Kokkola 400 vuotta- valokuvanäyttelyssä

Edellisen viikonlopun sunnuntaina lähdin valokuvanäyttelyyn Kallentorille. Valinta oli tietoisesti hellesää, sillä  oletin, että silloin näyttelyssä on tavanomaista vähemmän väkeä ja saan rauhassa keskittyä kuvien tutkimiseen. Oletukseni osuikin oikeaan. Paikalla oli kierrokseni aikana  ainoastaan pari intensiivisesti kuviin keskittynyttä katselijaa sekä neljän ulkomaalaisnuoren seurue, jotka tovin viivähtivät paikalla. Minä viipyilin kuvien parissa kokonaiset puolitoista tuntia - kuvia oli sadoittain ja tutkin niitä tosi tarkkaan. 

Kyseessä on  paikallishistorian  Erikoistietotoimisto ETT ry.:n  pystyttämä valokuvanäyttely 6.8.-30.9.2020 kauppakeskus Kallentorilla. Näyttelytila jo sinällään oli mielestäni erinomainen - avara, rauhaisa,  valoisa ja kaiken lisäksi  hyvin tavoitettavissa kauppakeskuksen aukioloaikoina aivan ydinkeskustassa. 

                                     

ETT on halunnut huomioida näyttelyllään Kokkolan 400-vuotisjuhlaa. Esillä on noin neljäsataa valokuvaa kaupunkimme historiasta. Paljon mustavalkokuvia menneiltä vuosisadoilta ja - kymmeniltä, mutta myös uudempia värillisinä kuvina. Kuvia on kerätty useilta eri omistajilta, niin museosta kuin yksityisiltä ihmisiltäkin.  Mielestäni myös kuvien esillelaitto on taidokasta kädenjälkeä. Mielettömän hienoja kuvia, joten ehdoton suositteluni käydä tämä näyttely katsomassa!

En lähtenyt mitenkään tietoisesti kuvia valkkaamaan tähän postaukseen, vaan ennemminkin klikkailin eri aikakausien kuvia. Tiedän, että kauneus on katsojan silmässä ja jokaisella on omat intressinsä ja mielenkiinnon kohteet tällaisissa näyttelyissä. 

Näyttelyssä oli tietystikin eniten kuvia Kokkolan keskustasta, lisäksi Ykspihlajan kaupunginosa loisti komeasti kuvissa sen mielenkiintoisen ja värikkään historian vuoksi. Myös entiset Kälviä, Lohtaja ja Ullava olivat saaneet omat plakaatinsa näyttelyyn. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin vanhoja kuvia eri kaupunginosista  vähän syrjempää. Tiedän toki, että jo nykyisellään näyttely oli erittäin laaja ja kuvamateriaalin kerääminen ja työstäminen lienee ollut isohko projekti. 

Kokkolan kaupunkikeskustan kirkko paloi 1957. Olen lukenut palosta monia aikalaiskertomuksia ja voi vain kuvitella tilanteen dramaattisuuden sen näkeneille ja kokeneille. 

Tämän Rantakadun  talomijöön muistan vielä jotenkuten tällaisena. Ainin grillikin vielä komeilee kuvissa. Se oli suosittu paikka vielä silloin, kun muutin Kokkolaaan. Myös Ainin grillin lopullisena sinettinä oli lopulta tulipalo. 

KPO:n myymälä 1960-luvulla. Kuta kuinkin tällaisina muistan varhaislapsuuteni kaupat, Vanhat kauppakuvat ovat enemmön kuin nostalgisia. Monenlaisia kauppaleikkejä kirvoitti kaupassa asiointi ennen, en tiedä, millä  volyymillä nykyajan lapset enää kauppaleikkejä leikkivät.  Tähänkin kuvaan sijoittuu aivan mieletön määrä historiaa - moni vielä muistaa nuo valkoiset vaaàt ja kilahtelevat kassakoneet.  Kaupasta sai kaikkea, mihin mielikuvitus ylsi...

Puhumattakaan  Björklundin aikaisen kaupan olemassaolosta...Tavaroiden säntillisyys jotenkin  ihastuttaa! Alf Björklundin rautakauppa sijaitsi torin laidalla. 

Vesipostien historiasta olen ollut kiinnostunut jo pidemmän aika ja olen viime aikoina kerännyt niistä talteen tietoutta. Siis kerrassaan ihania rakennelmia. Saisipa vieläkin Tehtaankadulle tällaisen komistuksen!

                         

Työskentelyä riihessä Rödsössä. Muistan oman lapsuuskotini riihen muuten aivan samanlaisena. Niin harmi, ettei ennen ollut kameroita joka kodissa, jotta näitä sen  ajan työtapahtumia olisi tullut enemmän tallennettua. Tätä kuvaa katsoessani  muistan kotiriihen tunnelman;   pienen tytön arkana liikkumassa isossa ulkorakennuksessa, narisevat lattialankut, riihessä kivista kyhätyt massiiviset tulisijat tummanpuhuvine, savusta mustuneine seinineen  ja syksyisen  riihen tuoksun. 

Sitten Neristaniin. Näitä puutalokortteleita oli entisaikoina nykyistä  enemmän. Hienoa, että osa niistä ennätettiin säilyttää. 

Paljon puhuttaa kuvissa myös  kaupunkikeskustamme vesistö Suntti. Ei ikinä voisi kuvitella, kuinka nimen omaan tuon Suntin alue on ajan saatossa muuttunut. Tai yleensäkin koko kaupunki. Muutokset tapahtuvat hiljalleen, jälkeenpäin sen  tajuaa kuvista. Tässä vanhaa kaupunkikeskustaamme...

Kaksipäinen kotka kertoo osaltaan paljon sen ajan historiasta ja suurvaltakunnasta. Apteekki sijaitsi Isonkadun ja Pitkänsillankadun kulmauksessa. Tätä Roosin apteekkia muuten käytettiin jääkärien etappipaikkana toisen sortokauden aikana. Markkinoiden aikaan  värvättin poikajoukko liikkeen kautta huomaamatta isänmaan asialle ja avoveneellä meren kautta kohti jääkärikoulutusta ulkomaille. 

Tässä yllä Renlundin kiinteistö. Se oli minulle niiitä ensimmäisiä maamerkkejä, kun lapsuudessa perheeni kanssa lähdettiin ostosreissuille Kokkolaan.  Silloin Halpa Halli sijaitsi tässä kiinteistössä. Oi, sitä tavaran määrää maalaistytön silmin! Miten pieneltä kauppa nyt katsottuna näyttääkään...

Niukkalinna 1970-luvulla. Tämä rakennus Torikadulla on herättänyt kiinnostustani viime aikoina. Olen lukenut paljon sen historiasta. Itse en rakennusta harmikseni muista. Rakennuksessa on kuitenkin ollut useampia pieniä putiikkeja. Vilikin näyteikkunoita ilmeisesti moni muistaa ihailleensa. Rakennuksesta löytyi muun muassa  akvariokauppa, lihakauppa, parturi ja mitä ikinä lie!

Torinäkymä 1930-luvulta. Jotenkin alueen tunnistaa, vaikka se onkin hyvin eri näköinen kuin nykyään. Ehdottoman sympatiani kuvassa saa hevonen hevosparkkeineen. 

Kun nyt viime viikoina bussireitit on kovasti kirvoittaneet ihmismieliä, niin on aina kiva matkata ajassa taaksepäin ja suhteuttaa, miten eri tavoin eri aikakausilla joukkoliikenne on liikkunut. Elämää on siis ollut jo ennen seiskalinjaakin!

Donnerin talo näyttää tässä kuvassa lähes mystiseltä. Se on edelleen pystyssä, tosin huolitellumman näköisenä kuin tässä kuvassa. 

Fennia- baarista lueskelin juuri ennen näyttelyyn lähtöäni ja siksi olikin ilo bongata näyttelystä tämä kuva nykypäivän rasismia uhkuvalla tekstillään. Ajat oli silloin toiset ja kauppaliikkeen tekstin tarkoitus ei varmaankaan ollut tarkoitettu paheksuntaa nostattavaksi. Tämä Pitkänsillankadulla sijainnut baari tunnettiin  aluksi kioskina, joka myöhemmin laajentui suosituksi lounaspaikaksi. Tietysti liikkeestä löytyi ajan hengen mukaisesti myös pajatso ja jukeboxi. 

Pitkänsillankatu 1960-luvun puolivälissä. Erityisesti autokanta on tässä ihastuttava. Ja kuinka täynnä kaupunkikeskustan kadut ovatkaan...Tässä jos missä on ihanaa pikkukaupungin nostalgiaa!

Teboilin kulmilla  oli entisaikaan myös vilskettä ja vipinää. Tähän aikaan kukaan ei ollut vielä rakennuksesta huolissaan...

Isokatu  Toisen Maailmansodan aikana. Huomionarvoista suljettavat ikkunaluukut!

             

             

Kuvissa vilahteli ihania ajankuvia, mutta vielä ennätät itse katsastamaan näitä upeita kuvia. Tässä niistä oli vain kourallinen. Kiitos huikeasta näyttelystä. Nämä kuvat olisi aivan ihana nähdä koottuna kirjaksi tai esimerkiksi myydä Kokkola-aiheisina kalentereina tai seinätauluina Kokkolan matkailussa ja muuallakin nostalgiakuvina.