Rurik Calamniuksen pääsiäisvirsi

Pääsiäistervehdys, lukijani. Kotiuduin juuri pohjoisen reissulta. Ihana olla taas kotona! Olimme pääsiäistä vastaanottamassa kolmen sukupolven voimin. Minä hieman puolikuntoisena häärin pääasiassa keittiössä. Toki kävin käveleskelemässä rinteen juurella ja muuallakin yskänpuuskien siivittämänä. Ihanaa oli nähdä mukana olleiden lasten ja nuorten aikuisten ilakointia lumisessa ja aurinkoisessa maastossa. Aina välillä tajuan, kuinka onnellinen olenkaan, kun sekä lapset että lapsenlapsi ovat niin kiinteästi kotiini yhteyksissä.

Mutta sitten aiheeseen. Nimittäin pääsiäisvirteen numero 81. Sen on sanoittanut Evijärven kirkkoherrana toiminut kirkkoherra Rurik Calamnius (1872-1921). Calamnius kuului vanhaan, tunnettuun kirjailija- ja pappissukuun. Esimerkiksi runoilijapappi Gabriel Calamnius, joka vaikutti 1700-luvulla sekä korpikirjailijana tunnettu Ilmari Kianto, olivat Rurik Calamniuksen sukulaisia. 

Calamnius on tämän virren sanoituksessa onnistunut kuvaamaan pääsiäisen kristillisen sanoman ristiinnaulitsemisen jälkeisistä tapahtumista.

Yllä: Kirkkoherra Rurik Calamnius

Virressä on Ilmari Krohnin virsimelodia vuodelta 1923. Sen äänikuva on täysin erilainen kuin vanhemmissa virsissä. Melodia kulkee omintakeisen voittoisasti kohoavana duurisävelmänä. Omasta mielestäni siinä on myös kansanmusiikkimaisia piirteitä. Ja jopa mystiikkaa sävelkulkunsa osalta.

Ilmari Krohn oli ensimmäinen musiikkitieteen professori Suomessa. Krohnin suku on alkujaan lähtöisin Saksasta. Krohn toimi viitisenkymmentä vuotta kirkkomuusikkona.

Tämä pääsiäisvirsi julkaistiin vuonna 1938 lisävihkoehdotuksessa. Virressä kuvataan sekä Jeesuksen ristinkuolemaa että myös Calamniuksen omia viimeisiä sairastelun vuosia. Calamniushan kuoli jo 1921, eli hän ei itse päässyt osalliseksi ilosta virren julkaisusta. Rurik Calamnius oli ollut pappina useilla paikkakunnilla ennen viimeistä Evijärven kirkkoherran virkaansa, muun muassa Lohtajalla.

Yllä: Pohjolan sanomissa julkaistu Rurik Calamniuksen muistokirjoitus 27.4.1921.

Virren sanoma on, että Kristus on voittanut kuoleman. Kristus on muuttanut Herrassa nukkuneiden haudankin lepäämisen kammioksi. Toiveikkuus, se!

Rurik Camnius toimitti ja kirjoitti useita teoksia sekä laati runoja.

Tämä virsi on nykyään aika harvinainen, veikkaan, että harva edes tuntee sitä. Kun kuuntelin sitä muutaman kerran, ihastuin melodiaan, mutta myös sanoihin, kun luin niitä useamman kerran. "On joukko ystäväin harvennnut. Yön hämärässä nyt työhön tässä on heitä rakkaus ohjannut. " Kaunista, koskettavaa!

1. On taisto tauonnut Golgatalla,

on pilkkahuuto jo vaiennut,
ja ristiinnaulitun ristin alla
on joukko ystäväin harvennut.
Yön hämärässä
nyt työhön tässä
on heitä rakkaus ohjannut.

2.
Herransa ruumiin he ristin päältä
nyt alas ottavat itkien
ja yrttitarhaan sen vievät täältä.
Jo hauta Joosefin kätkee sen.
Se voiteinensa
ja liinoinensa
jää suojaan kallion viileyden.

3.
On Herran hauta niin pyhä hauta,
sen yli valkeus leimahtaa.
Ei sinetti eikä kivi auta,
kun sinne enkeli kiiruhtaa.
Niin kuolemalta
jo murtui valta.
Sen usko yksin voi aavistaa.

4.
Kaikille Herrassa nukkuneille
vain lepokammio hauta on,
ja sama toivo on suotu meille:
on Kristus elämä loputon.
Aamuna Herran
myös meidät kerran
hän luokseen taivaaseen vievä on.

LÄHTEET:

Krohn family. [https://www.krohnfamily.org/kirjoitus5.php?lang=0] Luettu 31.3.2024. 

Virsikirja.fi. [https://virsikirja.fi/virsi-81-on-taisto-tauonnut-golgatalla/] Luettu 31.3. 2024.