Alvar Åkermanin rakennusperintöä Kokkolassa, osa 6

Alvar Åkermanin piirtämä julkinen rakennus löytyy kansakoulunkadulta. Siellä on iso, vihreä rakennus, joka toimii yksityisenä päiväkotina - daghemmet Trivselvrån. Päiväkodissa on hoitopaikka 56 lapselle.

Rakennuksen historiaa tutkiessani selviää, että se on alkujaan rakennettu yksityiseksi, ruotsinkieliseksi lastenkodiksi vuonna 1913, kun Lastenkotiyhdistys sai tontin ilmaiseksi kaupungilta.

Rakennushistoriasta ei ole tallella kovin tarkkoja tietoja, mutta se on mainittu Åkermanin piirtämäksi inventoinneissa. Alkuperäisessä piirustuksessa ei ole mainittu rakennuksen suunnittelijan nimeä. Åkermanin rakennuksia pro gradussaan tutkinut A. Puikko ei ole täysin vakuuttunut siitä, että rakennus olisi juuri Åkermanin kädenjälkeä, koska rakennus eroaa jonkin verran Åkermanille tyypillisistä töistä.

Puikko olettaa, että mikäli Åkerman on suunnitellut rakennuksen, on sen mahdollisesti joku muu piirtänyt puhtaaksi. Piirustuksen käsiala on erilainen ja siitä puuttuu Åkermanille tyypilliset piirustusjäljet.

 

Arkistosta löytyy myös kaksi rakennuksen muutospiirrosta. Vuonna 1923 tehdyssä muutospiirustuksessa on puolestaan Åkermanin allekirjoitus ja Puikon mukaan se on muutoinkin hänen tyylisensä piirustus.

Vuoden 1923 muutospiirustuksessa rakennuksen vintille on tehty kaksi huonetta. rakennukseen on myös myöhemmin lisätty jatko-osa Anders Chydeniuksenkadun puolelle.

LÄHTEET: Puikko, Anna. Alvar Åkermanin kädenjälki Kokkolassa. Tutkimus rakennusmestarin vaikutuksesta kaupungin kulttuuriympäristöön 1906-1940. [file:///C:/Users/kivim/Downloads/URN_NBN_fi_jyu-202105303301.pdf] Luettu 14.8..2022.

Kukkia, kukkia...ja vähäsen muutaki kaunista

 Tunnustan. En ole koko kesänä käynyt Kokkolan keskustassa! On ollut niin monenlaista muualla, että on vain jäänyt. Nyt otin tavoitteeksi kierrellä Kokkolan kaunista kaupunkikeskustaa ja käydä kuvailemassa upeita kukkaistutuksia.  Tällä kertaa kuvailin niistä yksittäisiä kasveja. 

Yleensä olen kukat kuvannut alkukesästä, joten tämä loppukesän kuvaussessio oli sen kannalta oikein tervetullut. Näki monta kasvia ihan eri valossa kuin alkukesästä. 

Pidän Kokkolan kaupunkipuutarhurien yllätyksellisyydestä. Vuosi toisensa jälkeen kaupungin kukkaistutukset saavat osakseen isoa ihastusta. 

Pidän myös siitä, että näihin on  koottu kasveja, joita ei tällainen jokamiestarhuri edes keksisi mukaan laittaa. Punainen viinimarja esimerkkinä tuossa yllä...nyt jo marjat punaisina...

  

Myös lehtien erilaisuus, eri värit ja muodot kiehtovat. Tänä kesänä tykästyin itse jo aiemmin näihin tummalehtisiin. Laitoin niitä mummoni haudallekin. 

Loppukesä on keltaisten kukkien aikaa, mutta löytyy vielä toki muutakin. 

Keisarinliljat upeassa kukassa ja väri erikoinen, kaunis. 

Raparperi, siitä pidän tosi paljon kukkaistutuksissa. Niin, tunnustus - sitä on minulla kotonakin kukkapenkissä. Nappasin kauan sitten juurakon lapsuuskotini penkistä. Oma lajikkeeni on jotain vanhempaa maatiaisrotua. Tässä kuvassa olevassa on kaunis, syvän punainen väri kontrastina vahvaan vihreään. 

Ja voi, löydän pienen pilkahduksen ahomansikkaakin. 

Kävelykadun kukkasten seasta löydän ihastuttavan kannonkin. Se lienee oivallinen hyönteisille. 

Erityisen ihastuksena tänä kesänä vie kaupunginkirjaston  pihalla olevat kolme hyötypuutarhalaatikkoa. Kukapa olisi arvannut, että täällä kasvaa tomaattiakin!

Kerrassaan ihastuttava idea nämä puulaatikot - nyt iskee vallaton into laittaa kotiterassille tällaisia ensi kesänä. 

Kävelykadulla on kauniita linnunpönttöjäkin kesäasukeille. 

Tämä alla oleva kukkanen ihastutti minua taannoisella käynnillä sukuhaudoilla satakunnassa. En ole sitä omilla hoodeilla niin nähnyt. Täytyy pistää mieleen!

Olen kukkakierrokseeni kovin tyytyväinen. 

Kälviän kuntoportaat

Heinäkuun auringon puuduttamana päätän lähteä etsimään Kälviän kuntoportaita. Löhöilylle on tultava loppu! Pieni haaste on vain se, että etäämpänä asuvana en tahdo mistään niitä löytää. Yritän pinnistellä, ajatuksiani, missä Kälviän suunnalla  olisi mäkiä, mutta vähiin jää...

Lopulta löydän pienen vinkin, että portaat sijaitsevat valaistun ladun - tai näin kesäisemmin  - kuntoradan lomassa. Haaste vain se, etten tiedä, missä kohdin. Sitkeänä sissinä parkkeeraan autoni kuitenkin parkkipaikalle ja lähden etsimään. 

Kävellä tepastelen pellon laitaa. Viereisellä kentällä näkyy paljon nuoria jalkkispelaajia ja mukana komppaavia vanhempia.  Valaistu kuntorata on kesäisen kivassa kunnossa hyvin lyhyeksi leikattuine nurmineen. Kivahan tässä on kuljeksia, vaikkei portaita löytyisikään. 

Katse osuu kuitenkin metsänlaitaan, jossa ihan selkeästi näen kaiteita. Bingo! Siis sinne. 

Ja sielläpä ne! Uutuuttaan vielä auringon kanssa kilpaa kimaltelevat portaat. 

Askelmat ovat matalat, seitsemän lautaa vieretysten joka askelmalla, 

Kimppahenki näkyy täällä maalla. Harja on säntillisesti portaiden vieressä, eikä kukaan ole sitä julennut katkoa tai paiskoa. Kiva. 

Nousen portaat verkkaiseen tahtiin ylös. Lasken. Askelmia on tasan sata.  Alaspäin  kävellä teputtelen viereistä pientä hiekkarinnettä. Ja sitten ylös uudelleen...jännä tunne olla paikalla lähes yksin. Ihanaa!  Ainoastaan nainen koirineen tulee vastaan ja jostain loitompaa kuulen miesten puheensorinaa. 

Portaiden yläpäässä on postilaatikko kirjauksille. 

Ilo irti - oi, miten kannustavaa!

Vihon nimmareita on kiva lukea palautuessa. Seuraavalle sivulle kirjaan omankin nimeni. 

Ylätasanteella voi lepuutella  järeän hirsipenkin sylissä-

Samoin portaikon ylätasanne on kiva penkkeineen. 

Niin, ja juomatelinekin löytyy. 

Tästä helmitaulusta pidän erityisesti. On kiva laskea omia nousuja sen kanssa. 

On myös kiva, että reunalauta on hieman eri värinen, mikä luo turvallisuutta  portaikon hahmottamiseen.

Tämä oli kiva iltavisiitti, täytyy ottaa jonain iltana uudestaan!