Lueskelin Oskari Tokoin vanhaa kirjaa, jossa hän kertoo muisteluksistaan Keski-Pohjanmaalla. Siellä oli kiinnostava juttu entisaikain köyrimarkkinoista, joita Kokkolassa tavattiin vuosittain viettää. Köyrimarkkinat järjestettiin syksyisin ja köyri tunnetaan myös nimellä kekri, joka ainakin itselleni onkin tutumpi nimenä. Joka tapauksessa köyri huipentui satovuoden viimeiseen päivään, jolloin peltotyöt oli saatettu päätökseen ja ja karja talvisuojaan.
Tokoi kertoilee kirjassaan markkinoista, joiden tapahtuma-aika oli joskus 1888 vuoden tienoilla. Köyrimarkkinat oli kansalle odotettu ja suuri tapahtuma. Markkinoille mentiin lähinnä tavan, ei niinkään tavaran vuoksi. Jepjep, muistan vielä omasta lapsuudestanikin, kuinka perheeni lähti joka syksy lähikaupunkeihin syysmarkkinoille. Ei sieltä koskaan kummoisempaa ostettu, mutta juurikin se tunnelma...
Suupohjan työmies-lehti 6.11.1885, No 87.
Naiset tehtailivat markkinoille myyntiin sukkia, vanttuita, kotikutoisia kankaita ja sukkarihmoja. Maalaiset veivät markkinoille maalaistuotteita myytäväksi. Voi, liha ja leipä vaihtoi omistajaa, samoin vasikannahat ja lehmätkin. Hevoskaupat eivät olleet Kokkolasta katsoen sopivaan aikaan eikä paikkakaan sopinut oikein siihen. Pääasiassa romanit saattoivat hevosia kaupitella, samoin kuin joku ehkä huonompaa kopukkaansa vaihtamalla saattoi yrittää ansaita pikkuvoittoja. Kaupungin laitamilla oli hevoskauppaa varten paikka nimeltä koniplassi, joka oli avoin kenttä ja kokoontumispaikka puolijuopuneille hevoshuijareille.
Kauempaa saapui markkinoille rihkamakauppiaita. Sellainen tavara, jota ei yleensä oman kaupungin kauppapuodeista saanut, oli kysyttyä. Myynnissä oli myös pannuja ja patoja, pärekoppia, kivikuppeja sun muuta arkielämässä tarpeellista. Markkinoilla oli huomioitu tietysti myös kihloihin aikovat ja muut nuoret, joille kaupiteltiin esimerkiksi huiveja. Silenin kultasepänliikkeestä puolestaan löytyi kihlakoristuksia, sormuksia ja korvarenkaita.
Köyrimarkkinoilla käytävä kauppa ei ollut järjestäytynyttä. Kukin valitsi itselleen mieluisan paikan, etupäässä pieneltä torilta. Vaikka markkinoiden kaupallinen arvo oli vähäinen, oli sosiaalinen merkitys suuri. Etenkin palvelusväki ja nuoret kohtasivat ilonpidon merkeissä markkinoilla.
Köyrinä eli marraskuun ensimmäisenä päivänä perinteisesti sanottiin, että piioilta, rengeiltä ja palvelusväeltä "katkesi rinnustin," sen jälkeen seurasi viikon mittainen vapaa-aika eli "friiviikko." Tuolloin sai palvelusväki syödä vapaasti talon pöydässä töitä tekemättä ja saivat myös vuoden palkkansa, jos sitä ei ennen sitä ollut otettu. Mikäpä olisi ollutkaan riemukkaampaa, kuin lähteä yhteiseen ilonpitoon silloin köyrimarkkinoille! Vanhan tavan mukaan ne nuoret, jotka edellisenä kesänä olivat päässeet ripille, saivat oikeutetusti lähteä myös ensi kertaa köyrimarkkinoille.
Tuohon aikaan Kokkolaan suurimpia nähtävyyksiä Tokoin mukaan olivat torin viereiset rakennukset, kuten raatihuone, Wiklundin apteekki, jossa oli monivärisin lasein koristeltu kuisti, Alftanin apteekki -se jonka oven päällistä koristi kaksipäinen kotka sekä "Susiteetti", jossa suuret ja rikkaat herrat majailivat.
Yllä; Apteekki. Kuva Kokkola 400 vuotta-näyttelystä.
Nuorempi ja vähävaraisempi palvelusväki intoili karusellista, jota silloin kutsuttiin "hoijakaksi." Sellaisen vempeleen saattoi nähdä ainoastaan markkinoilla. Hoijakka oli ihmeellinen, pyörivä laitos, jossa oli puisia hevosen, kamelin, leijonan ja kirahvin hahmoja, jotka liikkuivat koneellisesti ylös ja alas. Eläinten selkään sai nousta ja ajella, kun laite pyöri. Vanhempaa väkeä varten tosin oli paikallaan pysyviäkin vaunuja. Kaikista kiehtovinta kuuluu olleen karusellien musiikki, jota soitettiin mahdottoman suuresta italialaisesta posetiivistä. Soitto raikasi kauas asti karusellin pyöriessä. Eniten soitettu kappale kuului olleen Suppen Boccaccio-marssi. Karusellia pyöritti hevonen, kuten tavallista savinaraa. Hevonen talutettiin ensin paikalle ja sitten se juoksi hidasta hölkkää pitkin pientä kiertorataa karusellia pyörittäen. Hevosta laitteen pyöritystä varten vaihdettiin usein.
Tapa vaati, että poikien tuli antaa tytöille "hoijakan" kyytiä ja oli ostettava vielä päälle "nisua." Siksipä renkipoikia ja nisukauppiaita tungeksikin karusellin ympärillä. Tapaan kuului istua "hoijakassa" ja povitaskuun pistettiin hyvin näkyville "ankkastokka,", pitkä letitetty vehnäleipä. Käteen varattiin viinapullo, josta ryypättiin päälle, kun ensin oli haukattu nisua. Tytöntylleröt tietysti parveilivat hoijakan ympärillä odottaen, kuka olisi valmis tarjoamaan karusellin kyytiä ja kuinka monta kierrosta sai karusellin kyytiä tai haukata nisua.
Karusellin omistaja oli myös kytkenyt laitteen, jossa pystyi koettamaan voimiaan ja lyöntitaitojaan. Kymmenpennisellä sai lyödä kolmesti pinnaan. Lyönnin voimasta nousi paino maston nenään kulkusta heläyttäen. Jos onnistui saada helähdyksen aikaan, sai piletin, jolla taas sai ajaa karusellissa. Normimiesten oli kuulemma kuitenkin vaikea saada painoa nousemaan kulkuseen asti.
Kokkola-lehti30.10.1913 No 123.
Tietysti köyrimarkkinoilta löytyi jos vaikka minkälaista muutakin houkutusta. Oli tarjolla esimerkiksi nukketeatteria sekä pieniä ikkunoita, joista kurkistamalla sai nähdäkseen vallan ihmeellisiä maisemia - sanottiin, että vaikka Amerikkaa.
LÄHTEET;
Taivaannaula. Kekri. [https://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/kekri/] Luettu 16.7.2023.
Tokoi, Oskari. Lapsuuteni muistoja. Köyrimarkkinoilla. Keski-Pohjanmaa sarja III. 1953, s.159-167. [https://tokoieditio.fi/wp-content/uploads/2019/01/Oskari-Tokoi-Lapsuuteni-muostoja-osa-1-1953-OCR.pdf] luettu 16.7.2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti