Niin saatiin laulettua Suvivirsi loppuun ja Hectorin sanoin taas lapset koulutiensä aloittaa. Pitkän loman jälkeen iloitsen siitä, että pääsen työmoodiin ja elämäni aikatauluttuu kuosiinsa.
Koulua ennätti olla vain kaksi päivää, mutta me opet olimme töissä oikeastaan jo koko viikon. Palaverejä, suunnittelua, luokan laittoa...aina on yhtä kiireen tuntua ilmassa, kun pitää saada luokat kivan näköisiksi ja tavarat paikoilleen ennen oppilaiden tuloa.
Meitä opettajia koulutettiin tämän vuoden alusta KivaKoulusta, tekoälystä ja opetustyön merkityksellisyydestä. Etenkin viimeinen koulutus osui niin naulan kantaan, että laitoin vielä koulutuksen jälkeen palautetta suoraan luennoitsijalle. Luento herätti syviä tuntemuksia ja nosti pintaan sen, kuinka merkityksellistä työtä opettajana saakaan tehdä. Kesken luennon tuppasi naurattamaan, kun muistui mieleen viime keväältä oppilaani kommentti, kun saavuin kouluun "Meidän ope on kuin kukkaketo. " Aika kaunis ajatuksena, mutta toivotaan, etteivät rikkaruohot valtaa tätä niittyä!
Omassa luokassani ekaluokkalainen istui innokkaana. Jaoin aapisen ja hän kysyi "Saako tän nyt omaksi ja viedä kotiin. " Seuraava kysymys olikin "Mennäänkö me tänään uimahalliin? " Oi, aina tässä kohdin toivon itselleni malttia ja ymmärrystä, että näkisin ja tavoittaisin sen pikkukoululaisen ajatusmaailman. Että en ottaisi mitään asioita itsestäänselvyyksinä, vaan minulla olisi aikaa kuunnella ja ymmärtää.
Syksy on siltäkin osin merkityksellinen, että oma pikku epelini aloittaa esikoulun. Tuntuu aika kiehtovalta, että avautuu omien lasten jälkeen vielä tällainen eturivin aitiopaikka seurata eskarielämää. Vastahan muistan ottaneeni kuvan omasta nuorimmaisesta, kun hän astui ekana koulupäivän aamuna koulubussiin. Minne katoaa vuodet?
Leudon tuulen ja auringonpaisteen siivittämänä käväisimme siipan kanssa ostamassa vielä pehmiksiä. Kollega antoi minulle keväällä lahjakortin jätskikiskalle ja muistin, että se oli vielä käyttämättä. Siippa sai yhden, mutta kun ajatuksena oli kerran tuhlata koko lahjakortti, ostin itselleni kokonaista kaksi pehmistä. Ei ollut mikään työ ja tuska niitä jaksaa syödä. Kesän maku jäi vielä huulilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti