Kevät koittaa ja äitejä juhlitaan. Oppilaani pujottelivat äideilleen puuhelmiä kuminauhaan. Saatiin aikaan rannekorut, joihin voi myös kietaista avaimet kiinni. Kätevä, jos ei ole taskuja. Totesin tämän itsekin, kun testasin etukäteen suunnitelmaani.
Yhtä ihanaa kuin itse lahja, on aina sen paketointi ja myös kortin väsääminen. Se on juurikin se alakouluaika, kun äiti näitä perinteisiä pikkupaketteja saa. Tärkeitä!
Pojan pihassa kukki taas jo valkovuokot. Entinen talon asukki oli melkoinen puutarhataikuri. Pihassa oli upeasti suunniteltu kukkivien kasvien kavalkadi. Seuraavaksi puhkeavat kukkaan kielot koulujen päättyessä.
Me kävimme perinteiseen tapaan koko suvun voimin syömässä äitienpäivälounaan. Niin oli menossa mukana minun ja siippani kanssa äitini, anoppini, poikani miniöineen ja pojanpoikani. Lisäksi siipan veli vaimoineen, lapsineen ja anoppeineen. Pois lähtiessä otettiin hieno kuva kolmesta iäkkäästä naisesta. Viimeinenkin heistä jäi juuri leskeksi. Oli liikuttavaa, kun kuvassa kaikki kolme leskinaista kävelivät käsikynkkää. Jäin miettimään kuinka tärkeitä pienet kohtaamiset ovatkaan! Ruokakin oli hyvää ja seura kaikkinensa piristävää.
Lopun päivää olen rapsutellut kukkapenkkiäni. Rikkaruohot on sinnikkäitä, ne johtaa mua 1-0. Mutta periksi ei anneta! Omakotitalon pihapiiri on näin keväisin melkoinen työmaa. Nytkin pitäisi maalata terasseja, korjata pihalaatoitusta ja ahtaa vielä loput klapit latoon. Ja sitten laulaakin jo ruohonleikkuri...
Vielä - tai enää - on kolme viikkoa koulua. Se tulee menemään yhdessä hujauksessa. Kesän ajan olen luvannut hoitaa pojanpoikaa. Mitähän kaikkea kesän aikana keksitäänkään yhdessä! :) Viimeinen kesä hänellä, ennen kuin koulu syksyllä alkaa. Mihin nämä vuodet menee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti