Frijsin sukukirja - vaikka loistaville isille lukemisiksi!

Tällä kertaa on esittelyssä Lars Frijsin sukukirja. Sen on aikanaan toimittanut Emma Pulkkis. 

Kirja ei periaatteessa ole mikään uusi, vaan Kaarlelan kotiseutuyhdistys on painattanut siitä uusintapainoksen 90-vuotisen toimintavuotensa ja yleisön toiveiden kunniaksi vuonna 2025. 

Kannet  on siis  uudistuneet, mutta tekstiosat on samat, kuin 1954 julkaistussa ensipainoksessakin. Edellinen painos vaan oli jo aikaa sitten loppunut. Mutta nyt sitä taas saa!

Lars Frijs - tai nykykielellä FRIIS on melkoinen kantaisä täällä Kokkolanseudulla! Tuntuu, että lähes kaikki paikalliset suvut polveutuvat hänestä. Minä  en ole Friisin sukua. Mutta avioliiton kautta on meidänkin perhe tuonut tutuksi tämän suvun minulle. 

Kuva: Karleby Hembygdsmuseumin  arkistosta

Vähän naurellen juuri kirjasta luin Friisien sukukokoukseen ja  kirjaan 1950-luvulla koottua tekstiä, vai oliko peräti juhlapuhe aikoinaan sukukokouksessa.  Sen mukaisesti friisiläinen perheenpäänä on  suuremmoinen, ainutlaatuinen, huolehtivainen, ja todellinen perheenpää, joka silti antaa myös vaimon "tyyrätä."

Raha-asioissa friisiläinen näyttää menestyneen kuitenkin paremmin kuin rakkaudessa. 

Friisiläinen sukulaisena on puolestaan erittäin sukulaisrakas, ystävällinen, vieraanvarainen ja osanottavainen. 

Töissään friisiläinen on tarmokas ja toimelias, tunnollinen, eteenpäin pyrkivä, uraansa innostunut ja siinä menestyvä. 

Yllä: Appiukko pikkupoikana vasemmassa reunassa. Kaikki nuo tuonkin kuvan henkilöt  ovat jo edesmenneitä.

Friisiläiset mainitaan kirjan saatesanoissa yksipuolisesti  käytännön miehinä ja he menestyvät hyvin teknisillä aloilla, sitä vastoin liike-elämän vaatimaa kovuutta ja häikäilemättömyyttä heiltä puuttuu. 

Vähän pettymyksen äänellä kuitenkin luin kirjasta, että tarmoa heillä ei enää liiemmin riitä kotiaskareisiin. Tätä kohtaa en taida kotona lukea kirjasta ääneen. :))

No jo näitten puheiden perusteella tämä kirja voisikin olla mainio lahja  näin isäinpäivän ja joulun lähestyessä! Mistä saa mies lukea tätä palkitsevampaa tekstiä omasta erinomaisuudestaan! :))

Kaiken lisäksi erityismaininta siitä, että kirjan alkutekstit on kirjoitettu molemmilla kotimaisilla, sekä ruotsiksi että suomeksi!

Olen jokusen kuullut haikailevan, että sukukirjaa olisi pitänyt tuoda lähemmäksi nykyaikaa. Sukututkijan äänellä kuitenkin sanon, että se olisi näin ison suvun kohdalla  ollut täysi mahdottomuus. Nuorimmat kirjassa esiintyvät henkilöt ovat syntyneet noin vuonna  1951, mitä pikaisella silmäyksellä katselin. Muutamia virheitäkin kirjaan tietysti tässä laajuudessa mahtuu. Jos niitä havaitsee, niin minulla ainakin on ollut tapana korjata omaan kirjaani. Samoin meidän perheen kirjaan on surutta lisätty kuolinmerkintöjä, kun jokin  läheinen on kuollut. Näin siitä on jotenkin tullut elävämpi! Kirjasta on kiva katsoa, milloin joku syntyi tai kuoli, kun se päivittyy omin  merkinnöin. 

Friisin suku on Suomessa esiintynyt jo 1300-luvulta lähtien. Kokkolanseudulle kantaisä Lars Friis on ilmaantunut ilmeisesti viimeistään vuonna 1724, jolloin mainitaan Kaarlelan syntyneiden ja kastettujen kirjassa syntyneeksi  hänelle ja vaimolleen Marialle tytär Anna Maria. 

On hienoa selailla kirjan sivuja. Itse olen asunut 38 vuotta Kokkolassa ja kirjan henkilölistauksia ja tarinoita selaillessa tulee vastaan huisin paljon nimiä ja valokuvia jo poisnukkuneista tuttavista. Jotenkin samalla myös haikeaa. Tämä on se kirja, jossa he edelleen ovat - on ihana avata kirja ja nähdä heidän kuviaan...Siipan suvussa hänen isänsä vanhempien molemmat haarat risteytyvät Friisissä. 

Yllä: "Uppi, siippani isänäidin isä. 

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta info: Tätä kirjaa on nyt ostettavissa  sekä Kokkolan kaupunginkirjaston vierestä Luckanilta että erikoistilaisuudesta Kaarlelan kotiseutumuseolta torstaina 30.10. klo 16-19. Kiva lahja vaikka isäinpäiväksi tai joulupukin pussiin - tai niin kuin itselleni aina hyvän kirjan nähtyä käy - ihan itselle lukemisiksi!

Friisinsaaren eli Isokarin historiaa Pohjanpalojen kautta

Matkaamme Kokkolan Isokariin. Saarella on myös nimi Friisinsaari. Saari tunnetaan nykyään jopa paremmin Friisinsaarena kuin Isokarina. Mistä moinen nimi? Isokarilla on aikaisempaa historiaa  huvilasaarena, mutta saaren nykyinen nimi sai alkunsa kalajokisista Friisin veljeksistä.

Saaren historiaan liittyy Friis-Pohjanpalon kauppiassuku. 1900-luvun alussa Isokarissa oli nimittäin Friisien kesähuvila. Saaren alueelta on nykyäänkin löydettävissä vanhoja rakennusten kivijalkoja sekä maakellari.

Kalajoella 1860-luvulla syntyneet lukkarin lapset, Friisin veljekset, Juhani, Tuomas ja Matti,  muuttivat vuonna 1906 sukunimekseen Pohjanpalo. Friisit olivat kuuluja laivanrakennuksesta sekä Ykspihlajan alueella että myös Kalajoella  harjoitetusta yritystoiminnasta.

Juhani Pohjanpalo pääsi nuorena poikana  kalajokisten messinginvalajien, Helanderien, oppiin. Opintojensa jälkeen hän perusti veljiensä kanssa Kalajoelle metalliverstaan, joka kuitenkin paloi vuonna 1888. Uusi verstas rakennettiin pian samalle paikalle. Haaveissa siinteli kuitenkin Kokkolan Ykspihlaja, jossa sijaitsi myös rautatie.

                     

Pohjanpalot perustivatkin Ykspihlajaan laivatelakan, valimon ja konepajan. Vuonna 1901 perustettiin radan varteen Suomen köysitehdas. Tämän lisäksi oli myös insinööritoimisto ja kookosmattokutomo. Seuraava sukupolvi jatkoi  isiensä liiketoimintaa. Friisien liiketoiminta päättyi Kokkolan Vitsarissa 1968.

Parhaimmillaan Pohjanpalot työllistivät Kokkolassa 600-700 ihmistä. Toiminta oli jopa valtakunnan tasolla hyvin merkittävää. Friisin saaren historia käsittää siis laivoja, huviloita, rautatievaunuja, höyrykoneita, pieniä koneiden osia sekä kirkonkelloja.... 

Pohjanpalojen omalla kesähuvilalla Friisinsaaressa suku vietti kesiään vielä 1950- ja -60-luvuilla. Aikaisempina vuosikymmeninä Friisin työntekijöitä tavattiin kestitä huvilalla kesäsunnuntaisin  kahvilla ja mehulla, pullalla ja limonadilla. Pohjapalot järjestivät myös yleisiä retkiä ja huvimatkoja saarelle.

Pohjanpalojen huvilan kerrotaan olleen varsinainen kulttuurikoti. Suomenkielisyys oli heidän sydämenasiansa. Työntekijöiden lisäksi huvilalla vieraili myös taiteilijoita, kuten kirjailija Teuvo Pakkala. Juhani Pohjanpalon Vieno-tytär  puolestaan avioitui kesällä 1922 runoilija V.A. Koskenniemen kanssa.

Yllä olevan kuvan  oikeassa reunassa näkyvä huvila oli GSF:n purjehduspaviljonki. Kuva on vuodelta 1906. Tällä  purjehdusseuralla oli aikoinaan huvila saarella. Siihen aikaan tavattiin järjestää kilpapurjehduksia Isokarin ja Mustakarin huviloiden välillä.

Hienoja kuvia Friisinsaaresta  1900-alkuvuosilta löytyy täältä!

Alueella on vielä monenlaista jäännettä entisestä elämästä.

Tuntuu oudolta ajatella, että Friisinsaarella on aivan eri maailmasta oleva historia kuin millaisena paikkana se tällä hetkellä tunnetaan. Olisi kyllä aika idyllistä, jos saaren historia tältäkin osin huomioitaisiin jollain lailla saaren kunnostustöissä! Pieni kytkyskin  muuten löytyy löytyy - oma puoliso on furiiri Lars Friisin (1696 -1768) jälkeläisiä kuten nämä Pohjanpalotkin...

LÄHTEET:

Airola, Outi. Ykspihlaja-kirja. 2004. Friisin konepaja, Friisin saari, s. 45-49.

Geocaching. Cito Isokari eli Friisinsaari. [http://www.geocaching.com/geocache/GC5Q718_cito-isokari-eli-friisinsaari?guid=241f66fe-4045-4611-b157-c77314bc8797] Luettu 17.5.2015.

Kokkola.fi.Isokari. [http://www.kokkola.fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/luonnon_virkistyskaytto/ulkoilualueet/fi_FI/isokari/] Luettu 12.4.2015.

Yle uutiset. Kokkola rakentaa Isokariin virkistysalueen. [http://yle.fi/uutiset/kokkola_rakentaa_isokariin_virkistysalueen/5964615] Luettu 12.4.2015.