Kiannon kesälaulu

Tässä alkaneen kesälomani kunniaksi ihana Ilmari Kiannon Kesäruno!

Ja nyt on kesä ja nyt on lämmin
Ja kuusessakin on kukka,
Ja nyt on heinässä hilpeät helpeet
Ja kahleitta impeni tukka.

Ja nyt on lintujen liiton aika
Ja kielojen kukinta-aika,
Ja vetreän metsän läpitse käy
Nyt vanamon tuoksun taika.

Ai auterepilvessä aurinko paistaa,
Ja tuulet ne lahdella untuu,
Ja karja se kaahlovi kaihloja syöden,
Ihan ihmeitä ilmassa tuntuu.

Ja nyt on kesä ja nyt on lämmin
Ja tyttö on avojalka —
Ja ei tällä poijalla paijat paina,
Kun kulkee se uima-rantaan!

Kiantohan  muuten liittyy lapsuuspaikkakuntaani Evijärveen siten, että hänen Eva-sisarensa oli naimisissa Evijärven kolmannen kirkkoherran, Rurik Calamniuksen, kanssa!

Kesälomasuunnitelmia, onko niitä? Ehkä jokusia, mutta loman merkki on se, ettei mitään pakkoaikataulutettua juurikaan. Lukuvuosi on ollut rankka ja työntäyteinen. Nyt on aika ladata akut.

Aina joku kysyy, mites ne open kevätjuhlalahjat. Tuli niitä, kaikki ihania. Mutta liikuttavin - ehdottomasti - oli meidän aikuisten silmissä se arvottomin.

Jo perjantaina osa luokan oppilaista tuli pikkupaketteineen luokseni ja ojensi toinen toistaan ihastuttavampia pikkukasseja täynnä kaikkea kivaa. Eräs pikkuoppilas oli vähän harmistunut aamulla koulun pihassa, kun näki, että joillakin oli muistamisia ja hänellä ei mitään.

Mutta maalaisjärki ja luovuus, se on mielestäni sitä parasta aatelia! Niinpä hän kaivoi kouluoven luota aarteen opelleen.

Oppilas tuli muiden jälkeen luokseni, avasi nyrkkiin puristetun kätensä, katsoi silmiini ja halasi sanoen "Hei ope, mä toin tän kiven sulle. Hyvää kesää"

Voiko enää olla mitään liikuttavampaa. Tämä tuli täydestä sydämestä. Arvoa ei mitata rahassa, taas kerran oivalsin sen!"

Kevätjuhlapäivänä sama oppilas tulla tupsahti sitten uudestaan luokseni. "Tässä ope ruusu sulle. Me käytiin se äsken ostamassa. Viis euroa, aattele mitä kiskontaa! Siis VIIS EUROA!"

Niinpä, lapsen suusta kuulee sen totuuden...minulle olisi kyllä kelvannut se kivikin!