolleni bisneksiä. Jos alkaisi myymään sadevettä...Katsoi sen näköisenä, että tämä idea  enää tässä  olikaan kuulematta...

Tankarin kirkko, osa 3 irtaimisto

Tankarin kirkossa on runsaslukuisten taulujen lisäksi vain melko vähäinen määrä muuta irtainta.
Tässä kuitenkin koontina irtaimistoa !

 

  

Vanhin kolehtihaavi on alla olevassa kuvassa oleva oikeanpuolinen kapistus. Itse asiassa haavista on jäljellä alkuperäisestä  ainoastaan runko, johon kuuluu kukkaron rautarengas tuppineen, läpimitaltaan 4 cm:n  kello sekä  musta, sorvattu ja profiloitu  puuvarsi. Haavin läpimitta on 13 cm.

 

Nyt joku ihmettelee, miksi ihmeessä haavin varressa on kello. Ihmettelin minäkin, mutta sain selvitettyä mysteerin.  Varressa olevaa pientä  kelloa täytyi kilauttaa, mikäli seurakuntalaisella ei ollut kolehtia kerättäessä varaa laittaa rahaa haaviin! Jotenkin mykistävän ihmeellistä on ollut kirkon kontrolli entisaikoina! Asetan itseni hetkeksi varattoman sanankuulijan asemaan siellä perimmäisessä penkissä - haavin tullessa kohdalle kilautanko kelloa, vai teeskentelenkö muina miehinä, että ropo on jo tipautettu haaviin?  "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa"... Siirrän haavin harras ilme kasvoillani  eteenpäin...

 

Haavi kunnostettiin vuonna 1964, jolloin se puettiin uuteen  sinipunaiseen samettikukkaroon, jossa on samanväriset tupsut ja punokset. Haavi on vuorattu harmaalla kankaalla. Haavin varsi toimi myös oivana unilukkarina sillä töytäistessä saarnan lämpöön nukahtanutta. Nukahtamisesta kirkon penkkiin joutui maksamaan sakkorahaa...Auttoikohan silloin, jos kilauttikin vaan kelloa:)

Vasemmanpuoleinen kolehtihaavi on saatu lahjoituksena Kokkolan  reserviupseerikerholta vuonna 1954. Haavissa on musta sileä puuvarsi sekä hopealyötteet. Varren hopealyötteessä on kaiverrus "TANKAR 1954. -KOKKOLAN RESERVIUPSEERIKERHO."  Leimassa on näkyvissä numero 813 H. Punokset  ovat keltaista lankaa ja kultalankaa kierretyllä punoksella. Suunreunus on palmikoitu. Siinä on sekä ristejä että omega-merkkejä.  Kukkaro-osa on punaista samettia. Vuoriosa on musta. Haavin läpimitta on 14 cm.

                                            

Tästä alla olevasta mustasta lyhytvartisesta kolehtihaavista en valitettavasti löytänyt tarkempia tietoja. Jos joku tietää, minua saa avartaa tiedolla!
                

Joka tapauksessa haavissa on runsas kangasvuoraus.      
  

Saarnastuoli on vaakasuoraan laudoitettu.  Kirkon puoleisessa saarnastuolin  julkisivussa on profiloitu reunus. Kirjalauta halkoo koko saarnastuolin reunaa. Saarnastuolin pohjoissivulle on kiinnitetty polvistumispenkki. Saarnastuolin etelän puolella on  alttarikaide, jossa on hylly, pulpettilauta ja matala penkki. Reunimmaisena rakennelmassa on  kiinteä numerotaulu.

                            

Käynti saarnastuoliin   on etelän suunnasta päätyyn kiinnitetyn penkin ja alttarikaiteen välistä. Koriosa on maalattu sisäpuolelta ohuella keltamaalilla. Sisäpuoli on koristeltu pisteviivoilla, isoilla X-merkeillä sisäänpäin kääntynein sakaroin ja muunlaisilla punaruskeilla kuvioilla.

Alttarikaiteen hyllyltä löytyy  vuonna 1799 Göteborgissa painettu Carl Gustav Ekmansonin saarnavuosikerta ja rippipuheet - "Prädikniingar och Skrifte- Tal En Årgång, Af /Carl  Gustaf Ekmanson, /Andra Uplagan Götheborg 1799. "

Kirjassa on myös merkintä: "Denna Postilla är Tankar Fiskar Ställe tillhörig. Upbundet hos B.M. Damström. Kost:r 2 Riks.Johan Kankonen Hamn Fogde. (Tämä postilla kuuluu Tankarin kalastuspaikalle. Sitonut B.M. Damström. Maks. 2 riikintaalaria. Satamavouti Johan Kankonen.)"

Kirkosta  löytyy virsikirja vuodelta 1780 ja ruskeisiin nahkakansiin vuonna 1817 sidottu katekismus. Catechismuksen ensimmäiselle sivulle on musteella kirjoitettu "Kostar i Jndbindnings I Rdrr 24./ och är betalt af Johan Ericson Jntola/G Carleby den 29 Oct. 1817 (4?)/L?:Er?:Damström. "

                              

Kiinteästi saarnatuolissa kiinni oleva numerotaulu  on kiinnitetty balusterin muotoiseen (=pieni, profiloitu pylväs) sorvattuun runkoon. Taulun kehykset ovat nelikulmaiset. Taulun keskiosan läpileikkaus on S-muotoinen. Taulun vaaleat  irtonumerot on kiinni nauloissa kirkon seinässä.

                                     

Kirkon  saarnastuolin kaiteilla komeilee kaksi kynttilänjalkaa. Ne on ostettu kirkkoon vuonna 1957 Tankarin luotsinrouvien toimesta.  Kynttilänjalat hankittiin J.V. Kantolan  kultasepänliikkeestä. Aurinkoisena  päivänä kirkossa käydessä kirkko vaikuttaa valoisalta, mutta voi vain kuvitella, kuinka pimeää valaisemattomassa kirkossa on aikaisempina vuosisatoina synkällä ilmalla ollut... 

 

Hopeisissa kynttilänjaloissa on kumpaisessakin yksi kynttilänsija. Sen alla on pyöreä solmu. Kynttilänjalka on koristeltu pakotetuin, kaarevin ruotein. Jalkaosaan on kaiverrettu teksti "LUOTSINAISET/1957." Korkeutta kynttilänjaloilla on 17,5 cm.

   

 

 

Kirkossa on "vaivaisukko", jota ei ensisilmäyksellä helposti huomaa, koska se on pieni ja mitäänsanomattoman näköinen. Se on kirkon oviaukon viereisessä takaseinässä. "Uhritukki" ei muistuta perinteistä ihmiskuvaa, vaan se on kirkon karuuteen sopiva pelkistetty aukko ovessa. Aukko on sisäpuolelta peitetty koverretulla puupalalla. Puussa on sekä rautaheloitus kiinnitettynä sisäseinään että lukko. Koverrettu tukki on  noin 66 cm korkuinen.

                                           

Rahat uhritukkiin työnnetään sisään laudanpalasessa  olevasta naulatulla pellillä ympäröidystä aukosta.

Alimmaisena kuvana  on rannikkokirkoille tunnusomainen  kalastajavene kirkon katossa, eli votiivilaiva. Vene on vuodelta  1966.Tästä myöhemmin erillisessä päivityksessä lisää...

                         


LÄHTEET:

Kaarlelan pitäjän historia I. 1969. Tankarin kappeli. Esineistö, s.160- 173.

Tankarin majakka. Mummo matkabloggaa.[http://www.rantapallo.fi/mummomatkabloggaa/2014/07/10/tankarin-majakka/] Luettu 5.6.2015.

Birger Räbb. Tankarin kirkko. Opasvihko Tankarin kirkossa.