Kaikille avoin tilaisuus alkoi kaupunginvaltuuston puheenjohtajan, Tiina Isotaluksen, vihkiessä uuden sillan ja venehuoneen Kokkola 400-juhlavuoden kunniaksi.
Sivistystoimen johtava erityisasiantuntija Peter Johnson tarkasteli juhlapuheessaan Englanninpuistoa sekä barkassia ja sen merkitystä kaupungin vetovoimaisuuden kannalta. Venehuone ja barkassi on mainio retkikohde esimerkiksi merihistorioitsijoille omatoimikohteena.
Venehuoneen sijainti mietitytti aikaisempina vuosina, kun koettiin, että paikka ei ollut yleison tiedossa tai intresseissä. Aivan alkujaan venehuone muuten sijaitsi kaupunginvarikolla eli lähellä nykyistä Katariinan kalmistoa makasiinissa.
Nyt kun Suntin yleisilmeeseen on kovasti panostettu, alkaa kaupunkikeskusta näyttää uusia puolia itsestään. Englanninpuisto sijaitsee sopivasti lähellä Suntin viereistä kävelykujaa, jolloin matkailijoille kannattaa mainostaa tätäkin kohdetta yhtenä osana Suntin monimuotoisuutta. Suntinvarsihan pitää sisällään mielettömän määrän kaupungin historiaa ja siitä on nyt tehty kaupunkilaisten viihtyisä olohuone. Alue on myös osa kansallista kaupunkipuistoa. Muun muassa erilaisin median keinoin paikan tunnettavuutta ja vetovoimaa on helppo lisätä - ehkäpä näin bloginkin kautta tavoittaa jokusen kiinnostuneen, kun sillä on kuitenkin lukijoita sekä kotimaassa että ulkomailla.
Johnson totesi, että kunnostettu venehuone on meidän ajan luomus ja arvokkain museoesineemme. Kaupunkimme sloganin mukaisesti onni suosii rohkeaa ja Kokkolassa onkin tutkitusti onnellisia ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä kaupunkimme kauneuteen.:) Johnson toivotti kuulijoille onnellisia hetkiä ja hyvää 400-vuotisjuhlavuotta kaupungissa lisäten, että onnensa voi kohdata hyvin esimerkiksi viereisellä Pususillalla!
Pususillan hankkeesta piti olla paikalla Mikko Takkulan esittelemässä uusittua siltaa, mutta valitettavasti hän oli estynyt. Uudelleen rakennetun Pususillan tiedetään sijainneen lähes samalla paikalla jo reilu vuosisata sitten, 1800-luvun loppupuolella. Pususillan nimihän on jo sinällään vetovoimatekijä. Pususilta tunnettin jo aikoinaan nuorten parien kohtauspaikana. Ehkä Suntin ilmeen kohotus nostattaa tämänkin sillan uuteen nousuun. Ainakin jo joku pariskunta näyttää käyneen ripustamassa lemmenlukkonsa sillan metalliristikkoon. Tässä olisi onnelaan aikoville pareille muuten aika mainio valokuvauspaikka! Vink vink...
Ehkäpä tulevaisuudessa Suntista voikin onkia polkupyörien sijasta lukkojen avaimia.:)
Hulevesipuron reunustoilla on ylijäämäkiviä, joita jäi ylimääräisiksi muun muassa Tehtaankadun katuremontista. Istutuksissa on koristeomenapuita, kirsikkaa, syreeniä ja hortensiaa. Reunamille valittuja kasveja yhdistää valkoiset kukat. Tuskin maltan odottaa, että kasvustot kasvavat koko komeuteensa!
Alun perin Kokkolan juhlavuoden ja Pususillan uudelleen nousun nosteeksi oli suunniteltu paikalle jonkinmoista pussauskoppiakin. Valitettavasti tästä koronan vuoksi jouduttiin luopumaan. Toisaalta - voisihan pussauskoppi olla vaikka vertauskuvallisesti kuvin koristeltu linnunpönttö jossain sillan läheisyydessä tai kaupungin henkeen kauniisti maalattu seinä, jossa parit voisi ikuistaa valokuvin...Tähän Suntin rannan kävelysillalle kun kehiteltäisiin kaikkea erikoista ja ilmaista pientä kivaa, niin uskon sen vetävän turistejakin. Elämykset jos mitkä jäävät mieliin ja ne muistetaan.
Kulttuuriympäristöamanuenssi Jouni Mustonen kertoi venehuoneen kunnostushankkeesta. Hän mainitsi, että Halkokarin kahakka, josta barkassi saatiin sotasaaliiksi englantilaisilta vuonna 1854, on osoitus yksimielisyydestä kaupunkilaisten kesken. Noustiin yhdessä puolustamaan kaupunkiamme lähestyvää uhkaa.
Mustonen kertoi, että venehuoneen kunnostushankkeessa oli mukana etenkin kaupunkiympäristön tilapalvelu sekä työllisyyspalvelu. Lähtökohtana oli, kuinka korjata kestävästi. Rakennus maalattiin pellavaöljymaalilla. Kaupunginarkkitehti oli mukana suunnittelussa ja rakennukseen liitettiin vesistöjen innoittamana laituriajatus. Siinä esteettömäksi muutettu rakennuksen edusta ikään kuin jatkuu veneen luota rakennuksen ulkopuolelle saakka laiturimaisesti.
Rakennuksessa on nyt esteettömyyspanssarilasit sekä automaattiset palo- ja murtohälyttimet turvaamassa barkassin säilymistä. Kaupunkikeskustan valaistushankkeita on hyödynnetty myös Englanninpuistossa, jolloin kohteen tavoitettavuus paranee kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Venehuoneen sisälle on ohjelmoitu automaattivalaistus hämäräkytkimillä. Lisäksi siinä on lähestymiskytkin, joka ohjelmoi valaistuksen näyttelyvalot päälle, kun rakennusta lähestytään. Wau! Näin mahdollistetaan barkassin ja infotekstien sekä yksityiskohtien näkyvyys silloin, kun omatoimisesti haluaa kohdetta käydä ihastelemassa. Lisäksi tulossa on myös qr-koodi, jota klikkaamalla saa kätevästi lisäinfoa kohteesta!
Mustonen kertoi, että nyt tehty kunnostustyö on itse asiassa neljän elementin onnistunut kokonaisuus, sillä siihen kytkeytyy sekä venehuoneen kunnostus, Englanninpuiston yleisilmeen kohentaminen, venehuoneen viereisen suuren puun valaisu että Pususillan kunnostus. Nykyinen venehuone rakennettiin, kun kauppias Lennart Hasselblatt lahjoitti 500 markkaa vajan rakentamista varten, kun Englanninpuistoa rakennettiin. Rakennusta on kunnostettu aikaisemminkin, Vuonna 1954 sen kunnostukseen hupeni 20000 markkaa. Venehuoneen ja Pususillan tämänkertaiset rakennusprojektit ovat osa Kokkolan 400-vuotisjuhlavuoden hankkeita. Hienoa, että juhlavuoden mentyä ne jäävät kaunistamaan kaupunkikuvaamme pysyvästi.
Mustonen kertoi barkassin olevan mielenkiintoinen tutkimuskohde, jonka tutkimus edelleen jatkuu ja jonka tutkiminen tuskin koskaan näkee loppuaankaan. Barkassiin liittyen on olemassa monenlaisia kaupunkitarinoita, mutta myös paljon tositarinoita. Tilaisuuden päätteeksi Jouni Mustonen esitteli barkassia venehuoneessa avoimin ovin.
 |
Barkassistamme tiedetään, että se on ainut säilynyt höyrysiipirataslaiva, ja se kehitettiin jo 1830-luvulla. Siitä käytetään useita eri nimiä, kuten battle box boat, siipirataskotelovene. Tarkemmin katsasteltuna alus on maihinnousualus. Sen hyötynä oli suuri kantavuus, sillä se pystyi kantamaan jopa 100 miestä ja painavia tykkejä. Sitä voitiin käyttää myös tiedusteluun sekä yhteysveneenä. Alus on jo sinällään harvinaisuus, sillä niitä tiedetään rakennetun vain 18 kappaletta ja tätä varsinaista tyyppiä ainoastaan seitsemän.
Alus on rakennettu Sheernessin telakalla Englannissa ja sillä on pituutta noin kymmenen metriä ja leveyttä kolme metriä. Aluksen penkit on tehty havupuusta ja tammesta. Barkassi on ristiinnaulattua havupuuta, jonka välissä on pellavahevosenjouhikangasta.
Eikä historiallinen katsaus olisi mitään ilman kunnon tarinaa. Mustonen yltyi kertomaan yksityiskohdan, joka on ollut esillä vuoden 1854 lehtitiedossa. Sen mukaisesti eräs surmansa saanut oli englantilainen mies, joka ilmeisesti tajusi taistelussa hengenlähdön olevan lähellä. Niinpä hän riisui saappaansa ja oli juuri hyppäämässä turvaan mereen, kun tykinkuula lävisti hänet ja sotamiehen vartalo meni kahtia. Barkassissahan on kaikkiaan kolme isoa kuulan lävistämää reikää joten on päätelty, että mies istui joko laivan keskellä tai peräosassa, jossa tykinkuulat ovat moukaroineet alusta istuimen vierestä. Kahakassa menehtyi kaikkiaan 18 englantilaista, joiden haudat on Marian hautausmaalla.
 |
 |
Illan hämärtyessä käväisin vielä uudelleen Englanninpuistossa. Halusin nähdä, miltä hämärän hetkellä näyttää. Kierros kannatti. Venehuoneessa ei ollut vielä pimeän ajan valaistusta päällä saapuessani, mutta kun tulin paikalle, valot syttyivät oitis. Siis aivan mahtavalta tuntui! Ja venehuoneeseen todellakin näki mainiosti sisälle - aikaisemminhan lasi heijasti niin kovasti, että oli kuin pullon pohjan läpi olisi yrittänyt katsoa...
Myös muut puiston kohteet näyttäytyivät edukseen.
 |
Seurasin etäämpää paikalle saapunutta barkassin katsojaa - näytti kivalta! Kohde näyttää vetävän katsojia paljon aikaisempaa enemmän - valaistus houkuttaa luokseen. Voi siis päätellä, että kunnostustyö on hyvin onnistunut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti