Jihu, parin vuoden hiljaiselon jälkeen oli mahdollisuus osallistua Kokkolassa keskiaikapäiville. Tänä vuonna tosin hieman maltillisemmalla ohjelmalla. Minulle riitti hyvin seminaareissa istuminen, myyntikojut ja muut lisukkeet kiersin vain pikavauhtia lävitse.Tosin musiikkiesitykset ja sirkustelu nappasi ihan mukaansa vaikken niitä kovin isosti ennättänyt katsellakaan.
Tänä vuonna seurakuntasalissa oli ainoastaan kolme luentoa, kun yksi luennoista oli peruttu. Ensimmäisestä vielä ikävästi myöhästyin omien päällekkäisyyksieni vuoksi. Loppuosan luennosta toki ennätin kuunnella ovensuusta. Sali oli nimittäin piripintaan täpötäysi - mitä en muista aikaisemmilta vuosilta ihan tapahtuneen. Upeaa, jos ja kun ihmiset kiinnostuvat näistä faktapitoisemmistakin oheistapahtumista!
Ensimäinen seminaari FT, arkeologi Risto Nurmen käsittelemänä, koski kaupaunkäyntiä ennen keskiaikaa. Uusimmat arkeologiset löydöt ovat romuttaneet aikaisempia käsityksiä keskiaikaisen talonpoikaisasutuksen syntymisestä Pohjanmaan ja Perämeren liepeillä. Rannikolla vaikuttikin rautakauden lopulla voimakas ja kehittynyt kaupankäynti ja siihen erikoistuneet kauppamiehet, joilla oli laajat kontaktit eri puolille maailmaa.
Yhteisöt elivät ilmeisesti sopuisasti ja 1300-luvulle tullessa olivat myös jo osin sulautuneet toisiinsa. 1300-luvun alkuvuosikymmeninä Pohjanlahden pohjoisosien yhteisöt siirtyivät ruotsalaisen lainsäädännön alle ja talonpoikaisasutus laajeni.
Kiinnostavaa oli myös kuulla, kuinka kauppamiehiä turkiksineen tuli esimerkiksi Murmanskin suunnalta jokiteitse nykyisen Oulun seudulle. Tämä aue oli heille päätepiste, koska heillä ei ollut merioikeuksia. vastaavasti taas Pohjanlahtea pitkin saapui etelämpää kauppiaita, joilla ei ollut oikeutta päästä satamaa pidemmälle. Tämä selittää Perämeren rannikon kauppiaiden vaurastumista.
FM, väitöskirjatutkija, arkeologi Lauri Skantsi, sai jatkaa luentoaan jo valmiiksi täydelle salille. Minä löysin irtotuolipaikan lopulta hyvältä paikalta, vaikka alussa jo kauhistuin, menevätkö kaikki seminaarini seisoskellen.
Skantsi kertoi ajasta ennen Kokkolan kaupungin perustamista eli ennen vuotta 1620. Asutustahan rannikollamme oli jo paljon ennen virallisen kaupungin perustamista. varhaisempi asutus muodosti aina pohjan myös uudemmalle. Rannikolla maankohoaminen oli tärkeä asutuksen kehitykseen vaikuttanut tekijä.
Ristirannan kylä sijaitsi harjanteella merenlahden rannalla - alueella joka nykyisin on kaupunkikeskustaamme. Kylä koostui muutamasta suurtilasta ja muutamasta pienemmästä tilasta 1500-luvulla.
Seudun tärkeimmät elinkeinot olivat hylkeenpyynti, kalastus ja karjatalouden harjoittaminen. Parhaat asuinpaikat olivat vesijättömaiden ja rantaniittyjen läheisyydessä. Peltoviljely oli vähäisessä osassa.
Asutusta oli paikoissa, jotka edelleen tunnetaan silloisilla nimillään, kuten Kallinen, Kaustari, Isokylä, Rödsö, Palo, Linnusperä. Vitsari ja Kvikant.
Asutusta oli myös ulkosaaristoissa hylkeenpyynnin ja kalastuksen vuoksi. Elinkeinojen tuotoilla saatiin ruokaa omiksi tarpeiksi, maksettiin kymmenys veroa ja käytiin myös kauppaa suolan, viljan ja raudan saamiseksi.
Hylkeenpyynti oli laajamittaista. Lihan ja nahan lisäksi erityisesti traani eli hylkeen ihra oli verraton kaupankäynnin väline. Rannikon talonpojat liikkuivat myyntimatkoilla esimerkiksi Tukholmassa ja olivat kuukausia kalastus-, hylkeenpyynti- ja kauppamatkoilla.
FT, kielitieteilijä, Peter Slotte kertoi ruotsiksi kielellisistä keskiajan muistoista. Harmillisesti salissa oli silloin enää kourallinen väkeä. Kieli ja myöhäisempi ajankohta verottivat väkeä. Itsekin kyllä arvoin, jaksanko keskittyä kuuntelemaan esitystä ruotsiksi, mutta onneksi jäin. Esitys oli kiintoisa ja pystyin rinnastamaan siinä mainittuja asioita Kokkolan seudun ruotsin kielen murteesta kaksikielisen kotimme kielellisiin asioihin erittäin hyvin. Oivalsin, että perheessämme soljuu iloisesti erittäin monta sataa vuotta vanhaa kieltä edelleenkin!
Oli kiinnostavaa kuunnella, mistä jotkin vanhat ruotsinkieliset sanat ovat johdannaisia. Suomenkielisellekin murretta kuulleelle nämä aukenivat hyvin. Esimerkkinä jäi mieleen murresana steino, kivinen, jonka johdannainen oli stenogher ja nykysana stedig. Tai blodå, verinen, joka johtautuu sanasta blödogher, ja nykyään on kirjakilimuodossa blodig.
Tuntui kuin kielitieteilijä olisi luetellut sanoja perheemme puheesta...dzinom, dzu:p. stinn, stso:rttå stsä.rna...Tai bein, bröut, röir, röik, heitt, sveittå...Uskomatonta, mutta totta, että nämä sanat ovat minulle aivan rakkaita, vaikka yleensä puhun täysin suomeksi. Sitä on tehnyt kielitajulle viimeiset 30 vuotta kaksikielisessä perheessä eläminen.
Monia Karleby dialektin piirteitä voi pitää muistoina keskiajalta. Myös paikannimissä on muistoja noilta ajoilta.
Vanhimmat nimet ovat joko ruotsin- tai suomenkielisiä. Suomen kieli on vaikuttanut paljon myös keskiaikaiseen Kaarlelaan.
Karttojen korkeuskäyriä ja maankohoamistietoja voidaan isosti hyödyntää paikannimiä tutkiessa. Vesistön määrä alueellamme on ollut yllättävän iso. Alla olevassa kuvassa näkyy nykyinen Kaarlelan kirkon paikka Kyrkbacken- nimen kohdilla. Alue oli silloin saari.
Karleby- nimen synnystä Slotte kertoi, että ruotsalainen kielentutkija, M. Parkvall arvioi sanan etuliitteen karl (mies) liittyvän jonkinlaiseen talonpoikaisvaruskuntaan.
Lopuksi Slotte totesi dna-tutkimuksen tulevaisuudessa avaavan uusia näkökulmia ruotsalaisen väestön ikään ja alkuperään liittyen. Mielenkiintoista oli havaita Slotten oman y-dna-tutkimuksen haploryhmän olevan I-M253 eli ihan saman kuin isällänikin oli! Isäni isälinja on pystytty ajoittamaan vuoteen 1460 Edsevön tienoille ja siitä taaksepäin lienee isän sukuhaara matkannut vuosituhansien aikana etelämpää Ruotsin kautta Suomeen kuten myös alla oleva kuva kertoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti