Kirjoitin pitkästi tekstiä joulusta, mutta painoin vahingossa väärää nappia ja kaikki teksti katosi. Ja olin muka tallentanut tekstiä välillä...Grrr----No, uusiksi!
Joulunaika on ollut tavanomaista kiireisempi. Heti lomani alkajaisiksi lähdin vanhempieni kanssa perinteiselle hautausmaakierrokselle Etelä-Pohjanmaalle. Kerrankin sattui tyyni sää ja hankkimani 100 tuntia palavat kynttilät jäivät lakeuksille loistamaan kilpaa...
Esikoisen keittiöremontti jatkui joulunalusviikolla pakollisen tauon jälkeen. Samaan syssyyn pojalle sattui töissä viikon mittainen päivystysvuoro 24h/vrk. Ja sitten poika sairastui vielä kovaan kuumeeseen. Lähdin iltasella käymään asunnollaan ja poika oli niin surkeassa kunnossa, että hellyin, kun pyysi, voisinko auttaa joulusiivouksissa. Pesin ja puunasin ja oikeasti vähän jopa innostuin, vaikka yleensä inhoan siivoilua. Toisten nurkkia on näköjään motivoivampaa siivoilla. Jatkoin vielä seuraavanakin päivänä. Homma sujui kuin tanssi siihen saakka, kunnes pojan kissa sai jostain syystä ripulin ja paskoi karvalankamaton uusiin sävyihin. Siispä mattopyykille...Hikisen urakan jälkeen koko talo tuoksui ihanasti mäntysuovalta.:)
Oman kodin siivous käynnistyikin sitten varsin tahmeissa merkeissä. Isoin into siivota oli jo mennyt, mutta pakko oli puskea. Aatoksi oli tulossa siipan suku aattoiltaa viettämään. Jestas, että olin väsynyt urakan jälkeen.
Kuusemme on kirvoittanut monia hauskoja hetkiä tänä jouluna. Ensinnäkin siippa tunnusti varastaneensa sen pojan metsästä, kun oli ollut auttamassa keittiörempassa. "Ajattelin vaan vähän siinä samalla käveleskellä metsikössä..." On muuten yksi kauneimmista kuusistamme ikinä!
Viime jouluna kuusenkynttilät sammuivat kriittisellä hetkellä aatonaattoiltana. Kipaisin silloin kauppaan ja löysin hyllystä yhdet ainoat jouluvalot, jotka olivat mitä karmivimmat valkoisine nauhoineen. Pakko-ostos. Nyt puhuttiin jo hyvissä ajoissa, että täytyy hankkia uudet valot. Aatonaattona selvisi sitten, että sekä minä että siippa olimme käyneet kynttiläostoksilla. Nauroimme, että voimme myydä jouluvaloja tosi hädässä oleville...
Aattoaamuna siippa ryhtyi lämmittämään kertalämmitteistä kiuastamme. Sen lämmittämiseen täytyy varata useampi tunti, mutta sitten voi samoilla lämmöillä saunoakin koko illan. Nuorimmaisen kanssa lähdin Kokkolan kaupunkikirkkoon. Pojan kun piti valita yksi ruotsinkielisen seurakunnan joulutapahtuma saadakseen rippikoulukäynteihin merkinnän. Rehellisyyden nimissä minä tein valinnan, koska se oli aikataulullisesti ainut meille sopiva tilaisuus. Ja sattui olemaan Jul-Crosspoint ja onnistunut valinta. Tilaisuudessa oli sähköisesti höystettyä musiikkia ja nuorten draamaryhmä. Laulut olivat sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi. Kirkko oli lähes täynnä. Iso osa oli lapsiperheitä. En ole muuten koskaan aikaisemmin käynyt kaupunginkirkon jouluaaton tilaisuudessa, joten oli kai jo aikakin! Kesken tilaisuuden poika supatti: "Hei, se mun huoneen matto muuten unohtui ulos terassille vesisateeseen..." Ei enää yhtään mattojuttua minulle tälle joululle, kiitos:/ Tilaisuuden jälkeen käytiin vielä pojan kanssa Elisabethin hautausmaalla viemässä kynttilät apelle ja apen vanhemmille.
Tänä jouluna isompi poika kissansa kanssa tuli meille yöksi. Sitten tulivat anoppi sekä siipan sisarukset perheineen. Viimeisenä tuli joulupukki:) Vipinä oli taattu, kun mukana oli myös pieniä lapsia. Juniorimme oli tänä vuonna ihan itse leiponut kaikki tarjottavat illan kahvipöytään.
Pukki toi kerrankin kirjoja. Sain ison lahjakortin kirjakauppaan, lastenlaulukirjan, uuden Kokkolan kaupungin historia-teoksen jota on perin mielenkiintoista tutkia sekä evijärveläisestä aikansa sinnikkäästä naisesta Edith Kaskesta kertovan "Kiskan mamma"-kirjan, jonka on kirjoittanut Katarina Vuori. Muistan kirjoittajan himmeästi lapsuudestani, hän asui kotipaikkakunnallani kesäisin, oli kuta kuinkin ikäiseni. Muistan myös "kiskan mamman" - häneltä käytiin ostamassa kioskilta salmiakkijauhetta ja irtokarkkeja:) Loppulomani on pelastettu!
Tulevalla viikolla en aio tehdä mitään pakollista. On aika ottaa iisimmin:)
Hyvää joulunaikaa sinulle, lukijani! ♥
Viime jouluna kuusenkynttilät sammuivat kriittisellä hetkellä aatonaattoiltana. Kipaisin silloin kauppaan ja löysin hyllystä yhdet ainoat jouluvalot, jotka olivat mitä karmivimmat valkoisine nauhoineen. Pakko-ostos. Nyt puhuttiin jo hyvissä ajoissa, että täytyy hankkia uudet valot. Aatonaattona selvisi sitten, että sekä minä että siippa olimme käyneet kynttiläostoksilla. Nauroimme, että voimme myydä jouluvaloja tosi hädässä oleville...
Aattoaamuna siippa ryhtyi lämmittämään kertalämmitteistä kiuastamme. Sen lämmittämiseen täytyy varata useampi tunti, mutta sitten voi samoilla lämmöillä saunoakin koko illan. Nuorimmaisen kanssa lähdin Kokkolan kaupunkikirkkoon. Pojan kun piti valita yksi ruotsinkielisen seurakunnan joulutapahtuma saadakseen rippikoulukäynteihin merkinnän. Rehellisyyden nimissä minä tein valinnan, koska se oli aikataulullisesti ainut meille sopiva tilaisuus. Ja sattui olemaan Jul-Crosspoint ja onnistunut valinta. Tilaisuudessa oli sähköisesti höystettyä musiikkia ja nuorten draamaryhmä. Laulut olivat sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi. Kirkko oli lähes täynnä. Iso osa oli lapsiperheitä. En ole muuten koskaan aikaisemmin käynyt kaupunginkirkon jouluaaton tilaisuudessa, joten oli kai jo aikakin! Kesken tilaisuuden poika supatti: "Hei, se mun huoneen matto muuten unohtui ulos terassille vesisateeseen..." Ei enää yhtään mattojuttua minulle tälle joululle, kiitos:/ Tilaisuuden jälkeen käytiin vielä pojan kanssa Elisabethin hautausmaalla viemässä kynttilät apelle ja apen vanhemmille.
Tänä jouluna isompi poika kissansa kanssa tuli meille yöksi. Sitten tulivat anoppi sekä siipan sisarukset perheineen. Viimeisenä tuli joulupukki:) Vipinä oli taattu, kun mukana oli myös pieniä lapsia. Juniorimme oli tänä vuonna ihan itse leiponut kaikki tarjottavat illan kahvipöytään.
Pukki toi kerrankin kirjoja. Sain ison lahjakortin kirjakauppaan, lastenlaulukirjan, uuden Kokkolan kaupungin historia-teoksen jota on perin mielenkiintoista tutkia sekä evijärveläisestä aikansa sinnikkäästä naisesta Edith Kaskesta kertovan "Kiskan mamma"-kirjan, jonka on kirjoittanut Katarina Vuori. Muistan kirjoittajan himmeästi lapsuudestani, hän asui kotipaikkakunnallani kesäisin, oli kuta kuinkin ikäiseni. Muistan myös "kiskan mamman" - häneltä käytiin ostamassa kioskilta salmiakkijauhetta ja irtokarkkeja:) Loppulomani on pelastettu!
Tulevalla viikolla en aio tehdä mitään pakollista. On aika ottaa iisimmin:)
Hyvää joulunaikaa sinulle, lukijani! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti