Olen jo aiemmin kirjoittanut Nilla Margareta Prötöstä, joka mestattiin ja lopuksi vielä poltettiin 21.6.1679. Nyt löysin tähän liittyen vielä kiinnostavan, tallennetun artikkelin lähes 90 vuoden takaa. Oli ihan pakko jatkaa tätä tarinaa.
Yllä. Kuvalainauksia Keski-pohjanmaan vartio-lehdestä 1935.
Kokkolan Kirkonmäellä parveili ihmisiä. Kaikki kynnelle kykenevät olivat lähteneet katsomaan sotamiehenleski Nilla Margareta Prötön mestausta.
Monet porvareista olivat sulkeneet rautaisella kangella kauppapuotiensa ovet ja kiiruhtaneet katsomaan mestausta. Satamastakin oli joutoväki lähtenyt kohti tapahtumaa ja myös Suntia pitkin työntyi väkeä ylöspäin saaristolaisveneineen. Jopa kauempaa ympäröivistä pitäjistä virtasi kansaa katsomaan tapahtumaa. Tämä oli kaikkien koettava!
Oli tiedossa paatuneen ja kuuluisaksi jo tulleen synnintekijän ja noidan loppu. Noidan, jonka selästä ei ennättäneet vielä raippojen jäljet parantua, kun luonto jo veti häntä kohti uusia rikkomuksia. Pirulta riivatun kerrottiin tämän sotamiehenlesken olevan.
Moni oli nähnyt Nillan kertomansa mukaan lentävän pääsiäisyönä Sokojan Jaakopin punaisenruskealla vasikalla hornaan mustaanmessuun. Hornallahan tarkoitettiin helvettiä. Mustalla messulla taas tarkoitettiin vääräoppisten harjoittamia rienaavia, mustia ja saatanallisia messuja. Kirkollisessa puheessa nämä messut saivat mitä groteskimpia piirteitä. Noitavainojen aikana vakiintui noitasapatista käsitys mustasta messusta, jonka mukaisesti noitasapatti järjestettiin Blåkullassa. Se oli paholaisen kartano, jonne noidat lentelivät luutineen, hiilihangoilla alasimilla tai selälleen kaadetuilla eläimillä ja jopa naapurin noidutulla isännällä. Kaikki Blåkullassa tapahtunut tapahtui kristillisten hyveiden vastaisesti ja itse Perkelekin saattoi liittyä ilonpitoon.
-Viuu-uh, viuu-yh! kerrottiin ilman silloin vonkuneen.
Huu-u haa-a, huu-u haa-a! oli noitakuoro puolestaan viuhahdukseen vastannut.
Nillan kerrottiin istuneen punaisenruskean vasikan selässä takaperin pidellen elukan häntää kädessään.
Mutta nyt valmistauduttiin Kirkonmäen laidalla teilaukseen ja polttamaan tämä musta saasta. Nillaa oli pitikin aikaa jo kuljetettu käräjiltä toisille, tutkittu ja kidutettukin. Yritetty pusertaa hänestä ulos tunnustusta. Näin oli päästy hänen pimeän henkensä perille ja tavoitettu paholainen hänessä. Nilla oli nyt Kirkonmäellä kytkettynä rautoihin.
Ihmiset seisoivat tapahtumapaikalla rukoillen Nillan puolesta, mutta sielunvihollinen ei jättänyt piiskapaalussa raippomishetkellä seisovaa saalistaan.
Kokkolan korkea raati joutui siis uudelleen tarttumaan asiaan. Tällä kertaa raati tuomitsi Nillan Ruotsin ja Jumalan lain mukaan teilattavaksi ja poltettavaksi erinäisten asiainhaarojen vuoksi.
Ihmismassat kuhisivat Kirkonmäen mestauspaikalla. Uusimmat tulokkaat tunkivat takarivistä kyynärpäillään tyrkkien kohti eturiviä nähdäkseen kaiken. Mutta eturivin katsojat pitivät paikoistaan kiinni ja työnsivät tungeksijoita käsirysyssä takaisin haukkumasanojen kera.
Moni oli matkaan lähtenyt kesken arkisten kiireidensä ja useat olivat työtamineissaan, naisilla oli käsissään arkisesti sukkapuikkoja ja hameenhelmoissaan pienokaisia.
Öjan saaristosta paikalle oli tullut auringonpaahtama hyljekyttä. Hänen tiedettiin kesäisinkin kävelevän pitkissä merimiessaappaissa sönköttäen riikin kieltä oudolla murteella. Kälviän ja Lohtajan suunnilta saapuneet puhuivat taas omaa kieltään ja laivojen seasta tulleet solkkasivat oudonkuuloista ruotsia, jossa vilisi runsaasti saksalaisia sanoja.
Ihmismassa puhua sönkötti. Jokaisella oli näkemys asiaan. Pikipruukin mustasormiset tervankeittäjäkisällit olivat ryhmittäytyneet taskumattejaan kallistellen, naukkuja ottaen ja samalla naljaillen suuren kiven päälle.
-Katsotaanpa, miten siveänä se tämä neito sipsuttaa alttarille, veisti heistä muuan.
-Varmaankin hän kainostelee poveaan, toinen jatkoi.
-Suotta häpeilee, kun pääsee vihille.
-Ja mestari Hakkarainen vihkii.
-Se vihkii...Heh-heh!
Tällä hetkellä keskeinen henkilö oli pikipruukkilaistenkin viittaama mestari Hakkarainen. Hän oli saapunut jokusia päiviä aiemmin jo valmistamaan roviota ja mestauspaalua. Hieman syvemmällä seisoi havumaja, joka oli tarkoitettu pyövelille apulaisineen.
Ihmiset ottivat kantaa kovasti ja vertasivat aiempiin kokemuksiin tämänpäiväistä. Joku ylvästeli nähneensä aiemmin jossain suuremman rovion, toinen pelkästään punertavista kelohongista kyhätyn ja kolmas vain koivuntuohisytykkeistä tehdyn.
Eräs lähiseudun asukki tiesi kertoa, että tämänkertainen roihu aikaansaataisiin vanhasta ladosta. Tarharannan suunnalta kertoi miesten sen siihen vetäneen. Ihmisiä jopa epäilytti - palaisiko lato. Mistä sen tiesi, jos pirulla oli siinäkin sormensa pelissä! Joku epäili hirsiä jo etukäteen öljytyn ja rasvatun ja kuormallisen risujakin varuiksi siksi paikalle vetäneen.
Jotkut ihmiset väittelivät kiivaasti, saisiko riivaaja omansa, kun se palaa roviossa. Kookas hattumaakari Anders selitti touhukkaasti;
-Mitä tyhjässä voi olla ottamista, ei mitään. Kun lieska nuolee ja tuhka jää, niin ei ole helvetin herralla siinä enää mitään perittävää.
-Mutta jospa se kouraisee tuhkaa ja tekee siitä uuden ihmisen.
-Äläs! Katsotaanpa tarkasti näkyykö tulen seassa omaansa kärkkymässä.
-Sitähän tänne on tultu peräämään.
-Piru on ahnas ja saita, omansa se ottaa vaikka valkeasta.
Vaikka kyseessä oli mestaustapahtuma, oli tunnelma jotensakin jopa huvittunut ja sitä vahvisti pienet jännityksen tueksi siemaistut naukut.
-Kun ei jo etukäteen kiskoisi sielua irti.
-Konstinsa sillä on, veijarilla. Muistatteko, miten se piilotti raudat vanginvartijalta, jottei piiskauksen jälkeen saatu Nillalle kihloja jäseniin.
-Joo, kruunun laskuun sille rauta ostettiin ja erikseen sai seppä takoa kahleet.
-Niin siinä kävi...Saa nähdä, mitä kujeita se nyt teettää.
-Hei, katsokaa! Eikös tuolta jo saavukin Nilla!
Ihmisten kohahduksen saattoi melkein kuulla. Kaikkien katseet kääntyivät tien suuntaan, josta Nilla lähestyi. Nousipa osa jopa toisten olkapäille nähdäkseen paremmin.
Kaksi pertuskamiestä lähestyi kuljettaen keskellään valkeaan paitaan puettua kumaraista naishahmoa. Pertuskalla tarkoitettiin kirvestä. Sana on ollut käytössä aina Karjalankannakselta Tornionjoelle saakka.
Naisen perässä astelivat nimismies, lautakunta sekä kirkkoraadin jäsenet mustiin pukeutuneina.
Nilla kulki kumarassa laahustaen ja jalkojaan raskaan näköisesti nostellen. Vieressä kävelevät sotamiehet joutuivat auttamaan häntä käsipuolesta. Nillan voimat tuntuivat jo ehtyneen. Etenkin Kirkonmäen nousu tuntui verottavan voimia.
Jos Nillaa pitäisi kuvailla, hän näytti ehkä jo parhaat päivänsä nähneeltä, kärsineeltä, puutteen kalvamalta ja ryppynaamaiselta akalta. Nillan kohottaessa muutamaan otteeseen päätään, vilahti vauhkan näköinen silmäpari syvältä silmäkuopistaan.
Vaikka Kirkonmäen seutu olikin kuivaa, toi tuuli mukanaan läheisiltä luhdilta eli tulvavaikutteisilta soilta läheltä vesistöjä, tuulepyörteitä jotka pyörittivät Nillan jo ennestään sotkuista hiuspehkoa.
Nilla oli jo päätepisteessään lähellä mestauslavaa lähes kasaan lyhistyneenä ja välinpitämättömän oloisena loppuaan odottaen. Nimismiehen lukiessa oikeuden tuomiota kovalla äänellä, lautakunta asettui vähitellen paikoilleen.
Ihmiset rynnivät väenpaljouden seasta nähdäkseen enemmän. Mutta vain lähimpänä olijat saattoivat nähdä risahameisen, rähjäisen oloisen akan vaipuneena sotamiesten väliin.
Mestari Hakkarainen seisoskeli jo odottaen mestauslavalla leveä piilu kädessään, korotti pappi äänensä ja sanoi tuomitulle;
-Herra Jumala olkoon sielullesi armollinen ja karkottakoon perkeleen luotasi. Puhdistakoon Kristuksen veri sinut!...Aamen.
Nilla kohottautui vielä viimeisillä voimillaan kohti pappia ja katsahti häneen. Pappi vetäytyi syrjemmälle ja nimismies antoi merkin. Sotamiehet tarttuivat noitana pitämäänsä akkaan vetäen hänet mestauspölkyn ääreen.
Toimitus itsessään oli nopea. Mestari Hakkaraisen terävä piilukirves heilahti ainoastaan kerran. Pää vieri maahan. Teilaaja tarttui veriseen tukkaan ja nosti pään kaikkien näkyville samalla tiedustellen;
-Tapahtuiko mestaus sääntöjen mukaan?
Vaikeneminen on myöntymisen merkki. Kukaan väkijoukosta ei inahtanutkaan. Mielipuoli olisi sellainen ollut, joka tuolla hetkellä olisi tohtinut suutansa raottakaan. Parempi oli olla vaiti.
Niin nostettiin ruumis roviolle monesta paikasta samanaikaisesti sytyttäen. Liekit nousivat voimakkaasti korkeuksiin sankan savu kieriessä alas mäenrinnettä. Ihmismassa tuijotti roviota, tarkkasivat sielunvihollista valkean seasta.
Ehkä kokivat jopa pienoista pettymystä, kun sarvipää rumilus, piru, ei lennellytkään tulenlieskojen seassa, ei ottanut teilattua ruumista syliinsä ja lentänyt raato mukanaan ihmissilmien todistaessa asiaa.
Kuivat puut paloivat sytykkeidensä kera vahvasti. Pian oli jäljellä vain savuava ja kytevä hiillos, johon sekoittui Nillan tuhka. Ja niin katosi kaikki maallinen hänestä.
Tapahtuneen ollessa jo ohi ja ihmisten poistuttua vaitonaisina ja pelkoa tuntien paikalta, jäi mäenrinteeseen kaksi miestä eväitään syömään. Toinen miehistä haukkasi palan lihaa virkkoen;
-Taisi olla suurikin velho tämä poltettu?
-No, enpä häntä tiedä, mutta niin ne herrat sen värteerasivat, vastasi toinen.
-Paljonhan sitä on tutkittu ja jo ennenkin rangaistu...vanha Kyöpelin kävijä se oli. Viimeksi oli lentänyt Sokojan Jaakopin vasikalla, jonka oli ensin voidellut noitarasvalla. Vastapäivään oli lentänyt paholaisten pitoihin ja ryhtynyt pirulle vaimoksi. Käräjissä oli sanonut tämän puolen naisia olleen paljon mustassa messussa silloin, kun Kyöpeli oli Kruunupyyn hospitaalin vieressä...
Kyöpelillähän tarkoitettiin aavetta, haamua tai henkiolentoa. Tätä sanaa on käytetty jo Matteuksen evankeliumissa.
-Sanoitko Kruunupyyn hospitaalin vieressä! mies huudahti.
-Joo! Paholainen laittaa Hornansa milloin minnekin, väliin tuonne, väliin tänne.
Horna tarkoitti siis sanana helvettiä.
Tämä oli todella kiinnostava tarina. En tiedä, onko siinä paljon perimätietona säilynyttä, vai kuinka paljon Antero Tanninen on pistänyt siihen fiktiota mukaan. Joka tapauksessa oli tosi kiinnostavaa, kuinka paljon vielä nykyään arkikielessä käytettyjä sanoja teksti vilisi. Me vain emme enää tajua niiden alkuperää ja sanat ovat kokeneet noista päivistä jo melkoisen inflaation!
Faktaa on kuitenkin todistetusti ainakin se, että Nilla Margareta Pröttö mestattiin kirkonmäellä 1679.
LÄHTEET;
Musta messu. Perkeleen temppeli Suomen satanistinen seurakunta. [https://perkeleentemppeli.com/mustamessu/] Luettu 24.09.2023.
Tanninen, Antero. Abi male spiritus - poistu pois, paha henki! Keski-Pohjanmaan vartio; Keski-Pohjanmaan suojeluskuntien äänenkannattaja. 1.4.1935. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1016858?term=mestausta&term=K%C3%A4lvi%C3%A4n&page=14] Luettu 24.9.2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti